Ruokapuoti Lumon Totonac Stout 4,5%

Raumalaisen Ruokapuoti Lumon omien oluiden saga sai jälleen jatkoa. Kyseinen öljy näki tosin päivänvalonsa jo joskus viime vuodenvaihteen aikoihin, mutta kuten aikaisemminkin todettua, niin Raumalta on pitkä matka Porvooseen ainakin ajallisesti. Tämä Totonacci odotti minua pekonia kiiluvin silmin syyskuisena Haapaloiden häiden jälkeisenä aamuna Kalatorin majatalon aulassa mäyräkoiran kanssa. Kiitokset jälleen Paroalhon jaoston olutpatriotismille. Vihdoin siis itse oluen pariin.

Kahvisen ruskea stoutti beigellä vaahdolla. Tuoksussa on vaniljaista lakritsaa ja laktoosista suklaata. Suutuntumaltaan melko kevyt, mutta maukkaan öljyinen liemi voitelee vahvuuteensa nähden kelpoisella viskositeetillä. Yrtisyys tulee esille etenkin jälkimaussa jota edeltää tasaisesti paahtuneet tai ehkä jopa palaneet vadelmatoffeet. Jollain tasolla kokonaisuus on kovin Dr. Pepperinen. Makeaa maltaisuutta tutulla Tamperelaisella twistillä. Pyynikkiläistä nääs Tesomasta, eikä yhtään hullumpaa, vaikka parasta ennen päiväyksestä onkin jo useampi kuukausi.
80

Ruokapuoti Lumon Testowit 4,5% TAMPERE

Metsäjoen sahtibelgin jälkeen onkin aika siirtyä herran seuraavaan aikaansaannokseen - mieskunnon kohentajaan. Kuten yleensä Raumalta allekirjoittaneelle kulkeutuvat oluet, niin myös tämä kyseinen on kulkenut pitkän matkan. Lopulta takakontti vaihtoi takakonttia Paavo Nurmen 1/2 maratonin jälkeisellä parkkipaikalla. Japanilaisesta japanilaiseen. Tärkeitä yksityiskohtia.
Kyseessä on siis Raumalaisen lähiruokapuoti Lumon neljäs kehittämä omaolut. Panimot ovat vaihdelleet ja tällä kertaa mentiin testaamaan Pyynikin pannuja Tesomaan.

Parasta ennen näyttäisi 7/15. Kyseessä on siis etiketin mukaisesti "Olut ilman humalaa", joten se puoli ei ainakaan ole päässyt ajansaatossa kärsimään. Sen enempää en rupea oluen syntyhistoriasta pauhaamaan, vaan siitä voi paremmin lukaista suoraan syntysioilta. Avataan itse olut.

Liemi on haalean keltaisesti olkinen ja vaahto hyvin niukka. Pitsiä jää sijoilleen vain hetkellisen nauhaisasti/palluraisasti. Tuoksu on kukkean käynyt ja pahkaisen pakurinen, johon kiteytettynä karpaasisti kirpsakkaa käymistä sekä hitunen hikeä ja ujosti ureaa. Tunnelma on belgisen sourinen.
Suutuntuma pysyykin paljolti samassa boogiessa. Gueuzemaista happamuutta greippisessa paketissa ja kuohuviinimäistä siiderisyyttä samassa simaisuudessa. Huh, välillä on pakko ottaa happea. Annan pienen siivun vaimolle, jonka vastaanotto on aika lailla painokelvoton, mutta monet edellä mainitut speksit kertaantuvat myös rouvan ulosannista, kuten  kusi ja hiki. Summa summarum nesteen luomaan olotilaan on hyvin vaikea päästä käsiksi. Kokonaiskuva ei välttämättä ole niin houkutteleva, mutta silti se saa janoamaan koko ajan lisää. Tästä huolimatta 0,33l pullo tuntuu kestävän ja kestävän kuin Panu-maali. Sen verran komppaan Tero Suhosta, että tällä voisi hyvin korvata skumpan tervetuliaismaljana, mutta miesporukalle luonnollisesti tarjoiltuna. Toista kertaa en enää lähtisi naiselle tarjoamaan.
Pitäiskö lähteä kylille?
78

Testowitin etiketistä löytyy kaikki olennainen.

Hiiden verran olutta Jyväskylästä

 KIIRA 4,5%

Todella runsas vaahtoinen yksilö.
Tuoksuu mallasleivältä.
Maitokauppavahvuisuus rajoittaa makua vetisen lakuiseksi, mutta voltteja lisätessä polttaisi takuu varmasti kumia.
Kokonaisuus on palaneen mansikkainen ja sisuisen suklainen.
Oman tyttären nimellä varustettu olut saa ehdottomasti muutama lisätunnepisteen.

