Mathildedalin Pirske 6,9%

Pirske vain käy ja neste suuntaa kohti tulppaania. Hiivat lasiin kaadettuna olut on utuisesti tumman kellertävä ja vaahto säntillisen suppea. Päärynäisen pippurinen tuoksu puhdistaa kiitoradan belgihiivaisuuden tieltä. Makea metsäorvokin terälehtisyys johdattaa maalaismaisemaan ja päätyy lopulta erittäin puhtaana pidettyyn karsinaan. Villisika emakon ylläpitämä vaaranilmapiiri on läsnä, mutta hallinnassa. Tässä hypättiin jo osittain suutuntuman puolelle. Maku jatkaa samankaltaista maaseutumatkaa ja näen silmissäni gallialaiskylän. Voisiko käsissäni olla itse Akvavitixin tekemää taikajuomaa? Oloni on kieltämättä voimakas. Olen käynyt salilla. Banaaninen makeaus hiipii esiin, mutta mausteet murskaavat äitelyyden ja tekevät unesta hapokasta unelmaa. Jälkimaku avaa lopulta ovet maatilan emännän  köökkiin, jossa leivinuuni käy kuumana ja hiivaleipä kohoaa pangon päällä. Pirhana miten yksi olut voi tuottaa taikaa ja mielikuvia.
90

Maku Vehnä vs Mathildedalin Mathilda

Kotimaisia Pienpanimo vehnäisiä parhaimmillaan? Ensi alkuun sentin korkuinen huomio pulloista. Mathilda kulkee jonossa Pikku-Maun takana. Maku paikkaa puuttuvia peninkulmia villillä vaahdollaan, joka valloittaa valkoisilla kuplillaan Mathildedalin maatilalaiset. Pullonpyöritys paljastaa samean totuuden; Maku nokittaa hiivan suhteen. Tehtävä on helppo; lasien tyhjentämisen nautinto.
Makun tuoksu on selkeästi hiivaisen purukumisempi ja Mathilda erottuu hedelmäisellä raikkaudellaan. Suutuntuma kuitenkin parantaa tuusulalaisen asemia luotaamalla syvemmälle. Molempien oluiden perinteinen banaanisuus ja sitruunainen sielukkuus on Makun kohdalla simaisen samettinen ja hiivaisen hapan. Matikka toimii, mutta jää tässä rinnakkaisasettelussa aavistuksen pliisuksi.
Maku 85
Mathilda 80

Suuret Oluet Pienet Panimot 2015

Kolmipäiväisestä festivaalista neljäpäiväiseen kasvanut SOPP alkaa olla jo niin tosiharrastelijalle kuin myös henkilökunnalle kova koettelemus. Susikin sen jo tuntee nahoissaan. Vielä yksi päivä. 

Todellisuudessa festivaalit ovat aina olleet menestys, eikä vuosi viisitoista ollut poikkeus, päinvastoin. Tosin Rautatientorin tila alkaa käydä äärirajoillaan, joten ehkä jonain tulevaisuuden vuonna saamme kokea Helsingin SOPPia jossain muualla? Keskiviikko ja torstai tarjosivat ainakin hetkittäin haasteellisempia keliolosuhteita. Itse saavuin paikalle perjantaina auringon saattelemana. Foreca oli ennustanut iltaan täyttä aurinkoa ja 18-astetta silkkaa heattia. Lupaukset lunastettiin myös sään suhteen erinomaisesti.

Innokkaana alan-enthuastina olin ensimmäisenä porttien takana, mutta pikkuhiljaa väkeä alkoi kasaantua jonoksi asti.

Starttasin kevyesti Ruosniemen Hell Sinillä.  4,7%:nen bitter on ilmeisesti samaa kuin aiemmin myynnissä ollut Rocking Bear Moto Rock Bitter Ale. Tällä kertaa yhteistyökumppanina on Hellsinki Rock Girls. Mukava perusbitter näin keskipäivän ensimmäiseksi maistiksi. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Sosiaalisesta mediasta olin havainnut, että Pyynikin Panimon Jaskan Kaljan 30 litran kegi oli avattu torstaina, joten oletin, että vastassa on ei oota. Yllätykseksi JK:aa löytyi edelleen hanasta, joten sellaista sitten! Jaskahan oli kauniin samea ja olkisen keltainen kokonaisuus. Ruista ranteessa, mutta kiltillä kauralla varustettuna. Ulkoiset ominaisuudet voittavat sisäisen kauneuden. Kuten Usko Eevertti sanoisi: kuiva ja naseva, suora mutta huoleton Jaskan pano.

