To Øl Gose To Hollywood 3,8%

Gose To Hollywood on kuin TV-mix pussi piripintaan täynnä kirpeitä hedelmäkarkkeja. Sitruksisesti suolainen suutuntuma on reteesti raikas ja viinikumisen vetreä. Greippisesti kalsiumkloridinen kompleksi kannattelee kokonaisuutta, joka päättyy mustaherukkaisen selluloosaiseen happamuuteen. Aika lailla täyden kympin gose. Näitä kun sais sixarin, mutta valitettavasti hinta on yhtä suolainen kuin itse olut. Alkosta irtoaa hintaan 3,79€.

To Øl Black Ball Porter 8,0%

Naistenpäivän itävaltalaista Rieslingiä etsiessäni heräteostoksena bongasin Alkosta tanskalaisen To Øl:in Musta Pallo porterin. Eihän tällaista nyt mitenkään voi olla ohittamattakaan, kun näkökenttään sattuu. Auts! Parasta ennen leimat raksuttavat vuotta 2022, mutta kokeillaan nyt kerrankin jotain tuoreeltaan, vaikka pölyttymispotentiaalia löytyisikin. Kellarissa riittää kypsyteltäviä entuudestaankin ihan riittämiin. Tällä kertaa muistin ostaa myös valkoviinin!

Biljardikasisen musta ja muutoinkin hallittavissa olevilta aistimuodoiltaan pallon pyöreä porter liukuu laskien lasiin kuin Korintin kanava. Kahvisen Kikkomaaninen kölninvesi kutoo kuonon kohti kiitettävän kiinnostavaa karismaa. Vaahto kasvattaa juuriaan jokaisella kallistuksella ja nyplää lasin ylle kuutamon loisteen läpipäästämätöntä tiivistä ja kermaisen samettista pitsiä. Suutuntuma on mokkaisen metsäinen ja suolaisesti salmiakkinen. Lakritsi lyö läpi maussa, kunnes muuttuu jo aavistuksen turhankin ylivoimaiseksi. Jälkimaussa suolaisuus nousee uudestaan pintaan ja aiheuttaa runsasta janontunnetta. Vaatii vesilasin vierelle.

88

Parempaa lageria - To Øl Raid Beer

Tunnetusti Raid tappaa talossa ja puutarhassa, mutta mitenkä on saman nimisen oluen laita lasissa? Suoraviivaisen puhtoinen ulkokuori peittää alleen tunteikkaan kuumakallen. Vaahto yltyy korkeisiin lukemiin ja hedelmäisten humalien runsas osaanotto kanavoituu lukuisille aistielimille. Suutuntuma on hapokkaan kypsä. Ruohoisen rapsakkaa ja sitruksisen suhisevaa makua seuraa yhä yltyvä greippinen jälkikaiku, joka dominoi loppua suvereenisti. Kokonaisuus on rankalla kädellä humaloitu, joka voitelee sisuskalut omalla tavallaan sentrifugisen sentimentaalisesti.
Pyöreä kuin pallo.
81

Einstök Icelandic White Ale 5,2% vs To Øl Cloud 9 Wit 4,6%

Some on vuoden vaihteen jälkeen huutanut juomasuosituksiaan normaalia enemmän, kiitos Valviran ja uusien alkoholilakisäädösten yhä useampi haluaa kertoa julkisesti minkälaista nestettä milloinkin on nauttimassa.
Tänään mielenkiintoni Twitterissä herätti Helinä Turumore kysellen olutharrastajien suosituksia alkavalle viikolle ja samalla jakaen oman olutvinkkinsä. Koska kellarista löytyi Helinän suosimaa White Alea, niin miksipä en olisi ottanut maistiin. Samalla hyllyllä notkotti tanskalainen hyvin samankaltaisilla spekseillä ladattu kumppani, joten nappasin kaverin matkaan.

