Comeback: Saimaan Marsalkka Golden Ale

Marsalkka G.A. 4,7% oli jonkin aikaa suodatettuna versiona tuotannossa ja palasi nyt markkinoille suodattamattomana, joten ei tämä uusi keksintö ainakaan ensimmäistä huonompi luulisi olevan. Ainakin silloin pari vuotta sitten kyseinen olut oli Saimaan Juomatehtaan kallein olut valmistaa runsaan luomuaromihumalapitoisuutensa vuoksi. Liekö tässä syy myös lyhyeen tuotantoerään, enkä comebackiin sen paremmin tiedä motiivia. Olisiko tuotteen perään sitten jääty kaipailemaan kuluttajien osalta? Sama tuote on nyt joka tapauksessa saatavilla sekä tölkissä että pullossa. Kuvassa esiintyvät sotapäälliköt sain panimolta. 

Molemmista sammioista purkautuu persikan pehmeää nestettä. Tölkistä kaadettaessa vaahto on arvatenkin runsaampaa, mutta pullon kuohu säilyy huomattavasti pidempään ja on koostumukseltaan samettisempaa. Tämän kautta lasipakkauksen kätkemän nesteen suutuntuma on myös pehmeämpi. Hapokkuuttakin tuntuu olevan pullossa vähempi läsnä, joten kaikki merkit ohjaavat allekirjoittanutta liputtamaan pullon puolesta. Yllättävääkö? Oletusarvoni oli, että laseissa olisi kaksi täysin samaa olutta, mutta loppujen lopuksi nämähän ovat täysin erilaisia (iso silmäinen emoji). Pullotuotteen pitsi on lähes totaalisen peittävää esirippua, kun taas tölkitetyn goldenin lace muodostaa lähinnä pieniä saarekkeita sinne sun tänne. Pullossa on myös huomattavasti enemmän hiivaa. Molempien hedelmäisen maltainen kokonaisuus toimii siis suhteellisen mukavasti eikä moitteita tarvitse jaella. 

Tosin Saimaan pullot aiheuttavat aina päänvaivaa palautusautomaatilla, mutta nautitaan nyt juoma ensin.

Pullo 83

Tölkki 81

Saimaan Brewer's Special 4,7% uutuudet - summa summarum

Saimaan Juomatehdas lähetti muutaman oluen ennaltaehkäisemään meidän olutblogistien mahdollista syysmasennusta. Kohta puoliin kauppoihin rantautuvia oluita löytyikin pahvilaatikon uumenista melko kelpo määrä, mutta onko näistä asettumaan pimeitä iltoja vastaan?

Brewer´s Special -sarjan uutuuksia ainakin oli pakattu matkaan neljä kertaa neljä, joten eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen kahden litran jälkeen saa. Summaan tässä vielä koko four-packin sisällön, vaikka nämä jo erikseen tulikin postattua. Jos siis olet jo kyseiset jorinat lukenut käännä kanavaa, tässä ei mitään uutta tule. 

Pacific Pale Ale

Aloitetaan Pacific Pale Alesta, koska se tuo ulkoisesti vahvasti mieleen Põhjalan Uus Maailm:n, joka teki aikoinaan ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.
Kuva luotaa liiakseen oranssia ja todellisuudessa olut onkin huomattavasti keltaisempi, mutta kuvankauniisti utuinen. Sitrushedelmäinen humalointi herättää haistinkanavissa hilpeän herukkaisia hekumaatioita, jotka johtavat kurkkupastillisen rikkaaseen raikkauteen. Suutuntuma vahvistaa yrttisiä niveliä pistellen hapokkaasti humalaa kohti hiussuonia. Raikkaan rapsakka kokonaisuus loppuu greipin kirpsakkaan ja aavistuksen tiskirättiseen purentaan, joka jää kaikumaan poskipäihin pitkäksi aikaa. Neljäpilkkuseiskaksi kuitenkin aika mukiin tai ehkä jopa tulippiin menevä tapaus. Humalina Columbusta, Cascadea, Citraa ja Equinoxia.
80

