Vakka-Suomen Prykmestar Perle Pils

Alkon helmikuinen kattaus kotimaisista käsityöläisoluista on jälleen lipunut kuluttajien ulottuville. Nykyään otsikko taipuu nimikkeellä "Pienpanimoiden taidonnäytteet". Vuodesta 2013 asti  perinteeksi muodostunut hyllyvaltaus ei tosin ole enää parina viime vuotena jaksanut kiinnostaa alkuvuosien tapaan. Toki joukossa on aina mielenkiintoisia uutuuksia ja joskus jopa erikoisempiakin kokeiluja. Nykyään Suomesta löytyy jo toistasataa pienpanimoa ja näistä tähän tarjontaan valikoituu vuosittain alle kaksikymmentä tekijää. Voisihan tämä serviisi laajempikin olla.

Tämän vuoden kattauksesta ensimmäisenä maistiin otin Vakka-Suomen Panimon Perle Pilsin. Uudessakaupungissahan on tunnetusti osattu pilsneriä panna ja jos Alko tavoittelee niitä pienpanimoiden taidonnäytteitä, niin ugilainen pils kuulostaa vähintään luontaiselta. Vakka-Suomen perusvalikoiman Prykmestar Pils on niin ikään humaloitu samaisella saksalaisella Perle-humalalla. Muita eroavaisuuksia reseptiikan suhteen en tiedä, mutta tässä versiossa ainakin prosentit on nostettu hieman ylemmäs (4,5% → 5,3%).

Muiden kotimaisten ohella kuitenkin myös VASP joutui taannoisen Perinteisen Oluen Seuran kritiikin kohteeksi, aiheena suomalaisten pilsien laatuongelmat. Jutun voit lukea Reseptitaivaasta.

Lasiin soljuu oluen keltaista kirkasta nestettä. Vaahto on hetkellisesti muhkea, vaikkakin vajoaa nopeasti lähes havaitsemattomiin. Panimon maltainen ominaistuoksu valtaa tilaa, mutta auringon polttamien heinäpaalien katku sekä katkenneiden voikukkien varsien aromit syöksyvät sierainten sivutuuleen. Suutuntuman humalainen rapeus huutaa kilpaa herbalisen haikeuden hyökätessä saksalaistyyliselle pilsille ominaisesti suotavan dimetyylisulfidin eli vihanneksisuuden aisoissa pitämisiksi. Kokonaisuus on summattaen kaikin puolin kunnossa eli lasissa on nimensä veroisesti ihan helmi pils. Onnittelut kymmenvuotiaalle Vakka-Suomen Panimolle!

Prykmestar Saazer Pils 5,7%

Kompaktin kadmiuminen olut vaahtoaa valkealla vyyhdillä. Tuoksusta löytyy öljyssä kuorrutettua makeaa taikinapohjaa kuin myös humalassa uitettua hiivaista hedelmäsalaattia. Suutuntuman täyttämän diasetyylinkin saattaa aistia jo kauempaa. Yrttinen pohjahiiva ui virtaan kuin voisilmä kiehuvaan kaurapuuroon. Maku päräyttää tzekki-humaloinnillaan ja silittää silkkisellä sitruksisuudellaan. Kokonaisuus on miellyttävän vahvasti voileipäkeksinen ja mäntymetsäisen pihkainen. Nämä edellä mainitut vahvistuvat exponentiaalisesti jälkimakua kohti mustavalkoista Suomi-filmiä tapaillen. Tunnelmallisen todellista kuutamouintia saazerin tyylikkäällä tavalla.

