Suomen Paras Olut-kilpailussa omissa sarjoissaan voittoihin yltäneet Teerenpelin Suomi 100 Juhlaolut (tumma tai värillinen lager) ja Takatalo & Tompurin Kylmäsavulager (vaalea lager) aiheuttivat ainakin jossain määrin keskustelua, jonka lähtökohtana oli se, että molempien sarjojen korkeimmalle pallille ylsivät juurikin savuoluet. Itse toimin tuomarina kilpailussa, mutta Teerenpeliä en päässyt maistamaan ennen palkintojenjakotilaisuutta. Kylmäsavulageria (muiden vaaleiden lagereiden ohessa) sen sijaan olin arvioimassa sekä alkusarjassa että semifinaalissa, enkä voi sanoa että palkinto olisi mennyt väärään osoitteeseen. Omat henkilökohtaiset mietteeni kyseistä oluesta voi lukaista vanhasta postauksesta, joten keskitytään tällä kertaa lahtelaiseen liemeen.
Teerenpelin Juhlaolut kuultaa kaunista rubiinia ja tuoksuu tasapainoisen taljaiselle tammitynnyrissä imelletylle perunalaatikolle. Leipäisen lempeä suutuntuma vie kohti vahvaa marjavellinkiä, jonka lopussa seisoo yritteliäästikin yskändroppinen yrttisyys. Savuisuus on lähinnä kylmäkiskoisella polulla pehmeän palvikinkkuisuuden sijasta, mutta sen sijaan säväyttää viskisillä aromiliuskoillaan. Hyvä, ehkä jopa hieno ja tasapainoinen tumma lager, mutta silti Suomi 100 Juhlaolueksi kovin vaatimaton sinfonia. Kylmäsavulager uppoaa ainakin allekirjoittaneeseen huomattavasti paremmin, mutta läskin lihan kumppanina miksen lähtisi tätä Teerenpeliäkin kokeilemaan.
"Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu olut on makumatka esi-isien juurille, jotka aikoinaan metsät pelloiksi kaskesivat. Aina on pantu."
"Alhonkorvessa hiljaisuuden kuulet, yksin et ole, vaikka niin luulet. Aamu-usva, kylmä henkäys, kasken tuoksu, savumaltaan. Mailta esi-isien, lainassa vuosisatojen, ohran nostaa ja maltaaksi muuttaa, pojat tilojen Takatalon ja Tompurin."
Kaski Kylmäsavulager
Maatilan isäntä istui kerran kannonnokassa ja mietti mitä kaikkea ei ollut vielä siihen päivään mennessä savustanut. Mieleen ei tullut muuta kuin olut ja vaimo. Näin syntyi ensimmäiset ajatukset Takatalo & Tompurin Kylmäsavulagerista, josta Mikko Suur-Uski teki puolentoista vuoden aikana kaikkiaan 26 koekeittoa ennen kuin hän pääsi toivomaansa lopputulokseen. Tämän päiväisessä versiossa savustamiseen on käytetty 70%:a tervaleppää ja 30%:a katajaa. "Nyt sitten savustuu vaimokin tässä samalla" oluen isä toteaa SOPP-festivaaleilla paremman puoliskon laskiessa vieressä hanaolutta.
Kirkkaan kultainen Kylmäsavulager täyttää Jorma Vennolan kuusikon latvukset puhtaan valkealla vaahdolla. Tuoksu on viljaisen väkevää ja savuisen sumuista. Tunnelma on vahvasti aromipesäinen. Suutuntuma sivelee silkkisen smoothisti suupieliä savuisella smaakkeudellaan. Puhtaan pohjahiivaoluen ja sementin semanttisen savun symbioosi saa aikaan poskipäitä botoxivapaasti kohottavan ilmiön, jota myös hymyksi kutsutaan. Navettaisen lempeä lantaisuus on oikeastaan koko matkan ajan ainakin ajatuksen tasolla läsnä, mutta jollain eriskummallisella tavalla tämä ei häiritse oluen aromikkuutta millään tavoin, vaan päinvastoin kulkee kokonaisuutta koossa pitävän makumaailman kanssa tiiviisti käsi kädessä kohti talonpoikaista yhteisymmärrystä. Savuisen sweet savulager heinäisellä hiilloksella. Sikakova.
