Sori Brewing Conca d’Oro 11,5%

"Kultaisen maljan" maitosuklaisen viettelevä tuoksu tuo pintaan punaviiniset tanniinit ja tynnyriset tammilastut. Suutuntuma on öljyisen paksu ja täyteläisen taatelinen. Tunnelma on kaikin puolin huumaava, lukuunottamatta jo tuoksussa silmille hyökännyttä punaviinin koko taipaleen kokonaisvaltaista dominointia, joka alkaa vetämään siimaa ehkä jopa liiankin kireälle. Jälkimausta tulee mieleen kirsikkaliköörillä täytetyt tummasuklaiset konvehdit eli toisin sanoen ne askin paskimmat. Oluen rungon erinomaisuuden huomioon ottaen Chianti Classico-tynnyrissä lepäily on omasta mielestäni tehnt vain lähinnä hallaa loistavan imperial stoutin harmonialle. Ilman punkkua käsissä voisi olla jotain eufoorista, mutta tällä kertaa monni suorastaan leikitteli itsensä katiskan ohituskaistalle.

Õllekõrs Coffee Stout 6,5%

Aika tarkalleen vuosi sitten parasta ennen leimansa menettänyt Õllekõrsin kahvi stoutti näkee valoa, mutta ei aurinkoa. Rubiinisen ruskea neste päästää kajoa lasin läpi. Vaahtoa ei synny. Stillin maltainen suutuntuma silittää makeasti kahvista loppuliukua, mutta hurraamiseen ei aihetta löydy. Ohuen savuisesti toffeinen kokonaisuus maistuu laihalla cola-juomalla lantratulle halvalle rommille. Vähemmän nautinnollinen virolainen slaidaa käsistä vähin sanoin.

54

Põhjala Mets 7,0% (batch 282)

Testasin ensimmäistä kertaa Alkon verkkokauppaa ja kolmen haluamani pullon jälkeen jahtasin kvartettia täyteen. Kaikki alle viiden euron lekat läpi kahlattuani päädyin nappaamaan tämän virolaisen Black IPAn pahvilaatikon täytteeksi. Verkkokauppaan liittyen sanottakoot lyhyesti, että homma toimi kuin unelma. Miinusta luonnollisesti kotimaisesta verotuksen sanelemasta hintatasosta ja kotiinkuljetuksen puuttumisesta, mutta jos laatikon voi ilman toimituskuluja noutaa lähimmästä toimipisteestä, niin en kyllä valita. Monopolissa asiointini tulee jatkossa keskittymään tähän toimintatapaan.

Põhjala Mets on mustikalla ja kuusenkerkällä maustetun Pesakondin jonkin asteinen jatko-osa. Toisin sanoen alkoholin volyymia on lisätty, mutta muutoin kyseessä on hyvin pitkälti sama setsuuri. Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa takapotkuisen vihaisesti ja pieneen maljakkoon laskiessa pöytävahinko on joka vaiheessa enemmän kuin lähellä. Tuoksussa kuusenkerkkä kertoo kaapin kuuluvan havumetsän kingille, jossa paahteisen suklaamaltainen jälkikaiku konttaa kohti suutuntumaa. Ylitsepursuava hapokkuus häiritsee edelleen oluen kuohuessa poskipäitä pullottaen. Mustikkaisuus astuu kuvaan maun kahvisessa valöörissä, jonka päässä lepää marjaisen karvas lehtivihreä yrttisellä vesavuoteella. Totuttuun Põhjalan laatuun nähden ehkä jopa pienoinen pettymys, vaikka ihan ok lesti onkin. Hapokkuus tosin ei voinut olla aivan kohdillaan.

76

Põhjalan Jõuluöö 8%

Edellisessä OlutExpossa Põhjalan Jõuluöötä pääsi kehumaan yksi jos toinenkin vastaantulija. Pienet tastingit oli tietenkin pakko myös itse tesaista, eikä panimo tälläkään kerralla päässyt jättämään kylmäksi. Tai no, kegistä laskettua olutta joutui luonnollisesti lasin pohjalla lämmittelemään tovin ennen aromien hyökyaaltoa. Aineen sittemmin saavuttua Alkoon hain heti muutaman pullon pyhiksi.