88

Vakka-Suomen Prykmestar Pekoni 4,5% UGI

Ehkä hieman liikaakin palstatilaa saanut VASPin Pekoni on eittämättä läpimurto tällä saralla kotimaisessa olutscenessä. Ameriikan mantereellahan tämä ei ole enää mikään mullistava uutuus ainakaan pekonijäätelöön verraten.
Ensimmäiset maistit kyseisestä oluesta siemaisin taannoin Helsinki Beer Festivaaleilla, jolloin se ei tehnyt odotettavaa vaikutusta, mutta pekonille pitää aina antaa uusi mahdollisuus. Käsillä oleva pullo on majaillut jääkaapissa jo jonkun tovin ja nyt kun grillissä pöhisee raparpekonit, niin miksei samantein pekoniolutta kylkeen. Too much? Otetaan selvää.
Pekoninruskea Prykmestar vaahtoaa puhtaan valkoisesti. Tuoksu on rasvaisen kinkkuinen ja savumaltaisen lihainen. Ei siis epäilystäkään, että hesalaisten pekonit ovat aidosti uineet ugilaisten kattiloissa. Suutuntumassa diasetyyli dominoi dilannetta samalla kun palvikinkkuisuus polkee poskipäitä. Jotain Rauchbierin kaltaisia viboja leijuu ilmassa, mutta silti atmosfääri jää kuitenkin kauas tavoitteesta. Saksalainen tunnelma tosin tunnustettakoon. Makumaisema päättyy suolaiseen jälkiliukkaaseen, joka aiheuttaa älyttömän janontunteen. Ei siis mikään janojuoma thou. Kokonaisuutena makean maltainen ja savuisen säyseä pekonipils. Ääri-iskuja ei kuitenkaan satele. Raparpekonista mainittakoon, että ei sekään ole minun juttuni, vaikka molemmista ainesosista suuresti pidän. Raparperit raparpereinä, pekonit pekoneina ja oluet oluina. Kiitos.
77

Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock 7,0% UUSIKAUPUNKI

Kirkkaan punertava joulubocki vailla sen suurempia yksityiskohtia. Tuoksu on erittäin vahvasti jouluinen. Piparkakkua ja glögiä säästelemättä punaviininen terävyys taittaa tunnelmaa talvi-illan hämärässä uuniomenaisen lämmön suuntaan. Maksalaatikkoisen makea makuharmonia lyö neilikkaiselle yrttisyydelle kuoloniskuja. Kokonaisuus on liuoitinmaisesti vetinen ja joulumausteisuus on juuri sillä tasolla, joka muistuttaa siitä miten talven sesonkioluita ei tulisi tehdä.
62

Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä 5,5% UUSIKAUPUNKI

Puolipunertava ja tumman tamminen olut vaahtoaa villisti, mutta tokenee tasaisesti.
Tuoksussa on tunnelmaa ja tutinaa. Savusaunaisen sahtinen sihahdus suitsuttaa sen seitsemättä skogenia, jonka messissä on multaa ja mutaa. Samettinen suutuntuma voitelee vienosti ja boostaa barokkisesti pyökkiä ja palvikinkkua poskiin. Banaanista balanssia on kuin Bambergissa pahkoja. Se on siinä. Lopputulos tarjoaa samankaltaisia säväreitä kuin Syydväst aikanaan.
84

Teerenpeli Mokkamatti 7,0% ja Prykmestar Kahvi Stout 6,0% LAHTI/UUSIKAUPUNKI

Käsityöläisoluiden valikoimaan oli sattuman kaupasta osunut kaksi kahvi stouttia. Uudenkaupungin ja Lahden panimot kamppailevat aikalailla samassa suuruusluokassa. Ugissa vuosittain pannaan 300 000 litraa olutta, kun taas Lahden Lotilan vuosituotanto on kiivennyt jo yli 400 000:n litran.
Lasissa Prygy erottuu edukseen vaahtonsa puolesta, mutta tämä katoaa nopeasti ja muutaman minuutin kuluttua Masalla on jotain mitä Mestarilla ei - pitsinauha.
Nestesisältö on reilun kaupan kahvilla maustetulla Mokalla selkeästi mustempi ja öljyisempi ja vaikka Prykmestarin etiketissä mainostetaan olutta "pikimustan yön pimeyden haastajana", väritys lähentelee enemmänkin Pepsiä.
Tällä kertaa lahtelainen hakkaa vakka-suomalaisen lajitoverinsa jo heti lähtöviivalla (tuoksu) niin ahtaaseen rakoon, että sieltä on vaikea päästä ylös. Prykmestar jää vetisen laimeaksi toimistokahviksi, kun taas Mokkamatti jyskyttää Jamaica Blue Mountainin lailla.
Masan maun kahvisuus dominoi edelleen, mutta ei aivan tuoksun lailla, jolloin kaffenisun rusinaisuus saa ansaittua tilaa. Prykmestarin ruisleipäinen kahvisuus on Mokkamattiin verrattuna tehty säästöliekillä.
Summa summarum lahtelainen maistuu aidommalta, vahvemmalta ja runsaammalta.
Ensimmäisen jälkimaku on erittäin vahvan kahvinen ja jälkimmäisen marjaisen mokkainen.
Mokkamatti 90
Prykmestar 74

Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA 8,5% UUSIKAUPUNKI

Tanskalaisen Nørrebro Bryghusin prykmestar Anders Kissmeyer kävi Suomen länsi-rannikolla jakamassa kyseenalaistamatonta ammattitaitoaan, jonka tuloksena syntyi seitsemän eri uusi-seelantilaisen humalan ja kuuden maltaan kombinaatio. Ei ollenkaan huono diili V.A.S.P.:lta.

Samean sahtinen oranssi DIPA kuohuu mahtipontisen vaahdon saattelemana, joka jää lopulta muhkeaksi ja vulkaaniseksi saarekkeeksi keskelle olutmerta, jota ympäröi samettisen pehmeä ja arvokkaasti valuva pitsi. Tuoksussa on aistittavissa makeaa toffeeta ja ylikypsää tropiikin hedelmää. Alkoholi on läsnä. Tuoksun kautta makuun siirtyy etanolinen häivähdys, joka häiritsee taka-alalla kaiken matkaa, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Dominaattorina toimii männyn neulaisen tumma greippisyys. Kokonaisuus on tahmean yrttinen ja hiivaisen hidas.
86

Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock 6,0% UUSIKAUPUNKI

Kyseisen pullon parasta ennen ehti jo mennä ohi, kun odottelin, että olisin saanut ostettua perusschwarzin rinnakkaisvertailuun. Ei ole tullut haettua, joten nyt ugilainen pöytään.

Olut on musta. Kuohkea, rusehtavan beige vaahto, jonka pitsi on ominaisuuksiltaan silkkaa paksua velvettiä. Mämmisen hernekeittoinen tuoksu siivittää perusolemukseltaan paahteisen kahvista aromihumallusta. Pullonsuuhun jää reilusti hiivaa. Cafe latteinen maku sivelee poskipäitä kuin voi pannulla, kunnes, se on Marabou. Tuoksun paahteisuus muuttuu maussa jo palaneeksi ja muistuttaa irlantilaisia isoveljiään. Alkoholia ei maista millään muotoa. Odotin hyvää, mutta nämä odotukset rikottiin heittämällä. Loistava lajissaan, kertakaikkisesti from Ugi.

85

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier 5,7% UUSIKAUPUNKI

Saksassa on ainoastaan kuusi panimoa, joilla on lupa käyttää luokitusta "oktoberfestbier". Germaanisten rajojen ulkopuolella säädökset eivät ole voimassa, mikä mahdollistaa vaikkapa Ugin V.A.S.P.in tekemään sellaisia panohommia, joihin suurimmalla osalla saksalaisista ei ole minkään sortin saumoja. Suojatun nimikkeen aliaksia ovat märzen ja festbier.

