Mikkeller Beer Geek Bacon 7,5%

Pekoniolut ilmiönä saavutti huomattavan paljon palstatilaa VASPin Prykmestar Pekonin vallatessa kotimaan markkinoita. Tämä kuvan tanskalaisnorjalainen baconlesti on kahden kaveruksensa kanssa punkannut olutkellarissani jo ainakin pari vuotta. Ihan tarkkaan en muista milloin olen heidät kotiin kantanut, mutta tahraton Tallinnan tuoksu vie mietteet Õllepood Pothousen suuntaan. Bbf merkinnät korkista ovat kuluneet kokonaisuudessaan pois, joten siitäkään ei sen enempää informaatiota heru. Ainoaksi tehtäväksi jää korkin avaaminen ja aromitulvan vastaanottaminen kaikin mahdollisin aistikanavin.

Neste on reilusti colajuomaa mustempaa. Mokkaisen beigeä vaahtoa syntyy vain sekunneiksi, joiden jälkeen pinta tasoittuu tyynen öljyiseksi kalvoksi. Pienellä pyörittelyllä lasin reunoille ei jää minkään kaltaista pitsiä, mutta rasvaisen liukas kelmu kansoittaa snifteriä.  Pullon pohjalla lilluu hiivaa sellaiset kerrokset, että kaatamisen kanssa saa olla enemmän kuin varovainen. Tuoksussa nautiskellaan nuotiolla keitetystä kermakahvista kirsikoiden kera samaan aikaan kirkkaasti punertavassa hiiloksessa maltaita paahdellen. Suutuntuma on juuri niin smooth kuin se voi olla. Maussa kahvin joukkoon saadaan täyteläistä maitosuklaata, joka kypsyy kitalakeen päästessään tummempaan suuntaan. Pekonia ei löydy, vaikka rasvaisuus onkin alati läsnä. Kokonaisuus päättyy suolaiseen salmiakkiin sekä kiehtovaan kookokseen. Loppu tulee vastaan aivan liian äkkiä.
96

Tallinn Craftbeer Weekend 2016 - Artesaaniolutta ja sankaribisseä

Olutfestivaalit, joissa pelkällä sisäänpääsymaksulla saa juoda niin paljon olutta kuin haluaa. Olutfestivaalit, joiden aikana on täysin vapaata kuljeskella olutlasin kanssa anniskelualueelta ulos ja sisään. Olutfestivaalit, joissa menet tiskille pyytäen olutta "ihan vaan vähän". Olutfestivaalit, joissa pois kaadettavaa olutta varten on pöytien päädyissä ämpärit. "Sankaribisseksi" kuulin tätä lietettä kutsuttavan. Olutfestivaalit, joissa on panimoita vain ja ainoastaan järjestävän panimon (Põhjala) kutsumana. Olutfestivaalit, joissa oluiden laatu on ykkösasia. Olutfestivaalit, joihin sinäkin hurmaantuisit. Olutfestivaalit, joiden nimenä on Tallinn Craftbeer Weekend!

Atmosfääri tapahtumapaikalla oli upea. Merenrannalla sijaitsevat hylätyt teollisuusrakennukset näyttivät lähinnä kauhuelokuvan kuvauspaikalta ja sisäänkäynti oluthalliin muistutti elokuvan E.T. the Extra-Terrestrial valkomuovista steriiliputkiloa. Kuulopuhetta oli, että seuraavana tapahtumapaikkana olisi jokin kulttuuritalon tapainen. Itse henkilökohtaisesti en kuitenkaan keksi kyseiselle festarille mitään muuta täydellisempää paikkaa, kuin neuvostoaikainen sukellusvenetehdas kaikkine irtotiilineen ja jätesäkeillä peitettyine ikkunoineen. Oikeastaan ainoa asia jota jäin kaipaamaan oli korkeat pöydät, joille olisi voinut laskea aromilasinsa olutlistaa siemaillessa. Istumapaikkoja tuntui olevan koko illan hyvin nihkeästi, koska erinäiset seurueet varasivat pöydät yksi toisensa jälkeen. Jostain kumman syystä yksi tuoliton pöytä lasinpesupisteen vasemmalla puolella oli käytännössä alati vapaana, joten pääsimme kyseiselle tontille yhä uudestaan ja uudestaan kaikkien tankkausvaelluksien jälkeen.

