Los Bastardos Linden

Raumalainen Linden Brewery sai kunniakseen valmistaa arvovaltaiselle yhtyeelle, Los Bastardos Finlandeses, oman oluen. Oluen tyyliksi muotoutui yllätyksettömästi bändioluille stereotyyppinen lager. Mutta mexican lager? Paperilla älyttömän yhteensopiva kombo yhtyeen imagon kanssa, mutta varsinkin maissi oluessa tuo ensimmäisenä kuitenkin mieleen kirkkaat ja pitkäkaulaiset pullot, joiden kyljessä komeilee joko keltapaitaisen siivouspalvelun tai italialaisen eurodance-yhtyeen nimike pienellä extralla. Tähänkö on Suomen Thin Lizzyn / ZZ Topin arvokkuus runnottu?

Oluen historia sai alkunsa kyseisen bändin laulajan, Bryn Jonesin vieraillessa Raumalla edellisen vuoden lopulla. Taitelijan trubaduuri -osuuden loputtua hän päätyi paikallisten panomiesten pöytään ja yhteistyökuviot olivat nopeasti toteutusta vaille valmiina. Pitäähän jokaisella itseään kunnioittavalla bändillä olut olla ja tällä kertaa kyseessä sattui olemaan yhtye, jolla on eittämättä yksi maailman vaikuttavimmista logoista, joka kilpailee uskottavuudestaan jopa Motörheadin kanssa.

"Muutaman tuopin ja jallun jälkeen olutkin oli suunniteltu." - M. Linden

Patinoituneen puupaneelin värinen jalojuoma tuoksuu raikkaalle ruohomättäälle sekä nahkaiselle nuottitelineelle. Kaikki Coronan tapaiset mielleyhtymät katoavat välittömästi. Suutuntuma soittaa skitalla suoranaisen samettisia sointuja sauhutellen samalla sikaria sisätiloissa. Maissin makeus pehmentää Motueka-humalan tuomaa luontaista limen purentaa ja kääntää mullasta esiin kaivetun Marshallin nupit kaakkoon heti ensi rytmistä. Sitruksisuus nousee loppua kohden Domestosmaisen dominaattorin rooliin raikastaen ruumiin radikaalisti. Kokonaisuutena Los Bastardos Finlandeses Lager on juuri sitä kaikkea mitä samainen yhtye edustaa. Vienna lagereiden Jack Daniel´s, rock ´n´ rollin ruumiillistuma lasipullossa. Olut jota on vain yksinkertaisesti pakko saada lisää. Viva Los Bastardos!

Lindenin Styyri Nordic Lager 4,7%

Haarapääskyt matkustavat etelään talveksi, eikä niitä juurikaan ennen vappua kotimaassa näe. Samalla tapaa käyttäytyy merimies, styyrman elikkäs perämies. No, värimaailma ainakin on suoraan merenpohjasta tai tarkemminkin meripihkasta. Tuoksuu voimakkaasti panimolta. Tuhti mallasrunko nostaa seilinsä ja valkeat vaahtopäät täydentävät oluen parin sormen paksuisella tuukilla. Maussa on omaan makuuni liikaa toffeista makeutta sekä rantakallioiden kasvustoa rakkolevällä höystettynä, mutta meren läheisyys on eittämättä läsnä ja kokonaisuus puhdas ilman minkänlaisia hajaosumia. Merimiehen eukko on silti heittämällä katkerampi kuin tämä styyri, jonka katkerot ovat kovin nimelliset. Vaikka panimon ylipäällikön juuret tulevatkin Jyväskylästä, niin kaikesta huolimatta kyllähän se lämmittää kun etiketissä lukee kauniilla fontilla: "Raumalaista pienpanimo-olutta". Sitähän se on. Needle Pointin kautta himaan ja ankkuritatuointi käsivarteen!

bbf 26062018

Raumalaista intohimoa

Raumalainen intohimo. Tähän kuuluvia pyloneita pystyisi luettelemaan lukemattomia aina jääkiekosta mustaan pitsiin. Voisin kuitenkin määritellä, että olut on aina puuttunut listalta, vaikka aikojen saatossa toki sitäkin on Raumalla pantu. Tullin pohjoispuolella Porissa on toiminut maamme ykköskaartiin luokiteltava pienpanimo jo siitä asti kun allekirjoittanut sai ajokorttinsa, mutta rajojen sisällä olutkulttuuri määriteltiin samoihin aikoihin lähinnä sanoilla Sinisoihtu ja Otava.

