Maku upgrade ´18

Uuden alkoholilain voimaan tulemisen myötä alamme pikku hiljaa elämään aikaa, jolloin lukuisten pienpanimoiden uusien normien mukaiset markettioluet valmistuvat myytäviksi. Maku Brewingin vuotuisesta kevättalven blogistivoitelupaketista löytyi tällä kertaa nimikkeiltään vanhojakin tuttuja, mutta resepteiltään sekä alkoholivoimakkuuksiltaan upgreidattuja tuotemerkkejä. Pientä viilausta tölkkien outlookissakin on tehty, mutta siinä kohtaa mennään hyvin marginaalisella tasolla, joten minkään tasoisen hyllyhämmennyksen vaaraa ei ole.

New Zealand Lager 5,4% (EBU 44)

NZ lageriin olen aikaisemmin törmännyt vain hanatuotteena, mutta jossain vaiheessa vanhempaa (5,6%) painosta oli saatavilla myös Alkon valikoimasta. Entisistä en tiedä, mutta tällä kertaa käytetyt humalat ovat Green Bullet, Wakatu, Kohatu ja Pacifica, joiden pelkistä nimikkeistä assosioituu jo aikamoinen surffifiilis. Tunnelmaa tehostaa oluen valkean vauhdikas vaahto, jolle Nazarenkin aallot kalpenesivat. Ananastukka tötterölle ja harjan varrella ratsastamaan. Tropiikin tuoksu leviää kypsien hedelmien muodossa ilmatilaan ja ruohomättäät paistattelevat hiekkadyynien hohtaessa humalien hekumassa. Meren läheisyys tuo kuvaan suolaista salamyhkäisyyttä ja greippistä katkeruutta. Öljyinen mallaspohja suorittaa niin sanotun viimeisen voitelun. Raikas, viriili ja puhdas kokonaisuus.

Session IPA 5,2% (EBU 71)

Tuusulalaisten tuotoksissa ei liiemmin ole valittamista ollut, mutta etenkin IPA´t ovat olleet erittäin laadukkaita. Uusi Session IPA on edeltäjiään miedompi, mutta tuoksusta on tunnistettavissa tuttuja ominaisuuksia. Jenkkiosasto Columbus, Centennial, Chinook ja Simcoe puraisevat arkailematta ja suutuntumaan päästessään otetta ei enää irroiteta. Tuttuun rapiat seiska pinnaiseen IPA´n selkärankaan Session ei luonnollisesti yllä ja kokonaisuus on aavistuksen totuttua vetisempi, mutta vain isoveljeensä verrattuna toki. Saharainen sihinä tulvii lopulta yli äyräiden ja greippinen katkeruus peittää veden alleen. Hyvä vai huono? Hyvä, mutta kyllä silti itse henkilökohtaisesti ostan jatkossakin Maku IPA´ni Alkosta.

Amber Ale 5,5% (EBU 46)

Oman kokemukseni mukaan Maku Amber on parantanut juoksuaan koko matkan panimon pullojuurilta kohti alumiinista nykypäivää. Aiemmin Amberin humalista löytyi Amarillo ja Centennial, joista Amarillo on sittemmin korvattu Magnumilla ja Cascadella. Samalla voltit ovat nousseet neljästä pilkku viidestä viiteen ja puoleen. Kuparisen ulkokuorensa alla Maku Amber on puhdasta kultaa ja brysselin pitsinsä silkkaa Victorian samettista salaisuutta. Tuoksun makea mallas iskeytyy lattiaan suutuntuman tuoman sähäkän ja sitrushedelmäisen käden kautta. Lopputulemana mallasvetoisuus kiskoo itsensä takaisin kukkaketoiseen hunajapaljuun ja sweet and sourinen liitto saa odotetun (vai odottamattoman)  siunauksensa. Käyttöliittymältään kovin kaunis ja maultaan miellyttävän maistuva nautintoaine.

Pieni kuutio, iso Maku

Maku Brewing ja Pyynikin Käsityöläispanimo löivät samaan aikaan tiskiin jotain innovatiivista suomalaisella olutrintamalla mitattuna. Vaikka manselaiset ottivatkin ensimmäisen askeleen erilaisia oluita sisältävien monipakkausten kanssa, niin tuusulalaiset ilmeisesti ehtivät tölkkirintamalla Thomas Wassbergin verran edelle. Idean pioneerityöstä kuitenkin joka tapauksessa kaikki kunnia ja glooria Tampereelle. Makun lisäksi myös Pyynikki lähetti jälleen bloggareille näytteitä ja tällä kertaa siis omaa nelipackiään eli Big4Sun:ia. Valittetavasti kyseinen allekirjoittaneelle osoitettu paketti on edelleen teillä tuntemattomilla, eikä kukaan tunnu tietävän missä, joten keskitytään (force majeure) nyt Tuusulan tuuliin.

Makustelusetin sisältämät neljä tölkkiä tulivat markkinoille aika tarkkaan vuosi taaksepäin ja tästä linkistä pääset katsastamaan silloiset mietteet uutukaisista. Kuutiopakkauksen ykkösidea on ehdottomasti sen kätevyys lähestyä erilaisia oluita yhdellä käden ojennuksella. Pakkauksen pahveihin on lisäksi painettu monenlaista informaatiota. Ruokasuositusten ja oluiden lyhyiden luonnehdintojen lisäksi laatikosta löytyy jopa maisteluohjeita ja musiikkiparituksia. Ehdottomasti siis pieteetillä rakennettu paketti.