Ruokapolitiikan suhteen tarjolla oli kolme kenttäkeittiötä. Hampurilaispaikka näytti myyvän enemmän kuin ehti valmistaa ja lopulta tavara loppukin kesken. Viisikymmenpäisen jonon kuullessaan tiedon ihmiset eivät juurikaan jakaantuneet ympäröiviin ravitsemusluukkuihin, vaan jäivät odottamaan hampurilaisten uutta aaltoa. Kävimme testaamassa armeijanvihreän asuntowagunin gruusialaisia leivataskuja suitsulihalla ja sibulagalla, eikä ainakaan tähän annokseen tarvinnut pettyä kuin ainoastaan sen loppuessa. Kolmas ravintola tarjosi sen sijaan epämääräisempiä styroksiannoksia, joista ainakin makkaralautanen osoittautui syömäkelvottomaksi. Hampurilaiset palasivat valikoimaan reilun tunnin odottelun jälkeen, mutta siinä vaiheessa olimme jo valmiita siirtymään keskustaan pippuripihville.

Palataan kuitenkin festivaalien pääasiaan eli olueen. Illan aikana tyyppasin yhteensä kolmekymmentäviisi eri panimotuotetta. Maisteluannoksen koko oli etupäässä puolisen desiä, mutta asiaan pystyi vaikuttamaan niin hananlaskija kuin myös lipusta maksanut asiakas. Lasin olisi luonnollisesti saanut pyydettäessä myös täysinäisenä, mutta itse päädyin pyytelemään pelkkiä lasinpohjia täydentääkseni maistelun maximaalisen numeerisen arvon.

Oluttarjonnankirjo oli hyvin pitkälti sour ja stout painotteista. Alkuun varsinkin soureista haltioituneena huomasin hyvin nopeasti kitalaen olevan yhtä raastinrautaa. Näistä parhaimmin mieleen jäi mm. uhkean trooppinen AF Brewn Surrealism Galaxy+Vic Secret Dry Hopped Sour Ale, mehutwistinen Buxtonin Blue Wolf Wine BA Black Sour ja Mikkellerin pistävän kissankusinen Acid Trip White Wine Sour BA. Välissä muutama samettisen pehmeä olut, kuten Cigar Cityn Jose Marti ja La Piratan Vallenato Coffee Porter neutralisoivat mukavasti poskipäitä kohti uusia seikkailuja.

Kokonaiskattaus oli kieltämättä aika stydiä settiä. Monen oluen kohdalla mietin, että olisihan tämä varmasti hitokseen hyvää illan ainoana oluena, mutta noin kahdenkymmenen maisteluannoksen jälkeen kaipuu kohti heleämpiä makuja kasvoi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Onneksi tällaisia välikaljojakin löytyi kuten Mallaskosken Summer WIPA, Edge Brewingin Molaweiss ja Vormsin Jutulind kölsch.

Põhjalan maitohappobakteerinen alkuräjähdys Friedrichshain Berliner Weisse ja Bakunin raikkaan savuinen Agnieszka Grodziskie osoittivat kyntensä kyseisten oluttyylien parhaimmistona. Niin ikään festivaalien parhaan panimon tittelin ojennan auliisti venäläiselle Bakunille, jonka laktoosisen lempeä ja suklaisen smoothi Cocoa Milk Imperial Stout Zatmenie a.k.a. Eclipse jätti illan toisena oluena unohtumattoman leiman. Toisen leiman otsaan löisin arvosta, jossa ruotsalainen olut oli hyvää, mutta vieläkin paremmaksi sen teki tilanne. Stockholm Brewing Companyn HasBean Drop of Coffee pullo löytyi All in Brewingin tiskin alta. Avataanko? Haluatko maistaa?