Tumman ruskean Imperial Porterin suklaisen sumppista tuoksua tyynnyttää kermakahvisen kuohkea vaahto. Snifteriä pyöritellessä esiin pilkistää myös vaniljaista kaakaota sekä suolaista soijakastiketta. Suutuntumassa ranskalaisista metsistä vuollut tammilastut ottavat makumaisemaa haltuunsa kunnes jälkimaussa dominoivat kenttää hyvin kokonaisvaltaisesti. Tosin kahvinen paahteisuus seuraa flavoria koko ajan edestä ja takaa samalla tavalla loppua kohden asemiaan vahvistaen. Joulukuusinen yrttisyys painaa latvatähteä marjaisen makeaan maniaan. Smoothisen sweetneyden keskellä kokonaisuus ei kuitenkaan lyö överiksi ja nautinto pysyy balanssissa. Tähti nousee backiin Põhjalan taivaalle.
95

Vormsi Tammine Õlu Estonian Stout 9,0%

Mustaa kahvia Game of Thrones tyyppisessä paketissa. Aineen olomuoto muistuttaa kaikessa mahlaisuudessaan paksuhkoa moottoriöljyä. Lasin ympärillä lepää rauhaisan kermainen pitsinauhake, mutta keskiön selusta jää täysin turvaamattomaksi. Toisaalta solidi puolustus linnakkeen reunoilla ajaa aseman enemmän kuin erinomaisesti lukuunottamatta ilmahyökkäyksiä, joille juuri oluen aromit ovat erityisen hauraita. Tuoksussa leijailee vahvoja piirteitä niin kaakaolla maustetusta suklaasta kuin myös marjaisesta alkoholista. Lasin pyöräyttely vahvistaa potenssia. Suutuntuma ei ole aivan yhtä öljyinen kuin ulkonäkö, vaikka kyllähän tämäkin aspekti tulee eittämättä esille. Paahteisen palanut mokkaisuus jyrää aika lailla kaiken muun yli, mutta varsinkin jälkimaussa alati voimistuva kuusenneulainen salmiakkisuus valtaa omaa nurkkaansa makunystyröiden peliareenalta. Maistamistani Vormsin oluista ehdottomasti laadukkain tekele.
83

Sori Brewing - Great Scott!

 'Where we're going, we don't need roads'." 

Leikitään 5,1%:sella plutoniumilla. Belgi Pale Ale nimeltään Great Scott! suomalaisten virolaispanimolta. En tiedä onko mittariin naputeltu päivämäärä historiaa vai tulevaisuutta, mutta ainakin kumit ovat liekeissä. Samaisesta burnista löytyy yhteneväisyys oluen väriin. Voimakkaan valkoinen vaahtokin on kuin raivotautisen Biff Tannenin suusta. Tuoksussa on aavistus lantaisuutta, mutta todellisuudessa se taitaa olla mieleni muunnelmia belgihiivaisesta jälkikäymisestä, joka ilmenee saippuaisen sitruksisena suutuntumana. Runsaspiirteinen hapokkuus pistelee aluksi, mutta tasaantuu nopeasti nätisti näykkiväksi nautinnoksi. Mäntyisen maltainen makukokonaisuus muuntautuu mullasta mansikkaisen mangoiseksi manaksi. You are my density, kuten G. D. McFly asian ilmaisisi.

81

Lehe 32. August 4,2% VIRO

Elokuun 32. päivä on yksi tapa jatkaa kesää ja torjua syksy. Pullon aukaisu tosin vapauttaa sellaisen myrskyn, joka saa sekä pöytäpuut että parketit aukomaan huokosiaan humalaryöpyn toivossa. Tyynnyttyään allokko jättää jälkeensä likaista ja epämääräistä pitsivuoristoa. Tuoksu on mansikan maltainen ja sitruunan simainen.  Maussa on makeaa persikkaa sekä ruohoista viljaisuutta. Kotioluen mieleen tuova kokonaisuus on aavistuksen tunkkainen ja varsinkin raikkautta jää kaipaamaan isosti.
70

