Bryggeri Helsinki Rosé 8,8% HELSINKI

Bryggeri Helsingin Rosé oli mukana Alkon tämän vuotista käsityöläisolutkattausta. Pullo on majaillut kellarissa odottaen oikeaa hetkeä ja kun sain ohimennen Porvoon Sinnestä heille tarpeettomaksi käyneitä samppanjalaseja, niin mieleeni yhtyi oitis tämä kyseinen punaposkinen olutpullo. Kyllä, lasit sopivat oluenkin maisteluun erinomaisesti.

Rosén taustat ovat vähintäänkin mielenkiintoiset. Perusraaka-aineiden, kuten Nelson Sauvin ja Citrahumalien sekä pilsnermaltaan lisäksi keitoksesta löytyy niin Kiinanruusu-teetä kuin myös rypälesokeria ja valkoviinihiivaa. Kinnostukseni kasvaa entisestään. Tilanne vaatii lähempää tarkastelua.

Olut on ainakin ulkoisesti hyvin kaunis. Punertava sävy saa pohjan mahonkisesta ruska-ajan vaahterasta sekoitettuna joukkoon kourallisen raakoja pihlajanmarjoja. Vaahto on levollisen kevyt. Valkoviinisen hedelmäinen tuoksu on täynnä sokeroituja kirsikoita ja hapanta hekumaa. Suutuntumassa vehnä tulee mukaan ja roséviinisyys saa rinnalleen maltaisen ystävän. Maussa on sopivasti katkeruutta ja hapokkuutta, mutta olisin toivonut lopun vievän aavistuksen raikkaampaan suuntaan. Lämpeneminen tekee tässä suhteessa oluelle hallaa. Jälkimaku palaa jälleen roséviiniseen tunnelmaan nostaen pintaan yhä enemmän lambicmaisia kaasuja. Tällä kertaa panimomestarilla on ollut satiinisen sensuelli sivellin sormissaan. IHQ.

93

Beer Hunter's Mufloni Imperial Stout 10,0% PORI

Porilainen imperial stout ei kertakaikkiaan voi mennä pahasti vikaan, mutta on kuitenkin syytä maistaa tuotetta ennen kehuja. Syvän punertava neste lepää mustalla paletilla. Vaahto on etiketin taustavärin kanssa lähes identtinen. Pitsi pysyy poikittaislinjassa pilkullisen pedanttisesti. Tuoksu on Texasin tumma ja Kolumbian kahvinen. Hetkeen en muista yhtä samettista suutuntumaa. Huulilla lepää sulaa suklaata suolaisella sielulla. Maussa on aavistus alkoholisia allegorioita, mutta prosentteihin nähden hyvin vienolla vaihteella. Lämpimän lakuiset laineet lyövät liitoksen suoraan luuytimeen. Sentimentaalisen sileesti smooth kokonaisuus.
96

Humalove First Love 6,1%

Tero Forsbergin sanoin Humaloven First Love on panimon ”ensimmäinen pano isoilla vehkeillä”. Sanotut isoot vehkeet löytyvät Virosta Õllenautiluksen tiloista. Kyseinen pullo on toista erää laatuaan.
Tumman meripihkainen IPA kuohuu keskirunsaasti ja piirtää pysyvää pitsiä. Marmeladisen makea tuoksu värittyy trooppisilla hedelmillä. Suutuntuma on täyteläisen rapea. Maussa makeat persimonit muuntautuvat pikkuhiljaa katkeriksi greipeiksi. Leipäinen maltaisuus altistuu aavistuksen tunkkaisuuden puolelle aikaansaaden antivirkistävän kokonaisuuden. Perusasiat tuntuvat kuitenkin olevan suhteellisen kivasti kunnossa, mutta nautittavuus ei ole vielä löytänyt huippuaan. Odotetaan kolmatta kertaa.
77

(Nautittu ja kirjattu 27.helmikuuta 2016)