Viikinki on kaikin puolin hentoisempi otteeltaan kuin tanskalainen yhdeksäs pilvi. Väreissä oljenkeltaisuus jää kuparisuuden jalkoihin ja tuoksussa korianterisen kukkainen vehnäisyys saa hedelmäisen humaloidusta rautakangesta iskuja suoraan polvitaipeeseen. Haraldin vaahtopääkään ei kunnioitusta herätä, mutta cumuluspilvi sen sijaan tyrskyää kohti horisonttia jättäen jälkeensä suunnattoman täyteläisen tähtisumun pitsin muodossa.
Makunystyröillä Cloud on mangoisen mausteinen ja lopussa mandariinisen makea. Hapokkuus hallitsee. Loppujen lopuksi en ehkä asettaisi wit-kategoriaan, mutta toimii erilaisuudessaan loistavasti. Kokonaisuutena erilainen, mutta tavanomainen.
Icelandicin suutuntuma on aavistuksen tiskiaineinen, banaanisen makea ja persikkaisen pehmeä. Jälkimaku on sulaa hunajaa, jonka kuultavan valumisen jäljet painautuvat poskipäihin aivan kuin nautittava neste olisi kaksinverroin ruumiinlämpöä kuumempaa. Finaali osoittautuu omaan makuuni turhan makeaksi, mutta kokonaisuus on uniikin originaali.
Lähdöstä alkaen aina viimeiseen mutkaan saakka tanskalainen johti kirkkaasti, mutta joskus käy niin, että loppusuoralla painetaan ohi rintakehän mitalla.
Otin vielä molemmat oluen loput pulloissa lauteille mukaan, mutta varsinaisiksi saunaoluiksi kummastakaan ei näyttänyt olevan.
Einstök Icelandic White Ale 86
To Øl Cloud 9 Wit 84

To Øl Primal Pils 6,0% TANSKA

Lämpimät päivät tekevät yhä kesän tunteen, mutta ilta tuo todellisuuden syksystä poskipäille. Saunan lauteilla pullon suusta sekä lasista sateen piiskaaman ikkunan takana kokeiltuna To Øl:in Primal Pilsin muistot ovat erittäin lämpimät. Edellisen juhannuksen olutparhaimmistoon kuuluneena, otin nyt yksilön jääkaapista toisintoon. Kyljellään levänneenä pullon sivussa on runsaasti sakkaa, joten kaadan aluksi lasiin 2/3 nesteestä.
Kultaa ja sameutta riittää. Hiiva sylkee kuitenkin partikkelisavua ylös ja ympäri. Vaahto on näyttävän paksu ja höttöisä. Samat sanat pitsistä. Tuoksussa on keväistä pirteyttä ja kesäistä auringonkukkaisuutta. Savuinen mallas ja trooppinen kukkaisuus miellyttävät humaloiden tanssiessa letkajenkkaa. Maku ei ole millään tavalla Salaman Juhannustanssien kanssa rinnakkaisella viivalla, mutta jostain syystä samankaltainen hurmos valtaa mielen. Kokonaisuutena riettaan rapsakka ja hedelmäisen himokas.
88

To Øl Baltic Frontier Seabuckthorn IPA 6,5% TANSKA

Ensipuraisun kyseisestä oluesta sain Tallinnassa Pudelin hanasta ja erikoisuus-aspektit löivät sen verran korkealle, että samaa olutta oli ostettava myös kotiin viemiseksi. Etiketin koivumarmorointi on tyylikästä.
Oluen olomuoto on poikkeuksellisen paksua. Hiivasakkaa jää reilusti pullon pohjalle, joten viimeinen sentti jää kaatamatta. Raaka-aineena käytetty tyrni antaa värinsä oluelle. Ulkonäöltään BF muistuttaa persikkanektaria (tyrnitwistillä), jota 80-luvulla tarjoiltiin kouluissa jälkiruokajuomana. Vihasin sitä nektaria. Resepti sisältää myös katajanmarjaa, jonka kolahdus tuntuu tuoksussa ja tuivertaa tuulessa. Suutuntuma on hapokkaan humaloitu ja hedelmäisen hapan. Hanasta muistin, että olut olisi ollut hieman makeampi, mutta ainakin pullosta happamuus lyö kitkeryyden kanssa kilvan tahtia. Jälkimaku tekee suuhun raa´an karambolan tunteen. Suurin miinus. Hedelmä saisi olla kypsää kun sitä syö. Kegistä hehkutin ysikympin ylitystä, mutta pullo jää kivipestyjen Mic Macien lukemille.
87

To Øl Blossom 6,3% TANSKA

Sano se kukkasin. To Øl´n vehnäale on haalean kullankeltainen ja liimaisen sumea. Käytetyt humalat ovat Simcoe, Citra, Galaxy ja Amarillo. Runsas vaahto piirtää belgisiä kuvioita ja laskeutuessaan tattimaiseksi saarekkeeksi se jättää lasin reunaan paksuhkoja pitsipalluroita. Kukkaniittyinen tuoksu on hedelmäisen humaloitu ja raikkaan ruohoinen. Vehnä puskee ilmoille suussa kera jenkkihumalien ja kedon kukkien, joilla kyseinen olut on höystetty. Maustekukkien kombosta löytyy niin samettikukkaa ja ruiskaunokkia kuin myös vadelmaa ja kiinanruusua orapihlajaa unohtamatta. Jälkimaku on appelsiinisen happamasti humaloitu ja hiivaisen hajamielinen. Kokonaisuutena mielenkiintoisen miellyttävä ja raikkaan rapsakka.
85

