Mallaskosken True Double IPA

Olut on totta. Yhdeksän prosenttinen Mallaskosken iipa diipa tuoksuu makeille karhunvatukoille ja vaahtoaa valkean silkkisesti. Ennen makuun liittyviin aspekteihin keskittymistä kirkkaimpana kruununa kuitenkin kuultaa valkoinen marmori lasin reunoilla, joka piirtää omaa elämänpirtaansa jokaisella siemauksella itse itseään tehostaen. Pihkaa, pahkaa ja puhtia. Suutuntuma tarjoilee hedelmällisten havujen syviä sävyjä. Nektariinisen notkeaa, mutta samalla myös talkkunaisen tunkkaista yrttisellä jälkikaiulla. Sain kyseisen pullon matkaan Black Doorista, jossa testasin samaista olutta myös hanasta. Jotenkin siitä paikan päällä juodusta versiosta jäi parempi mieli, mutta kyllä tämäkin ilmaiseksi viinaksi ihan juotavissa oli.

Mallaskosken Summer WIPA 6,8% ja Rainy Summer Wheat Lager 4,7%

Olutfestivaalien synkkyyden väliraikastajana tuli kokeiltua Helsingissä Mallaskosken Rainy Summeria ja niin ikään Tallinnassa välikaljana toimi samaisen panimon Wheat IPA. Ainakin tähän tarkoitukseen imperial stoutien ja barley winejen keskellä kumpainenkin olut teki tehtävänsä erinomaisesti kummallakin puolella lahtea. Tosin Tallinnassa WIPA jätti toivomisen varaa raikkauden suhteen, mutta sopivan kevyeltä ko. olut tuntui tuona koleana kevätiltana. Sateista Summeria sen sijaan olisi voinut nauttia useammankin hananlaskun verran. Alkovahvuisen tyylilajina on siis WIPA eli vehnäIPA, mutta etiketissä mainitaan pienemmällä präntillä myös Rainy Summerin tapaan termi "Wheat lager", joten kumpaa pullon sisältö lopulta vastaa?

WIPAn ulkoinen olemus on meripihkaisen kirkas ja samettisen esirippuisesti vaahtoava. Aprikoosisesti ananaksinen ja plastiikkisesti pihkainen tuoksu ei varsinaisesti houkuttele. Tunkkaisuuttakin on aistittavissa. Maussa maltaisuus muokkaa makeaa muovia mielensä mukaan Mallaskoskelle maistuvaan metkaan. Hedelmäinen humalointi pelastaa jonkin matkaa, mutta ei riitä loppuun asti. Yksinään juotuna lopputulos oli pienoinen pettymys festarihanamuistojen jälkeen. Kokonaisuus on epäpuhtaan oloinen, eikä tyylilajista saa kiinni. Wheat IPA jättää kuitenkin kädenväännössä Wheat lagerin saunan taakse. Olisihan tämänkin suodattamatta kuitenkin voinut jättää?
75

Rainy Summer on isoveljeään aavistuksen vaaleampi ja kultaisempi sekä vaahtoaa selkeästi runsaammin. Vaahdon, että sen jättämän pitsin koostumus on suuri kuplaisempi ja paksumpi. Tuoksu on Mallaskoskisesti mustaherukkainen ja Maltaisesti mangoinen. Suutuntuma virkistää hapokkaalla twistillä koko kehon jättäen jälkeensä sitrushedelmäisen tropiikin taikaa. Vehnä tulee maussa positiivisesti esille toisin kuin WIPAssa. Kokonaisuus on ruohoisen kuiva ja trooppisen freshi virvoituskylpy, joka sopii täydellisesti Suomen sateiseen kesään, mutta vielä paremmin siihen yhteen aurinkoiseen päivään, joka sinunkin lomasi aikana saattaa vielä koittaa. Suvitunnelma ei ainakaan tällä droppaa.
90

Black Friday Special: Mallaskosken Panimon Black -series: Black Pils 5,5% & Black IPA 6,5%

Mallaskosken Black -series yhdistää panimoteollisuuden ja kymmenen ruokalajin illallisen kuin DIN-liitin. Aidon laadukkaasti ja kauniin retrosti. Sarjan tavoitteena on tehdä "kaikista" oluttyyleistä mustia. Ei pöllömpi ajatus. Kuluvan vuoden keväällä lanseerattiin sarjan kaksi ensimmäistä olutta; Black Pils ja Black IPA, jotka ovat tällä hetkellä saatavilla Alkon tilausvalikoiman kautta lestihintaan 3,48€. Tuotteet löytyvät myös Viron puolelta kaikista hyvin varustetuista marketeista.
Odottelin pimeyden saapuvan myös pohjoiseen ilmastoomme ja nyt näyttää siltä, että rapakon takaa tutuksi tullut Black Friday on rantautunut myös Suomeen. Toisaalta huomautettakoon, että edelläkävijänä Raumalla lanseerattiin Pikimust Perjanda jo viime viikolla. No, veronpalautuspäivä lähestyy lähestymistään, joten allekirjoittaneenkin tilinauha tosiaan alkaa pikkuhiljaa vaihtamaan väriä punaisesta mustaan. Sen enempää tekosyitä en tarvitse, mutta muistutetaan nyt varmuudeksi vielä pienpanimoperjantaistakin. Korkit irti.

Colajuomaisen musta väri on luonnollisesti maltaisen luomua ilman väriaineita. BIPAn sitruksisen mustaherukkainen tuoksu ei pääse samaan viettelyasteeseen BPilsin paahteiseen moccaisuuteen verrattuna, jossa tuore Halvan maukas näyttelee pääosaa. Kahvinen suklaisuus pitää BPilssiä otteessaan, kun samaan aikaan BIPA sortuu samettiseen sisärenkaisuuteen. Kumpikin toimii hyvin, mutta Pilssiksi nimetty luiskahtaa erinomaisen puolelle. Siirappisen rukiinen ja miedosti yrttinen jälkimaku kruunaa nautinnon. BIPAn vaniljainen tuhkaisuus soi toki sieraimissa  kuin porilaisten marssi, mutta ei pärjää nyt jo schwarzbieriksi taipuvan mustan pilsnerin mahdille. Enemmän kuin yllättävää, mutta vasen vie voiton viskositeetin voimalla. Kummassakin saisi olla aavistuksen enemmän potkua ja kongi kajahtaisi vieläkin notkeammin.

BIPA 83
BPils 89