Houston Brown Ale

Olut on saanut värinsä avaruuspukuun pukeutuneen astronautin hiuksista, joiden mukaan taustalla oleva kuurakettikin tuntuu löytäneen väriloistonsa. Kuohkean kermaisen vaahdon jättämä pitsi laineilee sekin permanentin lailla. Tuoksu on makean maltainen ehkä jopa hieman siirappisen sokerinen. Silkkinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Sopivasti makeutta ja vehnän (?) tuomaa pehmeyttä. Persikkaisen pyöreä maku sopii tähän lämmetessään kellariseen kokonaisuuteen kuin sika vartaaseen. Se miten suhtaudut tikun nokassa roikkuvaan kokonaiseen eläimeen on hyvin yksilöllistä ja tunteisiinkin iskevää aivan niin kuin jokainen nauttimamme olutkin. No, ainakaan nyt ei ole lokakuu. Parasta tässä kyseisessä juomassa on jälkimaku. Savuisen smoothi salamanteri suorastaan sihisee suun sopukoissa. Yleensä vastaavat neljäpilkkuseiskavahvuiset brown alet ovat saaneet henkilökohtaisella tasolla jäädä kauppaan, mutta tässä kohtaa en kuitenkaan aivan täysin järkyttyisi vaikka Houston joskus kauppakärryyni hyppäisikin.
82

Houstonin ja Pacificin välinen kamppailu jäi askaruttamaan ja kun näitä tölkkejä nyt oli jäljellä, niin testasin kyseiset oluet rinnakkain ihan vain saavuttaakseni henkilökohtaisen suosikkini varmuuden. Vastakkainasettelun jälkeenkin yhdyn suomea puhuvaan Drew Barrymoreen Charlien Enkeleissä -Olen samaa mieltä. Houston rocks.

California IPA

Meripihkaisen tasainen ja persikkainen neste valtaa Spiegelau-lasin. Tötterö sopii kyseiselle oluelle erinomaisen hyvin ei pelkästään tyylinsä puolesta, mutta etenkin keikkakeittäjä Salmen lasikuvailujen perusteella myös etiketti imee vidriomaljaa puoleensa falloksen voimalla. Tiilisesti tunkkaisen trooppinen tuoksu ei liiemmin kuitenkaan viettele. Suutuntuma on purevan puinen ja pistävän pesusieninen. Vahvasti hedelmäisen humaloitu maku vie ajatukset kohti Californian surffiaaltoja, mutta ei kuitenkaan raikkaan merituulen syleilyyn asti. Tunnelma jää lopulta hiekkarannalle ränsistyneen ovettoman pukukopin tasolle. Kinuskisen kapea ja karvaisen kuiva kokonaisuus on turhankin raastinrautainen, eikä varsinaista virkistäytymistä kyseisen oluen ansiosta pääse valitettavasti tapahtumaan. Jälkimaku maistuu vesiohenteiselta seinämaalilta.
68

Joker Hop Ale #8

Saimaan Spesiaali Jokereita en ole kahden ensimmäisen erän jälkeen maistanut, koska en ole siihen nähnyt kiinnostusta. En tiedä täysin totuutta tämän sarjan takana, mutta yksi teoria on ollut, että jokerihumalat valitaan eriin sen mukaan mitä on jäänyt varsinaisista keitoksista yli. Tämä kuulostaisi bisneksen kannalta erinomaiselta strategialta, mutta toisaalta olisihan se panimon imagon kannalta kiva, että oluet myös maistuisivat hyviltä. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin erän numero kahdeksan kimppuun.