80

 RAKKI 4,5%

Brittihiivasta noussut Rakki räksyttää hiekkaisella humaloinnilla tuuheaa vaahtotattia kohti korkeuksia. Greippisen havuinen tuoksu on makuun verrattuna huomattavasti miedompi ja hedelmäinen trooppisuus iskee vasta huulilla. Kaikin puolin näyttävä ja kaunis olut. Jälkimaku on todella aavikkoinen. IBUt (35) jää kuitenkin mielestäni vähän vaisuiksi ja Rakin isoveli Raivoava Rakki tarjoaakin niitä tähän nähden lähes tuplasti (60).
Erittäin toimiva kauppaIPA.

83

KAKSI KOTIA TYRNI 4,5%

Rekolan ja Hiiden kollaboraatio tyrni on ulkoisesti vähän Vinkkilän Luomutuotteen marjaa oranssisempi ja vaahto belgisen saippuainen. Samean utuisen oluen messevästä vaahdosta jää reilusti myös pitsiä.
Mausteisen sitruksisesta ja kuivatun aprikoosisesta kokonaisuudesta nousee esille kivoja belgihiivaisia ja hefemäisiä nyansseja.
Tämän oluen stydimpää 6,3%:sta versiota maistoin viime kesänä Rautatientorilla ja sekin rokkasi.

80

Ruokapuoti Lumo Talvistout 2013 4,5%

Lumo sijaitsee Vanhan Rauman ytimessä, vain kahden korttelin päässä omasta lapsuuden kodistani. Lumon luoja Tero Suhonen on ottanut yhdeksi monista innovaatioistaan kehitellä uudenlaisia oluita yhdessä kotimaisten pienpanimoiden kanssa. Tämä Panimo Hiiden tuotos on lajiaan kolmas. Ensimmäinen, niin ikään talvistout, tehtiin Porissa ja keskimmäinen, omaan makuuni legendaarinen Nokkospils VASPilla.

Tähän stouttiin oman Lumoleimansa tuo kaakao ja kookos. Kaakaoisuus on hyvin vahvasti läsnä, kun taas kookos esittää marginaalisempaa osaa. Suklaa on tummaa tuoksussa ja maussa. Palanut kermaisuus muuttuu suussa mustaviinimarjaisen käyneeksi. Tzekkinen samettivaahto sekä -pitsi suojaavat olutta porilaisilta.
Pidemmän päälle, oluen lämmetessä, jälkimakuun ilmaantuu selluloosaisia piirteitä (luonnollisesti, Raumalta kun tullaan ;)).

77

Ruokapuoti Lumon Nokkospils 4,5% UUSIKAUPUNKI

Keikyklubin Raumanjaosto oli jälleen huomannut ison aukon blogissa ja lähtenyt pikimiten nokkosen etsintään. Lumossa hyllyt olivat huutaneet soldouttia. Buena Vistassa, Toivasen omassa kylmiössä, lepäsi kaikkien onneksi pari pulloa nimelläni varustettuna ja alkujaan savonlinnalaisen nokkosen matka sai jatkua kohti Porvoota. Kiitokset pilshead hunterille efortista ja itse ravintoloitsijalle voimajuomista. Olisiko ko. oluen autenttisin nautiskelupaikka Vistan terassi Ganalin kupeessa? Gyl maar!
Itse olueen, joka on lajissaan toinen Lumon oma tuotos. Ensimmäinen oma olut oli stout, joka valmistettiin Rauman pohjoispuolella ja nyt toinen etelässä. Olisiko seuraava ilmansuunta itä ja Lapin Voima?
Pilsneri on kauniin utuinen ja oljenkeltainen. Vaahtoa puskee jo korkin aukaisusta, eikä tuoppikaan tahdo hattaralle riittää. Pitkäkestoinen on myös hän. Lasin reunoille piirtyy vahvaa pitsiverkostoa, joka ei myöskään anna helpolla periksi. Runsas lukuisella hiilihappopalleroarmeijalla näyttää olevan kova kiire ylös.
Tuoksu kertoo, että nyt on kyse jostain spesiaalista. Peruspilsnerin ruohoinen mallas saa rinnalleen veitsen terävän nokkosen ja lapiollisen multaa. Jos en tietäisi, niin voisin erehtyä nokkosen sijasta inkiväärin suuntaan.
Suussa pilsneri pistelee poskia ja maistuu maltaisen makealta. Vaikka kohta on syyskuu, Nokkospilsin lumo tekee kesän. Ruohoisen rapsakka kokonaisuus, josta todellakin aistii nokkosen kaikin mahdollisin keinoin. Omalle kohdalleni nokkonen kirvelee juuri sopivasti. Chilimäinen suutuntuma kuitenkin saattaa olla liikaa jollekin yrttistä tulisuutta vierastavalle. Itse olisin lisännyt vielä knaapullisen vihreää lehteä, mutta luultavasti se olisi ollut liikaa. Nimittäin koe-erän jälkeen oluen nokkospitoisuutta vähennettiin ja alkuperäisten suunnitelmien mukainen suodatus jätettiin pois. Jei! Mielenkiintoista olisi ollut maistaa myös tuplanokkosta. Erittäin ylväs ja uskalias resepti.
Keikyklubin vuoden luomutuote 2013 (ilman sertifikaattia).
90