Tilanteen vuoksi haastavampia, mutta suurenmoisia erikoisuuksia löytyi jokaiselle sormelle ja varpaalle omansa. Af Brewn Meadification TCBW Mojito Edition Super Dry Honey Wine Aged w Lime Zest and Mint assosioitui minttuyrtillä maustettuun saunaan, jonka lauteilta otetun pefletin hiki olisi puristettu suoraan lasiin. Erikoisesta jos puhutaan, niin goddam! To Ølin Fuck Art - This Is Advertising Hoppy Belgian Quadrupel sai taasen viinaisessa nektariinisuudessaan allekirjoittaneenkin haukkomaan henkeään. Põhjalan ja To Ølin kollaboraatio Taanilinn Cognac BA Imperial Stout oli yksinkertaisesti vaan wau.

Yllä olevassa punaparlamentti laivanvarustamon julistuksessa ylistetään tekemisen korkeaa laatua. Vuosien saatossa kyseisen hallin laadun tuottaminen on varmasti ollut laskemaan päin, mutta Tallinn Craftbeer Weekendin rantautuessa korkeaan halliin sanoisin kvaliteetin palanneen alkuaikojen tasalle. Viimeisimpinä maljan nostoina haluan vielä mainita kaikista maistetuista oluista muutaman.

Mikkellerin Beer Geek Brunch Weasel on yksinkertaisesti olut, jota ei voi ohittaa. Onneksi, koska kokonaisuudessaan panimon tarjonta ei älyttömästi säväyttänyt. Lehen savuisen mokkainen Tagasi Etioopiasse Coffee Märzen tarjosi hyvin mielenkiintoisen ja toimivan kombinaation. Saman panimon Saatana Magustoit a.k.a. Devil´s Dessert Bourbon BA Super Sweet Stout sen sijaan allekirjoitti nimensä sataprosenttisesti. CR/AKin Caroni Rum Imperial Stout olisi sokkomaistissa mennyt täysin läpi kirsikkalikööristä. Sorachi Aceakin oli tarjolla AF Brewn tiskillä nimikkeellä Bayerische Ninja Weizen Bock, mutta harvinaislaatuisesti humallajike ei ollut niin tunnistettavissa kuin yleensä. Niin ikään AF Brewn Lobotomy 777 Imperial Stout Aged on Caucasian Oak Chips Soaked in Crimean Portwine sai minun osaltani kunnian päättää vuoden 2016 Tallinn Craftbeer Weekendin. Seuraavaan vuoteen, terviseks!

Mikkeller Drink’in Berliner 2,8% TANSKA/BELGIA

Berliner weisse on harvinaisempaa herkkua, joten kun sitä maitokaupanhyllyt tarjoavat, suosittelen testaamaan vähintään pullollisen verran. Prosenteillakaan ei tuote yltiöpäisesti revittele, joten keskipäivän nautinto on enemmän kuin sallittua.
Väriltään hän on hennon kellertävä, jopa aavistuksen valkeakuulainen. Hiukset hulmuavat helposti korkeuksiin ja muistuttavat runsaudessaan pionin kukkaa. Tuoksu on raa´asti  omenainen ja tuoreasti etikkainen. Suutuntuma puree huulta seksikkään kirpsakasti ja siemaisee valkoviiniä vain kurlatakseen hampaansa. Hapanta vehnää kauniissa kuoressa. Alkoholimäärällisessä kastissa oman luokkansa parhaimmistoa ja se on otettu huomioon myös hinnassa (4,59€/0,33l).
85

Mikkeller Tiger Baby: Open Windows Open Hills 5,0% TANSKA

Hyvin sumean persikkainen ulkokuori, jonka pitsi on ihanan samettista. Tuoksussa trooppista tupakkaa ja mangoista mallasta. Hedelmäisen makea suutuntuma taittuu rapsakan katkeron puolella ja villiintyy vadelmaisesti. Kokonaisuus on peijakkaan paksu. Greippimehussa marinoidun käpyinen humalointi saa tukea maltaisen makeasta toffeeflavorista.

Olut on tanskalaisen pop-yhtyeen nimikkotuote ja samalla etiketissä mainitaan heidän kolmas pitkäsoittonsa, "Open windows open hills".