Koch Blond Belgia Eil 6,0% VIRO

Rasvassa uitetun voikukkaisen floraali ja hedelmäisen alkoholinen tuoksu on aavistuksen ummehtunut ja belgihiivaisen käynyt. Suutuntuma vahvistaa kaikessa uppopaistetussa diasetyylissään hajun antamia ennakkoasetuksia. Maku on virolaisen vetinen ja simaisen synkkä. Aika vaikeasti juotavissa oleva tympeän tylsä toffeekilju kokonaisuus. Alkosta hintaan 3,79€, mutta suosittelen sijoittamaan rahat johonkin muuhun.
63

IPAa Iisalmesta Tartoon ja takaisin

Puolitoista vuotta sitten Olvi teki Suomen suurpanimoista sen suurimman siirron kohti uudenlaista huomista. Markkinoille tuli Iisalmi Pale Ale. Samaan konserniin kuuluva Virolainen panimo A. Le Coq seurasi isäntäänsä perässä tekemällä ainakin ulkoisesti lähes identtisen tuotteen virolaisten kuluttajien iloksi. Tölkin lähempi tarkastelu kuitenkin kertoo enemmän kuin nopea vilkaisu. Iisalmessa humalina on käytetty kvartettia Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir kun taas Tarton kattiloissa on käynyt tavanomaisesti tylsempi kokoonpano Chinook, Amarillo, Cascade ja Citra.
Vahvuutta oluessa on meren takana luonnollisesti 0,3% enemmän.

Lasissa virolainen on aavistuksen tummempi ja kirkkaampi. Kotimaisen tuoksu repii etelänaapurin kappaleiksi. Makeaan maltaaseen verrattuna Olvin rapsakkuudesta paistaa esiin humalointi, jota kaverilla ei pääse aistimaan. Tarton tattarinen tunkkaisuus ei pärjää Iisalmen iloiselle intohimolle, jossa rapeaa katkeroa löytyy bulkkipanimolta kiitetävin mitoin. A. Le Coqin versiosta mieleen assosioituu lähinnä vähän parempi perusviinarallitölkkikama. Tämän voi jättää hinnasta huolimatta suosiolla lahden taakse.
Olvi 83
A. Le Coq 70

Humalove First Love 6,1%

Tero Forsbergin sanoin Humaloven First Love on panimon ”ensimmäinen pano isoilla vehkeillä”. Sanotut isoot vehkeet löytyvät Virosta Õllenautiluksen tiloista. Kyseinen pullo on toista erää laatuaan.
Tumman meripihkainen IPA kuohuu keskirunsaasti ja piirtää pysyvää pitsiä. Marmeladisen makea tuoksu värittyy trooppisilla hedelmillä. Suutuntuma on täyteläisen rapea. Maussa makeat persimonit muuntautuvat pikkuhiljaa katkeriksi greipeiksi. Leipäinen maltaisuus altistuu aavistuksen tunkkaisuuden puolelle aikaansaaden antivirkistävän kokonaisuuden. Perusasiat tuntuvat kuitenkin olevan suhteellisen kivasti kunnossa, mutta nautittavuus ei ole vielä löytänyt huippuaan. Odotetaan kolmatta kertaa.
77

(Nautittu ja kirjattu 27.helmikuuta 2016)

Ice Beaver Northern Pale Ale 4,5%

Ensin oli poikia Joensuusta ja hästäg #beersboardsandbros. Sitten he menivät laivalla Soriin ja tekivät 3000 litraa olutta. Eikä siinä vielä kaikki. Tuli lisää olutta ja lisää on luvassa.

Northern Pale Ale on kaunis olut. Persikkaisen sumea ja puhtaan kompakti väritys suorastaan sulattaa kevätauringon avustuksella lumen ympäriltään. Trooppisen hedelmäinen tuoksu taittuu havuiseen humalaan ja lopputulos on perin pohjolainen. Suutuntumassa esiintyy pehmeät maltaat ja purevat katkerot aikaansaaden hyvin mukavan a.k.a. leppoisan tunnelman makunystyröille. Suora leikkaus takaisin tropiikkiin. Mangoa, ananasta, ehkä vähän kiiwiä! Suoraviivainen ja selkeä kokonaisuus ilman mitään kikkailuja. Tästä tykkään juuri nyt.