Olutturismia: Tallinna (Don´t try this in Finland)

Tallinna on ollut jo jonkin aikaa olutihmisten huulilla muunkin kuin viinarallin nimissä. Etelänaapurin pienpanimobuumistakin puhutaan. Suomalainen Sori Brewing pystyttää laitteitaan vanhaan asetehtaaseen ja Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere on avaamassa craftbeer-verkkokauppaa, jonka kautta voi tilata suomalaisia pienpanimo-oluita Suomesta Tallinnan kautta Suomeen rahdattuna. Samaan aikaan Virolaiset pienpanimot tehtailevat lukuisia uutukaisia markkinoille. Puolentoista euron tuoppien vaihtoehdoksi Tallinnaan on sadellut yksi toisensa jälkeen mielenkiintoisempia olutravintoloita ja pubeja. Näiden perään lähdimme juoksemaan, mutta jo ensimmäisen paikan jälkeen tajusimme, että yksi ilta on aivan liian lyhyt aika kaupungin tarjoaman kattauksen läpikäymiseen. Siispä nautimme joka hetkestä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui suunnistustaito. Twitterin kautta useita suosituksia saaneena olin tulostanut old schoolisti kartan, jonka avulla pääsimme pisteestä a. (Peppersack) pisteeseen b. (Hopner) vain reilussa puolessa tunnissa. Jokainen Tallinnan tuntija voi nyt hymähdellä. Kyllä, matkaa kohteiden välissä on alle 50 metriä, mutta reittivalintamme sai sen tuntumaan kilometreiltä. Hopnerin löydettyämme emme olisi halunneet sieltä poistua. Koskaan.

Janoinen mieleni valitsi ensimmäiseksi olueksi Thwaitesin 13 Gunsin. Pullo maksoi kokonaiset 3,90€. Uuuh.

 

 Seuraavaksi silmiini osui postimiehiä varten suunniteltu tiimalasin mallinen oluttuoppi, johon ei ole kuin yksi kaadettava belgi. Kwak. Puutelineessä tarjoiltuna neljä euroa kaksikymmentä senttiä. Telineen originaali tarkoitusperä on ollut hevosvankkureissa oluen nauttimiseen liittyvä käytännöllisyys, mutta näin 2000-luvulla historia ja esteettisyys tuovat kyseiselle vahvalle belgi alelle aivan erityislaatuisen nautinnon, eikä Tallinnan Hopner muuta tunnelmaa kuin ainoastaan pykälien mitalla ylöspäin. Suussa silkkaa samettia, mausteista makeutta ja rumeliinistä rusinaisuutta.

To Øl / Ölrepubliken Total Hubris 4,5% TANSKA/BELGIA/RUOTSI

Etiketin paragraafeissa seisoo: "A Selfish, Never seen anything like this motherfucker, unique if it should say it self; brilliant hoppy lager created between the self-centered beeremperors: Danish To Øl and Swedish Ølrepubliken." Että itsetunto ainakin oluella kohdallaan. 
Kyseinen olut on eurooppalaisen kolminaisuuden tulos. Tanskalainen panimo Belgian maaperällä ja ruotsalainen olutravintola mukana tekemässä reseptiä. Sen verran monimutkainen sabluuna, että odotukset nousevat etikettitaiteesta huolimatta suhteellisen korkealle. Pelkistetty pullografiikka on koostettu Adoben clip artsista ja Photoshopin valööriasteikosta.
Humaloinnin puolesta puhujana toimii erittäin runsas ja höttöinen vaahto, joka muistuttaa vahvasti meriveden piiskaamaa rantakallion vaahtotyrskyä. Tattiakin syntyy keskiaukeamalle. Samean greippisen oluen pitsi on niin ikään hyvin tiivistä ja paksua. Tuoksussa kuin myös maussa on runsaasti humalaa. Kokonaisuus on keksisen greippinen ja mäntyisen piikikäs.
Ei hassumpi maitokauppa lager. Suosittelen kokeilemaan, ainakin jos olet tiukan humaloinnin ystävä.
Hop, hopp, hoppy!
84