Harviestoun Old Engine Oil 6,0%

Silloin tällöin Alkon valikoimasta löytyy Harviestounin vanhaa moottoriöljyä vaihtoehdoksi Koffin Portterille. Aikaisemmin Harviestounin sai alta kolmen euron, mutta nyt hinta näyttää kivunneen kolmeen ja puoleen. Samaan tapaan Pirtterin hintaa nostettiin 2,45€→ 2,94€. Kauralla boostattu moniulotteinen skottiportto tuoksuu suklaakahvisen samettiselta ja tiramisuisen tummalta. Hiiltyneen hauras huuliherkkyys kasvaa kiduksissa kuninkaallisen kahviseksi kokonaisuudeksi, joka lepuuttaa lahkeitaan lähtökohtaisesti ehkä joka lempeästi lakritsaisen turvepedin yllä. Erinomainen olut kesät talvet ja parhaimmillaan jälkiruuan kumppanina olkoon se sitten se tiramisu tai tilsit, kuten minulla tässä juuri nyt. Käynnistää vanhemmankin koneen!

BrewDog #MashTag - Democratic Imperial Red Ale 9,0%

"#Mashtag - a beer for the people, by the people."

BrewDogin DIRA on Mashtag-sarjan toinen olut. Ideana on, että panimon verkkosivulla voi äänestää millainen oluesta tulee ja lopulta se toteutetaan eniten kannatusta saaneilla spekseillä. Vuonna 2014 tästä tuli tämmönen, joka kulkeutui Skotlannista synkkään Suomalaiseen olutkellariin, jonne se lopulta vahingossa unohdettiin. Testataanpa nyt kuitenkin tässä ajassa miltä lesti maistuu.

Keitetyn luumuinen ja liotinmaisesti yrttinen tuoksu on yhtä epämääräisen likainen kuin oluen ulkoinen olemuskin. Suutuntuma lähentelee rommin ja liköörin välimaastoa öljyisessä ympäristössä. Rähisevän rusinainen ralli koteloi kokonaisuuden nektariinisuudessaan jopa aavistuksen sahtimaiseen kartonkiin. Karamellisen kinuskinen loppuliuku äyskäröi alkoholin poltteen purren pohjalta perinpohjaisesti pois jättäen jälkeensä maltaisen makean jälkiliu´un. Kohtalaisen hyvin aikaa sietänyt, mutta luultavasti tuoreena paremminkin tykittänyt imperial red ale.
75

BrewDog Vagabond Pale Ale 4,5% SKOTLANTI

BrewDogin Vagabond antaa kovat odotukset ainakin gluteenittomien oluiden suuntaan tai siis ainoastaan juuri vilja-allergikkojen kentälle. Foorumeilla kun on jo ehditty hypettämään kyseessä olevan paras glufreeolut evö. Tuoksu antaa makean havuisia ja hedelmäisen liimaisia säväreitä. Suutuntuma on ananaksisen katkera ja jouluisen rusinainen. Hämmentävää sinänsä? Panimolle ominaista humalaa löytyy ja maku taittuu ketterästi sitrushedelien suuntaan, mutta ruokalusikan kautta sokeroituna. Kokonaisuus on karamellisen kinuskinen ja vetisesti vaisu. Mutta kyllä, muihin gluteenittomiin oluisiin verrattuna tämä menee heittämällä kärkikastiin. Tuotteen valmistuksessa on kuitenkin käytetty ohraa, joten luontaisesti gluteenittomasta oluesta ei ole kyse.
72

BrewDog Hoppy Christmas 7,2% SKOTLANTI

Tänä vuonna olen puolitietoisesti karttanut jouluoluita ja tähän mennessä onnistunut tässä kiitettävästi. Tänään kuitenkin vaimon minulle askartelemasta olutjoulukalenterista ylösnousi skottilainen sesonkibisse. Aikaisemmin vertailin samaa Mikkellerin kanssa vuonna 2012, mutta resepti on tuon jälkeen kerennyt uudistua.