Neste kaatuu lasiin kuravetisti kellertävän rusehtavana ja nektariinisen sameana. Ulkoisista ominaisuuksista vaahto on kauniin samettisesti runsasta, mutta muuten mikään ei liiemmin silmiä houkuttele. Hikisen hyinen tuoksukaan ei odotuksia nostata, mutta viedään Jokkeri huulille. Maussa hiivainen happamuus dominoi kaikkea muuta, eikä olut yksinkertaisesti ole juomakelpoista. Enempää en lähde analysoimaan, vaan loput nesteet päätyy viemäriin. Koska näitä kuitenkin on vielä kolme tölkkiä jäljellä, annan toisen mahdollisuuden. Toisellakin kertaa alumiinipakkauksesta päätyy lasiin sama viemäriltä haiseva olut. Jos haluat elää reunalla, niin nykäise hihasta. Minulla on edelleen näitä vielä kaksi, enkä taatusti tule niitä itse korkkaamaan.
35

Pullot odottavat vielä testausta

Korruptionarri: Brewer's Special Joker Hop Ale 8. erä

Saimaan Spesiaali Jokereita en ole kahden ensimmäisen erän jälkeen maistanut, koska en ole siihen nähnyt kiinnostusta. En tiedä täysin totuutta tämän sarjan takana, mutta yksi teoria on ollut, että jokerihumalat valitaan eriin sen mukaan mitä on jäänyt varsinaisista keitoksista yli. Tämä kuulostaisi bisneksen kannalta erinomaiselta strategialta, mutta toisaalta olisihan se panimon imagon kannalta kiva, että oluet myös maistuisivat hyviltä. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin erän numero kahdeksan kimppuun.

Neste kaatuu lasiin kuravetisti kellertävän rusehtavana ja nektariinisen sameana. Ulkoisista ominaisuuksista vaahto on kauniin samettisesti runsasta, mutta muuten mikään ei liiemmin silmiä houkuttele. Hikisen hyinen tuoksukaan ei odotuksia nostata, mutta viedään Jokkeri huulille. Maussa hiivainen happamuus dominoi kaikkea muuta, eikä olut yksinkertaisesti ole juomakelpoista. Enempää en lähde analysoimaan, vaan loput nesteet päätyy viemäriin. Koska näitä kuitenkin on vielä kolme tölkkiä jäljellä, annan toisen mahdollisuuden. Toisellakin kertaa alumiinipakkauksesta päätyy lasiin sama viemäriltä haiseva olut. Jos haluat elää reunalla, niin nykäise hihasta. Minulla on näitä vielä kaksi, enkä taatusti tule niitä itse korkkaamaan.
35

Korruptiokuuraketin kyydissä: Saimaan Brewer's Special Houston Brown Ale

Olut on saanut värinsä avaruuspukuun pukeutuneen astronautin hiuksista, joiden mukaan taustalla oleva kuurakettikin tuntuu löytäneen väriloistonsa. Kuohkean kermaisen vaahdon jättämä pitsi laineilee sekin permanentin lailla. Tuoksu on makean maltainen ehkä jopa hieman siirappisen sokerinen. Silkkinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Sopivasti makeutta ja vehnän (?) tuomaa pehmeyttä. Persikkaisen pyöreä maku sopii tähän lämmetessään kellariseen kokonaisuuteen kuin sika vartaaseen. Se miten suhtaudut tikun nokassa roikkuvaan kokonaiseen eläimeen on hyvin yksilöllistä ja tunteisiinkin iskevää aivan niin kuin jokainen nauttimamme olutkin. No, ainakaan nyt ei ole lokakuu. Parasta tässä kyseisessä juomassa on jälkimaku. Savuisen smoothi salamanteri suorastaan sihisee suun sopukoissa. Yleensä vastaavat neljäpilkkuseiskavahvuiset brown alet ovat saaneet henkilökohtaisella tasolla jäädä kauppaan, mutta tässä kohtaa en kuitenkaan aivan täysin järkyttyisi vaikka Houston joskus kauppakärryyni hyppäisikin.
82

