Kuninkaankartanon Daily Beer ja Tallimestari 4,7% MUSTIALA

Back to basics.
Vorssan Mustialasta tällä kertaa rinnakkain bitter ja saison -tyyppiset oluet. Kuninkaankartanon meiningissä on aina ollut ja tulee olemaan todellista käsityömeininkiä. Oman kaivon vedet ja ennen kaikkea osittain käytetyt suomalaiset humalat. Humala se kun kasvaa yhden jos toisenkin satavuotta vanhan kivijalan pientareilla, mutta oluen valmistukseen asti kotimaiset lajikkeet eivät tahdo riittävän. Tallimestarin katkerohumalat ovat peräisin Saksasta, mutta aromihumalat Niinikummusta Kitteeltä kahdella teellä.
Näistä kahdesta Tallimestari vaahtoaa huomattavasti runsaammin ja pehmeämmin. Daily Beerin vaahto on hapokkaampi ja pitsi nauhaisempi versus Mestarin paksun hattarainen pitsi. Persikan kuparinen Tallipoika tuoksuu omenaisen hiivaiselta ja greippisen samea D.B. sitruunaisen happamahkolta. Molempien oluiden suutuntumassa on aistittavissa kivikautinen maskuliinisuus. Perkele.
Bitterin kokonaisuus on ehkä hieman liikaakin sitruksisen hapan, mutta kaikessa hiivaisuudessaan kuitenkin alkukantaisen maistuva ale. Tallimestarissa on aavistuksen enemmän makeutta ja makua sekä hapokkuutta, joka pistelee poskipäitä kauaskantoisesti.
Daily Beer 75
Tallimestari 78

Kuninkaankartanon Pehtoori 4,5% MUSTIALA

Kävin uuden auton hakureissulla Forssassa a.k.a. Vorssasa. Kyseisen kaupungin osuessa matkakarttaan on luontevinta ottaa pieni levähdystauko Autokeitaalla, vaikka sitä pausea ei välttämättä tarvitsisikaan. Henkilökohtaisesti Auto-oasis merkitsee minulle nostalgista throwbackiä 90-luvun loppuun, jolloin kyseiselle huoltoasemalle saatettiin polkaista silloin tällöin Raumalta käsin ihan vaan keskiyökahville, jos ei muutakaan tekemistä keksitty (toim. huom. itse en juo edelleenkään kahvia, joten toimin silloinkin lähinnä vain huonona seuramiehenä). Nyttemmin keitaalle on noussut upea olutkellari, jossa myynnissä on muutamia tavallisissa maitokaupoissa hieman harvinaisempia tuttavuuksia.
Yhtenä erikoisuutena on lähioluet Kuninkaankartanon Panimosta. Tällä kertaa hyllystä löytyi Pehtooria, johon en ole festareita lukuunottamatta vielä törmännyt. Pari pulloa mukaan, luonnollisesti.
Pehtoori on väriltään kuparisen simainen ja vaahtoa ei käytännössä ole lainkaan. Hedelmätoffeinen tuoksu on selkeästi voimakkaampi ja miellyttävämpi kuin kuravetinen ja hiivaisen hapan maku. Kyseisen pullon bbf kahden viikon päässä, joten olisiko paras balanssi bygones? Ainakaan tämä yksilö ei sytyttänyt. Erittäin tyylikäs ulosanti kuitenkin etikettipuolella.
65