Kirkkaan kuultava olut vaahtoaa hetkellisen hurmoksen aikana keskirunsaasti. Tuoksu on pelkkää BrewDogia aidoimmillaan. Öljyinen suutuntuma on mausteisen maltainen, jota seuraa humaloidun hunajainen ja samettisen sitruksinen jälkimaku. Pihkainen kokonaisuus on täyteläisen nautinnollinen ja toimii parhaiten noin 12-asteisena.
84

BrewDog Hello My Name Is Holy Moose 5,5% SKOTLANTI

Siennan punainen Moose on yksinkertaisesti kaunis. Valo taittaa värin räiskyvään rubiiniin ja rakastavaan raparperiin. Tuoksun puolukkainen aromi piiskaa pakaroita mehumaijan punaisella muoviletkulla. Maku kiihottaa kieltä sourmaisesti sähisten ja jatkaa kohti juonevaa vadelmalakritsaista loppuaan. Hapan, katkera ja aavistuksen vetinen, mutta pitkästä aikaa jotenkin piristävästi epäBrewDoginen kokonaisuus. JätteKiva. Katso myös video!
88

BrewDog Hello, My Name Is Little Ingrid 4,4% SKOTLANTI

HMNI-sarja sai ensimmäisen artikkelinsa myös Suomen maitokaupparajojen sisään. Otin pikku Ingridin matkaan ja sytytin takan. Double IPA tyyppisten isosisarustensa rinnalla Lilla-Inkku on selvästi haaleampi kaikin tavoin. Greippisen trooppinen tuoksu on hyvin BrewDoginen. Suutuntuma on yhtä paljon hillainen kuin venelakkainen. Molempia löytyy. Suomuurain näyttäytyy marjaisen karvaisena nyanssina ja Sadolin sen sijaan pihkaisen tahmeana poskipäiden sisäpinnoitteena. Vettäkin on veneen alla.  Jälkimaku on tyrnisen katkera.
74

Guinness Punk Pale Ale Black and Tan / Half and Half

Guinness on kaunista, mutta kyseisen stoutin käyttäminen olutmixerinä...omaa luokkaansa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tässä tapauksessa kasausohjetta. Puhutaanpa sitten Black and Tanista tai Half and Halfista, niin rakennuspalikat eroavat riippuen siitä missä päin maailmaa baarimikko on kannuksensa ansainnut. Half and Half termin tuntee kyyppareiden lisäksi niin kokit kuin kurtisaanitkin.
Perinteisesti Guinnessin parina toimii ale/lager. Tällä kertaa irlantilaisen ikonin pariksi arvoutui uuden ajan legenda naapurimaasta Skotlannista, Brewdogin Punk Pale Ale.

Beer cocktailin kaatoprosessi on hyvin yksinkertainen. Ensin vaaleampi neste pohjalle, jonka perään musta olut kaadetaan esim. ylösalaisin käännetyn lusikan avulla rauhallisesti päälle. Valmis.

Juomakokemuksena tämä kyseessä oleva Half and Half on käytännössä ensin kupillinen Guinnessia ja perään lasillinen APAa. Ainutlaatuista on kuitenkin se rajavaihe, jolloin kaksi olutta kohtaavat toisensa. Legendaarinen stout alkaa pikku hiljaa saada humalaa alleen ja Punkki starttailee konettaan. Tähän asti iso G on myös pitänyt visusti Brewdogin humalat liekassaan, mutta nämäkin aromit alkavat lähestyä. Musta olut antaa vaalealle tilaa ja viimeiset kaksi desiä säilyttää fifty-fifty asetelman loppuun asti. Loppujen lopuksi juon kuitenkin mieluiten Guinnessin Guinnessinä ja Punk APAn punk APAna, mutta onhan tämä mukavaa vaihtelua ja hemmetin hyvännäköistä. Oiva beer cocktail tarjottavaksi niille vähän paremmille vieraille. Lasina voi käyttää esimerkiksi ohutta ja korkeaa drinkkikuppia tai miksei tästä voisi väsätä pikkuveljensä Hot Shotin tapaan myös pienempiä pohjanmaan kautta hujautettavia annoksia. Bottoms up!

