Korillinen Koffin Portteria. Siitä se ajatus sitten lähti. Hintalappu tällä tuotteella on 58,80+koripantti, jota minulta ei kuitin mukaan laskutettu. Inhimillinen erehdys kassalta. Rehellisenä miehenä olisin huomauttanut asiasta, mutta en sitä maksutilanteessa todennut. Toisaalta edellisellä vierailukerralla lahjoitin samaisen myymälän henkilökunnan virkistyskassaan lattialta löytämäni kymmenen euron setelin, joten ollahan vielä plussan puolella. Tuotteen hinta on kivunnut historian saatossa kiitettävän ikävästi ylös. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten korin sai pari kymppiä edullisemmin.
Nyt kuitenkin olutta on. Aina ja edelleen.
Kyseinen lesti itsessään ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Se on miehittänyt yhtäjaksoisesti Helsinkiä vain viisi vuotta lonkeron ja Coca-Colan vanavedessä, eikä jäänyt itse Michael Jacksoniltakaan huomioimatta. Koffin Portteri on kotimaisten massapanimoiden kruununjalokivi ja musta kulta. Käydään siis huuhtomaan.
Korin oluiden bbf on 15.9.2016. Arviointia varten nautiskelin noista pirttereistä reilu puolet aikavälillä 20.-30.12.2015. Jokaisen avaamani pullon kohdalla keskityin eri asioihin. Ensimmäisen kohdalla focus kohdistui ulkoisiin ominaisuuksiin.
Ulkoisesti porter on samettinen ja sysimusta kuin baribalin turkki. Oluen outlookissa on etiketin kaltaista keisarillista arvokkuutta ja historiallista harmoniaa. Sifonkisen mustan nestepinnan ylle kohoaa tyylisuunnan huomioon ottaen runsas vaahto caffè e latte. Vaahdon koostumus on samettisen pehmeä ja valkuaisvaahtoisen kiinteä. Kuohu laskee vähitellen ja tasaantuu seitinohutta aavistuksen paksummaksi pintaharsoksi, joka peittää koko oluen. Viime metreillä pitsin seitti jää nuolemaan lasia nauhamaisesti. Ulkoisessa kokonaiskuvassa on jotain porilaista, jota en osaa selittää. Siksi karhut.
Sikarisen savuinen tuoksu on osaksi makean maltainen ja miltei mämminen. Joku voisi sanoa palaneeksikin, mutta silloin kehoittaisin kävelemään Aleksis Kiven kadun ja Sturenkadun kulmaan jossa miettimään vastausta uudelleen. Edelliseen verrattuna pelkkä kahvinen paahteisuuskin jää selkeästi viivan alle, mutta supisuomalaisista spekseistä kofferi tarjoaa joka tapauksessa täyden laidallisen. Jo mainitun mämmin lisäksi pelkkä tuoksu tuo aistinvaraiseksi niin Fazerin tummaa kuin myös mustaakin, eli salmiakkia. Kermaisuus suorastaan hiipii kohti nenäkarvoitusta limppuisen humalan saattelemana. Koffin Porterin tuoksussa elää vaatimattomasti suomalaisen miehen saunan puhdas sielu.
Suutuntumassa kahvi palaa oikeasti ensimmäisen kerran karrelle. Mokkaisesti palanut liemi paahtaa poskipäitä aiheuttaen miellyttävän kuumoituksen kitalakeen. Suun sisäpintoihin jää öljyisen liukkauden ja tahmeuden ansiosta jopa diasetyylisen kaltainen kermatoffee fur coat. Salmiakkisuus on heti kärjestä hyvin vahvasti läsnä ja täyteläisen tumma kokonaisuus valtaa kaikki aistikentät. Alkoholi jää täysin piiloon. Kuten aikaisemmin todettu, niin hinta on vuosien varrella noussut, mutta silti kyseessä on eittämättä hinta-laatusuhteeltaan Suomen paras olut. Ei siis pelkästään rotevien hartioidensa, mutta myös hintansa vuoksi Koffin Porter on yksi useimmiten ruuanlaitossa käyttämistäni oluista. Ruuan kumppanina tulee ehkä enempi kokeiltua uusia tuttavuuksia, mutta siihenkin käsillä oleva KP on erinomainen. Tänä vuonna joulupöydän oluenkin virkaa toimittaneena koffilainen suoriutuu mainiosti niin kinkusta kuin maksalaatikostakin.
Pirtterin ihanteellinen tarjoilulämpötila on kahdenkymmenen asteen tietämillä. Jääkaappikylmänä mausta ei juurikaan saa mitään irti ja monelle vahvojen tummien oluiden ensikokemukset saattavat nivoutua juuri liian kylmän nesteen ympärille. Yksi suurimmista ongelmista on ravintoloiden tapa säilyttää kaikkia oluita samassa kylmäkaapissa. Itselleni on jopa joskus tuotu pöytään portteri ja samalla pahoiteltu, että se ei nyt ole "tarpeeksi kylmää".
Itse henkilökohtaisesti pidän kuitenkin yhtä portteria aina jääkaapissa. Tämä liittyy kieroutuneeseen mieltymykseeni silloin tällöin tempaista lauteille kaveriksi tumma olut. Asian suhteen kaapista tuloni aiheuttikin tasan vuosi sitten keskustelua harrastajien parissa ja Rolle Laukkarinen lähti ajatuksen siivittämänä itsekin testaamaan "
ennenkuulumatonta saunaolutta". Parhaiten tarkoitukseen sopii mieto kauppavahvuinen stout, mutta on sitä tullut koffilaisenkin kanssa knaapullisia heitettyä. Ylikylmä porter taipuu lauteilla mukavaksi raikastajaksi ja pullon loppua kohden olut kestää lämpötilan kohoamisen enemmän kuin erinomaisesti. Kiukaalle en suosittele tummaa olutta heitettävän, koska se saattaa palaa kiukaaseen kiinni jättäen pitkäaikaiset ja ei niin kauniit jarrutusjäljet kiuaskiviin (nimimerkillä "kokemusta on").
Legendan mukaan Koffin Porterissa käytetty hiiva salakuljetettiin aikoinaan Lontoosta Park Royal-panimosta Helsinkiin ja tämän pohjalta syntyi tämä suomalaisen pimeän oluen kulmakivi. Hiivakanta on siis identtinen yhden maailman tunnetuimman stoutin, Guinnessin kanssa. Kieltämättä varsinkin jälkimaun kuivakka kahvisuus muistuttaa isoa Geetä, mutta keravalainen hakkaa tässä tapauksessa irkkuesi-isänsä joka osa-alueella kuin Suomen pikkuleijonat Slovakian. Edellisen lisäksi jälkiliukkailla on aistittavissa vienoa marjaisuutta ja pehmeää lakritsia hennolla salmiakkitwistillä. Lopuksi salonkisen snadi siirappisuus sulattaa saletisti sisukkaimmankin suomalaisen Sepon sydämen.
Kuten Tauno Palo opetti: "Sanokaa vaan reilusti Koff!"
95
Tsekkaa myös muiden blogien Pirtteripostaukset:
Jaskan Kaljat, Tuopillinen, Tyttö ja Tuoppi, KaunisHumala, Huurteinen, Mushimalt, Reittausblogi, Musamiehen Oluet, Punavuori Gourmet, Maistuva Mallas, Viinihullun Päiväkirja, Loppasuut, Maltainen, Pullollinen, Tuopin ääressä, Olutverkko, Ölmönger ja Arde Arvioi