80

Mikkeller Texas Ranger 6,6% TANSKA

Tämä pullo (bbf2018) on kypsytellyt kellarissa vajaan vuoden ja olisi jatkanut sitä edelleen, mutta chiliporterin himo valtasi mielen.
Lasiin valuu paksun näköistä nestettä, jota voisi helposti luulla aseöljyksi. Väriltään aine on stetsonin musta ja maskuliininen vaahto mokkanahkaisen ruskeaa.
Tuoksussa on raakasuklaata ja kaakaopavuilla maustettua nuotiokahvia. Suutuntuma on likaisen maltainen ja suklaisen samettinen. Chilin poltetta ei aluksi tunnu, mutta loppua kohden pienen pienet tähden muotoiset kannustimet pistelevät hellävaraisesti  kitalakea. Chuck Norrisin lailla nyt ammutaan täsmälaukauksia ja palaset loksahtelevat kohdilleen kuin Lucky Luken pelatessa tetristä.

Kokonaisuus laukeaa kaikkiaan kuudesti:
1. Aseöljyinen olomuoto
2. Stetsoninen outlook
3. Nuotiokahvinen aromi
4. Flavoriin tilkka vuohenmaitoa suoraan utareista
5. Sopivasti chiliä jälkiliukkailla
6. Euforia

96

Mikkeller Kiin Kiin 5,0% TANSKA/BELGIA

Kyseistä hedelmäolutta lasiin kaataessa oljenkeltainen väri tulee suurempana yllätyksenä kuin pahvisen lattea tuoksu. Jollain perverssillä tavalla odotin pullosta valuvan nesteen olevan mustikan sinistä ja moottoriöljyisen paksua. Mausteisen mantelinen suutuntuma lantrataan limentinkuorilla ja  laventelilla. Reipas vuosi sitten ensi kertaa siemaistuna muistelen greippisyyden iskeneen kovempaa, mutta näin parhaimman teränsä menettäneenä sanoisin samalla perverssillä tavalla, että kyseinen olut maistuu hieman valjuntuneena jopa paremmalta kuin tuorekseltaan, jolloin se ei erityisemmin iskenyt. Tosin sitä se ei tee edelleenkään. Ehkä huonoin ko. panimon tuotos. Raikas terassiolut thou.
70

Olutturismia: Tallinna (Don´t try this in Finland)

Tallinna on ollut jo jonkin aikaa olutihmisten huulilla muunkin kuin viinarallin nimissä. Etelänaapurin pienpanimobuumistakin puhutaan. Suomalainen Sori Brewing pystyttää laitteitaan vanhaan asetehtaaseen ja Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere on avaamassa craftbeer-verkkokauppaa, jonka kautta voi tilata suomalaisia pienpanimo-oluita Suomesta Tallinnan kautta Suomeen rahdattuna. Samaan aikaan Virolaiset pienpanimot tehtailevat lukuisia uutukaisia markkinoille. Puolentoista euron tuoppien vaihtoehdoksi Tallinnaan on sadellut yksi toisensa jälkeen mielenkiintoisempia olutravintoloita ja pubeja. Näiden perään lähdimme juoksemaan, mutta jo ensimmäisen paikan jälkeen tajusimme, että yksi ilta on aivan liian lyhyt aika kaupungin tarjoaman kattauksen läpikäymiseen. Siispä nautimme joka hetkestä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui suunnistustaito. Twitterin kautta useita suosituksia saaneena olin tulostanut old schoolisti kartan, jonka avulla pääsimme pisteestä a. (Peppersack) pisteeseen b. (Hopner) vain reilussa puolessa tunnissa. Jokainen Tallinnan tuntija voi nyt hymähdellä. Kyllä, matkaa kohteiden välissä on alle 50 metriä, mutta reittivalintamme sai sen tuntumaan kilometreiltä. Hopnerin löydettyämme emme olisi halunneet sieltä poistua. Koskaan.

Janoinen mieleni valitsi ensimmäiseksi olueksi Thwaitesin 13 Gunsin. Pullo maksoi kokonaiset 3,90€. Uuuh.

 

 Seuraavaksi silmiini osui postimiehiä varten suunniteltu tiimalasin mallinen oluttuoppi, johon ei ole kuin yksi kaadettava belgi. Kwak. Puutelineessä tarjoiltuna neljä euroa kaksikymmentä senttiä. Telineen originaali tarkoitusperä on ollut hevosvankkureissa oluen nauttimiseen liittyvä käytännöllisyys, mutta näin 2000-luvulla historia ja esteettisyys tuovat kyseiselle vahvalle belgi alelle aivan erityislaatuisen nautinnon, eikä Tallinnan Hopner muuta tunnelmaa kuin ainoastaan pykälien mitalla ylöspäin. Suussa silkkaa samettia, mausteista makeutta ja rumeliinistä rusinaisuutta.