Joitain vuosia taaksepäin ensimmäiset henkilökohtaiset olutkokeilut suoritettiin Naulamäen maisemissa. Samoilla kulmilla, joista aikoinaan anno domini 1550 raumalaiset aboriginaalit häädettiin omilta synnyinkulmiltaan Baabelin vankeuteen kansoittamaan maamme uutta pääkaupunkia Hesalaa. Vaikka Kustaa Vaasa antoikin kansalle vapauden palata takaisin, niin nykyään kyseisellä torilla hikoilee enää yksi täti kuluneet knypylät käsissään. Muutama askel Vähämalminkatua ylös kallioille ja paikalta näkee niin kirkon kuin raatihuoneenkin. Hieno paikka nauttia muutama pussikalja. Tänään säkistä tai paremminkin laatikosta löytyy Mikko Lindénin kaupallisen panimouran kolme ensimmäistä olutta, jotka ravintoloitsija Toivanen ystävällisesti lähetti minulle tyypattavaksi. Kiitos, pakkohan nämä on korkata! 

American Pale Ale 4,7%
bbf 06.05.2017

Ulkoisesti Lindenin APA on kaunis. Samean Bora Borainen olut vaahtoaa kermakakkuisen marenkisesti ja jättää lasin reunoille pitsiä, josta paikkakuntalaiset missituomaritkin lämpenisivät. Pullon pohjalla ei näy hiivaa. Tuoksu viitoittaa tietä Vanhan kirkon kalmistojen kautta Rauma-Repolan sulfaattikeitoksien äärelle. Suomeksi sanottuna havaitsen hajussa kellarista kolinaa ja mustaherukkaista mäntyä. Sieraimiin kantautuvat speksit eivät onneksi taivu aivan kissanpissan puolelle maunkaan mittareilla ja Mosaicin parhaat puolet pitävät stydisti pintansa, vaikka jälkimakuun mennessä käydäänkin jo äärirajoilla. Tätä pullollisen juotuaan porilaisen poliisin alkometrikin osaisi määritellä käytössä olleen aromihumala-lajikkeen lopen varmalla tarkkuudella.  Suutuntuma on liukkaan aromikas ja hedelmäisen sutjakka, mutta huutaa kumppanikseen lihaa. Soolona nautittuna kokonaisuus jää selkeästi peräkammarin puolelle, joten kaipaisin rosvolautaselle valtakunnan parasta pippuripihviä, jonka jälkeen uskoisin kombinaation saavuttavan jonkin asteisen euforian. Tosin Vistan pepper steak tekee tämän ihan yksinäänkin, joten varsinaisesti oluelta ei enää tässä kohtaa paljoa vaadittaisi. APAsta vielä loppukaneettina todettakoon käteen jääneet viimeiset virret, eli hedelmäisyys, Mosaic ja sellu. Kädenjälki muistuttaa jossain määrin Mustialan artesaaniflavoria.
76