82

Madonna of Sori

Jälleen olut joka vie muistot viime kesään ja Pärnun parhaaseen olutkellariin Wirreen. Baarimestarin kanssa jutellessa tuli esille mm. suomalais-virolainen panimo Sori. Wirressä nimittäin odoteltiin juurikin seuraavalle viikolle saapuvaksi ensimmäistä sorilaista, Madonnaa. Päästiin siinä kummankin puolin kehumaan panimoa jokaisesta ilmansuunnasta käsin. No, anyway kohti Madonnaa.

Sitrushedelmäisen humaloitu tuoksu antaa ennustaa hyvää, mutta hypoteesi ei ole lopputulos. Suutuntuma on hyvin perinteisen IPAinen mustaviinimarjaisella selluloosalla maustettuna. Mandariininen mosaic puraisee eebenpuisen kuksan kyljestä limoncello-liköörillä marinoidun kädensijan irti yhtä kevyesti kuin Simson lyö aasin leukaluun kanssa filistealaisen. Kokonaisuus on silleen single hopiksi perusvarma, vaikka ei aivan tuore enää olekaan. Prosentteja 5,3%.
80

Uba ja Humal 2. Pilsner 4,6% VIRO

Raasiku Õlletehaassa Tallinnan parhaan olutpuodin teettämä pilsneri syöksähtää sellaisella angstilla pöytäliinalle, että ihmettelen miten paine ei ole rikkonut pulloa meriteitse käytävän viinarallin tuoksinassa. Vaahtoa nousee pöytätason lisäksi reiluin mitoin myös tuopin sisäpintojen paremmalle puolelle. Valkoisen marenkinen kuohu muistuttaa pysyvyydessään nestesammuttimen aiheuttamaa vaahtomyrskyä. Oluen väri on greippisen kalpea. Kukkean sitruksinen tuoksu ei jätä pahaa sanaa. Suutuntuma raikastaa mukavasti, mutta seurassa piileksii hintsaus tiskiaineista yrttisyyttä. Kokonaisuus on humaloidun hedelmäinen ja ruohoisen rapsakka.
68

Lehe Ogar Polski 3,8% VIRO

Elämäni toinen grodziskie on ennalta arvaten pakko olla parempi kuin se ensimmäinen. Sitä paitsi Lehen O.P. on saanut niin paljon kehuja, ettei sitä voi jättää tilaisuuden sattuessa kokeilematta. Etikettitaide assosioi suoraan Gunnareihin, vaikka todellisuudessa etiketissä onkin Ogar Polski eli puolanajokoira. Kuvassa ruusuinen tausta peilaa vahvasti punaista sävyä nesteeseen. Lasissa olut on kullankeltainen, melko bulkkisen näköinen tuotos. Sameutta saa heittämällä sekaan pohjahiivaa maun mukaan.
Valkoinen vaahto kohoaa keskilähtöisesti juuri niin ylös kuin sen antaa kasvaa.  Tuoksu on vehnäisen savuinen ja saunaisen viileä. Mieleen tulee sellainen vanhemman puoleinen yleinen sauna, eikä missään nimessä yksityisomisteinen löylyhuone. Maku on mäntysuopaisen havuinen ja hedelmäisen hiivainen. Kokonaisuuteen saadaan mukaan myös pientä pippurisuutta ja kiivistä katkeruutta. Huomattavasti parempi kuin Pinta ja ihan mukavakin keitos, mutta ei mikään wow-experience. Tuopillinen suositteli omassa postauksessaan nauttimaan kyseistä jääkaappikylmänä, joten olisikohan kohdallani ollut 11-asteinen Ogari sitten kuitenkin turhan lämmintä?
73

Lehe Lõbus Njuufa 6,5% versus Pyynikin Black IPA 8,5%

Black IPA on ollut paikoin hyvinkin kiistelty genre. Ainakin ennen yleistymistään. Suomessa tosin Plevnan Sam Viitaniemi taisi panna mustaa IPAa jo siinä vaiheessa kun se oli muilla panimomestareilla vasta pilkkeenä silmäkulmassa, eikä sitä maailmalla sen paremmin tunnustettu ylipäänsä olemassa olevaksi lajikkeeksi. 