Korruptiolainelaudan kärjessä: Saimaan Brewer's Special California IPA

Meripihkaisen tasainen ja persikkainen neste valtaa Spiegelau-lasin. Tötterö sopii kyseiselle oluelle erinomaisen hyvin ei pelkästään tyylinsä puolesta, mutta etenkin keikkakeittäjä Salmen lasikuvailujen perusteella myös etiketti imee vidriomaljaa puoleensa falloksen voimalla. Tiilisesti tunkkaisen trooppinen tuoksu ei liiemmin kuitenkaan viettele. Suutuntuma on purevan puinen ja pistävän pesusieninen. Vahvasti hedelmäisen humaloitu maku vie ajatukset kohti Californian surffiaaltoja, mutta ei kuitenkaan raikkaan merituulen syleilyyn asti. Tunnelma jää lopulta hiekkarannalle ränsistyneen ovettoman pukukopin tasolle. Kinuskisen kapea ja karvaisen kuiva kokonaisuus on turhankin raastinrautainen, eikä varsinaista virkistäytymistä kyseisen oluen ansiosta pääse valitettavasti tapahtumaan. Jälkimaku maistuu vesiohenteiselta seinämaalilta.
68

Korruptiohaikalan suussa: Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale

Saimaan Juomatehdas lähetti muutaman oluen ennaltaehkäisemään meidän olutblogistien mahdollista syysmasennusta. Kohta puoliin kauppoihin rantautuvia oluita löytyikin pahvilaatikon uumenista melko kelpo määrä, mutta onko näistä asettumaan pimeitä iltoja vastaan?
Brewer´s Special -sarjan uutuuksia ainakin oli pakattu matkaan neljä kertaa neljä, joten eiköhän noista jonkinlaisen käsityksen kahden litran jälkeen saa. Aloitetaan Pacific Pale Alesta, koska se tuo ulkoisesti vahvasti mieleen Põhjalan Uus Maailm:n, joka teki aikoinaan ainakin allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen.

Kuva luotaa liiakseen oranssia ja todellisuudessa olut onkin huomattavasti keltaisempi, mutta kuvankauniisti utuinen. Sitrushedelmäinen humalointi herättää haistinkanavissa hilpeän herukkaisia hekumaatioita, jotka johtavat kurkkupastillisen rikkaaseen raikkauteen. Suutuntuma vahvistaa yrttisiä niveliä pistellen hapokkaasti humalaa kohti hiussuonia. Raikkaan rapsakka kokonaisuus loppuu greipin kirpsakkaan ja aavistuksen tiskirättiseen purentaan, joka jää kaikumaan poskipäihin pitkäksi aikaa. Neljäpilkkuseiskaksi kuitenkin aika mukiin tai ehkä jopa tulippiin menevä tapaus. Humalina Columbusta, Cascadea, Citraa ja Equinoxia.
80

Suur-Savo 100-vuotta Pils 1916 4,5% MIKKELI

Kirkkaan kultainen olut vaisun valkealla vaahdolla. Tuoksu on pistävän pilsinen ja makean maltainen. Päällimmäisenä nenässä kirvelee imelä vihanneksisuus. Suutuntuma todentaa edellä mainitun. Ompa epämiellyttävä ensivaikutelma. Maussa on tuoksun kaltaisia speksejä. Ruohikkoisen epäkesko makukokonaisuus ei herätä kuin luotaansatyöntäviä tunnelmia, joten jätän tämän tähän. Lestillä hintaa tosin alle kaksi euroa, joten pistetään se posin puolelle. Pullo sitten taas jää rätisemään palautusautomaatin liukuhihnalle, joten siitä takaisin negaan.
59

Saimaan Brewer’s Special Joker Hop Ale 1. ja 2. erä

Joker hop-sarjan lähtökohtana on tehdä samaa olutta humallajikkeita vaihtelemalla jokaisen uuden erän kohdalla. Jotenkin aluksi oletin kyseessä olevan single hop tyyppinen ratkaisu, mutta tavaraa onkin käytetty suuremmalla kirjolla.
Ensimmäisen erän humalat ovat: Aramis (Ranska), Celeia (Slovenia) ja jenkit Mt. Hood ja Summit.
Toisen erän kohdalla mennäänkin klassisemmalla jenkki-iloittelulla eteenpäin. Humalosastosta löytyy: Cascade, Chinook, Citra, Columbus ja Amarillo. Nämä mysteeriset ainesosat voi selvittää jokaisen erän kohdalla syöttämällä panimon sivuille eränumeron tai kätevästi qr-koodin kautta tölkin kyljestä käsin.