Mikkeller Tap Take Over in Stone´s Helsinki

Tanskalaisen Mikkeller panimon Thomas ja Jacob kävivät säätämässä Helsingin Stone´sin olutmittariin uuden ilmeen. Jopa kahdeksan hanapaikkaa vallanneena, panimon tuotteet ovat ehdottomasti baaritiskin kysytyintä herkkua. Seuraavaksi nopea läpileikkaus näistä speciaalihöttösistä, joita ei vakiokalustosta löydy.

Cream Ale 5,0%

Kermainen vaahto ja tiiviin peittävä pitsi, johon jää kivat siemaisurenkaat. Raikkaan hedelmäinen tuoksu, jossa on rapsakka humalan kaiku. Maku on diasetylisen maitoinen ja sitruksisen ruohoinen. Nautintopisteisiin vaikuttaa väkisin illan ensimmäisen oluen leima.
90

Wheat is the New Hops IPA 6,0%

Erittäin hailakan keltainen olut pienellä vaahdolla ja edellistä olutta vastaavilla, mutta ei aivan yhtä vahvoilla, siemaisurenkailla. Tuoksu on Wiledaisen sitruunan raikas, mutta pesen silti vessani Coca-Colalla. Maussa tulee esille vahvasti molemmat, IPAisuus ja vehnäisyys. Voimakas humalointi ja hiivaisuus ovat keskiössä, jonka reunoilla pesuainemaisuus kiertää kehää. Vähän outo olut, eikä aivan täyttänyt odotuksia. Kyseessä on Mikkellerin ja Grassrootsin kollaboraatio.

79

American Style 7,5%
Jenkkipanimo Prairien ja Mikkellerin kollaboraatiossa tuoksu kuittaa otsikon. Rapsakkaa Amerikkaa tuntuu olevan humalaosastolla ja hedelmät tulevat tropiikista. Kaunis sormenvahvuinen vaahto jättää esirippuisen peittävää pitsiä. Maussa painopiste kulminoituu mäntyiseen havuisuuteen, jossa kävyt rasahtelevat hampaiden välissä. Jälkimaku on greippisen hapan.

84

Draft Bear 8,0%

Tämän session heikoin lenkki. Arvonimi johtuu luultavimmin siitä, että kyseessä olevan kaltainen vahva lager ei millään istu tällaiseen massamaisteluun. Draft Bear olisi parhaimmillaan yksinäisenä, kuten tietysti kaikki oluet. Suutuntumaan en juuri nyt saa kuin alkoholin täytteisiä viboja, joten siirrytään seuraavaan.

73

Imperial India Pale Ale Mosaic 8,9%

Pieni vaahto, mutta todella tiiviin peittävä pitsi. Tuoksun hedelmäisyys polttaa jollain tapaa nenässä. Suutuntuman tiukkuudessa ei turhaan vetistellä. Innovatiiviset humalat (?) luovat yrttistä ja sitrushedelmäistä makuharmoniaa. Jälkimaku on greippisen rapsakka.

82

Mikkeller I Beat yoU 9,8%

I Beat yoU onkin sitten pantu BrewDogilla. Tämä yhteistyö on poikinut myös kombon I Beat yoU+Hardcore IPA=I Hardcore yoU

Tuoksu rävähtää heti sellaisella humalahelteellä, että tukka tärisee. Maltaisen sitruksinen aromivyöry muuttuu maussa diesel heinäiseksi ja uuuh, niin paljon humalaa. DIPAn katkeruus kirveltää jo silmiä ja kurkkua kuivaa. Hyvällä tavalla.

93

Mikkeller Black Moon 10,5%

De Proefbrouwerijilla pantu Imperial Stout on hautunut jo kertaalleen oluen kypsyttämiseen käytetyissä bourbon-tynnyreissä.