"Esi-isät aikoinaan, kasvattivat tiloille pensaan, humalan. Humala tilalla edelleen, kasvaa kiviaitaa vasten kaarrellen. Oluessa tässä, maistuu humala ikiaikainen, esi-isät myhäilevät kiviaitaa vasten nojaillen. Pojat Takatalon ja Tompurin tiloja esi-isien jatkavat, vuosisatojen jälkeen viljan olueksi tekevät."
Kaski Pils
Sameahkosta ulkokuorestaan huolimatta Kaski Pils on harvinaislaatuisen puhdaslinjainen pilsu. Semisti yrttejä ja hellurei humalaa. Niittyleinikki taitaa kukkia jo?! Raikas ja rapsakka kokonaisuus freesaa fooliintuneenkin fiiliksen ja olut heilahtaa kiduksiin sellaista tahtia, että muistiinpanotkin jäävät hatariksi. Helkkarin hyvä!
"Esi-isät ennen Kärmeskorvessa kyntivät, metsät pelloiksi kaskeamalla muuttivat. Nyt pojat Takatalon ja Tompurin tiloja jatkavat, kauraa Kärmeskorvesta nostavat. Vuosisatojen jälkeen sadon maltaaksi muuttavat, viljan olueksi tekevät."
Kaski Kauraporter
Tumman meripihkaisen ruskea ja runsas vaahtoinen yläpeti vispikermaisella sekä likaisehkollakin hunnulla. Makean maltainen tuoksu vie kohti makua, joka valitettavasti sointuu suklaisesti suussa vaterisen viskoosin veistämänä, mutta toisaalta taas tummenee tasaisen trilisaiseksikin tsufeeksi. Itse henkilökohtaisesti en juo kahvia, mutta tässä voisi hyvin olla toimiva keskikesän aamupalaportteri. Tunnelmallisen taagi!
"Kylvö kevään odottaa, maa vielä levätä saa. Talven kohme rukiin vahvistaa, routa viljan jäisen karaistaa. Väkevänä keväällä ruis maasta kohoaa, kuten esi-isät mailla aikoinaan. Maat esi-isien, lainassa vain hetkisen, viljan maltaaksi muuttavat pojat tilojen Takatalon ja Tompurin."
Kaski Ruislager
Kaupoissa myytävistä panimon tuotteista tämän hetken uusin teos. Meripihkaisen samea olut vaahtoaa vienosti ja tuoksuu maltaisen makealta rukiilta sekä hiivaisilta luumuilta. Aromin jo esiin tuonut kotikaljaisuus voimistuu suussa vetisen oloisasti yhä makeampaan suuntaan. Kokonaisuus on ruohoisen yrttinen ja omaa sekä ruosteisen metallin että punotun piiskan flavoriyhdistelmiä. Jälkimaussa snadisti savua. Tähän mennessä Takatalo & Tompurin heikoin lenkki.
Suuret Oluet Pienet Panimot Helsingissä TakaTalo & Tompurilla oli ensimmäistä kertaa tarjolla myös Hellesiä, joka ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Maalaispanimon kaikkien muidenkin tuotteiden tapaan tämäkin toimi erittäin virkistävänä kesäpäivän raikastajana jo heti aamusta alkaen. Ehdoton terassin ja saunan liittäjä yhdessä tai erikseen. Parhaimmillaan varmasti toki tuoreeltaan hanasta.
Yksi vuoden odotetuimmista olutfestivaaleista oli jälleen ajankohtainen, mutta henkilökohtaisella tasolla jotenkin hyvin vaikeasti saavutettavissa. Lopulta sain kuitenkin järjestettyä itseni lauantaina pääkallopaikalle jo kymmenen jälkeen ja edessä oli Cyde Hyttisen luotsaama OlutPostin ja bloggareiden virallisen epävirallinen miitinki Kaapelin kellarikerroksessa. Vähän samaan tapaan käynnistelimme koneita myös edellisenä vuonna. Tällä kertaa paikalla oli useampikin uusi kasvo vanhojen tuttujen lisäksi.
"Hipit ku järkkää, ni sillon o kaikki tiptop s****na!" - Cyde
Puheenvuoroja pitivät Cyden lisäksi uunituore Suomen Olutseuran puheenjohtaja Antti Kotti, OlutPostin päätoimittaja Mariaana Nelimarkka ja Nokian Panimon toimitusjohtaja sekä Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja Matti Heikkilä, joka oli tuonut mukanaan tilaisuuteen Nokian uusinta Keisaria eli kaksvitosta. Toisena ruokajuomaparituksen sponsorina toimi Iisalmen iloliemifactory Olvi niin ikään kevään uutuustuotteen eli American Cream Alen voimin.