Olemukseltaan tämä lokakuunolut on tummakka ja puhtoinen. Väri on kuparinen ja vaahto kuohkean suuri, mutta nopeasti katoava. Pitsi näyttäytyy vuoristoratamaisena nauhana. Tuoksu on kuin ruisleipä, jonka päällä on reilusti voita ja tilliä. Greippistä jälkimakua edeltää rapsakasti humaloitu heinälato yrttipedillä. Puhdas tyylisuoritus jälleen Pohjoistullin pojilta. Löytyyhän sitä mielenkiintoisempia ja maukkaampia saman luokan edustajia saksalaisista, mutta kannatan kotimaista.
74

Vakka-Suomen Prykmestar Suvi 4,5% UUSIKAUPUNKI

Lumi alkaa sulaa, joko voi aloittaa kesäkauden?
Suvi on Suomen olutseuran 20-vuotisjuhlan kunniaksi pantu olut.
Tuoreet koivunlehdet liotettiin yön yli maltaiden mäskäysvedessä ja näin saatiin aikaiseksi saunavihdan tuoksuinen ja makuinen aromiolut. Vaahto on samettisen pehmeää ja pitsi kauniisti valuvaa palluraa.
Kokonaisuus on ruohoinen, hedelmäinen ja vihanneksinen.
Lopputulema kuitenkin on vetinen ja muistuttaa vahvasti nestettä, jossa saunavihta on muhinut useamman saunavuoron ajan ja on joukkoon saattanut tirahtaa myös muutama hikikarpalo.
65

Vakka-Suomen Tervanaama 4,5% UUSIKAUPUNKI

Tumman kinuskisen ruskea olut.
Vaahto ei järisytä olkapäitä ja pitsikin muistuttaa lapsen kädestä irronnutta vappupalloa. Tuoksu on valju ja keinotekoisen tervainen. Loppujen lopuksi itse tervaa tästä on vaikea erottaa, mutta assosiaatio labelin kautta on mahdoton ajaa muuhun suuntaan kuin kiskoille. Turpeinen wannabe terva dominoi makua, mutta häviää valovuodella Nortamo-Seoran Syydvästille.
Pettymys.
70

Vakka-Suomen Prykmestar Hunajabock 6,6% UUSIKAUPUNKI

Korkin aukaisu on kuin hunajapurkin sama toimenpide. Ainakin silmät kiinni ja tuoksuun luottaen. Toisaalta mieleen tulee myös mummola.
Vaalean kullanketaiseen ja aavistuksen sameaan hunajabockiin ei vaahtoa muodostu, joten pitsikään ei ole luonnollinen puheenaihe.
Maku on kauttaaltaan hunajainen, joten muut sävyt jäävät pahasti paitsioon. Suutuntuma on öljyinen ja kukkea.
Verratessa esimerkiksi Pippurisäkin Honey Beeriin, jäädään aika kauas, vaikka erinomainen olut onkin kyseessä. Suosittelen kokeilemaan, niin kauan kuin tavaraa riittää.
88

Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock 6,2% UUSIKAUPUNKI

Sakean siirappinen ja kotikaljamainen olemus nostaa mukavan vaahdon, mutta pitsi on lähinnä vain kuplia lasin reunoilla. Tuoksu on tukevan maltainen kypsä jenkki. Toinen Cascade tällä viikolla antaa huomattavasti enemmän kuin ensimmäinen (Mufloni SH).
Maussa bock pyyhkii banaanilla lattiaa ja antaa wehnälle potkua. Tahmea olemus raahaa mukanaan banaania ja trooppisia hedelmiä, vyölaukussaan lisäksi pussillinen mausteita. Jälkimaku on luumuinen ja marjainen. Briljantti Ugilainen.
90

Vakka-Suomen Jouluolut 2010 4,5% UUSIKAUPUNKI

Vaaleankuparinen ja hentovaahtoinen jouluolut.
Pitsi on niinikään lyhytkestoinen ja vaimea.
Se mihin tämä olut kiteytyy, on tuoksu.
Päällimmäisenä nenään tunkeutuu hyvin vahva glögisyys ja kanelisuus. Mukana on sopivasti korvapuustia ja neilikkaa.
Maku on hurjan vetinen, mutta vahvasti mausteinen. Sitruuna ja pomeranssi tuovat tuoksun jälkeen uusia aaltoja. Humala ja mallas sen sijaan tuntuvat puuttuvan täysin.
Vaikka ollaankin maitokauppa tuotteessa, niin edes jonkinlainen runko pitäisi löytyä.
Joulun tuntua saa kyllä aikaan, jopa näin huhtikuiseenkin räntäkeliin.
66