Tammisen paahtunut ja ripauksen vaniljainen tuoksu aloittaa konsertin, jota seuraa pohjaan palanut mustaviinimarjamehuisuus. Maussa mukana myös pehmeää nougatia ja tummaa suklaata. Jälkimaku pyörii jossain Kikkomannin ja Laphroaig rajahoodeilla.

95

Mikkellerin 20 IPA olisi kuulunut repertuaariin, mutta tämä oli niistetty hanasta jo loppuun.

Stone´sin muuttuva olutvalikoima yhdistettynä loistavaan ruokaan ja lämminhenkisen rentoon palveluun on paketti, joka saa allekirjoittaneen viihtymään. Tattis.

Mikkeller Sort Gul Black India Pale Ale 7,3% TANSKA/BELGIA

Tanskalaista mustaa kultaa. Itse asiassa ajokortissa syntymäpaikan kohdalla lukee Belgia - siellä tämä on pantu alulle.
Vaahto on, kuten kuvasta näkyy, muhkean samettinen. Beige pitsi ei ole turhaan matkannut meren yli, se on tullut jäädäkseen.
Tuoksu on luonnonläheinen. Muistuttaa hetkestä metsän siimeksessä siemaillen kuusenkerkkäteetä aamukasteen kostuttamassa raikkaassa meren läheisessä ilmastossa. Kahvipannu porisee kilometrin päässä, mutta lounaistuuli tuo aromit luokse.
Ei ihme, että ensi puraisu iskee kuin V8 asfalttiin, sen verran kovan luokan sirkus löytyy raaka-aine tilastoista. Maltaat: Pilsner, Maris Otter, Pale Caramünch ja Münchener. Humalat: Columbus, Simcoe ja Cascade. Lisämausteena kaurahiutaleet ja paahdetut ohrat.
Kokonaisuutta arvioidessa komppaan Alkon määritelmää täysillä. Erittäin voimakkaasti humaloitu, suklaan maltainen, mausteinen ja täyteläinen. Rock ´n´roll!
Kaveriksi sopisi Aurajuusto.
88

Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas 7,8% TANSKA/BELGIA / BrewDog Hoppy Christmas 7,5% SKOTLANTI

Samalla nimellä varustettua jouluIPAa vertailussa.
Ensimmäinen suuri ero tulee ilmi jo kaadettaessa. Mikkellerin Belgiassa pantu Happy Hoppy kuohuaa parran kautta niin housuille kuin sohvallekin. Kaatoteknisesti homma meni siis sanan mukaisesti reisille. PunkBrewillä vaahtoaminen tapahtuu huomattavasti varovaisemmin ja tasaisemmin. Tanskalaisen vaahto jää tönöttämään suurena fallostattina keskelle lasia. Pitsi seuraa samaa kaavaa ja kerääntyy tattikaverille runsaan paksuna lasin reunoille, vaikka toisenkaan pitsissä ei ole moitittavaa. Mikkellerin ollessa samea, Brewi on kirkas.
Nimenmukaisesti molempien tuoksussa on enemmän kuin runsaasti humalaa, mutta BrewDogilla sitruuna vetää enemmän puoleensa. Mänty on vahvasti läsnä kummassakin ja Lovin´issa se on mainittu jopa mausteena kaikkien humalien (Magnum, Amarillo, Columbus, Centennial ja Citra) kaverina.
Kokonaisuutena Mikke on öljyisempi ja persikkaisempi kuin papayaisempi ja mustaherukkaisempi BrewD.
Loistavia IPAja kumpainenkin, mutta silti, ei niin yllätyksellisesti, pisteet menee Tanskaan (Belgiaan).
Mikkeller 83
BrewDog 79

Malmgårdin kreiviltä haetut tuopit oli pakko ottaa framille.