BrewDog Mix Tape 8 14,5% SKOTLANTI

Muistan ensimmäisen Mix Tapeni. Olin nauhoittanut kaikki C-kasetin kappaleet Radio Mafiasta ja luonnollisesti nauhalle oli jäänyt taltioon myös juontoja ennen ja jälkeen musiikkiteoksia. Nauha alkoi sanoin: "Huey Lewis and The News laulaa rakkauden voimasta". Vieläkin muistan äänenpainon jokaiselle kirjaimelle. Tämän jälkeen lähti Sean Hopperin valkoiset koskettimet laulamaan. Pure magicmoment.
Oluesta:
Auringonlaskuisen punertava sekä samalla aprikoosin oranssinen olut vaahtoaa hennon nauhamaisesti snifterin reunoja nuollen. Tuoksu on vahvan marjainen ja pehmeän alkoholinen. Takaa kumpuilee intiaanisokerinen rusinaisuus. Perunalaatikkoinen suutuntuma runsaalla siirapilla sivallettuna sivelee suun sisäpinnat öljyisen tahmealla liikkeellä ja telakoituu ikeniin kuin Millennium Falcon Avaruusasemaan.
Alkoholi puskee näillä luvuilla väkisin turhakseltaan päälle. Hiekkapaperinen yrttisyys kiteyttää barley winettoisen kokonaisuuden ja jälkimaku lämmittää kitalakea Captain Morganin lailla. Kokemux.
Tämän pullon kanssa meni kuusi tuntia kuin siivillä.
88

BrewDog IPA is Dead - Kohatu vs Comet ja EXP366 vs Amarillo (single hop)

Ulkoisesti luonnollisesti hyvin samanlaiset oluet ovat osa BrewDogin IPA is Dead sarjaa, jossa samalla reseptillä on valmistettu useampia oluita ainoastaan humalaa vaihtamalla. Tällaiset Single Hop sarjat ovat mielenkiintoisia, koska näistä saa hyvän kuvan kyseisestä humalasta yksinään. Omasta mielestäni alkoholia olisi voinut olla prosentin verran vähemmän, mutta luotetaan skottipunkkareiden ammattitaitoon ja siihen, että tämä on paras mahdollinen alusta humalien vertailuun. Siitähän tässä on kyse, vertailusta. Harvoin jos koskaan oluissa käytetäänkään pelkästään yhtä humalaa, koska näitä yhdistelemällä saadaan aikaan paras lopputulos.
Näistä neljästä humalasta tunnetuin ja käytetyin on ehdottomasti Amarillo, joka itsessään on jo legendaarinen. Muut ainakin itselleni tuntemattomampia. Kohatu taisi olla Uudesta-Seelannista.

Ulkoisia eroja jos pitää väkisin etsiä, niin Comet ja EXP366 ovat ehkä todella pienesti haaleampia kuin Amarillo ja Kohatu. Kohatussa tuoksahtaa selkeästi alkoholi, jota esimerkiksi raikkaan trooppisessa Cometissa ei aisti millään muotoa. Vaahdot ja pitsit ovat vaatimattomat. Hapokkuus on niin ikään miniatyyristä. Maltaisuus Kohahtaa, havuisuus Colahtaa, mansikkaisuus on Exponentiaalista ja heinäpeltojen sekä appelsiinipuiden viitoittama tie vie Amarilloon. Jollain tapaa suutuntumat assosioivat vahvasti Kohatun kohdalla Mikkelleriin ja Cometin kanssa To Øl:iin. Comeetta esiintyy pihkaisella greippisyydellä boostattuna. Kohatussa greippi taittuu enempi smoothisti sitruunan suuntaan ja tunnelma on tropikaalisempi.
EXP366 tuoksuu hedelmäisen mansikkaiselta, kun taas Amarillo on perinteisesti purevan sitruksinen sekä sieraimissa että suussa. Heti Ilkka Lipsasen jälkeen mieleen piirtyy tuohivirsut. Amarillon suutuntuma on pehmeä, mutta loppukaiku sopivasti hyökkäävä. Perus IPAleichoneita, joissa humalat pääosassa.