Pyynikin Käsityöläispanimo Sunrice IPA

Alunperin Sunrice IPA on Häyrysen ja Olkkosen kotipanimo K1P:n olut. Pyynikin Panimolla pidettäviin jälkimmäisen panimomestarin omiin häihin kehitelty olut, joka pääsi nyt astetta suurempaan tuotantoon Alkon käsityöläisolutvalikoiman kautta kuluttajien maisteltavaksi. Oluen taustasta voi lukea paremmin Koti Hämeenkadulla-blogista. Hääteeman mukaisesti mallaspohjaan heitetty riisi herättää ennakkoluuloja, enkä ainakaan tästä istumalta muista yhtään yltiöpositiivista riisiolut kokemusta.
Haalean kellertävä olut vaahtoaa lasissa täydellisen tasaisesti tiiviillä tempolla. Tuoksun hype on hedelmäisen lihallinen ja trooppisesti havuinen. Suutuntuma on nektariinisen notkea ja persikkaisen pehmeä. Yrttisen greippistä jälkimakua edeltää aasialaisen riisipellon lämpö ja kosteus. Kokonaisuus tuo mieleen Oliver Stonen Vietnam-trilogiasta enemmän Taivaan ja maan kuin Platoonin. Hyvä riisi!
80

(Tämä olutarvio oli jäänyt ns. pöytälaatikkoon...nautittu ja kirjoitettu helmikuun puolella :)

Maku ESB vedetään pois markkinoilta

Tänään 8.3. Maku ilmoitti vetävänsä kaikki loput esbinsä pois markkinoilta. Syynä tähän on hiivan aiheuttama korkea paine, joka saattaisi johtaa pullojen räjähtämiseen. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole tullut poksahduksia tietoon, mutta panimo suosittelee nauttimaan jo ostetut oluet mahdollisimman pian ikävien sattumusten välttämiseksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä yhdyn Makuun, vaikka pullon aukaisun jälkeen voikin nesteen nauttimisen antaa tapahtua rauhassa ja aikaa käyttäen. Itse olin tällä kertaa aikaani edellä ja join kyseisen pullollisen jo eilen. Täytyy myöntää, että maku ei täysin vastannut Makua, joten tämä tieto virheellisestä keitoksesta tuli ehkä pahan päivän uutisen ohella myös jonkinlaisena henkilökohtaisena helpotuksena (jos tästä nyt jotain positiivista täytyy riipaista). Näitähän sattuu. Pääasia, että Maku pitää tasonsa nostamalla reilusti käden ylös virheen merkiksi. Prost!

Miltä se olut sitten oikein maistui? En aikonut alunperin sanallakaan mainita/verrata kyseistä olutta Fuller´sin originaliin, enkä sitä edelleenkää tee. Tuusulalaisen esbin valmistukseen on käytetty suomalaisia maltaita ja brittiläisiä humalia. Kypsän oranssi, samea neste kuohuaa beigen pehmeästi ja säilyttää ohuelti vaahtonsa loppuun asti. Tuoksu on brittisen pähkinäinen ja happamasti hedelmäinen. Simainen suutuntuma on hiivaisesti helmeilevä, kapeanlaisesti köykäinen ja jopa vaisusti vetinen. Maun sekaan tunkee talkkunaista talikkoisuutta, josta en niin liiemmin välitä. Hapokkuus pistelee poskipäissä kuin nokkonen varpaanväleissä. Kokonaisuus jää epäpuhtaan tunkkaiseksi ja kuivan hiivaiseksi. Tuote on siis kaikesta huolimatta täysin juomakelpoinen ja varmasti toimii erinäisissä tilanteissa ihan hyvin. Hiiva kuitenkin "käyttäytyi lopullisessa kypsytyksessä eri tavalla kuin testikeitossa, josta seurasi muuttunut maku ja korkeampi hiilihappoisuus."
Jos tätä erää kotoa löytyy, niin ei muuta kuin pulloa auki. Kyseessähän on nyt jo jonkin sortin harvinaisuus. Toivottavasti saamme jatkossa maistiin myös onnistunutta Maku ESB:tä.

