Pieni kuutio, iso Maku

Maku Brewing ja Pyynikin Käsityöläispanimo löivät samaan aikaan tiskiin jotain innovatiivista suomalaisella olutrintamalla mitattuna. Vaikka manselaiset ottivatkin ensimmäisen askeleen erilaisia oluita sisältävien monipakkausten kanssa, niin tuusulalaiset ilmeisesti ehtivät tölkkirintamalla Thomas Wassbergin verran edelle. Idean pioneerityöstä kuitenkin joka tapauksessa kaikki kunnia ja glooria Tampereelle. Makun lisäksi myös Pyynikki lähetti jälleen bloggareille näytteitä ja tällä kertaa siis omaa nelipackiään eli Big4Sun:ia. Valittetavasti kyseinen allekirjoittaneelle osoitettu paketti on edelleen teillä tuntemattomilla, eikä kukaan tunnu tietävän missä, joten keskitytään (force majeure) nyt Tuusulan tuuliin.

Makustelusetin sisältämät neljä tölkkiä tulivat markkinoille aika tarkkaan vuosi taaksepäin ja tästä linkistä pääset katsastamaan silloiset mietteet uutukaisista. Kuutiopakkauksen ykkösidea on ehdottomasti sen kätevyys lähestyä erilaisia oluita yhdellä käden ojennuksella. Pakkauksen pahveihin on lisäksi painettu monenlaista informaatiota. Ruokasuositusten ja oluiden lyhyiden luonnehdintojen lisäksi laatikosta löytyy jopa maisteluohjeita ja musiikkiparituksia. Ehdottomasti siis pieteetillä rakennettu paketti.

Boksin hinta pyörii jossain reilun kymmenen euron paikkeilla ja on saatavilla maanlaajuisesti useammasta sadasta ruokakaupasta, joten ei muuta kuin kuutiota kainaloon!

TölkkiMakuja - Uutuus! Nyhet!

Maaliskuun alussa kotiovella odotti mieluisa paketti. Olutta! Maku Brewing nosti nimittäin tuotantoaan uudelle levelille hankkimalla tölkitysvempeleen. Näitä alumiiniin pakattuja tuttuja oluita on jo myynnissä monissa pienpanimoita arvostavissa marketeissa. Porvoossa olen kuitenkin tähän mennessä nähnyt ainoastaan Amber Alea. Maku-poikien lähettämä kevään survival kit sisälsi tölkkien lisäksi myös samaisten oluiden pulloversiot, komioita Maku-lasinalusia antiikkihuonekalujen suojaksi sekä arvonlestit Savu Porteria, Black IPAa ja IPAa. Siis IPAa, ei Jotai IPAa?

Aloitetaan vehnällä. Kyseessä on saksalaistyyppinen vehnäolut, joka tuoksuu perinteisesti banaanipurukumilta ja hiivalta. Raikkaan sitruunainen suutuntuma etenee mausteisella viljaisuudella törmäten lopussa kedon kukkien väriloistoon. Virkistävä vehnä ehdottomasti pienellä pippurisella twistillä. Pulloversiossa hiivat saa jotenkin luonnikkaammin pyöräytettyä joukkoon, mutta taitaa olla enempi tottumus kysymys. Aiemmin vertailin tätä Mathildaan, mutta mielenkiintoista olisi kokeilla Simoakin samassa kehässä. Mitäköhän siitä tulisi?

Edetään Alejen puoleen. Jos vertaan muistoja vuodelta 2014, niin tuntuu siltä kuin Goldenin ja Amberin rakastamani värimaailma olisi aavistuksen tahriintunut? Kolmikkoa keskenään verrattaen euforia nousee kuitenkin edelleen pintaan pelkkää palettiakin tuiottamalla. Goldenissa yhdistyy maaseudun nostalgisuus ja greippisen hapan jälkiharmoonisuus. Kokonaisuutta kruunaa makea mandariinisuus, joka niputtaa kyseisen oluen näppärästi kasaan. Tämä on kyllä näistä neljästä paras.

Amber on selvästi rapsakampi tapaus ja astioilla olevista les´nesteistä maltaisin. Makeuttakin on jossain määrin läsnä, mutta kokonaisuus jää aavistuksen pahviseksi. Brittien greippihavumetsissä raikaa joka tapauksessa eläköön huudot oluen poreillessa huulilla. Aika kiva, mutta ei Golden kiva.