Hop podium:

C 86
A 85
K 84

E 83

BrewDog Old World India Pale Ale 7,5% SKOTLANTI

Tämän oluen hiivakantaa ei ole tyypattu merenpohjasta nostetuista 1800-luvun olutpulloista, eikä tämä olut maksa 113,50 euroa. Ei hajuakaan mitä maksoi, mutta halvempi oli, moninkertaisesti. Jonkun nettitilauksen mukana tuli.
Kyseessä on BrewDogin oma versio originaalista Intian laivamatkoille suunnitellusta ns. India Pale Alesta, johon lisättiin alkoholia ja humalaa säilyvyyden saavuttamiseksi. Perinteitä kunnioittaen käytössä on iänikuiset brittimaltaat ja humalat (Bramling Cross).  
Samean persikkainen olut vaahtoaa etikettitaiteen antaman mielikuvan vastoin hyvin maltillisesti. Pinnalle kellumaan jäävä neljän millin samettisen beige kerros valaa perässään tiivistä ja karamellisoitua ikipitsiä. Tuoksu on merisuolaisen maltainen ja marjaisen makea. Suutuntuma on yllättävän voimakkaasti yrttinen ja fenolinen. Jälkimaussa lääkemäisyys alkaa muistuttaa ammoniumkloridia ja etenkin Apteekin Salmiakki pyörii mielen sopukoissa. Nesteen lämmetessä alkoholi nostaa päätään jopa hieman häiritsevästi. Heti alkuun ilmennyt pieni tunkkaisuus kasvaa entisestään. Suolaisuus ylittää makeuden. Akvarellimaalaukset ovat raikkaita, mutta liiallisen värin käytön sanelemana ahdistavia. Old World IPA on umpeen maalattu akvarelli. Heitän täyteläisyyteen humaltuvalle tuhkaisuudelle pelastusrenkaan. Pikkusuolaiset juustotkaan eivät nosta makuharmoniaa tasapainoon yhtään sen paremmin kuin kuljetusalus Parainen Estoniaa. Joskus ensimmäisenä paikalla olokaan ei auta. Alkoholisuuden kumppaniksi lyöttäytyy öljyinen tahmaisuus. Olut on lämmennyt lisää. Pullokoko on laatuun verrattaen ylimitoitettu. Pienempänä annoksena olisin varmasti ollut hövelimpi pisteiden suhteen.
78

Old Worthy Scottish Pale Ale 5,0% SKOTLANTI

Tämmönen BBF 8/14 Pale Ale löytyi nurkista. Pistetäämpä juoden ennen kuin pahemmin päivettyy.
Kyseinen olut on kyseisen panimon ensimmäinen tuotos. Samaisesta Palesta on sittemmin tehty myös päivitetty 2.0 versio.
Pihkaisen kellertävä olut on puolihimmeä ja samettisesti vaahtoava. Pitsi tyrskyilee kivasti ja jättää kestävän kermaista piirtoa jälkeensä. Tuoksussa on makeaa maltaisuutta, mutta myös tunkkaista talikkoisuutta. Viskisyys kurkistelee jo sierainvaiheessa ja voimistuu entisestään kohdatessaan kitalaen. Suutuntuma on öljyisen liukas ja karamellisen toffeinen. Kokonaisuus jälkimakuineen tyrmää kaiken sen positiivisuuden mitä yksittäiset nyanssit antoivat oluelta odottaa. Lopputuloksekseen jää navettainen lantaisuus ja sikarinen savuisuus, jotka eivät aiheuta kombossaan hurraa-huutoja. Lähtökohdat mielenkiintoiset, mutta summa epäkesko. Toki, jos vastaan tulee, niin 2.0 on tyypattava.
71

