Kevään Helsinki Beer Festivaalien teemamaana oli tänä vuonna Unkari. En liiemmin ehtinyt kyseiseen osastoon sen paremmin tutustumaan, joten syvällisempää mietiskelyä varten lähdin ja istuin Budapestiläiseen oluthuoneeseen tai itse asiassa useampaankin kuppilaan ja aloitin empiirisen tutkimuksen. Suomalaiseen tyyliin myös Unkarissa vaaleat massalagerit dominoivat luonnollisesti markkinoita ja jokaisesta juottolasta löytyy ainakin yhtä paikallista bulkkia eli Sopronia, Borsodia tai Dreheriä. Tuontioluista yleisimmät ovat Pilsner Urquell ja Edelweiss, joiden laatuun voi aina luottaa vai voiko? Pullotavaraan toki, mutta esimerkiksi Angyalian jo Hely baarin hanasta laskeutui tuoppiin joko pilaantunutta Urquellia tai sitten jotain ihan muuta. Asiakaspalautteeseen kyseisessä paikassa ei ainakaan osattu suhtautua asiallisesti, joten vaihdoimme suosiolla kuppilaa. Onneksi hinnat eivät älyttömästi kukkaroa kevennä. Ison tuopin olutta saa parilla eurolla.
Bulkkien ohessa Unkarissakin on käynnissä pienpanimobuumi, joka on synnyttänyt lähinnä Budapestin ympärille viidessä vuodessa noin sata käsityöläispanimoa, joista viidesosa on kiertolaisia. Tätä kautta luonnollisesti myös parempiin oluisiin suunnattuja anniskeluravintoiloita on alkanut sikeytyä. Näistä seuraavaksi henkilökohtaiset TOP 5:
Élesztőház Tűzoltó utca 22.
Huumaavimmassa hipsterihuudossa Hungaryssä tällä hetkellä ovat niin sanotut ruinbaarit eli rauniopubit. Näistä ehdottomasti kärkipaikkaa pitää Élesztőház, jonka kanssa samalta sisäpihalta löytyy viini- ja tapasbaari, streetfoodbistro sekä ”Keski-Euroopan ensimmäinen ja ainoa cask-ale baari”, josta ei tosin juuri sillä hetkellä saanut cask-alea. Helteen pahimmillaan porottaessa Élesztőházin kellarista löytyy myös erittäin viileä vanhan elokuvateatterin penkeillä sisustettu kammio, jonne voi paeta kuivattelemaan hikeä. Vaikka hanoista löytyi kaikkiaan muhkeat 21 paikallista olutta, niin valikoima oli jonkin verran suppea. APA, IPA, DIPA, IIPA sekä vaaleita lagereita. Siinä suurinpiirtein kaikki tyylilajit. Tosin rapian kolmenkymmenen asteen kuumuus ei liiemmin muunlaisia oluita perään huudellutkaan, mutta olisi sitä nyt edes jonkun imperial stoutin kuvitellut tämän tasoisessa paikassa nähneensä. Hanaoluiden taso oli joka tapauksessa erinomainen. Soureja kyselin myös monesta eri paikasta, mutta tiskien takaa kerrottiin kaikkialla samaa. Unkarilaiset eivät kuulemma ole vielä valmiita hapanoluisiin. Toisin sanoen siellä eletään pari vuotta Suomea jäljessä eli ajassa IPA-huuman aallonharjalla.
Pepin Kézműves Söröző Tompa utca 26/b
Pepin sijaitsee korttelin päässä Élesztőstä ja on minimaalisuudestaan huolimatta tai ehkä myös osittain juuri sen vuoksi ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Paikallisiin oluisiin keskittynyt pubi omaa kolmen hanan ja kohtalaisen pullovalikoiman lisäksi erittäin ystävällisen palvelun sekä viihtyisän atmosfäärin.
Jewish quarter:
Legfelsőbb Beeróság Dohany utca 20
Paikallisia oluita jääkaapit täynnä ja kymmenen hanassa . Ensimmäinen visiittimme täällä loppui lyhyeen, koska aluetta oltiin sulkemassa jonkin israelilaisen pampun vuoksi. Poliisit sanoivat, että kyseessä on pääministeri, mutta baarityttö puhui presidentistä. Tiedä häntä, yleisesti luotan ainakin ulkomailla tiskin takaan tulevaan sanaan enemmän kuin miliisiin. Joka tapauksessa virkavalta oli määrännyt baarin ovet säppiin viideksi tunniksi, joten meille annettiin vaihtoehdoiksi ottaa oluet mukaan tai jäädä sisälle loppuillaksi. Vaikka vaihtoehto b kuulostikin vahvalta, niin nappasimme kuitenkin hanaoluet muovituoppiin ja lähdimme nautiskelemaan niistä poliisien valloittamaan katukuvaan.
Ei ainoastaan vierailun lyhytkäisyyden, mutta myös Beeróságin yleisen viihtyvyyden sekä laadukkaan valikoiman vuoksi palasimme toisena päivänä uudelleen mulkoilemaan miljöötä ja tietysti kahlaamaan hanoja läpi muutamaa pullo-olutta unohtamatta.
Neked Csak Dezső Dohány utca 7.
Neked sijaitsee Beeróságia vastapäätä, joten tässäkin saa kaksi paikkaa koluttua kertaheitolla. Ovesta sisään astuttuamme meille lyötiin käteen lipukkeet, joilla tiskiltä saisi yhden hanaoluen ilmaiseksi. Siis ilmaiseksi! Eihän crafttuoppien hinnat Budapestissä muutoinkaan ole kuin noin kolmea euroa, mutta ilmainen on aina ilmainen. Lämmittää sydäntä ja kieltä.
Hopaholic Akacfa utca 38
Hopaholicista saa laajasti muutakin kuin unkarilaista olutta, jos jostain syystä sellaisia kaipaa. Läheltä löytyy loistavia ravintoloita, kuten aivan vastapäätä sijaitsevat Mazel Tov ja Tuning Bar & Burger. Saapuessamme Hopaholiciin baarihenkilökunta oli niin sanotusti jalkautunut. Toinen asiakaspalvelijoista istui anniskeluravintolan portailla nautiskellen olutta ja sikaria samalla toisen istuessa sisätiloissa tuopillisen seurassa. Mikäs sen mukavampi tapa viettää työaikaa!
Summa summarum Budapest on ehdottomasti käymistäni Euroopan kaupungeista suositeltavimpien listalla ja itsekin haluan sinne palata. Oluiden lisäksi etenkin ruoka oli järjettömän hyvää ja tietysti halpaa. Lenkkeilymaastotkin olivat upeat, kunhan lähti jolkottamaan ennen auringonnousua eli aamuisin vetelin heti viiden maissa trikoita jalkaan. Yleisenä ohjeena Budapestissa suosittelen välttämään turistirysiä ja suosimaan metroa. Julkisenliikenteen viikkokortti oli jotain viidentoista euron luokkaa, joten halvalla saa suhautella. Etenkin vanhimmat metrolinjat jo sinänsä ovat kokemisen arvoisia nähtävyyksiä. Paikalliset aboriginaalit tunnistivat turistit jo kaukaa ja moni myös kotimaamme. Ystävällistä ja avuliasta sakkia noin ylipäänsä nuo unkarilaiset!