Pale Ale meneekin sitten Tropiclandia-osastolle, yeah! Mangoisen makea ja havuisen helmeilevä Maku maku boostaa pihkaisen purennan kohti kitalakea. Kokonaisuutena PA on maltaisen ruohoinen ja pihkaisen pehmeä kipakkaa greippistä jälkiliukkautta yhtään väheksymättä. Why not?!

Oivia kesäjuomia koko kvartetti. Nyt terassikalusteet naftaliinista kasaan, kaupasta matkaan maun mukaan pullo tai tölkki Makua ja pihamaalle kevätaurinkoon rötväämään jos hetki vain sen sallii, kippistä!

Malmgårdin Columbus Pale Ale 4,7% vs Huvila Pale Ale 4,2%

Malmgårdin uutuus pale ale on ollut kesästä lähtien maistissa erinäisissä oluttapahtumissa ympäri maan, mutta nyt myös pullotavarana maitokaupoissa. Ensimmäisen siemaisun nappasin Porvoon Paahtimon kylmäkaapista ja hetimiten perään kaupasta uutukainen oikeaan kainaloon ja vanha tuttu PA vasempaan. Uumoilua on ollut sen suuntaan, että Columbus ajaisi Pintallaan Huvilan nurkkaan ja kaappiin jäisi vain yksi PA. Mitään sen enempää asiasta tietäen, pistetään vertaillen.

Ulkoinen habitus näyttäisi ainakin olevan täysin eri lähteestä puristettua kamaa. Kuva kertoo tästä kaiken. Vaahdot vastaavat toisiaan, mutta Huvilan pitsi on paksumpaa ja peittävämpää kuin CPA:n.

Tuoksussa on vähintään yhtä suuri kontrasti kuin ulkonäössä. Columbus tuoksahtaa Malmgårdisen maltaiselta ja brittisen pähkinäiseltä, kun taas Huvila kiritttää Greippisellä kirpeydellä ja valloittaa havuisen mäntymetsän pihkaisen paleologistin Villa Aariaisella villeydellä. Hedelmäinen Huvila tarjoaa lähes valkoviinisen kuivan jälkimaun lisäksi oivallisen kumppanin ruokapöytään esimerkiksi kalan tai salaatin kumppaniksi. Columbus sen sijaan maalaa mallaspohjaa viljasiiloon kuin Simoni Sikstuksen seiniä. Humaloinnissa ja raikkaudessa uutuus pahasti jää jalkoihin. Panimon eksistentiaalisen laadun tuntien CPA maistuu, mutta on silti odotuksiini nähden pettymys.  

Huvila 88

CPA 80

Pyörähdys Pukinkulmassa: Bock`s corner brewery VAASA

Kuluvan vuoden maaliskuussa nämä lasiovet aukesivat yleisölle. Kyseessä on Vaasassa sijaitseva panimoravintola, joka herättelee henkiin samaisessa Pukinkulmassa aiemminkin toiminutta Bockin Panimoa, joka loppujen lopuksi kuoli Harwallin käsiin. Terassi vaikutti houkuttelevalta ja se olikin lähes viimeistä paikkaa vaille täynnä oluen ystäviä. Sisätilat niin ikään ovat sisustettu erittäin sielua hivelevään tapaan. Valaistut kiviseinät tuovat mieleen keskiaikaisen linnan, tiiliseinät sen sijaan saksalaisen olutkellarin ja muhkeat nahkasohvat kirjahyllyineen brittiläisen olohuoneen. Lisäksi joukkoon on sekoitettu ripaus Sons of Anarchya ja Kalevalaa. Aidon panimoravintolan tuntua vahvistaa keittovälineistön välitön läheisyys.

Pöydistä löytyy asialliset luonnehdinnat oluista sekä pientä statistiikkaa öluthörhöille suunnattuna. Prösyyri antaa luvan ymmärtää ja odottaa, että ajatuksissa on jo lisää tuotteita. Tiskiltä saa kaksi maistiaisannosta viiden euron yhteishintaan. Vaan miksei kaikille kolmelle tämän hetkiselle oluelle ole kimppahintaa?
Pale ale ja Dunkel tuli maisteltua paikan päällä ja pilsnerit hain lähicittarista matkaan.

Pale Ale 5,0%

Ruohoinen aromi

Maku heinäisesti aavistuksen talikkoinen. Ei kovin raikas.

Ensi puraisu lupaa parempaa, mutta loppu kääntyy kalsean alumiiniseksi.

Saatavilla myös kauppavahvuisena (4,7%).

Dunkel 4,9%

Samettisen valuva pitsi.