Pi.La Farmhouse Ale 5,3%
bbf 09.05.2017

Viljaisen veikeästi kellertävä farmhouse-tyyppinen ale vaahtoaa runsaan belgisesti jättäen Rihtniemen kokoisia pitsisaarekkeita ympäri lasia. Meriheinäisen suolainen tuoksu pohjaa vahvasti Sorachi Acen suuntaan, joka jo itsessään nostaa käsivarren karvoituksen kattoon. Etiketissä mainostetaan oluen olevan kelpo kumppani kalalle valkoviinin sijasta. Käytössä olevan humalan huomioon ottaen ruokayhtymä on enemmän kuin luonnollista. Smaakisen saisonin säkenöivä suutuntuma saakin satakuntalaisen sifonkihuivin sätkimään?! Itse asiassa muutaman maistin maistettuani voisin helposti luvata, että lasillinen tätä menisi heittämällä esimerkiksi perinteisen Freixenetin edelle maljan nostattajaisissa. Toisaalta mikäpä ei menisi?
Sorachin kumppanina Amarillo silittää mukavasti karvaisuutta ja jauhaa loppu tulemaksi tillilihasta yllättävänkin pehmoisen suutuntuman. Toistuvasti mainitun trendihumalan vierellä pääosassa voi aistia belgihiivan. Toisin sanottuna siltä ei voi välttyä, vaikka näkyviä partikkeleita ei nesteessä lillukkaan. Mausteisessa maussa on sopivassa suhteessa niin ylväitä yrttejä kuin savuisia sitrushedelmiä. Kokonaisuutena raikkaan flavorinen saison.
85

Just Ale ...and a littlebit orange 4,5% 
bbf 14.05.2017

Seuraavaksi raumalaisen hyökkäysketjun sentteri. Etiketin väri on haettu oluen outlookista tai sitten panossa käytetyistä luomuappelsiininkuorista. Joka tapauksessa väriyhteneväisyys on aina kiva juttu. Pullon pohjalta löytyy hiivaa toisin kuin edellisistä lajikkeista. Korkkaaminen soittaa hyvin löysän tuhahduksen ja vaahtoakaan ei synny lukuunottamatta lasin reunoilla kulkevaa ohutta nauhaa. Korvalle vietynä olut kaikuu kuin tyhjä luola, eikä minkäänlaista elämää ole aistittavissa. Hedelmämehuinen suutuntuma vahvistaa pelot oluen virheellisyydestä. Maltillinen hapokkuus on tipahtanut nollaan. Syke on sammunut. Kukkean käynyt tuoksu on hedelmäesterisyydessään kovin hefeinen, mutta ilman äitelää makeutta. Mausta ei voi valitettavasti sanoa mitään positiivista. Kokonaisuus tiivistyy yhteen sanaan, vetinen. Harmi. Tulee eittämättä mieleen muuan kiteeläisen Pajarin hiilihappokankeudet. Toivottavasti tulevaisuus on tämänkin oluen kohdalla yhtä aurinkoinen, kuin mitä oletan sen olevan American Pale Alen ja varsinkin Pi.La:n kohdalla. Epäonnesta huolimatta 2/3 onnistuminen on kuitenkin startille paljon enemmän kuin oletin. Nyt alan ihan tosissani odottamaan.

Ruokapuoti Lumon Totonac Stout 4,5%

Raumalaisen Ruokapuoti Lumon omien oluiden saga sai jälleen jatkoa. Kyseinen öljy näki tosin päivänvalonsa jo joskus viime vuodenvaihteen aikoihin, mutta kuten aikaisemminkin todettua, niin Raumalta on pitkä matka Porvooseen ainakin ajallisesti. Tämä Totonacci odotti minua pekonia kiiluvin silmin syyskuisena Haapaloiden häiden jälkeisenä aamuna Kalatorin majatalon aulassa mäyräkoiran kanssa. Kiitokset jälleen Paroalhon jaoston olutpatriotismille. Vihdoin siis itse oluen pariin.

Kahvisen ruskea stoutti beigellä vaahdolla. Tuoksussa on vaniljaista lakritsaa ja laktoosista suklaata. Suutuntumaltaan melko kevyt, mutta maukkaan öljyinen liemi voitelee vahvuuteensa nähden kelpoisella viskositeetillä. Yrtisyys tulee esille etenkin jälkimaussa jota edeltää tasaisesti paahtuneet tai ehkä jopa palaneet vadelmatoffeet. Jollain tasolla kokonaisuus on kovin Dr. Pepperinen. Makeaa maltaisuutta tutulla Tamperelaisella twistillä. Pyynikkiläistä nääs Tesomasta, eikä yhtään hullumpaa, vaikka parasta ennen päiväyksestä onkin jo useampi kuukausi.
80

Laitilan Lukko Liukas Lager vs Sinebrychoffin Bisse från Stadi

Eilisen Pelicans-Lukko ottelun jälkeen tämän illan kamppailusta Nordenskiöldinkatulla on tulossa vähintään mielenkiintoinen. Gagnon ja Vahalahti ottivat Lahdessa alkulämpöä liki 27 minuutin peliajoillaan, joten tänään luistin kulkee! Yllä oma sinikeltainen tulosveikkaukseni eli 1-4. 