58

Hiisi Loviatar Rye Wine 10,5% JYVÄSKYLÄ

Mansikkaisen mehevä, rusinaisen ryppyinen, lempeän luumuinen ja uuniomenaisen uhkea tuoksu hurmaa pitkillä silkkihansikkaillaan kaiken tielleen osuvan keinoja kaihtamatta. Alkoholiprosentteja tuijottaessa on kerrassaan hämmentävää miten samettisen sokea ote kyseisillä käsillä on allekirjoittaneen aisteihin. Suutuntumaa siivittää marjaisen makea ja mahonkisen massiivinen primitiivi. Neljätoista asteinen neste lämmittää tässä vaiheessa alkoholin avustuksella niin suuta kuin sieluakin. Harmonia häilyy pihkaisen rukiuden ja karhunvatukkaisen kitkeryyden rajamailla.  Näin kolmisen kuukautta pullotuksesta Loviatar toimii yllättävänkin hyvin, joten odotan innolla kellariin jäävien tovereiden korkkaamista vuoden tai useamman päästä.
88

Stadin Wilhelm I Imperial Black Pils 7,2%

Kirkkaan karamellisen ruskea Wilhelm I vaahtoaa keisarillisen maltillisesti. Pitsi on arvokkaan pelkistettyä ohuen katoavaa nauhaa. Kahvisen paahteinen maltaisuus ja hedelmäiset humalat kutsuvat vienosti lähemmäksi nestepintaa. Suutuntuma on mokkaisen ohut, mutta havuisesti hotti. Kaiserin suurin vahvuus piilee pähkinäsuklaisessa lakritsikahvisuudessa, joka kiihottaa amylaasin tuotannon huippuunsa. Kokonaisuus on helposti lähestyttävä, mutta silti moniulotteisuutensa loppuun asti hyvin säilyttävä stadilainen. Ei silti vakuuta aivan yhtä lujaa kuin Mallaskosken Black Pils.
84

Suomenlinnan Foil Hat B Weisse 4,9%

Vaaleanpunainen neste täyttää lasin tilaviinimäisellä olemuksellaan. Tuoksukin viittaa marjaviinin tai käyneen mansikkamehun suuntaan. Pakastettuja karpaloita kinuskikastikkeella, uuh. Suussa olut pehmentää happamuudellaan hampaiden pintoja sellaisella sitruunan sykkeellä, että pH-arvon voisi veikkailla huitelevan jossain kahden ja puolen paikkeilla. Pitää jättää hampaidenpesu vähän myöhäisemmäksi.
Vehnäinen villivadelma valloittaa ja villitsee. Mustaherukka, jolla kyseinen keitos on maustettu, tulee parhaiten esiin ensipuraisussa sekä uudelleen jälkimaussa. Itse henkilökohtaisesti olisin lähtenyt veikkaamaan käytettävän aromin olevan peräisin punaviinimarjasta. Kokonaisuus on ehkä hieman liikaa mehumainen, vaikka kieltämättä hyvin raikastava ja erittäin mielenkiintoinen. Olutmaailman Ukkosmaine (ei yhtä täydellinen) - Oletteko te tosissanne? Aivoni ovat radioaalloilta turvassa. Turpa kiinni Mozart, tää on mansikkakausi!
77

Mathildedalin Pirske 6,9%

Pirske vain käy ja neste suuntaa kohti tulppaania. Hiivat lasiin kaadettuna olut on utuisesti tumman kellertävä ja vaahto säntillisen suppea. Päärynäisen pippurinen tuoksu puhdistaa kiitoradan belgihiivaisuuden tieltä. Makea metsäorvokin terälehtisyys johdattaa maalaismaisemaan ja päätyy lopulta erittäin puhtaana pidettyyn karsinaan. Villisika emakon ylläpitämä vaaranilmapiiri on läsnä, mutta hallinnassa. Tässä hypättiin jo osittain suutuntuman puolelle. Maku jatkaa samankaltaista maaseutumatkaa ja näen silmissäni gallialaiskylän. Voisiko käsissäni olla itse Akvavitixin tekemää taikajuomaa? Oloni on kieltämättä voimakas. Olen käynyt salilla. Banaaninen makeaus hiipii esiin, mutta mausteet murskaavat äitelyyden ja tekevät unesta hapokasta unelmaa. Jälkimaku avaa lopulta ovet maatilan emännän  köökkiin, jossa leivinuuni käy kuumana ja hiivaleipä kohoaa pangon päällä. Pirhana miten yksi olut voi tuottaa taikaa ja mielikuvia.
90