Pääsiäisolut 4,5% UUSIKAUPUNKI

Tavanomaisen ruskea olut olemattomalla vaahdolla.
Tuoksu on erittäin vahvan maitosuklainen. Muistuttaa erehdyttömästi kahvilikööri pohjaista drinkkiä. Tästä ei voi olla eri mieltä.
Maku ei jätä tuoksua kylmäksi ja jatkaa suklaista, mutta jo hivenen äitelän makeaa ja esanssista vaikutelmaa.
Kyllä pääsiäisoluessa potkua pitäisi olla. Tämä on limpparia.
44

Prykmestar Vehnä 4,5% UUSIKAUPUNKI

Kauniin banaaninkeltaisen vehnän vaahto ei aivan yllä esikuviensa tasolle, mutta ulkonäkö vakuuttaa tuoksun ohella kuulijansa.
Olut näyttää yhtä samean lempeältä kuin prosentit antavat ymmärtää.
Tuoksu on trooppisen hedelmäinen ja lämmin.
Maussa makea hiivaisuus korostaa vehnän omaa leipäisyyttä.
Kokonaisuus jää aavistuksen matalahiilihappoisen laimeaksi.
Loistava kotimainen vehnä jokatapauksessa ja VASPin parhaimmistoa heti Savu Katajan jälkeen.
82

Prykmestar Schwarz 4,5% UUSIKAUPUNKI

Tummanruskean rubiininen mustaolut lyhyellä toffeisella vaahdolla.
Pitsiä ei ole.
Makean siirappinen tuoksu muistuttaa etäisesti savuoluiden aromia.
Maku on palaneen maltainen ja kahvinen.
Tosin jos humalan nimi on Magnum, voiko olut olla huonoa?
VASPilta puuttuu kuitenkin jälleen kerran rohkeutta.
Kesy on tämä. Kesympi kuin Blackie Lawless.
70

Prykmestar Pale Ale 4,2% UUSIKAUPUNKI

Vaalea oljenkeltainen Prygy kantaa runsasta saippuaista vaahtoa, joka jättää niin ikään paljon pitsiä.
Tuoksu on aromikkaan viljainen ja aavistuksen makea.
Maussa on hedelmäistä ruohoisuutta sopivassa tasapainossa.
Jälkimaku on tuhkainen.
Aika kaukana stereotyyppisestä pale alesta, mutta itse pidän tästä ehkä juuri tämän vuoksi.
59

Vakka-Suomen Prykmestar LuomuPils 5,2% UUSIKAUPUNKI

Hyvin vaalea luomupils kuohkealla runsaalla vaahdolla joka jättää erittäin sakean pitsin.
Tuoksu on raikkaan kukkainen ja runsaan maltainen.
Maku on luonnonläheisen ruohoinen ja terävän puinen.
Diasetyyli hallitsee jälkimakua niin huomattavissa määrin, että kyseessä voisi helposti olla aito tsekki esim. Urquell.
82

Prykmestar Savukataja 9,0% UUSIKAUPUNKI

Tumman siirappisen ruskea olut vaimealla aavistuksen pitsisellä vaahdolla.
Tuoksussa on jotain hyvin tuttua.
Andreas Graserin pyökkimetsän paahde on suorastaan käsin kosketeltavaa, vaikka tullaankin suoraan Ugista.
Esikuvaansa rauchbieriin nähden tuoksu on huomattavasti makeampi.
Makua hallitsee supi suomalainen tervaleijona.
Katajaisuus jää loppujen lopuksi vaisuksi.
Kokonaisuus on tahmean siirappinen ja miehekkään palvisen paahteinen.
Oikea savu on oikea savu.
91