Entäs olutrintamalla? Miten käy vertailun näiden kahden välillä? Härifrån tvättas sanotaan ja siltä se Koffin litku kieltämättä maisuukin, pesuvedelle. Lukko Liukkaan, joiden toimituksesta kiitokset Paroalhon hefeparonille, otan vielä myöhemmin erikoiskäsittelyyn. Tässä siis en lähde sen enempää arvostelemaan. Hyvää ja liukasta joka tapauksessa. Se on nimittäin sitten aivan toinen tarina. Tänään suunta kohti Hesalaa ja voittoisaa illan jatkoa!

Ruokapuoti Lumon Testowit 4,5% TAMPERE

Metsäjoen sahtibelgin jälkeen onkin aika siirtyä herran seuraavaan aikaansaannokseen - mieskunnon kohentajaan. Kuten yleensä Raumalta allekirjoittaneelle kulkeutuvat oluet, niin myös tämä kyseinen on kulkenut pitkän matkan. Lopulta takakontti vaihtoi takakonttia Paavo Nurmen 1/2 maratonin jälkeisellä parkkipaikalla. Japanilaisesta japanilaiseen. Tärkeitä yksityiskohtia.
Kyseessä on siis Raumalaisen lähiruokapuoti Lumon neljäs kehittämä omaolut. Panimot ovat vaihdelleet ja tällä kertaa mentiin testaamaan Pyynikin pannuja Tesomaan.

Parasta ennen näyttäisi 7/15. Kyseessä on siis etiketin mukaisesti "Olut ilman humalaa", joten se puoli ei ainakaan ole päässyt ajansaatossa kärsimään. Sen enempää en rupea oluen syntyhistoriasta pauhaamaan, vaan siitä voi paremmin lukaista suoraan syntysioilta. Avataan itse olut.

Liemi on haalean keltaisesti olkinen ja vaahto hyvin niukka. Pitsiä jää sijoilleen vain hetkellisen nauhaisasti/palluraisasti. Tuoksu on kukkean käynyt ja pahkaisen pakurinen, johon kiteytettynä karpaasisti kirpsakkaa käymistä sekä hitunen hikeä ja ujosti ureaa. Tunnelma on belgisen sourinen.
Suutuntuma pysyykin paljolti samassa boogiessa. Gueuzemaista happamuutta greippisessa paketissa ja kuohuviinimäistä siiderisyyttä samassa simaisuudessa. Huh, välillä on pakko ottaa happea. Annan pienen siivun vaimolle, jonka vastaanotto on aika lailla painokelvoton, mutta monet edellä mainitut speksit kertaantuvat myös rouvan ulosannista, kuten  kusi ja hiki. Summa summarum nesteen luomaan olotilaan on hyvin vaikea päästä käsiksi. Kokonaiskuva ei välttämättä ole niin houkutteleva, mutta silti se saa janoamaan koko ajan lisää. Tästä huolimatta 0,33l pullo tuntuu kestävän ja kestävän kuin Panu-maali. Sen verran komppaan Tero Suhosta, että tällä voisi hyvin korvata skumpan tervetuliaismaljana, mutta miesporukalle luonnollisesti tarjoiltuna. Toista kertaa en enää lähtisi naiselle tarjoamaan.
Pitäiskö lähteä kylille?
78

Testowitin etiketistä löytyy kaikki olennainen.