Kuten kuvakin kertoo, #1 vaahtoaa kaksinkertaisesti #2:seen verrattuna.
Uuno on selkeästi tunkkaisempi ja tuoksuu likaiselta Wettexiltä. Kakkosen greippinen raikkaus puhaltaa San Francisco Bayn aurinkoisuutta aina tuoksusta jälkimakuun saakka. Ykkösen metallinen maltaisuus muuttuu multaisen maltoosiseksi, eikä lopputulos hivele olkapäitä. Kokonaisuuksissa erä yksi on pohjoismaisen havuinen ja erä kaksi sen sijaan eksoottisemman hedelmäinen. Kakkonen on ykkönen.

1. erä  70
2. erä  82

Parempi Kekkonen?

Päätin ensimmäisen Kekkos-oluen arviointini lauseeseen: "Ei tässä nyt aivan palmuun kiivetä, mutta ei ehkä ollut tarkoituskaan." JuhlaUrkki on nyt vaihtanut lomalätsän prinikoihin ja tölkin takana kerrotaan tarinaa juurikin tuosta legendaarisesta Tunisian matkasta, jolloin 64-vuotias presidentti kiipesi koko Suomen superukkona palmun latvaan. Viekö Juhla-Kekkosen jalat siis korkeammalle kuin perusUKKlagerin koivet? Puolalaisen Magnumin sijaan on vedetty jenkkiläisestä liipasimesta, mutta muutoin spekseissä ei suuria eroja ole. 
Katsotaan kupariseen kannuun ja sen kermankuohuvaan kuontaloon. Tuoksu on maltaisen muhkea ja karamellisen kova. Suutuntuma komppaa hajuja. Maussa yhdistyy maalaisliiton mekaniikka ja makeus. Kokonaisuus muistuttaa tiiliverhoillun kokoustilan saunaeteistä keraamisine tuhkakuppeineen ja oravannahkaan upotettuine konjakkikarahvineen. Tunkkaisen hikinen tunnelma.
61

Saimaan Kekkonen Keskiolut 4,2% MIKKELI

Kekkosen aikakaudella syntyneenä, mutta siitä kovin vähän muistavana äänestäjänä raapustin tänäänkin uurnalla lappuun numeron, jota olin pitkään pyöritellyt ja pohdiskellut. Niin olen myös säästänyt ja odottanut tätä päivää, jotta voisin kaataa vaalivalvojaisten seurajuomaksi itseoikeutetusti Saimaan Kekkosta. Tällä kertaa odotuksissa maulla ei ole niin minkään maailman merkitystä, mutta luulen, että moni muukin on tätä brändiä hamstrannut ihan vaan etiketin vuoksi tätä kyseistä päivää silmällä pitäen.
Oluen outlookin takana on ARKI-Design, jonka mallistosta löytyy kaikkea kivaa, kuten Kekkosen luonnontuotteita. Maitokauppalager tuntuu hyvin luonnolliselta tyypiltä tämän brändin kohdalla.
Kekkonen oli aikanaan suomalaisille turvallisin ihminen tukeutua heti Jeesuksen jälkeen. Ilmeisesti nyt on Urho Kalevan toisen tulemisen aika. UKK tulee, oletko valmis? Minä en.
Tiilenpunertava Urkki tuoksuu maltaisen makealta ja hyppysellisen keksiseltä. Vienna-tyyppinen lager täyttää suun samettisella toffeella, mutta samalla nystyröille iskeytyy metallinen kuparin katku. Kokonaisuus lyö selkeästi yli makeudellaan ja nautittavuus on hyvin matalalla. En laittaisi jatkoon, mutta brändäys saattaa viedä pitkälle, jonka lisäksi tällainen tummempi lager voi hyvin löytää paikkansa  uusien ystävien keskuudesta.
Ei tässä nyt aivan palmuun kiivetä, mutta ei ehkä ollut tarkoituskaan.
61

