Keikysivut

18.9.2020

Hazy thing from Iisalmi


Olvi toi markkinoille Hi-hop IPA´nsa jalanjäljissä uuden matala-alkoholisen oluen. Ultra-low alc. Session Ruis Mild NEIPA-hybridi kuulostaa kieltämättä aikamoiselta topseilvellingiltä, mutta ilman pannukakkua. Lasissa lepää loppujen lopuksi aika selkeälinjainen sima. Riippuen toki siitä, mitä kuluttaja olueltaan odottaa. 2,5 %:n oluella tuskin haetaan nousuhumalaa, saati muhkeita maltaan mäiskeitä. 

Joku NEIPA-poika voisi lausua jo pelkästään etiketin perusteella muutaman voimasanan siitä, miten löyhästi pyhää kirjainyhdistettä jälleen kerran käytetään. Mild-uskovaiset sen sijaan haistavat pyhäinhäväistyksen jo kaukaa ja kumartavat rukouksen omaisesti brittiläiseen pinttiinsä syljeskellen. Onneksi on sentään ruista, mutta onko sitäkään koskaan tarpeeksi ja lopulta kuitenkin liikaa?


Iisalmen "hazy thing" on paremminkin lazy thing, mutta vastaa kaikin puolin ainakin omia henkilökohtaisia odotuksiani. Tuoksu havisee vienossa lounaistuulessa tuoden mukanaan meren yli trooppisten hedelmien flavoreita. Suutuntuma pohjaa premissiin. Kevyttä, suunmyötäistä, raikasta janon sammuttajaa. Helppo, joku voisi sanoa vetinen, väliolut. Ruis tuo omaa muromaistaan rapsakkuutta poskipäihin samalla, kun kolmen humalan (Sabro, Mosaic, Mandarina Bavaria) kombinaatio hikoiluttaa heinää palmupuiden katveessa.  Vielä vähän suolaa soppaan, ja sorttimix saisi nimiyhdistelmäänsä ainakin yhden genren lisää. 


Näytepakkauksen saatekirjeessään Olvi kertoo kyseisellä tuotteella vastaavansa ”maailmanlaajuiseen terveys- ja hyvinvointitrendiin ja miedompia erikoisoluita kaipaavien kuluttajien tarpeisiin”. Panimo ei ole ensimmäistä kertaa asialla. Johan Olvin perustamisenkin taustalla oli raittiusaate, eli miedompien alkoholijuomien tarjoaminen kansalle viinan sijasta. Yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 1997 Olvi lanseerasi laimeaksikin haukutun 3,7 %:n oluen "Bisse", jota mainostettiin sloganilla: "Säästä veroissa, juo olutta!". Tämäkin mieto olut oli kuitenkin aikaansa edellä, eikä vielä tuolloin innostanut kuluttajia. 

Matala-alkoholipitoisten oluiden myynti on kuitenkin nykypäivänä kasvanut lähes eksponentiaalisesti ja jopa globaalisti tarkasteltuna etenkin nuorten aikuisten keskuudessa alkoholin kulutus on vähentynyt radikaalisti. Miedoilla, sekä täysin alkoholittomilla oluilla on siis entistä enemmän kysyntää. Markettien hyllyille onkin alkanut ilmestymään kyseisessä tuotekategoriassa jopa juotavia yksilöitä. 

Makusinfonian kannalta ero on kuitenkin huomattava, jos tuotteesta löytyy entisaikojen veroluokituksen mukaisesti edes se harvoin tarjolla nähtävä ykkösvahvuus. Juuri tämän vuoksi, olen erittäin iloinen, että käsillä olevan oluen kaltaista tuotekehitystä tapahtuu ja eri tavoin nautinnollisia oluita alkaa löytymään jokaisesta prosenttiluokasta. Jossain tapauksessa alkoholiprosenteiltaan yli puolet kevyempi keitos saattaa olla jopa vahvempaa versiota maistuvampi.


Samaan aikaan hallituksemme kaavailee ensi vuoden alkuun alkoholiveron nostoa, jonka etulinjassa ovat juuri miedot oluet (< 2,8 %). Suunnitellun korotuksen jälkeen ei tätäkään lestiä saisi enää alta kahden euron. 
Näinkö me kannustamme panimoita marginaalisen vahvuusluokan oluiden tuotekehityksessä? 
Näinkö me edistämme maailmanlaajuisia terveys- ja hyvinvointitrendejä?









