Tervetuloa Helvettiin

Vaasan Sport toivottaa vierasjoukkueet lämpimästi tervetulleiksi Kuparisaaren jäähalliin a.k.a. Helvettiin. Pelaajille ainut ulospääsykeino boksista käy Klamydia-porttien läpi. Onneksi kansalle tarjoillaan sentään kotoisasti Kivikylän makkaraa. Halli voi olla miltei täynnä. Siitä huolimatta kaikille tiskeille löytyy lähes esteetön kulku. Tiedä sitten onko liikenteessä liikaa laihialaisia, mutta mahtavaahan tämä on! Eikä ollenkaan helvetillistä!

Suurin syy kuitenkin tähän visiteeraamiseen löytyy hallin kylmäkaapeista. Paikallisen pienpanimon  Sport-olut tuli mediakuution informoinnin perusteella ensin suodattamattomana ulos, mutta nyt versio 2.0 on päätetty suodattaa. Jos näin todella on, niin en lähde tähän asiaa sen enempää kommentoimaan, koska painomuste kairaisi ruman reiän jäähän. No, olut on kullankeltainen ja aavistuksen utuinen. Itse asiassa erittäin utuinen jos otetaan huomioon, että kyseessä todella on suodatettu olut.

Lain hämärällä puolen

Suoritettuaan oluen muovituoppiin kaatamisen, kysäisen josko saisin lasipullon mukaani. Siis LASIPULLON! Olemme JÄÄHALLISSA! Täti ojentaa minulle flaskan hymy huulilla ja poistun paikalta, mutta otan varmuuden vuoksi pari askelta taaksepäin ja ilmoitan, että tuon kohta tämän takaisin. Tiskitäti ei kuule, mutta minulle tulee turvallisempi olo, koska tiedän rikkovani kaikkia jäähalliohjeistussääntöjä samanaikaisesti. Syytön minä siihen olen. Tädin vika. Astelen pullo toisessa ja tuoppi toisessa kädessä kohti katsomoa. Edessäni seisovat järjestysmiehet eivät sano mitään. Pysähdyn paikoilleni ja jään nuuhkimaan oluttani.

Tuoksu on maltaisen pukukoppinen, mutta hikeä esiintyy vain sillain sopivasti. Pakitan taas hieman lisää ja löydän nurkan, jolle laskea kantamukset. Nyt on huomattavasti helpompi käydä maistille. Suutuntuma on hapokkaan pistelevä ja karvas. Hunajainen maku antaa maltaiselle rungolle mukavasti luonnetta, sitä silti liikaa makeuttamatta. Kokonaisuus jää kaikesta huolimatta paitsioon. Lämmetessä makeus alkaa sokaista karamellisuudellaan muita tuntemuksia, joten lopputulos kääntyy tuomarifarssin puolelle. Liigastudio voi minunkin puolestani jatkaa Helsingistä, kun ne kaikesta tietää kaiken.

Sport häviää

Pyörähdys Pukinkulmassa: Bock`s corner brewery VAASA

Kuluvan vuoden maaliskuussa nämä lasiovet aukesivat yleisölle. Kyseessä on Vaasassa sijaitseva panimoravintola, joka herättelee henkiin samaisessa Pukinkulmassa aiemminkin toiminutta Bockin Panimoa, joka loppujen lopuksi kuoli Harwallin käsiin. Terassi vaikutti houkuttelevalta ja se olikin lähes viimeistä paikkaa vaille täynnä oluen ystäviä. Sisätilat niin ikään ovat sisustettu erittäin sielua hivelevään tapaan. Valaistut kiviseinät tuovat mieleen keskiaikaisen linnan, tiiliseinät sen sijaan saksalaisen olutkellarin ja muhkeat nahkasohvat kirjahyllyineen brittiläisen olohuoneen. Lisäksi joukkoon on sekoitettu ripaus Sons of Anarchya ja Kalevalaa. Aidon panimoravintolan tuntua vahvistaa keittovälineistön välitön läheisyys.

Pöydistä löytyy asialliset luonnehdinnat oluista sekä pientä statistiikkaa öluthörhöille suunnattuna. Prösyyri antaa luvan ymmärtää ja odottaa, että ajatuksissa on jo lisää tuotteita. Tiskiltä saa kaksi maistiaisannosta viiden euron yhteishintaan. Vaan miksei kaikille kolmelle tämän hetkiselle oluelle ole kimppahintaa?
Pale ale ja Dunkel tuli maisteltua paikan päällä ja pilsnerit hain lähicittarista matkaan.

Pale Ale 5,0%

Ruohoinen aromi

Maku heinäisesti aavistuksen talikkoinen. Ei kovin raikas.

Ensi puraisu lupaa parempaa, mutta loppu kääntyy kalsean alumiiniseksi.

Saatavilla myös kauppavahvuisena (4,7%).

Dunkel 4,9%

Samettisen valuva pitsi.

Kermisen pehmeä ja toffeisen tahmea. Kokonaisuus on kevyen paahtunut. Siirappinen makeus puskee yli. Kokonaisuutena oikein maistuva teos.

Pils
Pilsneriä on saatavilla Panimolla hanasta 5,0%-versiona sekä Vaasan Cittareista 4,7%-kauppavahvuisena pullossa.
Lasissa lepää utuisen samea, jopa nektarimainen oljenkeltainen olut. Tuoksu on ruohoisen voikukkainen ja erittäin tuoreen mansikkainen. Ehkä häivähdys ananastakin on aistittavissa.
Suutuntuma on hyvällä tavalla alusta loppuun asti niljakkaan diasetyylinen. Maussa on jo tuoksussakin esille tullutta riisikakkua ja popcornia. Eikä mitään microkamaa, vaan kunnon voissa uitettua intiaanipaukkumaissia. Tai sitten se on jotain muuta. Hekuman tiivistyessä tietoisuus tuoksuista heikkenee. Jotain erittäin tuttua tässä aromissa joka tapauksessa on. Johtuisko hiivasta? Lisäksi selkeää kasvishernekeittoisuutta meiramilla höystettynä, joka lisääntyy loppua kohden samaa tahtia kuin pohjasakka lähenee. Säilyvyydelle ei taata hurjan pitkää ikää. Parasta ennen leima on pullotuksesta kolmen kuukauden päässä. Tämä kertoo kyseisen erän olevan n. 3 viikkoa vanhaa, joten hyvillä vesillä mennään. Koska pilsneri toimi ehdottomasti parhaiten, niin täytyy seuraavalla Vaasan visiitillä käydä testaamassa myös hanaversio. Muutenkin kaikin puolin käymisen arvoinen miljöö. Bocks!