Vakka-Suomen Först I.P.A Nortamo-Seora juhlaolut 4,5% Ugi

Ny ei ollakka iha tavallises mynsteris. Oha tämä melkke valla pyhäpäev, ko kysees kumminki o ite Nortamo Seora juhla. Förstil merkata rauman giäles laeva ensimmäist perämiäst. Syydvästi tavoi tämäki o Ämpärpori oluprykäri taironnäyte. Etiketis seiso: "Nortamo-Seor om brykännt tämä olu sen gunnjaks, ett vuank 2015 tlee kulunuks 85 vuatt seoran grundamisest. Tämä olu om brykätt seillaevatte henges. India Pale Ale olutt o siirtomaavalla aikan rahdatt seillaevoill Englanist Indiaha."
Mut ei maar täsä sen enemppi bauhamma ko oteta försti klasihi.
Merepihkane olu o klaari ilma minkkä nägöst merempaska.
Tämä ei prännä eikä riissa niingo Aklantti, vaa o täysi stiltti niingo Puuvallisuntti. Olis siin varmast helppo noust plaanihi, mut ei paran ko o sen verra kappia kanava.
Tuaksus o Kuuskajaskari katajikko ja Rihtniämeläist tanskakuirimo samas paketis.
Smaaki o enkelsmanni sokurine ja maltaise makkia. Jäljest tleeva meresualase aromi.
Humala hakkava, jote kyses ei ol mikkä vaissu kali. Häyrihi taik duu blokkihi ast ei tämäm kans äkki pääs, kosk kuten Suames nii myös Raumal, maitokaupa eivä saa myyr yli 4,7%-vahvust napanteri.

Kronsmänttines tämä o oikke freesi eikä ollenkka klookump IPA. Selväst försti einest eikä mikkä taval jungmanni.
90

Kotiolut: Reittausblogin Sahtibelgi 10,0% RAUMA

Keikyblogin historian ensimmäinen kotiolut ja kaiken lisäksi raumalainen olut nimittäin juuri nyt lauteilla! Lestin salakuljetus on ottanut aikansa ja paikkansa tyylillä, eikä Satakunnan sosiaaliviranomaisetkaan ole tästä täysin viattomia. Jos olen oikein ymmärtänyt kyseessä on Metsäjoen toinen versio sahtibelgistä, joka on pullotettu elokuussa 2014. Vajaan vuoden kypsyttely siis takana, viitisen kuukautta Paroalhossa ja samaiset päivät Porvoossa.

Avaan pullon hyvin varoen peläten kuohuvaa vastaanottoa. Sihahduksen jälkeinen nesteen pinta on tyyni kunnes parin sekunnin jälkeen näyttää kuin aboriginaali haapsaarelainen hakisi voimaa pohjasta, jonka jälkeen nousee voimalla ylös aiheuttaen sen pelätyn kuohunnan. Vaahto nousee kuitenkin tyylikkään maltillisesti antaen sommelierille tarpeeksi aikaa kaataa liete lasiin läikyttämättä sitä kaakeleille. Kaadon yhteydessä jotain plomsahtaa lasiin. Alkusäikähdyksen ja pienen tutkiskelemisen jälkeen nesteen pintaan nousee lehti. Lienee Hayke vihtonut pajalla?

Vaahtoa siis riittää epäsahtimaisesti, mutta sitäkin belgisemmisti. Pulloon jää runsas suurikuplainen saippuavaahto ja lasiin kuuden millin suojasementti. Tuoksusta löytyy heti sekä sahtiset että belgiset vivahteet. Katajaisen makea ja brändyinen alkoholisuus kertautuu kuivattujen hedelmien megamättömixillä, jossa vahvasti ainakin luumuja, aprikooseja ja banaania.  Maku oikeastaan vain lisää tuoksun viitoittamia ennakkoasetelmia lisäten keittoon belgihiivaa ja maanläheisen mausteista ruokosokeria. Kokonaisuus on belgian imperial strong ale weissbock sahti tyyppinen ratkaisu. Lehtien määrä muuten lisääntyy loppua kohden.

Alkoholia siis pystyy todistetusti valmistamaan myös kotioloissa.

Sahtibelgi on raumalainen versio Hamletista oluen muodossa. Pyöräytetään siis pisteet Pirkka-Pekka Peteliuksen puujalostus perheyrittäjä arkea mukaillen:
87

Raumalaista pullonkorkki taidetta