Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA 7,0%

Viime vuoden tapaan Kallio Brewery toi Alkon käsityöläisolutkampanjaan italialaisen Birra Amiatan kanssa yhteistyössä tehdyn oluen. Tällä kertaa onneksi pienemmässä pullossa. Jos Lura aiheutti runsain mitoin mielenkiintoa ja hämmennystä, niin Madáhàn putsaa pöydän ennakko-odotusten suhteen. Laktoosinen maito IPA ei nimittäin kuulosta aivan joka päiväiseltä tuttavuudelta, enkä itse henkilökohtaisesti ole vastaavaan viritykseen aiemmin törmännyt. En myöskään tiedä miten Marski-patsas on liitetty lestiin, mutta nimi ainakin on sama kuin 1908 Carl Gustaf Emilin passissa Kiinan porteilla Tanguttien ja Dunganeiden ympäröimänä. Mannerheimin käyttämä nimi kääntyy suomeksi Hevonen, joka loikkaa läpi pilvien. 

Ulkoisesti Madáhàn muistuttaa paljolti Luraa, mutta ei ole aivan niin oranssi, vaan jää paistattelemaan auringon keltaisuuden tielle. Vienon valkean vaahdon valaisema pitsi vaeltaa jossain luolamaalausten ja kiinalaisten kirjainmerkkien välimaastossa. Pirtelöisen pehmeä papaijan tuoksu kuultaa kermajäätelöä sekä trooppista hedelmälihaa ananaksen vallatessa pelikenttää. Sulavan smoothi suutuntuma silittää silavaa, mutta jälkiliukkautta kohti suunnistaessa tunnelma muuttuu humalan purennaksi. Kokonaisuus on kermaisesti laktoosisen pehmeä, mutta myös humalaisen rapsakka ja sateenkaaren makuinen hedelmäpommi. Musta tuntuu, että jäin sinne pilveen.
85

Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura 7,2% ITALIA

Kuluvan vuoden Alkon käsityöläisvalikoiman ehdottomasti mielenkiintoisin ja eksoottisin olut on Kallio Artisan Breweryn Italiassa Birra Amiatan kannuissa käytetty Lura. Lura sai ilmeisesti alkunsa, kun Olavi Mensio kävi Erasmus-vaihdossa Italiassa kokeilemassa panemista Cerullon veljesten kanssa ja pilottituotos esiteltiin ensi kertaa Suomen OlutExpossa vuonna 2014. Nyt tuotetta on siis saatavilla Alkoista, joihin Lura saapui tyylikkäästi viikon myöhässä muiden oluiden jo koristaessa monopolin sesonkihyllyjä. Olut on suorastaan räätälöity hesalaiselle hipsterille. Mausteita on kerätty niin suomalaisesta havumetsästä (kataja) kuin myös sardinialaisesta välimerenilmastosta (myrtti). Eikä siinä vielä kaikki. Panemiseen käytetty vesi on nostettu tulivuoren kupeessa sijaitsevasta lähteestä. Todelliselle hifistille etiketissä vielä suositellaan nauttimaan olut kuivatun poron sydämen kanssa. Itse vedän tällä kertaa nakuna.

Lura on ulkoisesti läpipääsemättömän samea. Valossa hyvin kaunis yksilö. Väriltään tumman persikkainen olut muistuttaa kieltämättä hyvin paljolti sahtia, jolle panimo ilmoittaa Luran pohjautuvan. Loppua kohden väri muuttuu ruskeammaksi hiivojen saavuttaessa Tekun. Tuoksu on hiivaisen havuinen ja korianterisen katajainen. Pepsodentisen mentholinen suutuntuma aiheuttaa pienoista hämmennystä. Maussa raikkaus seuraa minttuisena taustalla, vaikka kokonaisuus onkin kauttalinjan vienosti tahmaisen tunkkainen. Kuitenkaan sahdin nektariinisuutta saati makeaa banaanisuutta ei ole läsnä. Vihreän omenan karvaus leijuu päällimmäisenä jos hedelmistä puhutaan. Kokonaisuuden flavori liikkuu jossain valkoviinin, oluen ja sahdin välimaastossa leivinhiivalla höystettynä. Tuomio? Ei niin hyvä kuin odotin, eikä niin huono kuin pelkäsin. Pienenä annoksena voisi toimia huomattavasti paremmin. Voisin kokeilla vaikka snail-shottina?! Nyt tällaisen kolmenvartin pullon nauttimiseen kului neljäsosa vuorokaudesta, mutta mikäs sen hienompaa.
70