BrewDog Punk Pale Ale 4,6% ja Punk IPA 5,6%

Nämä punkkarit ovat odotelleet kellarin ylähyllyllä a.k.a. IPA/BBF lähestyy hyllyllä a.k.a. pikaisesti arvioon hyllyllä jo tovin ja heti alkuun voidaan todeta, että tuoreita (muttei vanhojakaan) tuotteita ei nyt maistella.
Suomen markkinoille suunniteltu maitokauppapuolen versio vaahtoaa (rusehtavasti) erittäin paljon runsaammin kuin Alkon rivimies (valkoinen vaahto). Värin puolesta eroja ei juurikaan pysty havaitsemaan. Jos jotakin olisi pakko raapaista, niin pale ale vaikuttaa ehkä aavistuksen sumeammalta kuin IPA. Miedomman pitsi on etäistä ja harvaa verraten isoveljensä tiiviiseen ja peittävään pitsiin. Pale Ale tuoksuu Viking Linen kokolattiamattoisen multaiselta ja IPA hedelmäforresterin piilevältä humalapesäkkeeltä. Aikaisemmin yksinään juotuna Pale on maistunut ihan jeessiltä, mutta näin IPA:n rinnalla kontrasti on aika suuri. Tekisi mieli kokeilla saako BrewDogin IPAsta Palea pelkästään vettä lisäämällä, koska hieman sellainen vaikutelma tästä tulee.
PPA 80
PIPA 88

BB eli Barleytä Bromarvissa: BrewDog Clown King 12% SKOTLANTI vs Laitilan Kievari Barley Wine 8,3% LAITILA

Laiturin nokassa kaksi barley viiniä. Varsinaisesti kypsytetyistä yksilöistä ei voi puhua, vaikka Kievari onkin muhinut kellarissa pari vuotta ja Brewdoggi yhden. Laitilalainen höyryää korkin riuhtaisun seurauksena. Ulkonäöllisesti skotti on kuin kruununjalokivi alemmalla dekolteella, kun finski sensijaan muistuttaa terassin pielessä lepäävää olutsakkaa, johon on tumpattu yksi jos toinenkin tupakki. Vaahtojen erot voi helposti havainnoida kuvasta. Kotimaiseen beewiihin jää niin ikään runsaampi harso ja pitsi. Tuoksut ovat makean maltaisia, joissa Clown King etuilee trooppisella hedelmäisyydellä ja Kievari mausteisella rusinaisuudella. Miedompi vaihtoehto tuntuu suussa miellytävältä marjasuklaalta vehnäisellä sahtisuudella höystettynä. Pelle Kuninkaan 12% alkoholia tökkii jo jossain määrin etanolisella makeudellaan, eikä nautittavuus löydä oikeanlaista huippukohtaa. Loistavia Barley Winejä molemmat, mutta tällä kertaa kotimainen maistuu paremmin.
BrewDog 83
Kievari 85