Otin tällä kertaa rinnakkaisvertailuun nämä kaksi artesaani BIPAa ihan vain sillä perusteella, että niitä sattui kellarin perukoilla lojumaan muutamia lestejä. Pullojen lämpötila oli aukaisun koittaessa 17 celsius astetta ja nautiskelun aikana elohopea kohosi parilla mancave-pykälällä Sentencedin pauhatessa taustalla.

Virolainen mustis sihahtaa selkeästi ärhäkämmin ja vaahdostakin sen näkee, että hapokkuus on sillä puolella tusinasti voimakkaampaa (liian). Samaisen yksilön tuoksu on sitrushedelmäisen paahteinen. Manselainen sen sijaan tuoksahtaa  palaneen mustaherukkaiselta. Lehen maku on mansikkaisen makea ja suklaisen suolainen. Aika vaisu kokonaisuus. Pyynikin öljyinen suutuntuma jatkuu kahvisen lakritsaisella flavorilla ja saa Lõbusken näyttämään tässä yhteydessä keskinkertaisen epäonnistuneelta endeavourilta. Myös yrttisys ja siirappisuus korostuu voimakkaamiin tammesterilaisissa hyppysissä. Tosin huomioitavaa on kahden prosentin ero oluiden volyymissa.

Lehe 73

Pyynikki 84

Lehe Tujukas Tuukan 4,2% VIRO

Keilalainen mieto stoutti taittaa valoa vasten mustaa rubiinisen punertavaan. Vaahto on hiekkaisen ruskeaa ja pitsi valuvan katoavaa. Tuoksu tekee terassikahvilan tunteen ruisjuurileipomon naapuriin. Suutuntuma on omenalimonadisen laimea ja vaimean vetinen. Keskikohdilla maku näyttää parhaat puolensa kahvisen paahteisuuden astuessa pariovista buutsit lattialautoja kolistellen. Hetken aikaa nautinto on teeskentelemättömästi täyteläisen samettinen, mutta ensipuraisun ponneton piina palaa pirtaan. Kokonaisuus jää latteksi, mutta puoliajan tyylikkyys pysyy muistissa. Toki voisin ostaa toisenkin.

79

TANKER Sauna Session 4,7% VIRO

Pärnun tunnelmallisimman ja kaikin puolin parhaan pubin Wirren hanasta löytyi kylpyläkaupungin teemaan sopiva olut SS, jonka keittoon on lisätty muun muassa koivunlehtiä. Myöhemmin palailin oluthuoneen spa-tunnelmaan myös kotioloissa.
Sekä tuoksu että maku tuovat vahvasti mieleen saunan. Aromi on kuin saunaeteinen aamulla ja suutuntuma sihisee sopivan soijaiselle. Oluen ylle muodostuu kylpykuohuisen runsas ja partafoamisen pehmeä, väriltään valkoinen vaahto. Maussa yhdistyy alkukantainen Siperian savusaunan maskuliinisuus myskisenä mausteisuutena sekä ajanlaskun alun roomalaisen kylpylän femininisyys parfyymisenä pomeloisuutena. Hikoilenko minä?
Alusta lähtien balttisen pohjoinen saunavihtaisuus on voimakkaasti läsnä, mutta etenkin jälkimaussa koivuinen vasta ruoskii selän verille kuin Tohmajärvellä juhannuksena ´14.
Erikoista ja erilaista, aitoa artesaanimeininkiä!
85

