Silkkaa savua - Suomen parhaiksi palkitut lagerit

Suomen Paras Olut-kilpailussa omissa sarjoissaan voittoihin yltäneet Teerenpelin Suomi 100 Juhlaolut (tumma tai värillinen lager) ja Takatalo & Tompurin Kylmäsavulager (vaalea lager) aiheuttivat ainakin jossain määrin keskustelua, jonka lähtökohtana oli se, että molempien sarjojen korkeimmalle pallille ylsivät juurikin savuoluet. Itse toimin tuomarina kilpailussa, mutta Teerenpeliä en päässyt maistamaan ennen palkintojenjakotilaisuutta. Kylmäsavulageria (muiden vaaleiden lagereiden ohessa) sen sijaan olin arvioimassa sekä alkusarjassa että semifinaalissa, enkä voi sanoa että palkinto olisi mennyt väärään osoitteeseen. Omat henkilökohtaiset mietteeni kyseistä oluesta voi lukaista vanhasta postauksesta, joten keskitytään tällä kertaa lahtelaiseen liemeen.

Teerenpelin Juhlaolut kuultaa kaunista rubiinia ja tuoksuu tasapainoisen taljaiselle tammitynnyrissä imelletylle perunalaatikolle. Leipäisen lempeä suutuntuma vie kohti vahvaa marjavellinkiä, jonka lopussa seisoo yritteliäästikin yskändroppinen yrttisyys. Savuisuus on lähinnä kylmäkiskoisella polulla pehmeän palvikinkkuisuuden sijasta, mutta sen sijaan säväyttää viskisillä aromiliuskoillaan. Hyvä, ehkä jopa hieno ja tasapainoinen tumma lager, mutta silti Suomi 100 Juhlaolueksi kovin vaatimaton sinfonia. Kylmäsavulager uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen huomattavasti paremmin, mutta läskin lihan kumppanina miksen lähtisi tätä Teerenpeliäkin kokeilemaan.

Rekolan Suomi 100 Juhla Pils 4,5%

Rekolan Suomi-olut ei ole etikettiä omakseen saanut. Saatavuus rajoittuu siis alansa osaavien olutravintoloiden hanavalikoimiin. Tämän kasvottoman näytepullon sain maistiaiseksi panimolta. Lasiin kaadettaessa tunnelma on tähtisädetikkuisen lumoava. Matalahiilihappoinen pilsner kuohuaa hyvin ujolla profiililla, eikä varsinaista vaahtoa liiemmin synny. Makean maltainen tuoksu on suoraviivaisen selkeä ilman sen kummempia sivuääniä. Kevyt diasetyyli siivittää nektariinisen tahmeaa suutuntumaa, mutta jää sinisen Keijun tasolle rasva-asteikolla mitattuna. Rairuohoisen rypsinen ryydikkyys toimii makukanavoinnin selkärankana. Kokonaisuus jää liian lempeäksi, jossa katkeruuden purevuutta ja humaloinnin pistävyyttä kaivataan kaksin käsin koko kaikupohjan mitalla. Lämmetessään jopa tunkkaisen oloinen paketti. Kaunista kultaa toki.

72

Kemiöläistä olutta kemiöläisille

Kimito Ale on Kimito Brewingin ensimmäinen kauppamarkkinoille purjehtinut olut. Alunperin kyseisellä keitolla lähdettiin tekemään niin sanottua peruskeikyä saaren asukkaiden arkitarpeisiin, eikä markkinointia ollut tarkoitus laajentaa Kemiönsaarta kauemmas. Kuinka ollakkaan märssypurjeetkin ottivat tuulta taakseen ja Kimito Ale levisi muiden panimon tuotteiden vanavedessä kohti rannikkoa.
Kullankeltainen olut kimaltelee taivaalta pilkistelevän valoilmiön loisteessa kuin jäät päältään juuri sulattanut keväinen rantakallio. Tuoksu on houkuttelevasti merellisen mansikkainen, mutta myös aavistuksen mutapohjainen. Sitruunainen suutuntuma on kuitenkin erittäin raikas. Maussa greippi puskee aika lailla kaiken muun yli. Kokonaisuutta seuraa saippuainen belgisyys tuoden koko matkalle ulkonäöstä jälkiliukkaisiin saakka mukavan tuntuisen selkeyden. Purevan hedelmäisyyden kintereiltä nousee maltyn makea jälkimaku.
Omaan makuuni turhan heikko humalointi ja kevyt vetisyys eivät löydä paikkaa. Kartalla on kuitenkin helposti lähestyttävä ja kepeän freshi olut, jolla jälleen saadaan lisää bulkkilagereiden ystäviä kokeilemaan ja sitä kautta ihastumaan pintahiivaoluiden rikkaaseen maailmaan. Eikä siinä, loppujen lopuksi tämä kohtalaisen kompleksinen ja ristiriitainenkin olut saa aikaan hyvin pirtsakan fiiliksen. Jos ajattelen tiedossani olevia viime vuosien itsenäisyyspäivän vastaanotoilla tarjoiltuja oluita ja näiden panimoiden maantieteellisiä koordinaatteja, niin voisin jopa lähteä veikkaamaan Kimito Alea satavuotiaan Suomen juhlallisuuksiin tasavallan presidentin kestipöydässä lohi skagenin kumppanina. Olettaen, että ainakin vielä vuonna 2013 voimassa ollut kielto suodattamattomien oluiden tarjoilusta vastaanotolla on ilmeisesti kumottu.
80

Tuntematon Vuosi Sata

Niin kuin hyvin tiedetään, on saksalainen panimomestari kaikkivaltias ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut itselleen vapauden suunnitella oluen itsenäisen Suomen juhlavuoden kunniaksi: Hyväntahtoinen trippelbock, joka katselee oranssin pukunsa takaa meitä. Se ei missään tapauksessa ole alkoholiprosenttiensa (10,0%) mukaisesti vihainen. Kenties se tuntee jonkinlaista myötätuntoa meitä kohtaan. Pakkanen kiristyy. Valse Tristen soidessa ilmassa voi aistia kirsikkaliköörikonvehdin katkun. Magnum (humala) on ladattu. Luumuinen topseilvellinki iskee huudon suuntaan maltaisella mäskisilmällä. Loppu on lähellä, kun korvike alkaa lämmetä. Kissanpaskaa se ei ole, saatikka sellupuuroa. Pikemminkin oikeaa kahvia. Suklaatakin vielä. Mokoma pullollinen menee niin, että heilahtaa. Perinpohjainen suomalainen pienpanimo-olut ensin ja sitten saunotaan. Sanokaa mitä sanotte...aika velikulta se on...piru...vie. 

100