Kermisen pehmeä ja toffeisen tahmea. Kokonaisuus on kevyen paahtunut. Siirappinen makeus puskee yli. Kokonaisuutena oikein maistuva teos.

Pils
Pilsneriä on saatavilla Panimolla hanasta 5,0%-versiona sekä Vaasan Cittareista 4,7%-kauppavahvuisena pullossa.
Lasissa lepää utuisen samea, jopa nektarimainen oljenkeltainen olut. Tuoksu on ruohoisen voikukkainen ja erittäin tuoreen mansikkainen. Ehkä häivähdys ananastakin on aistittavissa.
Suutuntuma on hyvällä tavalla alusta loppuun asti niljakkaan diasetyylinen. Maussa on jo tuoksussakin esille tullutta riisikakkua ja popcornia. Eikä mitään microkamaa, vaan kunnon voissa uitettua intiaanipaukkumaissia. Tai sitten se on jotain muuta. Hekuman tiivistyessä tietoisuus tuoksuista heikkenee. Jotain erittäin tuttua tässä aromissa joka tapauksessa on. Johtuisko hiivasta? Lisäksi selkeää kasvishernekeittoisuutta meiramilla höystettynä, joka lisääntyy loppua kohden samaa tahtia kuin pohjasakka lähenee. Säilyvyydelle ei taata hurjan pitkää ikää. Parasta ennen leima on pullotuksesta kolmen kuukauden päässä. Tämä kertoo kyseisen erän olevan n. 3 viikkoa vanhaa, joten hyvillä vesillä mennään. Koska pilsneri toimi ehdottomasti parhaiten, niin täytyy seuraavalla Vaasan visiitillä käydä testaamassa myös hanaversio. Muutenkin kaikin puolin käymisen arvoinen miljöö. Bocks!

Stadin Panimon South Pacific Pale ale 4,5% ja Stallhagen Pale Ale 6,0%

Varsinaisesta rinnakkaisvertailusta ei nyt voida puhua. Pale alet pöydällä ovat prosenteiltaan eri veroluokassa, mutta näin suomalaisen oluen päivänä mieli tekevi enemmän, joten otetaan kaksin kappalein. Katsotaan kumpi sytyttää enempi; palmupuut Pattajalla vai auringonlasku Ahvenanmerellä.

Stallhagen sihahtaa sutjakammin, mutta StaPa kuohuu kuitenkin korkeammalle ja tattimaisemmin. Pitsit ovat hyvin samankaltaiset lukuunottamatta pääkaupungin tuomaa jämäkkyyttä, kuolaisempaa otetta ja aavistuksen paksumpaa selkärankaa. StaPan trooppisen hedelmäinen tuoksu polttaa sieraimia Havaijin auringon polttaman hiekan lailla ja humalan purevuus kilpailee Jawsin kanssa ostoskärryjen syönnin maailmanennätyksestä. Ahvenmaan ale tuoksuu ylikypsältä papaijalta ja makean maltaiselta hunajalta.
Oluiden maut laulavat yhteen kuin Sonny ja Cher Sunnyssä. Humalointi napsaa / rapsaa suussa Southissa ja päärynäinen mallas voitelee purukaluston Stallhgan toimesta.
Pale alet täysin erilaisiin tarpeisiin. StaPaa kirpsakan humalan nälkään ja Stallhagenia maltaisen makeaan mahlaisen diasetyylisyyden kaipuuseen. Omaan makuuni StaPa antoi ehkä liikaa ja Stallga liian vähän.
StaPa 83
Stallhagen 82