Brewdog Hello My Name is Päivi 8,2% SKOTLANTI

Brewdogin "Hello My Name Is" sarja sai odotetun uutuuden ja ainakin kotimainen sosiaalinen media humaltui jo pelkästä oluen olemassaolon tietoisuudesta. Brewdog on pistänyt teeman mukaista olutta rahtiin yleensä maihin, joihin ovat aikeissa avata omaa kuppilaansa. Kuuluisimmaksi näistä kuitenkin on noussut Vladimir, joka tuli ulos Sotshin olympialaisten kynnyksellä. Sarjan oluet ovat kaikki tyyliä DIPA ja vahvuudeltaan 8,2%:sia. Erot ovat lähinnä mausteena käytetyssä marjassa, mutta myös humallajikkeet ovat vaihdelleet. Päivissä on mausteena tyrniä ja humalissa ainakin Bravo herättää mielenkiintoa.
Panimon kotisivuilla ja somessa kyseltiin Suomen vastaavaan olueen sopivaa nimeä. Ehdotuksia tuli paljon; Matti, Perkele, Jussi, Veikko, Kimmo, Pekka, Väinö, Louhi, Spede yms. Huhtikuun puolessa välissä Brewdog tiedoitti, että ehdotuksissa miesten ohi suosituimmiksi nimiksi olivat kasvaneet Aino ja Tarja. Ilmeisesti tämä sai äänestysaktiivisuuden huippuunsa ja lopulta Päivi kiilasi ja vei ykkössijan valtakunnan ykkösnaisena.
Päivin iho on sopivasti päivettynyt ja olemus muistuttaa tuoretta männyn pihkaa. Otsa kohoaa keskirunsaasti, mutta tipahtaa kuin västäräkki lipputangosta jättäen jälkeensä ohuen harson, jonka keskelle muodostuu juuri teroitetulla kairalla kairattu avanto. Maltaisen marjainen ja myskisen makea tuoksu vie jollain tapaa ajatukset aavistuksen huonompilaatuisempaan virolaiseen hotelliin, jossa pääasiallinen tuoksu tapeteissa on hiki. Maistuu oluelta.  Tyrniä en ole erottaa, mutta jälkimaku saattaisi olla jotain siihen suuntaan. Jos en paremmin tietäisi, lähtisin veikkaamaan vadelman perään. Jääkaappikylmänä ja muutaman asteen nousun jälkeenkin mukavasti menettelevä ja prosenttejaan miedomman oloinen olut, mutta lämpötilan noustessa huonearvoja kohti, ympäristö kohdentuu hikisen tallinnanlautan autokannen alle. Ihan ok, vaikkakin pienoinen pettymys. No, tätä oluttahan ei maulla myydä.
79

BrewDog Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

"For freaks, craft beer junkies and stamp collectors only."
Aikaisemmin kyseinen humalahallusinaatio kävi maistissani Helsinkikierroksella Angleterressä, jolloin tykästyin tuotteeseen etiketin varoituksista huolimatta tai niistä johtuen. EOS, pohjalla oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja nestepainoitteinen päivä. Tällä kertaa, kuten yleensä, aloitetaan puhtaalta pöydältä. Baaritiskillä havaitsemiani humalahöttösiä ei lasissa esiinny. Olut on oljenkeltainen ja samean orankinen. Vaahto on silkkii ja samettii samaan aikaan ja pitsi piirtää geometrisia kuvioita ilmaan kuin pallonivel tanssilattialla. Trooppisen hedelmäinen tuoksu on samaan aikaan mäntymetsäisen havuinen ja voikukkaisen ruohoinen. Tuoksu ei vielä iske humalaporaan, mutta asia korjaantuu maussa. Katkerot ovat tosiaan sitä luokkaa, että asfalttiin saattaisi saada hiushalkeaman pelkästään kaatamaalla nestettä pintaan, mutta siihen ei sentään lähdetä. Liian arvokasta lientä ja hyvääkin vielä. Jälkimaku on humaloinnista humaltuneen tunkkainen ja raikkaus huutaa hotellin ikkunoista ulospääsyä. Ei aivan edellisen maistin legendaarisuuden arvoinen, mutta selkeästi erinomainen.
90

BrewDog Watt Dickie 35% SKOTLANTI

Lääkepullossa lepäävä olut on niin ikään lääkepulloisen punertavan ruskeaa ja tahmean oloista lietettä. Tahmaisuus johtuu selkeästi nesteen alhaisesta lämpötilasta ja notkeutuu nopeasti huoneenlämmössä. Tuoksu on vahvasti etanolisen marjainen ja fenolisen oksettava. Luumuinen lääkärileikki kuvottaa joka saralla. Suussa makaa siemaus moottoriöljyssä marinoitua sulaa toffeeta. James Watt ja Martin Dickie kehaisevat kokeilemaan olutta myös "On the Rocks" tai cocktailin osana, mutta empä taida taipua pilaamaan iltaani enempää. Venäjä - Suomi MM14-finaalikin näyttää karkaavan käsistä Keuruun Kovaltshukin hakatessa kiekkoa ylärimaan.
11

