Kaksi tornia

Tornion panimon Kaj Kostiander hivutti SOPP Helsingin tiimellyksessä muutaman pullon aitoja "revontulten alla pantuja" torniolaisia Pien-kangaskassiini ja kuin ihmeen kaupalla pullot selviytyivät koko matkan valtatie seiskaa aina Porvooseen asti. Kaksi päivää aiemmin olin ollut tuomaroimassa Suomen Paras Olut -kilpailun kuningassarjalaisia eli vaaleita lagereita. Nyt kolme kuukautta myöhemmin kilpailun tulokset paljastettiin ja Tornion panimon North Lager voitti kyseisen oman sarjansa. Tarkistin omat judge-statistiikkani ja sokkomaistissa olin näemmä antanut Nortille sarjassaan jaetut toiseksi parhaat pisteet, joten approximate kuuteenkymmeneen tyyliveljeensä rinnastettuna allekirjoitan kokonaisvaltaisen tuomariston tekemän valinnan. Alle vuorokausi tulosten julkistamisen jälkeen kansallinen televisiokanavamme suolsi eetteriin elokuvan, josta kaikki sai alkunsa. Niinpä minäkin avasin näköradion sekä Nortin, ja samalta seisomalta sen toisenkin tornin.

Sinisävyinen Nortti kaatuu lasiin runsasvaahtoisesti samalla hekumaisen hedelmäisesti mallasviuhkaansa tuuletellen. Suutuntuma on makean mairitteleva, loppuen lopulta viljaisen vaikuttavaan jalkipotkuun. Jo ulkonäöltään ja nyt myös maultaan melkoisen hämärä ja hazy tunnelma ajaa kohti trooppisen mehukasta mielikuvaa. Ehkä siis jopa hieman juicy. Trendikästä, eikö? Humalointikin puskee mukavan rapsakasti päälle, eikä jätä siis silläkään rintamalla kylmäksi. Silti kaikesta huolimatta ainut asia mikä pyörii mielessä on se, että mitenköhän sille Kämäräiselle oikein käy?

Arctic Pale Ale vaahtoaa huomattavasti Northia maltillisemmin ja peilaa aurinkoa aavistuksen maltaisemmin. Etiketissä olutta kuvaillaan "ruskan sävyiseksi", enkä lähde vastaan väittämään. Tornion syksyä tosin en ole koskaan itse päässyt kokemaan. Raikkaan sitruksisessa tuoksussa vaahdon alta helältelee myös pieniä yrttisiä häivähdyksiä. Samankaltaisissa tunnelmissa olut lähtee soljumaan suutuntumasta kohti jälkiliukkaita. Hedelmäisyyttä ei voi verrata Norttiin, mutta maltaat sekä humalointi sen sijaan iskevät makumaailmaan tuomalla täyteläistä tuntumaa niin trooppisten hedelmien kuin myös havumetsien sankareille. Arctic Pale Ale oli muuten Tornion panimon ensimmäinen keitto. Samaan aikaan, kun sielun veljensä Nortti keräsi Viking Gracen podiumilla glooriaa, Arctic P.A. vietti omassa hiljaisuudessaan syntymäpäiviään. Kaksi vuotta tuli täyteen. Tasapuoliset onnittelut siis molemmille!

Tornion Panimon Sentenced Ever-Frost 4,7%

Lumet alkavat sulamaan ja sydäntalvea kellarissani venannut Tornion Sentenced on aika kaivaa naftaliinista. Etiketin paragrafien mukaan kyseessä on pilsner-olut, joten eittämättä olisi ollut syytä korkata lesti jo aiemmin, mutta syteen tai saveen. Speksien mukaisesti tyypillinen bändi-olut siis ja panimon huomioon ottaen voisin kuvitella, että sisältökin saattaisi vastata hyvin pitkälti edesmenneen orkesterin laadukasta, vaikkakin kovin synkkää tuotantoa.

Neste on kirkkaan meripihkaista ja varovaisen valkeasti vaahtoavaa. Tuoksu on kuin hunajakennoinen maltaan mehujalostamo, joka syöksee ikkunoistaan ristiriitaisia bulkkikatkuja. Maku saa saman sorttisesti otsaryppyni sykkimään etsien oluen sielun rytmikkyyttä, joka tuntuu lyövän jollain tapaa ohi symbaalin. Suutuntuman miksaaja on ilmeisesti mennyt työntämään maltaan makeutta säätelevät nupit kaakkoon ja muut soittimet jäävät Tähden lailla taka-alalle. Raikkaus kärsii liiasta siirapista.

Tornion Panimon Original 1964 Lager ja Czech Style Pilsner

Tornion Panimo heilahti kerta laakista Suomen suurimpien pienpanimoiden kastiin. Aluksi suhtauduin kyseiseen laitokseen kovin skeptisesti, mutta kun kehuja on sadellut vähän sieltä ja täältä, niin tokkopa sitä itsekään voi näitä kauppaan kohdatessaan jättää. Original lager on totta tosiaan original, nimittäin se aito ja oikea torniolainen Lapin Kulta. Homma on sillä tavalla, että 60-luvulla Leo Andelinin kehittelemä pitkin Eurooppaakin palkittu poron kusen reseptiikka on tässä kohtaa syntynyt uudelleen herrasmiehen omien muistiinpanojen sekä muistikuvien perusteella. Ei siis mitään lahtelaista halpaa Hartwallin kopiota, vaan sitä oikeaa tunturipurojen raikkautta. Paluu tulevaisuuteen meininkiäkö? Astutaan DeLoreanin kyytiin!

Original Lager tuoksuu heti kruunukorkin raotettua lapsuudelle. Makean maltainen ja miedosti maissinen myskisyys myötäilee maalaismaisemaa. Silmät kiinni ja olen Kortelassa. Bulkkipoljento, mutta perustavan puhtaalla pieteetillä pantu boogie. Samettinen suutuntuma yllättää ja reinkarnoitu hunaja voitelee loppuliukkaat. Lappari kehitettiin alunperin naistenkin suuhun sopivaksi ruokajuomaksi, mutta suosittelen myös sille renttu lavastajalle jolle long drink on jumala ja pale lager sen vasen käsi.

Tzekkipilsnerin vuoro, joka ehti oivasti paljastua muhkean vaahtonsa alta laakeria lipitellessä. Tuoksussa on diasetyylillä voideltua humalaa. Luonnollisesti Saaz´eria, jonka kylkeen sopisi toki myös pizzeria. Hedelmäisen raikas suutuntuma on yhä vähemmän bulkkinen ja hunajaisuus sitäkin tuoreempaa. Lämmetessään kokonaisuus on jotenkin Hubba Bubbaisen viinikuminen. Ei etiketti turhia puhu. Kyllä siinä Tzekkiä on ja hienoa sellaista. Summa summarum, onnea Tornio! Tästä on hyvä jatkaa!