Rakkaudella Pantu Raivain

Taannoin Helsinki Beer Festivalien lomassa tapasin muutamia blogikollegoita. Mukana oli myös Mika "Maltainen" Laitinen sekä olutsommelieeri Maria Markus, joiden kirjanjulkistamistilaisuutta krympättiin samaisena iltana. Uunituoreen painoksen lisäksi sain matkaan pullon kirjasta löytyvän reseptin mukaan pantua Rye Wineä eli Raivainta.

Oluen tekeminen on itselleni hyvin vierasta, vaikka siitä onkin tullut useasti haaveiltua. Etenkin Reittausblogin erinomaiset blogaukset ja lopulta Hayken kotipanimon Sahtibelgiä maistettuani vakuutuin, että himaoloissakin voi saavuttaa erinomaisen laadun.

Rakkaudella Pantua esittelee kotioluen valmistuksen vaiheet ja välineet rauhallisella noviisia kunnioittavalla otteella. Kirjassa kerrotaan erilaisia tapoja ja instrumentteja kokemuksen sekä intohimon mukaan käytettäviksi. Mukaan on ympätty oluen niksipirkkaosaston tyylisiä detaaleja, joista varmasti löytyy apua kotiolutharrastamisen ensiaskelille. Pätevä teos luettavaksi olet sitten aikomassa pistää pystyyn kotipanimoa tai et.

Mutta nyt lähdetään raivaamaan. Korkki aukeaa vienolla pihahduksella säestettynä. Olut kaatuu snifterin pohjalle kauniisti punertaen meripihkaista magiaa illan taittuessa yöhön. Kuivahedelmäisen täyteläinen tuoksu on täynnä taikaa ja tunnelmaa. Jos edellä mainitut speksit eivät olisi valloittaneet tarpeeksi, niin sahtisen smoothi suutuntuma tekisi sen lopulta ujostelematta. Kymmenen prosenttinen neste tehostaa koneiston voitelua brittiaksentilla ja aivopähkinöillä. Vähemmästäkin hämmentyy. Ruis porautuu takaraivoon aiheuttaen kyseiselle viljalle oluiden kohdalla itselleni henkilökohtaisesti hyvin epätavallisen euforian. Lämpöä, sherryä ja diamondia. Tunnelma nyt.

Diipadaapablogistit isolla kirkolla

HelsinkiBeer Festivaalien lomassa kokoonnuimme Ilkka Sysilän kutsumana Helsingin Panimoravintola Bruuverin Whirpoolin ympärille tapaamaan niin suuria kuin itseni kaltaisia pienempiäkin olutvaikuttajia. Blogistit olivat saaneet kutsunsa Ari ”Arde” Juntusen välittämänä ja Sir Sysilä oli pyytänyt paikalle itsensä lisäksi panimoalan parhainta osaamista edustamaan Stadin Panimon omistajan ja panimomestarin Timo Konttisen. Olutliittoa edusti puheenjohtaja Heikki Kähkönen. Blogisteja oli allekirjoittaneen ja Arden lisäksi paikalla Reittausblogin Harri Metsäjoki, Tuopillisen Jouni Koskinen, Maltaisen Mika Laitinen ja Humalablogin Timo Klimoff. Lisäksi seurueeseen kuului Teerenpelistä Keikkakeittäjänäkin tunnettu olutkouluttaja Mikko Salmi. Itselleni Salmi on jäänyt parhaiten mieleen kahden vuoden takaisesta Olutpostin kolumnista, jossa hän kuvaili olutblogien kirjoituksia jaarittelevaksi adjektiivipöhnäilyksi. Keikyä kuvaava terminologia, tunnustan.

Baarin puolelta saimme alkupalaksi tuoretta torakkaa hanasta, jonka jälkeen siirryimme backstagen puolelle kuuntelemaan isännän lempimusiikkia viime vuosisadan alkupuolelta. Bix Beiderbecken ja Paul Whitemanin lyödessä tahtia Sysilä kyseli paikalla olijoiden iloja ja murheita, joista Konttinen aloitti kertomalla tuoreimmat StaPan kuulumiset. Yhdellä lauseella kiteytettynä - Olisi pitänyt valmistuttaa, eikä olla valmistaja. Neljännesmiljoonan verotakaumat on kuitenkin siellä päässä jo maksettu ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Konttinen kertoi hänen tölkkitavaransa tulevan markkinoille tästä eteenpäin uuden yrityksen, Stadin Scandinavian alla.

Tunnelma mustien kaltereiden ympäröimässä tilassa oli alkuun odottava. Paikalla oli panimoalan nerot sekä heidän verenpainettaan satunnaisesti nostattavat blogistit. Sysilä kuvaili tehneensä jopa empiirisiä tutkimuksia olutbloggareiden tekstien lukemisesta Omronin-mittari käsivarressa. Tämä tieto lisäsi mukavasti jännitysmomenttia oluen siemailuun, jota isäntä annosteli hanasta, jossa luki "lipeää". Sysilän suurimpana huolen aiheena kuitenkin tuntui olevan oluen pastöroinnin suosio. Omien sanojensa mukaan hän ilmoitti olevansa suorastaan pastöroinnin arkkivihollinen. Mutta tottahan se on, eikä kukaan asiaa voi kiistää. Minkä tahansa erinomaisenkin oluen saa takuu varmasti pilattua tällä mikrobiologisestikin arvelluttavalla toimenpiteellä. Olikohan ollut Konttinen, joka totesi pastöroinnin kuuluvan vain ja ainoastaan lehmästä saatuihin tuotteisiin.

Toinen kuuma kivi tuntui olevan alati lisääntyvä ekstraktien käyttö oluen valmistuksessa. Kyseessä on siis eräänlainen panimodoping, jolla saadaan oluen aromit säilyttämään voimakkuutensa hyvinkin pitkiä aikoja. Ilman ekstrakteja parhaat aromit alkavat olla tiensä päässä jo kolmen kuukauden ikäisinä. Loppujen lopuksi suoraa mielipidettä ekstraktien käyttöä vastaan ei tainnut tulla oikein mistään suunnasta, mutta ilmaan jäi pyörimään ajatuksia, joista arvelen vielä tulevaisuudessa lukevani jostain alanlehdestä. Jutun paikka, totesi Salmi.

IPA-buumin hiipumisen arveltiin myös tämänkin pöydän ääressä olevan hiipumaisillaan. Seuraavaksi hitiksi, kuten monessa muussakin yhteydessä, ennustettiin juurille palaamista. Back to the roots, back to the basics. Perinteinen osaaminen kunniaan. Itse henkilökohtaisesti olen liputtanut kunnon lagerin perään jo blogini alkuajoista lähtien. Konttinen toikin tapaamiseen mukanaan StaPan tölkkitrion (vielä vanhaa batchia, vanhalla kuosilla), jonka American Lager on eittämättä maitokaupan parhaimmistoa. Väki alkoi liueta kohti festivaaleja, mutta kiskottiin siinä vielä oluet loppuun Sysilän, Konttisen ja Metsäjoen kanssa. Kiitokset kaikille mukava olleille ja erityisesti Sysilälle lämminhenkisestä kutsusta. Cheers!