S:t Eriks Pilsner, Pale Ale ja Oktoberfest RUOTSI

"Rakkautta ja humalaa" jo vuodesta 1859. S:t Eriksin kasvu macropanimosta micropanimoksi on ollut pitkä. 2010-luvulla panimon tuotanto on yht´äkkiä noussut miljoonaan litraan vuodessa, jota edelsi pitkällinen via dolorosa näkymättömänä kulkijana.
Pilsner ja Oktoberfest ovat 5,3%:sia ja Pale Ale Suomen kauppaolosuhteisiin sopiva neljäpilkkuviitonen. Pilsnerin ja Palen värityksessä ei juurikaan eroa ole, mutta ensimmäinen erottuu mikroskooppisesti tarkasteltuna pienellä haalean keltaisella ja samealla greippisyydellä verrattaen Palen lagerimaiseen kultaisuuteen. Märzen on punertavan pihkainen ja vaahdoltaan tiukasti niukempi kuin vaaleat kaimansa. Tuoksut järjestyksessä yhdellä sanalla kuvattuna; P hedelmäinen, PA humalainen, O toffeinen. Näin säästettiin taas rivitilaa ja mustetta. Pale Ale korostuu kahden liten bit tunkkaisen isobroidinsa keskellä huomattavan raikkaana yksilönä, johon piirtyy myös kolmikon näyttävin ja tiivein pitsi. Panimon linja näyttäisi olevan tyylipuhtaus ja selkeälinjaisuus. Pilsneri maistuu pilsneriltä, Pale Ale pale alelta ja Oktober oktoberiltä. Kuivan katkera kokonaisuus kiteytyy Pilsnerissä ja maltaisen mangoinen maku maistuu Pale Alessa. Oktoberin puinen pähkinäisyys puree edeltäjiin verrattuna täysin eri sarjassa, mutta jää loppujen lopuksi kuitenkin suht. koht. samalle tasolle.
Suosikkia mahdotonta valita, joten mennään yhden arvion taktiikalla.
Kaikille pyhille kristillisesti 80

Bevog Tak Pale Ale 5,5% ja Kramah India Pale Ale 7,0% ITÄVALTA

Henkilökohtaisesti vähintäänkin mielenkiintoinen kokeiltavaksi noussut panimo löytyy Itävallasta. Etikettitaide on harvinaislaatuisen taidokasta ja jokaisen pullon voisikin nostaa suoraan vitriiniin ihailtavaksi. Etikettimaalausten aiheet ovat fantasiamaailman karikatyyrejä.
Ulkoisesti nämä kaksi olutta ovat täysin identtiset värin, vaahdon ja pitsin mukaan lukien.
IPA nostaa muutamalla asteella Pale Alen tuoksu leveleitä ollen täyteläisen maltainen ja makean karamellinen. Onneksi tätä palea ei ole suunniteltu Suomen markkinoille, joten siinäkin on sopivasti potkua. Viisi ja puoli prosenttia on jo kymmenystä vaille sama kuin BrewDogin Punk IPAssa. Pale onkin rapsakan humaloitu ja greippisen raikas helppo janojuoma, eikä hopit hyökkää liian tiukasti päälle. Panimon kotisivuilla varoitellaan juurikin oluen helposta juotavuudesta ja allekirjoitan tämän täysin. Uppoaisi useampikin alta aika yksikön.
Oluiden luonnetta voi hyvin kuvailla etiketeissä esiintyvien hahmojen perusteella. Tak on lempeän hilpeä hovinarri-tyyppinen koiraotus, kun taas Kramah täyttää tilan hyökkäävällä/liskomaisella soturi-olemuksellaan. Kokonaisuutena Pale Ale on raikas ja maukas, IPA sen sijaan täyteläisen tähtihedelmäinen ja persikkaisen pehmeä.

Tak 90
Kramah 93

BrewDog Punk Pale Ale 4,6% ja Punk IPA 5,6%

Nämä punkkarit ovat odotelleet kellarin ylähyllyllä a.k.a. IPA/BBF lähestyy hyllyllä a.k.a. pikaisesti arvioon hyllyllä jo tovin ja heti alkuun voidaan todeta, että tuoreita (muttei vanhojakaan) tuotteita ei nyt maistella.
Suomen markkinoille suunniteltu maitokauppapuolen versio vaahtoaa (rusehtavasti) erittäin paljon runsaammin kuin Alkon rivimies (valkoinen vaahto). Värin puolesta eroja ei juurikaan pysty havaitsemaan. Jos jotakin olisi pakko raapaista, niin pale ale vaikuttaa ehkä aavistuksen sumeammalta kuin IPA. Miedomman pitsi on etäistä ja harvaa verraten isoveljensä tiiviiseen ja peittävään pitsiin. Pale Ale tuoksuu Viking Linen kokolattiamattoisen multaiselta ja IPA hedelmäforresterin piilevältä humalapesäkkeeltä. Aikaisemmin yksinään juotuna Pale on maistunut ihan jeessiltä, mutta näin IPA:n rinnalla kontrasti on aika suuri. Tekisi mieli kokeilla saako BrewDogin IPAsta Palea pelkästään vettä lisäämällä, koska hieman sellainen vaikutelma tästä tulee.
PPA 80
PIPA 88