Ruosniemen Musta Lomittaja 6,3% PORI

Seuraavaksi jonkin sortin gammaversio Ruosniemen heinäkuisten Winston-hanojen sadannesta keitoksesta eli Betaversio Musta Savu-saisonista. Betaa edelsi vaalea Lomittaja-alfa saisonuros. Kumpaankaan en kerennyt tutustua.
Musta Lomittaja on colaisen black and brown pokkarin paksuisella vaahdolla, joka kestää minuuttiviisarin liikettä aika mukavasti jättäen jälkeensä ripeästi valuvaa pitsiä.
Tuoksu on nokisesti savuinen ja kuivahiivaisen kumisesti kahvinen. Kevyen raikasta suutuntumaa seuraa maltaisen mokkainen maku, joka vahvistaa savuisia speksejään kohti loppua. Viimeisenä mieleen jää hedelmälakritsa ja maustettu maitosuklaa. Yllättävän helppo ja liukas, mutta laadukas lesti.
83

Teerenpeli Julmajuho 7,7% LAHTI

Nimen taustalla ei ole sen paremmin Ståhlberg kuin Paasikivikaan, vaan Lahden Lotilan tuotekehittelijä J. Larkio. Teerenpelin omasta henkilökunnasta siis veistetty kokonaisuus nimeä myöten.
Julma Juho on ensikatsomalta ulkoisesti sysimusta ja sielultaan synkkä. Valoa vasten tarkasteltaessa väri paljastuu tummanruskeaksi ja sielun sisin lämpö alkaa nousta esiin suutuntuman hellässä hyväilyssä. Harvoin on Teerenpelin tuotos aiheuttanut heti kättelyssä vastaavaa arvostusta. Beigen pehmeä vaahto syleilee samettisesti nesteen pintaa ja jää ohuelti suojaamaan juipin aromeja loppuun asti. Sedimenttisesti savuinen ja karamellisen kepeä kahvin tuoksu yllättää vienoudellaan. Maku on sopivasti luumuisen makea ja metsänuotioisen kärtsäinen. Tervaleijonaisen suklainen kokonaisuus on Teerenpelimäiseen tapaan tarkoin harkittu ja kliinisen varovainen. Erinomainen tuotos kuitenkin kaikin puolin, mutta nimen perusteella odotin jotain rohkeampaa. Ei julma, ennemmin lauhkea.
87

Kallio Artisan Brewery & Birra Amiata Lura 7,2% ITALIA

Kuluvan vuoden Alkon käsityöläisvalikoiman ehdottomasti mielenkiintoisin ja eksoottisin olut on Kallio Artisan Breweryn Italiassa Birra Amiatan kannuissa käytetty Lura. Lura sai ilmeisesti alkunsa, kun Olavi Mensio kävi Erasmus-vaihdossa Italiassa kokeilemassa panemista Cerullon veljesten kanssa ja pilottituotos esiteltiin ensi kertaa Suomen OlutExpossa vuonna 2014. Nyt tuotetta on siis saatavilla Alkoista, joihin Lura saapui tyylikkäästi viikon myöhässä muiden oluiden jo koristaessa monopolin sesonkihyllyjä. Olut on suorastaan räätälöity hesalaiselle hipsterille. Mausteita on kerätty niin suomalaisesta havumetsästä (kataja) kuin myös sardinialaisesta välimerenilmastosta (myrtti). Eikä siinä vielä kaikki. Panemiseen käytetty vesi on nostettu tulivuoren kupeessa sijaitsevasta lähteestä. Todelliselle hifistille etiketissä vielä suositellaan nauttimaan olut kuivatun poron sydämen kanssa. Itse vedän tällä kertaa nakuna.