Päähuomio kuitenkin kohdistui ruokapoliittiseen puolueeseen eli Etu-Töölössä vuodesta 1964 vaikuttaneeseen Tanskalainen Voileipä ravintolan nokkamiehen Aimo Lindgrenin tuomiin eväisiin. Tarjolla oli etenkin Keisari Gingerille sopiva piparjuurikermalla viimeistelty kylmäsavulohismørre, joka sai kaksvitosenkin maistumaan aivan uudella levelillä. Lisänä Olvin Cream Alelle kohdistetut paahtopaisti- ja maksapasteijasmørrebrødit nostivat makueuforian kellarikerroksen kattoakin korkeammalle. Nautaleipä on kaksiasiakaspaikkaisen ravintolan suosituin tuote, mutta maksapasteijan historia on heittämällä mielenkiintoisin. Edellisen omistajan suurimmat salaisuudet liittyivät juuri yli sata vuotta vanhasta reseptiikasta tehdyn maksapasteijan ja remoulade-kastikkeen valmistukseen, jotka luokitellaan yrityksen kruununjalokiviksi. Nämä reseptit Lindgrenin pariskunta peri lopulta pankissa ravintolakaupan sinetöityessä, jolloin entinen omistaja ojensi vanhalla kirjoituskoneella kirjoitetut kellertyneet reseptipaperit. Maksapasteija reseptin Lindgren on kuulemma heti valmis myymään miljoonalla eurolla jos ostaja löytyy. Ravintolan esihistoriaan liittyy myös J. Karjalaisen faija, mutta tätä tarinaa voitte itse kysyä Cygnaeuksenkadulla vieraillessanne.
OlutPostin video tapaamisesta
Fat Lizardin tiskillä tarjottujen aamukahvien (liskohopinaattorin läpi uitettu Mikon Portteri, joka sisälsi kaikkea kookoskahvista vaniljakaakaoon) jälkeen olikin aika perinteisemmälle festivaalikäyskentelylle. Olvin sponsoroima Rastalin Craft Master olutlasi oli käytännöllisyydessään kaikin puolin loistava valinta maistelukierrokselle. Kaiken lisäksi se mahtui kätevästi povitaskuun, jotta ei koko aikaa tarvinnut lasi kädessä nököttää. Monenlaista olutta kun on tarjolla, niin ei oikein tiedä minne suuntaan pitäisi mennä, mutta lopulta huomaa maistaneensa erittäin monta klassikkoa ja muutaman pettymyksen. Tänä vuonna se suurin kaikista oli ehdottomasti Omnipollon Magnus Opus, jota maistamatta toivottavasti kukaan ei Kaapelilta poistunut. Itse kävin jopa hakemassa santsikupillisen. Itselleni aikaisemmin tuntemattomista panimoista Takatalo & Tompurin Pils ja Kylmäsavulager sekä Jacobstadsin panimon Dasher osoittautuivat erittäin toimiviksi tapauksiksi.
Teemamaa Unkariin saattoi tutustua yläkerran oluiden lisäksi myös ruokahuollon kautta. Ainoaksi unkarilaiseksi olueksi omalta kohdaltani jäi Reketye panimon Stoutti, josta tiskin takaa ei oikein osattu kertoa muuta kuin kotipaikkakunta Budapest, jossa käsittääkseni hyvin suuri osa Unkarilaisista panimoista sijaitsee. Yläkerran ylitsevuotavan real ale tarjonnankin uhalla päädyin tamperelaiseen vaihtoehtoon, eli Pyynikin Living Room IPA Real Aleen. Tähän genreen en vain jotenkin koskaan ole päässyt sisälle, eikä asia tänäkään viikonloppuna korjaantunut. Ihan kiva ja kekseliäs tuote muuten, kuten nämä Helsinki Beer Festivaalitkin kokonaisuudessaan. Onneksi ensi vuotta odotellessa voi käväistä muissa vastaavissa ja yhtä hienoissa olutkulttuuria vahvistavissa tapahtumissa, joita meillä Suomessa järjestetään yhä enemmissä määrin. Nähdään siis siellä ja täällä!