Hitachino Nest Pale Ale 5,5% JAPANI

Kauniin kuparisesti meripihkaan kelmeilevä ja tumman beigesti vaahtoava Pesäolut tuoksuu makean maltaiselta ja sokerisen siirappiselta. Maussa (kuin tuoksussakin) on vahvat brittivibraatiot, jotka johtavat maltaiden ja humalalajikkeiden kotikonnuille Englantiin. Sanoisin, että taustalla on hyvin pitkälti samat raaka-aineet, kuin Robinsons Breweryn Trooper Alessa. Mielleyhtymä on erittäin vahva, vaikka edellisestä Iron Maiden kaljasta onkin jokunen aika. Hedelmätoffeinen kokonaisuus rapsaa suussa kuin torakan takajalat ja diasetyylinen dieselin polte jättää poskionteloihin mukavan makean jälkiliukkaan. Tähän mennessä Kiuchi panimon varteenotettavin arkiolut, jota voisi helposti ottaa useamman. Miellyttävä.
88

Einstök Icelandic Pale Ale 5,6% ISLANTI

American Pale Ale viikinkien tapaan taipuu islantilaisten käsittelyssä Pohjoismaan Palle Aleksi. Kuparisen persikkaisen oluen tuoksu on yrttisen humaloitu ja rusinaisen jouluisesti makea. Suutuntuma on täyteläisen tahmea ja keksisen karamellinen. Makeus hallitsee omaan makuun liiakseen, mutta kokonaisuus on tymäkän tasainen ja hedelmäisen herukkainen. Jälkimaussa öljyisen diasetyylinen tunnelma varjostaa sopivasti humaloitua rapsakkaa havuisuutta. Toimiva pale ale, mutta ei mitenkään sensaatiomainen, jotta lähtisin uudestaan ostelemaan.
77

Black Isle Organic Goldeneye Pale Ale 5,6% SKOTLANTI

Kultainen silmä taittuu ulkonäöltään enemminkin kuparin, kuin kullan suuntaan. Vaahto on keskirunsasta ja pitsi kestävän seittistä. Tuoksu on hedelmäisen hunajainen ja kukkaisen niittyinen. Maku ei aivan yllä Xenia Zaragevna Onatoppin (Ксения Сергеевна Онатопп) kaltaiseen reisipuristusotteeseen, mutta pientä särmää on kuitenkin havaittavissa. Kokonaisuus on karamellinen ja tuhkainen. Jossain määrin myös tunkkainen (jälkimaku). 82

Sierra Nevada Pale Ale 5,6% USA

Kullankeltaista ja aavistuksen sameaa pale alea. Vaahto kohoaa näyttävästi korkeuksiin ja muuttaa muotoaan sienimäisen muhkeaksi hattaraksi. Vaahdon lakeuduttua tuopin reunoja koristaa runsas pitsi. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja aromikas. Kokonaisuudessaan tuoksu jää yllättävän laimeaksi.
Maku on ennenkaikkea tasapainoinen.
Ananaksista makeutta, greippistä kirpeyttä ja karamellista maltautta seuraa keskikatkera jälkimaku, joka viipyilee suussa mukavan kauan muuttaen muotoaan pitkin matkaa.
Klassikko - eikä turhaan.
92

Prykmestar Pale Ale 4,2% UUSIKAUPUNKI

Vaalea oljenkeltainen Prygy kantaa runsasta saippuaista vaahtoa, joka jättää niin ikään paljon pitsiä.
Tuoksu on aromikkaan viljainen ja aavistuksen makea.
Maussa on hedelmäistä ruohoisuutta sopivassa tasapainossa.
Jälkimaku on tuhkainen.
Aika kaukana stereotyyppisestä pale alesta, mutta itse pidän tästä ehkä juuri tämän vuoksi.
59

Meantime London Pale Ale 4,3% ENGLANTI

Sitruunaisen raikas ja pähkinäisen humoitu kirkkaan kuparinen olunen.
Pisteitä laskee saippuainen ja vetinen tunnelma.
Muilla meriiteillä varsin oiva juoma.
Vuoden 2010 vappupale!
Pullo päivitetty pienempään 2011.

74

Huvila Pale Ale 4,2% MALMGÅRD

Vuoden 2008 maitokauppojen virallinen vuoden tulokas.
Tuoksu on vahvasti hedelmäinen ja maussa vielä sitäkin enemmän sitruunaa ja havuja.
Erittäin raikas pale, ehkä kuitenkin turhankin katkera.
Runsas nopea vaahto jättää pysyvän pitsin.
Runsas humalointi tuntuu ja jälkimaku jättää ikävän kuivakan meiningin kitalakeen.
Tekee mieli ottaa seuraava huikka.
Ristiriitainen on hän, mutta helkkarin hyvä.
88