Mikkeller The American Dream 4,6% ja Mikkeller Drink’in the Sun 12 1,9% TANSKA

Tanskalaiset terveiset Sellosta!
Itseltäni suuren arvostuksen omaava Mikkeller on omalla kohdallani vaikuttanut pelkästään korkein alkoholimäärin varustetuilla pulloilla, mutta myös maitokaupan hyllyltä löytyy Mikkel B.B:n ja K.K.Kellerin tuotantoa.
Auringon alla on matala-alkoholinen vehnä, vaikka ulkonäkö ja miksei myös vaahto/pitsi viittaisivatkin "normaalisti" alkoholisoituun yksilöön.
Hämmästyttävää yhdennäköisyyttä näissä kahdessa oluessa on paljon ja ainakin betonisen liimaava pitsi on identtistä. Amerikkalainen pils unelma on luonnollisesti kirkkaampi kuin vehnä.
Amerikka tuoksuu vahvasti persikkaiselle humalalle ja hiivaisille havuille.
Vehnä puolella tuoksuja ei liiemmin esiinny ja makukin on vetisen mitäänsanomaton. Eihän siitä ykkösestä saa maistuvaa, eihän? Toki propsit näillä yksiköillä liikuskeltaessa. Nimenmukaisesti sopivaa janojuomaa hellepäivälle, kun aurinko sulattaa pään.
Sen sijaan pehmeä pils on juuri sopivan karvas ja raikkaan greippinen. Ytimekäs humalointi on juuri sitä mitä osaa odottaa ko. panimolta.
American Dream 80
Drink’in the Sun 66

Mikkeller Santas Little Helper 2011 10,9% TANSKA

Miksei näin pääsiäisen alla voisi virittäytyä joulutunnelmaan tai sitten hakea pääsiäistunnelmaa jouluoluesta?
Pukin pikku apulainen on aikaisempina vuosina pakattu 0,75l pulloon ja tämän vuoksi 2010 vuoden versio omalla kohdallani on saanut kypsyä kylmiössä ja saa kypsyä edelleen. 2011 pakkauskoko (375ml) on prosentteihin nähden kuluttajaystävällisempi, eikä tahatonta humaltumista, ainakaan samassa määrin kuin suuremman pullokoon kanssa, pääse tapahtumaan.
Helper on tummanruskea, lähes musta. Vaahto on hiekkaisen ruskeaa, joka jättää kaunista tiimalasipitsiä ympäri lasia.
Oluen lämmetessä vaahto muuttuu muhkeammaksi ja kuohkeammaksi, sekä pitsi pysyvämmäksi.
Tuoksussa on runsaasti palanutta anista, inkivääriä ja sirkuslakua. Jälkimmäisenä mieleen jää fenolinen tervaisuus.
Mausta ensimmäisenä mieleen juolahtaa mansikkasuklaa. Tätä seuraa vahva kahvin aromi, kenties expresso. Mene ja tiedä, kahvia kun en käytä. Jälkimaku on salmiakkinen ja makea.
Kokonaisuutena tahmean tulinen ja tukevan tiukka. Liika makeus häiritsee pitkään.
82

Mikkeller Not Just Another Wit 7,6% TANSKA

Läpinäkymättömän sameaa ja kauniin kullankeltaista olutta mahtailevalla vaahdolla. Vaahto säilyy erittäin pitkään ja jättää koko matkalle runsasta isokuplaista pitsiä. Laskeutuessaan vaahto jää lasin keskiöön suureksi sienimäiseksi hattaraksi.
Tuoksussa on tuttua Mikkelleriä. Korianteri, hedelmäisyys, Cascade ja Amarillo - hipoo täydellisyyttä.
Maku on eurooppalaista vehnää selvästi amerikkalaisempi. Enemmän greippinen kuin sitruunainen ja sopivasti humaloitu.
Kokonaisuus on jopa hivenen pippurinen ja hapan. Jälkimaussa karamellista kuivuutta.
Not Just Another Wit.
Hintansa (10€) väärtti.
90

Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager 5,0% TANSKA/BELGIA

Etiketin luoman Amerikkajenkkiennakkoasetelman jälkeen huikean positiivinen yllätys.
Kuparisen utuinen ja isokuplainen vaahto.
Tuoksusta löytyy niin tropiikin hedelmiä kuin suomalaista havumetsää.
Maku on eksoottisen täyteläinen ja ehkä jopa prosenttejaan vahvempi.
Aavistuksen sopivasti IPAinen.
Jälleen kerran huikeaa Mikkeller ja De Proef Browerijin panimo @ Belgium!
Hain heti Alkosta uuden satsin.
91