BrewDog Prototype 2013 Interstellar 6,5% SKOTLANTI

80-luvulla Esson-baarissa, siinä pajatson vieressä, tuoksui kutakuinkin samalta kuin BrewDogin prototyyppioluen tulppaanilasin reunamilla. Tunkkaisen tupakkainen ja aavistuksen hikinen duunarihaalari yhdistyvät bensa-aseman Kaurismäki tyyppiseen yösydämeen. Tunnelma on jokseenkin suomalainen. Maussa on ruista, ruohoa ja reippiä, jotka päättyvät kotikaljamaiseen makean maltaiseen ja ruskeaan sokerihiivaan. Humalat Magnum, Willamette ja Amarillo puhuvat.
78

BrewDog Libertine Black Ale 7,2% SKOTLANTI

BrewDogin black IPA taisi tulla Alkoihin vähän Panimo Hiiden Pläkin jälkeen. Oluen väri on kaadettaessa ruskea, mutta suureen maljaan päästyään brownin erottaa bläkistä ainoastaan ohuen lasin reunapinnoilla uumoileva siirappinen suklaisuus. Runsaan vaahdon pitsi on kauniin epäsymmetrista ja nauhamaisen ohutta. Savuisen siirappinen tuoksu jatkuu maussa greippisenä Röllimetsänä, jossa jälkimaku nuolee suklaakakkuvispilää sikari toisessa kädessä puoliksi poltettuna. Jossain keskivaiheilla tunnelma on sekunnin ajan hyvin lakritsainen. Huomaan tykästyväni yhä enemmän näihin BIPA:ihin, enkä pysty sanomaan onko tässä esim. edellä mainitulle Hiisin Pläkille missä suhteessa huonompi tahi parempi öljy. Ainakin yhtä liukkaasti kulkee molemmat eli loppuvat ennen aikojaan :(
86

BrewDog Bourbon Baby 5,8% SKOTLANTI

Bourbon tyyppiseen olueen on ehkä hivenen vaikea tarttua Harwallin Maltin jälkeen, joka ei nyt varsinaisesti ollut mikään valttikäsi. Nyt kuitenkin ollaan skotlantilaisella maaperällä, eikä Brewdogilta tähän mennessä vielä pettymyksiä ole tullut, joten odotukset ovat ristiriitaiset.
Lapsivesi on colan ruskeaa, aavistuksen tiilen punertavaa ja heikosti vaahtoavaa. Jack Danielsinen tuoksu lupaa maltaista vaniljaa tammisella viskikaiulla. Vahvimpana esiin puskee kuitenkin tumma suklaakonvehti. Suutuntuma on siirappinen ja tamminen. Viskisyys nousee parhaiten pystyyn jälkimaun puolella. Intiaanisokerinen makeus tuntuu suussa miellyttävän rusinaisen marjaiselta ja savuisen sumppiselta. Kokonaisuutena erittäin samettinen ja sileä. Apgarin-pisteissä vahva ysi.
91

Orkney Northern Light 4,0% SKOTLANTI

Sitruunamehuisen sameaa, partikkeleista ja mukavan samettisesti vaahtoavaa neljä prosenttista skottiööliä. Tuoksu on toffeisen hedelmäinen ja ruohoisen raikas. Maku komppaa hajua keksimäisen makealla ja pähkinäisen rapealla tuntumalla. Vaikka kokonaisuus on aika vetinen, niin oluen raikaus-aspekti nostaa pisteitä huimasti. Maltaisen makeasti humaloitu jälkimakukaan ei ole huono. Näilä prosenteilla oikein maistuva minuuttiolut.
80