 

11.7.2020

Jaarittelevaa adjektiivipöhnäilyä jo vuodesta 2010 - Keikyblogi 10 vuotta🍻🎉


Kymmenen vuotta sitten (11.7.2010) tähän blogiin postattiin ensimmäinen "olutarvio". Olin jo jonkin aikaa kerännyt muistiinpanoja pieneen mustaan vihkoseen maistamistani oluista ja halusin saada näitä mietteitä johonkin digitaaliseen muotoon. Hetken aikaa tämä blogi oli suljettuna vain omaan käyttööni, ja näin ajattelin sen myös pysyvän. Ulkoiset ominaisuudetkin sen jo kertovat. Niihin ei koskaan ole panostettu. Olin perustanut edellisenä vuonna 2009 Facebookkiin Keikyklubi-nimisen suljetun ryhmän, jossa ruodimme muutaman kaverini kanssa tuntemuksiamme maistamistamme oluista. Jossain vaiheessa aloin jakamaan blogini postauksia tälle kaveriporukalle. Lopulta päädyin muuttamaan blogin asetukset julkisiksi.


Keikyblogi viettää siis nyt kymppisynttäreitään, mutta Keikyklubin historia ulottuu aavistuksen pidemmälle. Ensi sysäykseksi voisin määritellä vuoden 2006 olutmaistelun ystäviemme luona Kotkassa. Isäntämme Jussi oli käynyt ostamassa paikallisesta saksalaislähtöisestä elintarvikepuodista kaikki tähän kyseiseen aikaan saatavilla olleet niin sanotut erikoisoluet. Maistelimme nämä läpi ja annoimme tuomiomme. Parhaaksi taisi nousta joku makea tumma tsekki ja jumbosijalle jäi brittiläinen Spitfire, jota myöhemmin olen pitänyt juuri tämän maistelun ansiosta jonkinlaisena oman olutharrastuneisuuteni kulmakivenä. Makuasioista ei voi kiistellä, koska ne kehittyvät. Parhaillaankin lasissani on kirjoitustunnelmaa alleviivatakseni Spitfireä, ja onhan tämä nyt klassisen maukas pubibitter, eikö?


Keikyklubi alkoi siis rakentumaan vuoden 2006 jälkeen. Harjakaisiin päästiin lopulta esikoistamme odottaessa vuonna 2009, kun vaimoni patisti minua aloittamaan jonkin uuden harrastuksen. Olin aina pitänyt lenkkeilyä hölmönä hommana, kunnes luin, että olutta ylistetään yhtenä parhaimmista palautumisjuomista. Eihän siinä kauaa mennyt, kun juoksin jo puolimaratoneja oluen kiilto silmissä ja bloggasin siinä sivussa minkä kerkesin. Onhan se harrastaminen mukavaa toimintaa.


Bloggaaminen on kehittänyt vuosien varrella oluttietämystäni, vaikken tällä saralla mikään asiantuntija olekaan. Matkan aikana olen tutustunut todella moniin oluen ammattilaisiin ja tämä on poikinut myös työtehtäviä oluen ympärillä. Näissä ympyröissä odotan innolla kaikkia tulevia kuvioita.
Viime vuoden loppu puolella blogiin kirjoittaminen alkoi yhtäkkiä kuihtua. Tämähän on kuluvan vuoden toinen postaus, joten hiljaiseksihan se on blogi vetäytynyt. Nähtäväksi jää, mitä tulevaisuudessa täällä tullaan näkemään. Keikyklubi alias sen sijaan halkoo yhä ilmakehää sosiaalisessa mediassa, joten käy tykkää 😀.





26.1.2020

New York Cheesecake - Voittajan keitto


Kolmannen KimitoKeiky-kotiolutkilpailun voittajaksi valikoitui edellissyksynä käydyn tuomaroinnin tuloksena keravalaisen Rouhe Brewingin New York Cheesecake NEIPA. Tammikuun puolessa välissä suuntasimme porukalla Kemiöön. Viikonlopun agendana oli keittää voittoisalla reseptillä tuhannen litran suuruinen erä olutta. Helmikuun loppua kohden tätä herkkua tulee saataville tämän postauksen lopussa mainittuihin anniskeluravintoloihin. Tätä ennen hypätään hetkeksi Braumeisterin äärelle Kimito Brewingin maltaiseen miljööhön. Tulilla on panimon 308. keitto.