Tässä vaiheessa alkoi tuttuakin väkeä lappaamaan kaksin käsin sisään, joten oluiden varsinainen pohdiskeleva tutkiskelu (jos sitä tähänkään asti oli) sai väistyä sosiaalisen kanssakäymisen tieltä. Tällaiset festarithan ovat ennen kaikkea nautiskelua ja kohtaamisia varten, eikä niinkään muistiinpanojen hifistelyyn rakennettuja. Olutblogistikollegoitakin tuli möötattua. Rollen kanssa oli mukavat rupattelut ja  Bissebaroni herätti allekirjoittaneessa sisäisen turkulaisen ja aloin puhua kuin kaarinalainen. Mistä sitten olutbloggaajat tavatessaan juttelevat? No ainakin lapsista, neuvolassa käymisestä, tietokoneista ja ehkä vähän myös oluesta. 

BB:n kanssa käytiin myös Laitilan Virvoitusjuomatehtaan tiskillä naukkaamassa yhdet lailliset lonkerot. Kyseessä siis juuri ennen festivaalia kohua aiheuttanut 6%:nen long drink, jota ravintoloissa ei lainsäädännön mukaan saa annostella kuin korkeintaan 8cl:n shotteina. Itse asiassa kahden annosenkin tilaaminen meinasi saattaa minut aluksi ongelmiin, koska BisseBaroni seisoi liian etäällä tiskistä ja juomanlaskija luuli että ihan vaan itselleni yritän ostaa tällaista satsia. Pois se minusta. 

Mitä sen enempiä. Kuvista voi ihmetellä maisteltuja oluita:

Maku Maalais - Tamminen: Hieman epämiellyttävän pisuaarinen tuoksu.
Kokonaisuus terävästi tammisen tanniininen ja kusisen greippinen. Hyvää.

Hiiden tattua laatua. Maailmojen Sodassa pidin enemmän tuoksusta kuin mausta.
Souri on aina ja etenkin tämä, jännästi kiva.

Radbrewin Alone in the Dark oli perus suklaisen kahvinen stout, mutta hedelmäisyyttä omaan makuun liikaa. Greenhousea voisin tissutella enemmänkin.

Stadin Milk Porter oli jollain kierolla tavalla ehkä paras maisti tällä kertaa. Ainakin innovatiivinen ja rajoja rikkova.
Laitilan Wasaborg savuvehnä ei juurikaan liikauttanut.

Ruotsalaispanimoiden oluista Närken Bästa Rököl vapautti tilaa tajunnasta runsaalla savuisuudellaan. Toppen!

Lappi TL:n sahtia olen odottanut saavani maistiin jo vuosia. Festivaalitunnelmissa nektarit (ruis ja mallas) osoittautuivat kuitenkin liian vaikeiksi hyytelömäisen, jopa geelimäisen koostumuksensa vuoksi. Tiukkaa tavaraa.

Plevna, Ruosniemi, Rekola ja Mathildedal tarjosivat lämpöä ja hellyyttä.

Hopping Brewsters: rapsakkaan raikas uusi panimotuttavuus.

Teerenpelin Panimon Erikoinen nro 2 oli liian alkoholinen ja viskinen.

Jälkihuomio: Ennen festivaalien alkua huomasin twitterissä olutviikinkien rantauvan Suomeen. Vinkkasin SOPPista ja brittikarpaasit innostuivat vallan mahdottomasti. Ilmeisesti olivat kiertäneet jonkin verran vastaanvanlaisia tapahtumia maailmalla ja reittasivat Suomen hyvin korkealle niin tapahtuman kuin myös paikallisten oluiden ansiosta. Yeah!

Loppukaneettina vielä muistettakoon, että alueelle ei saa viedä mitään sellaista, jonka sisällä voisi olla alkoholia tai jonka sisällä olisi mahdollista salakuljettaa alkoholia ulos alueelta. Sen paremmin alueelta ei saa viedä pois mitään sellaista jonka sisällä voisi olla alkoholia, vaikka se todistetusti olisikin tyhjä. Ainoana poikkeuksena sääntöön toistaiseksi vielä on mahalaukku, jonka sisältöön ei puututa.

Rekola / Mathildedalin Kyläpanimo Luomu Musta Valssi 4,3% FISKARS

Ei aivan yön musta, mutta ainakin Coca-Colaan verrattavissa oleva tummuus valtaa tulppaanin joka sopukan. Horisontin ylle kohoaa valkeanruskea moccavaahto. Pitsi muistuttaa Bates Motellin verhokangasta. Tuoksu on paahteisen pelliksinen. Maussa nahka siirtyy epäsuoralta liekiltä suoraan heatiin ja pellis syttyy lähes palamaan. Alkoholin vähäinen lukema pitää kulovalkean hallinnassa, vaikka todellisuudessa tahtoisikin päästää helvetin irti. Krematorion savumerkit jättävät jälkeensä tuhkaisen jälkimaun, jonka lomassa kalskahtelee muutama metallinen tekonivel. Lopulta se onkin vain kupillinen nokikahvia nuotiolla lempeällä lakritsilla kyyditettynä.

78