Saimaan Brewer's Special Saison 6,0% MIKKELI

Pöydällä persikkaisen ja valossa viljaisen keltainen Saimaan Saisoni vaahtoaa kauniin valkeasti. Pehmyt kuohu tasoittuu hyvin nopeasti ohueksi harsoksi pinnan ylle. Aromaattisen belgihiivainen tuoksu viipyilee appelsiinisyyden ja pippurisuuden rajamailla. Suutuntuma on kepeän heinälatoinen ja greippisen raikas. Bitterinen yrttisyys hivelee poskipäitä lempeän saippuaisella liu´ulla ja jatkaa matkaansa humaloidun humuksen lailla joen törmästä kutevan hopearuutanan kiduksiin asti. Kalan ylle viipaloidut sitruunat maistuvat yhä lasin jo pyöriessä tiskikoneessa.
85

Saimaan Tolkku Ale 4,7% MIKKELI

Milläkäs sitä paremmin aloittaisi vuotta 2015, kuin Saimaan Tolkulla. Kyseisen oluen ostamisella kun tulee tukeneeksi samalla Tolkku käteen alkoholiverotuksessa -yhteisöä, niin otin samoin tein useamman putelin. Asetelma alkaa olla täydellinen. Televisio tarjoaa juuri ensimmäistä Uuno Turhapuro elokuvaa ja heti perään verkkokalvoille iskeytyy Juoppohullun Päiväkirja. Tässähän on tolkkua. Jälkimmäinen elokuva ei valitettavasti vastaa lähellekkään kirjan antamaa hekumaa. Pettymys numero uno.
Oluttolkku on kirkkaan kultainen ja vaahtoaa varovaisen valkeasti. Trooppisen hedelmäinen tuoksu on täyteläisen kypsä, mutta samalla aavistuksen kankean tupakkainen. Tunkkaisuus jatkuu suutuntumassa tuoden maisemaan mukaan viljapeltoista yrttisyyttä ja loppua kohden ruohoista sitruunaisuutta. Kokonaisuus on yhtä maltaisen kärkäs kuin aatteen ajatusmaailma ja jättää suuhun hapokkaan tuhkaisen jälkimaun.
Oliko tässä tolkkua? Ajatuksena paljonkin. Maussa riittävästi.
77

Viisi tölkkiä vehnää

Vehnäoluen suosio lähti myös maitokaupoissa kasvuun Nokian Panimon tuotua EloWehnää hyllyille, joka kamppailee erinomaisuudessaan jo monien aitojen saksalaishefejen kanssa. Suosiota seuranneena tämän kevään odotetuimpia uutuuksia ovat Laitilan ja Sandelsin vehnäoluet. Poikkeuksellista tässä konseptissa on se, että Olvin pitkän historian aikana ei aikaisemmin pintahiivaolutta ole valmistettu.

Tölkkitavarana siis ympäri Suomen löytynee nämä viisi vehnää, jotka nyt tässä rinta rinnan.

Ulkonäköasiat tulee julki parhaiten kuvaa katsastaen, joten ei kuluteta niihin seikkoihin sen enempi mustetta. Kaikki viisi pyrittiin kaatamaan mahdollisimman samanaikaisesti laseihin, joten vaahdon puuttumattomuus ei johdu siitä, että olut olisi laskettu ensimmäisenä.

Kaksipäinen raati oli tällä kertaa hyvin yksimielinen, joten listaan seuraavaksi oluet Klubin reittaamassa parhausjärjestyksessä.