Põhjala Uus Maailm 4,7% vs 4,9% VIRO

Põhjalan rantautuminen tälle puolelle lahtea ei ole mitenkään epätoivottua. Virolaisen artesaanipanimon tuotteita kun on jo muutaman vuoden raahannut matkalaukussa kotia kohti, on ihan kiva, että näitä alkaa saamaan myös lähimarketista. Huomattavasti parempaan hintaan tosin, enkä tarkoita tällä paremmuudella edullisuutta. Uus Maailm on itse asiassa ensimmäinen kyseisen panimon olut jota olen päässyt maistamaan edelliskesänä Tallinnan Hopnerissa. Tästäkin California-inspired wheat beeristä on jouduttu tekemään Suomen maitokauppamarkkinoille sopivan vahvuuksinen eli pari kymmenystä laimeampi. Kovin pätevää vertailua tässä ei kuitenkaan saada valitettavasti aikaiseksi, koska vertailuoluet ovat tyylilajinsa huomioon ottaen harmittavan kaukana toisistaan tuoreutensa kannalta tarkasteltuna. Virosta ostetun pullon bbf on 11/15 ja Suomesta bongattu yksilö kantaa numerosarjaa 4/16. Vertaillaampa nyt kuitenkin kaikella mielenkiinnolla.

Hämmästyksen taso hyppää kattoon jo heti ensimetreillä. Korkin aukaisusta vahvempi versio pyrkii ulos pullosta ja muodostaa yltiöpäisen vaahtotatin oluen päälle. Pakko huomioida, että kaatotapa molemmissa tapauksissa on täysin identtinen. Kaikesta huolimatta miedompi versio ei vaahtoa ainakaan isoveljeensä verrattuna juuri nimeksikään. Neljäpikeseiska uppoaa lasiin helposti yhdellä kaadolla, mutta toiseen pulloon jää yksi kolmasosa odottamaan myöhempää kaatoa.

Muhkean vaahtokukan vuoksi vahvemman tuoksuun on aluksi vaikea päästä käsiksi. Molemmissa esiintyy hiivaista hedelmäisyyttä ja aavistuksen tunkkaista tiikkiä. Humalan puraisu tuntuu yllättäen voimakkaammin vanhemmassa tuotteessa, mutta uudempi korjaa sadon huomattavasti freesimmällä olemuksellaan. Viron tuliaispullossa esiintyy myös runsaasti sakkaa, jota viereisessä lestissä ei niinkään ole huomioksi asti. Maussa on saippuaa enemmän kuin vehnää. Kokonaisuudessa pihkainen pesäpalloräpylä ottaa kolmospesällä sitruunasta kopin ja haavoittaa jokeria. Vahvemman version käsissä hanskaan tarttuu verigreippi. Kuten kirjoitettu, niin vertailun olisi voinut tehdä tasavahvemmillakin pudeleilla, mutta tällaista tarjottiin tänään. Krypton avainsanaksi muodostui raikkaus.

Uus 84

Vanh 73

Sori Havana Gose With Lime & Mint 4,6% VIRO

Yhdistetään Himalajan vuorisuolaa, limenkuorta ja tuoretta minttua ja saadaan aikaiseksi saksalaistyyppinen virolainen, mutta suomensukuinen gose. Pullosta lasiin kaadettaessa tulee ensimmäinen hups. Vastaavaa sakkaa en ole ennen nähnyt. Pointsit siitä.
Tuoksu on merellisen suolainen ja hapan. Suutuntuma puraisee pitkälti samalla hammasrattaalla ja iskee limen vihreällä akselilla vasten kasvoja. Ihanaa, mutta jotenkin silti vaisua happamuuden saralla. Minttu tulee parhaiten esille jälkimaussa, vaikka pisteleekin puskasta jo pitkin matkaa. Lasin pohjalla lilluvista partikkeleista huolimatta puhdas, erilainen ja toimiva. Kannatetaan.
83

Lehe Väike India 2,7% VIRO

Jenkkihumalilla tykitetty Pikku Intia on kultaisen kimmeltelevä ja kuparisen kuulas. Valkea vaahto nyplää uskomattoman kaunista ja hienojakoista brysselin pitsiä, jota kelpaa katsella takkatulen loimutessa pidemmänkin aikaa. Ruohoisen raikas suutuntuma jatkuu yrttisellä havuisuudella kohti humalaa, jota jälkimausta ei puutu. Kokonaisuus on katkeran kukkainen ja sitruksisen saippuainen.
83