Boksin hinta pyörii jossain reilun kymmenen euron paikkeilla ja on saatavilla maanlaajuisesti useammasta sadasta ruokakaupasta, joten ei muuta kuin kuutiota kainaloon!

TölkkiMakuja - Uutuus! Nyhet!

Maaliskuun alussa kotiovella odotti mieluisa paketti. Olutta! Maku Brewing nosti nimittäin tuotantoaan uudelle levelille hankkimalla tölkitysvempeleen. Näitä alumiiniin pakattuja tuttuja oluita on jo myynnissä monissa pienpanimoita arvostavissa marketeissa. Porvoossa olen kuitenkin tähän mennessä nähnyt ainoastaan Amber Alea. Maku-poikien lähettämä kevään survival kit sisälsi tölkkien lisäksi myös samaisten oluiden pulloversiot, komioita Maku-lasinalusia antiikkihuonekalujen suojaksi sekä arvonlestit Savu Porteria, Black IPAa ja IPAa. Siis IPAa, ei Jotai IPAa?

Aloitetaan vehnällä. Kyseessä on saksalaistyyppinen vehnäolut, joka tuoksuu perinteisesti banaanipurukumilta ja hiivalta. Raikkaan sitruunainen suutuntuma etenee mausteisella viljaisuudella törmäten lopussa kedon kukkien väriloistoon. Virkistävä vehnä ehdottomasti pienellä pippurisella twistillä. Pulloversiossa hiivat saa jotenkin luonnikkaammin pyöräytettyä joukkoon, mutta taitaa olla enempi tottumus kysymys. Aiemmin vertailin tätä Mathildaan, mutta mielenkiintoista olisi kokeilla Simoakin samassa kehässä. Mitäköhän siitä tulisi?

Edetään Alejen puoleen. Jos vertaan muistoja vuodelta 2014, niin tuntuu siltä kuin Goldenin ja Amberin rakastamani värimaailma olisi aavistuksen tahriintunut? Kolmikkoa keskenään verrattaen euforia nousee kuitenkin edelleen pintaan pelkkää palettiakin tuiottamalla. Goldenissa yhdistyy maaseudun nostalgisuus ja greippisen hapan jälkiharmoonisuus. Kokonaisuutta kruunaa makea mandariinisuus, joka niputtaa kyseisen oluen näppärästi kasaan. Tämä on kyllä näistä neljästä paras.

Amber on selvästi rapsakampi tapaus ja astioilla olevista les´nesteistä maltaisin. Makeuttakin on jossain määrin läsnä, mutta kokonaisuus jää aavistuksen pahviseksi. Brittien greippihavumetsissä raikaa joka tapauksessa eläköön huudot oluen poreillessa huulilla. Aika kiva, mutta ei Golden kiva.

Pale Ale meneekin sitten Tropiclandia-osastolle, yeah! Mangoisen makea ja havuisen helmeilevä Maku maku boostaa pihkaisen purennan kohti kitalakea. Kokonaisuutena PA on maltaisen ruohoinen ja pihkaisen pehmeä kipakkaa greippistä jälkiliukkautta yhtään väheksymättä. Why not?!

Oivia kesäjuomia koko kvartetti. Nyt terassikalusteet naftaliinista kasaan, kaupasta matkaan maun mukaan pullo tai tölkki Makua ja pihamaalle kevätaurinkoon rötväämään jos hetki vain sen sallii, kippistä!

Maku Amber ja Golden Ale 4,5% TUUSULA

Heti ensimmäisenä pyydän kiinnittämään huomiota pulloissa koreileviin panimon logoihin vrt oluen väri. Kauneimpia asioita vähään aikaan. Tosin Maku IPA:ssa logo on violetti, joten se siitä värisuorasta, mutta nyt nautitaan tästä duosta. Burger King kaupungista ponnahtavan Maku Brewingin etikettigrafiikka on kuin suoraan Marimekon tehtaalta. Plagiaattisyytöksiä ei kuitenkaan ole syytä osoitella mihinkään suuntaan. Maku on Maku. Se huomattiin jo kesällä SOPP:issa.
Erityisen vaahtorikasta tuotanto ei tunnu olevan, mutta pitsinauhainen reunus varjostaa lasin reunoja pysyvän vahvasti. Amberin reunoille piirtyy pienoisen pallomaista brysseliä.
Golden Alen tuoksu on patonkisen hiivainen ja hedelmäpeltoisen humaloitu. Maussa on sitruunaista happamuutta ja kukkaista raikkautta. Hiivainen suutuntuma tekee oluesta läheisen lähimmäisen.
Amber Ale sen sijaan tuoksuu brittisen toffeiselle ja jenkkiläisen humalaiselle. Maltaisen makea fiilis siivittää havumetsäisen halkomaista tunnelmaa kohti käpyjen kopsahtelua kangaskynsisammaleen peittämälle kalliolle. Kuuntele huuhkajaa. Halaa mäntyä. Tunne taisto. Hiljaisuus.

Tämän makustelutuokion paremmaksi nousi niukasti Olut Kultainen, mutta molemmat kyseessä olevat maut ovat enemmän kuin maistamisen arvoisia. Ehdottomasti tulee hankittua toistekin ja jäihän näitä pari kellarin puolelle vielä tästäkin satsista.
Amber 80
Golden 84