Lura on ulkoisesti läpipääsemättömän samea. Valossa hyvin kaunis yksilö. Väriltään tumman persikkainen olut muistuttaa kieltämättä hyvin paljolti sahtia, jolle panimo ilmoittaa Luran pohjautuvan. Loppua kohden väri muuttuu ruskeammaksi hiivojen saavuttaessa Tekun. Tuoksu on hiivaisen havuinen ja korianterisen katajainen. Pepsodentisen mentholinen suutuntuma aiheuttaa pienoista hämmennystä. Maussa raikkaus seuraa minttuisena taustalla, vaikka kokonaisuus onkin kauttalinjan vienosti tahmaisen tunkkainen. Kuitenkaan sahdin nektariinisuutta saati makeaa banaanisuutta ei ole läsnä. Vihreän omenan karvaus leijuu päällimmäisenä jos hedelmistä puhutaan. Kokonaisuuden flavori liikkuu jossain valkoviinin, oluen ja sahdin välimaastossa leivinhiivalla höystettynä. Tuomio? Ei niin hyvä kuin odotin, eikä niin huono kuin pelkäsin. Pienenä annoksena voisi toimia huomattavasti paremmin. Voisin kokeilla vaikka snail-shottina?! Nyt tällaisen kolmenvartin pullon nauttimiseen kului neljäsosa vuorokaudesta, mutta mikäs sen hienompaa.
70

Iso-Kallan Salmiakki Porter 6,7% KUOPIO

Monopolin tarjoamasta käsityöläisvalikoimasta seuraavana lasissa on oikealla salmiakkiuutteella maustettu olut, jollaista ei ihan joka päivä tule vastaan. En tiedä, mutta väittäisin, ettei vastaavaa löydy kotimaamme ulkopuolelta. Nostalginen historian havina siivittää kohti suupieliä. Nimittäin ensimmäistä kertaa allekirjoittaneen vieraillessa olutfestivaaleilla, olisiko ollut anno domini 1998, Tampereen Tummien Oluiden Torilla silmiini osui salmiakkiolutta. Silloin tiesin/ymmärsin oluesta jopa vähemmän kuin nykyään, mutta erikoisesta olutelämyksestä jäi positiivinen mielikuva. Panimoa en harmikseni muista, joten jos lukijalla on tietoa, niin kiitos kommentteihin jyviä.

Keskitytään nyt kuitenkin I-K:n tuotokseen. Olut on väriltään colaisen mustanruskea, mutta vaahtoaa limonaadia samettisemmin ja kestävämmin. Maltaisen marjainen tuoksu kylmää salmiakin taakseen. Suutuntumassa sen sijaan on puhdasta ammoniumkloridia, joka voimistuu kohti jälkimakua. Flavori on prosentteihin nähden yllättävän laimea ja vetinenkin, mutta silkkisen sulava koostumus hivelee poskia. Salmiakin suurena ystävänä täytyy myöntää, että tämä tuotos saattaisi olla suhteellisen hyvälläkin pohjalla ilman kyseistä uutetta. Salmiakki aiheuttaa fenolisen ja suolaisen sivumaun, joka ei ole parhaimmasta päästä. Perustuote on siis runkoa vaille kunnossa ja mausteet metsässä. Jälkimaku on vihdoin voimakkaan salmiakkinen, vaikka itse henkilökohtaisesti en ole enää ollenkaan varma onko näitä makuja (olut+salmiakki) mitään järkeä yhdistää? Aika samalle viivalle Laitilan lakun kanssa, mutta tällä moodilla hitusen jopa juotavampi yksilö. Helppous ei tosin kauas kanna. Kokonaisuus kippaa kuitenkin kaivatut kullat kuiluun, eikä käteen jää kuin tyhjä vaskooli.
41

Erä #356

Laitilan Lakritsi Portteri 5,4% LAITILA

Laitilalainen portteri on maustettu Kouvolan lakritsilla (uutteella), joka ilmeisesti tekee ulkonäköön kuraisen ruskean taittosävyn muuten mustassa outlookissa. Vaahtoa on niukasti, mutta pitsipalluroita jää valumaan pitkin snifterin reunoja. Hyvin miedosta aromista ei kovin helposti löydä sen suurempia speksejä. Kai siellä sitä lakritsan kaikua jossain piilee. Suutuntuma on valjusti Wirvoitusjuomatehtaan tyyliin hernekeittoinen. Maussa lakua on tuoksua enempi, mutta tunnelma äityy jollain tasolla esanssisen makeaksi. Jos mietin lähtisinkö liuottamaan lakritsaa veden sekaan ja millainen keitos siitä syntyisi, niin tässä pullossa piilee vastaus viiden pilkku neljän prosentin volyymilla höystettynä. Lopputulos on kokonaisuudessaan karmaisevan kelju. Huonoimpia Laitilan keittoja mitä olen maistanut.
44