IPAa Iisalmesta Tartoon ja takaisin

Puolitoista vuotta sitten Olvi teki Suomen suurpanimoista sen suurimman siirron kohti uudenlaista huomista. Markkinoille tuli Iisalmi Pale Ale. Samaan konserniin kuuluva Virolainen panimo A. Le Coq seurasi isäntäänsä perässä tekemällä ainakin ulkoisesti lähes identtisen tuotteen virolaisten kuluttajien iloksi. Tölkin lähempi tarkastelu kuitenkin kertoo enemmän kuin nopea vilkaisu. Iisalmessa humalina on käytetty kvartettia Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir kun taas Tarton kattiloissa on käynyt tavanomaisesti tylsempi kokoonpano Chinook, Amarillo, Cascade ja Citra.
Vahvuutta oluessa on meren takana luonnollisesti 0,3% enemmän.

Lasissa virolainen on aavistuksen tummempi ja kirkkaampi. Kotimaisen tuoksu repii etelänaapurin kappaleiksi. Makeaan maltaaseen verrattuna Olvin rapsakkuudesta paistaa esiin humalointi, jota kaverilla ei pääse aistimaan. Tarton tattarinen tunkkaisuus ei pärjää Iisalmen iloiselle intohimolle, jossa rapeaa katkeroa löytyy bulkkipanimolta kiitetävin mitoin. A. Le Coqin versiosta mieleen assosioituu lähinnä vähän parempi perusviinarallitölkkikama. Tämän voi jättää hinnasta huolimatta suosiolla lahden taakse.
Olvi 83
A. Le Coq 70

Iisalmi Pale Ale 4,7% IISALMI

No tätähän on odotettu! Yksi maamme kolmesta suurpanimosta kirjoittaa historiaa uudelleen ja laittaa liukuhihnan täytteeksi pintahiivaoluen. Vaikka IPA ei enää varsinaisesti ratsastakkaan hifitrendien aallonharjalla, niin kansalle tyyli alkaa pikkuhiljaa muodostua tutuksi ja turvalliseksi. Tiputetaan sima lasiin ja katsotaan.
Ulkoisesti Olvin uutuus on vaalean viljainen ja suurieleisen kuplainen. Suodattamattomaksi näinkin kirkasta olutta ei hevillä usko, mutta niin on alumiinin spekseihin raaputettu. Makean mangoinen ja muikean mäntyinen tuoksu hemmottee humalaa hikisillä hinausköysillä höystettynä. Suuhun tunkeuduttuaan Mosaic, Comet, Galaxy ja Saphir ottavat Petteri Punakuonon ohjakset ja riuhtovat tiensä happohyökkäyksen läpi. Greippinen katkeruus esittää parahinta pääosaa, jonka sivujuonena on voimakas hiilihappoisuus. Kokonaisuutena rapeaa kuin raparperi. Onhan tässä selkeästi Olvin kruununjalokivi hyppysissä. Varsinkin kaiken sen parjauksen jälkeen mitä olen panimolle täällä blogissa syytänyt, nyt ollaan vihdoinkin ytimessä. Panostetaan ennemmin itse tuotteeseen kuin brändäykseen. Sitä paitsi kyseisen tölkin etiketti on omasta mielestäni Olvin parhaimmistoa.
83