- Isompaa erää tehdessä puhtauden merkitys korostuu entisestään.
Hyvin suunnitellussa Kimiton panimossa se on hienosti toteutettu.


Kimito Brewingin Jonaksen heiluttaessa tahtipuikkoa, voittoisan reseptin luoja Roope Komulainen sekä Rouhe Brewingissä alkumetreiltä lähtien vahvasti mukana vaikuttamassa olleet Iiro Lamppu ja Henri Aidanpää pääsivät vihdoin tositoimiin. Kolmikko on Komulaisen mukaan yhtä lailla Rouhen sekä menneisyys että tulevaisuus. Tarina sai alkunsa, kun Roope ja Henri tilasivat kutakuinkin seitsemän vuotta sitten kotiolutsetin Saksasta ja tehtailivat tämän jälkeen muutaman vuoden oluita yhdessä. Iiro on samalla toiminut lähes koko Rouhen olemassa oloajan tärkeässä roolissa reseptien pohdinnassa, sekä luonnollisesti myös objektiivisen palautteen antajana.

  - Nimi Rouhe tuli alunperin yhdistelmästä Roope U Henri, missä U tarkoittaa Sinua, joka oluemme jossain vaiheessa juo. Lisäksi pidämme rouheasta meiningistä joten nimi tulee myös sieltä.


- Jatkossa on tarkoitus Henrin kanssa kehitellä reseptejä ja viedä hommaa eteenpäin. Mikäli jossain vaiheessa Rouhetta aletaan kaupallistamaan, niin tällä kolmikolla se on tarkoitus tehdä. 



- Panimopäivä oli todella hieno kokemus. Tuntemusta isommilla laitteilla tekemisestä ei juurikaan ole ja siinä oppi mukavasti uutta.  Pussin sisällä hapotus oli minulle uusi tuttavuus ja vaikutti oikein fiksulta systeemiltä. Lisäksi sain uusia ideoita omiin resepteihin, kun pääsi Jonaksen kanssa juttelemaan Kimiton reseptiikasta. Kaikin puolin mielenkiintoinen ja mieluisa elämys. 






Kuka: Roope Komulainen 
Ikä: 31
Ammatti: Asfaltointiin keskittyvän perheyrityksen työnjohtaja

Kotiolutharrastuksen taustaa: Noin 7 vuotta keittelyjä takana, keittokertoja noin 100. Laitteistona kotiolutsetin jälkeen olen luottanut 10 gallonan coolereihin. Nämä pitävät eristettyinä mäskin lämmön tasaisena. Näin ollen mäskiä ei tarvitse siirtää, joten tämä myös helpottaa toimintaa. Näillä coolereilla olen mäskännyt ehkä kolmisen vuotta. Tarkoituksena olisi ostaa jossain välissä hieman suurempi keittokattila. 

Rouhe Brewingin tulevaisuus: Tavoitteena on että viiden vuoden sisään Rouhetta saisi nauttia ravintoloissa. Se, että millaisessa muodossa panimo tulee olemaan, on vielä pohdinnan alla. Reseptejä tulee ahkerasti kehittää, jotta kun virallinen panimo laitetaan pystyyn, niin kaikki on valmista. 

Lempioluet omasta tuotannosta:
1. Cherry sour. 2. Black King IS 3. Cheesecake NEIPA
TOP3 oluttyylit:
1. Imperial stout 2. Sour 3. IPA
TOP3 olutmaat:
1. USA 2. Iso-Britannia 3. Uusi-Seelanti
Autionsaaren olut:
Kyllä se varmaan IPA-linjalle kallistuu... Sanotaan Epicin Hop Zombie.


KimitoKeiky 2019 voittajaolut New York Cheesecake NEIPA tulee tarjolle ainakin seuraaviin anniskeluravintoloihin helmikuun loppupuolella:

Turku:
Craft Beer Turku
Cosmic Comic Cafe
Anniskeluliike Portti
Bar Alvar

Helsinki:
Plaza Wine & Craft Beer
Sidewalk

Espoo:
Sidewalk

Järvenpää:
Eikan Pub

Tampere: 
Gastropub Nordic

Joensuu:
60´s palaver

Porvoo:
Porvoon Paahtimo

Forssa:
Pub Hukka

Oulu:
Mallaskellari

#KimitoKeiky