1. Ennakkosuosikin paineista kärsivä Nokian Keisari EloWehnä erottui kirkkaasti testin parhaimpana tuotoksena. Eniten pitsiä jättävä tuulimyllywehnä maistuu kerta toisensa jälkeen samettisen pehmeältä viljalta ja sopivasti bananasplittisen makealta hiivaleivältä.
2. Kirkkaimpana ja vaahtoavimpana hefenä bodiumin hopeapallille nousee Lidlin Grafenwalder. Virkistävien raikkausaspektien saattelemana Graffe toimii estoitta kuumana kesäpäivänä. Vaikka taustalla kismittää vetinen säilykeananaksisuus, niin mitalipaikka on selkeä.
3. Yllättävin sijoitus on Marsalkan Luomuvehnän poistuminen kisapaikalta pronssinen pokaali narikassa. Tuoksu jää testisimojen joukossa laimeimmaksi ja maku pistelee hapokkuudellaan banaanin kylkeen happireikiä. Jälkimaku on metatallinen.
4. Olvin uutukainen  tuoksuu vahvasti ananakselle. Kokonaisuus on hapokkaan mausteinen ja tunkkainen. Sitruunaisuus tasapainottaa ja tuo raikkautta, mutta syvimmät tunteet tuntuvat tukahdetuilta. Ehkä parempi näin.
5. Viimeiseksi jää Kukko, joka everstin tapaan tuoksuu voimakkaalle hedelmälle. Maku on hiivaisen ananaksinen ja jälkibanaaninen. Kokonaisuus muodostaa tunteen porkkanakakusta, johon on piilotettu laksatiivia.

Tämä oli Keikyklubi-raadin yksimielinen mielipide, mutta kuten aina, makuasioita. 

Esimerkiksi Jyväskylän Bier Baron, sai omassa vertailussa aikaan hyvinkin erilaisen tuloksen.

Suosittelen kokeilemaan ja toteamaan itse mikä on oma suosikkisi.

Saimaan Marsalkka Double IPA 8,0% MIKKELI

Saimaan Juomatehtaan perusarvoihin kuuluvat luomu raaka-aineet. Tässäkin oluessa on käytetty vehnä- ja ohramaltaita sekä humalaa luomuna. Itse peräänkuuluttaisin luomuakin enemmän lähiraaka-aineiden perään, vaikka tosin "luomu tuo lisäarvoa", kuten panimon kehitysjohtaja Jussi Laukkanen toteaa Olutpostin 4/2013 haastattelussa. Luomun metsästämisessä joutuu osittain turvautumaan ulkomaalaisiin toimittajiin. Tätä harvemmin mainitaan, kun luomusta puhutaan.
Sitten DIPAillaan. Marsalkan kullankeltainen väritys on tahmean tasainen ja simaisen utuinen. Vaahto on niin tymäkkää, että edes maan vetovoima ei saa sitä suoristumaan, vaan tämä jää aavistuksen kallelleen kaatamisen jälkeen (kaataessa tuoppi oli 40-asteen kulmassa). Vaahdon kuplat ovat keskisuuria ja pitsi jää kiinni kuin lumispray. Mangoisen korianterinen ja hunajaisen greippinen tuoksu luo niin IPAista kuin myös Witbieristä fiilistä.
Mäntyisen raikasta suutuntumaa seuraa pihkainen viinikumisuus, joka päättyy oluen ehdottomasti huonoimpaan ominaisuuteen, eli käyneeseen rexonaan, joka lämmetessään alkaa maistua alkoholille.
80

Saimaan Marsalkka Golden Ale 4,6% MIKKELI

Marsalkka Golden Ale on Saimaan Juomatehtaan kalleimpia oluita valmistaa, koska siinä on runsaasti luomuaromihumalaa. Olut itsessään on mukavan näköinen. Tahmean simaisen samea ja karaattisen kultainen GA täyttää tulppaanin kuin sikaflex hiussuonen. Pitsi on haihtuvaa höttöä, josta jää kestävämpää pilkkua. Puumainen, lähes leopardinen karamellisuus tasapainottaa sitruksista maltaisuutta tuoksussa, jonka jälkeen maku aloittaa sinfoniansa. Sitrushedelmästä kuoriutuu raikas ja kirpaiseva greippi, jonka viinikuminen humalointi ehostaa hengityksen paremmin kuin SB12?
Juomatehtaan parhaimmistoa.
80