Laitilan Savu India Pale Ale 5,9%

Alkon käsityöläisvalikomasta löytyy vuosittain yhä erikoisempia ja kummallisempia oluita, eikä tälläkään kertaa ainakaan tässä suhteessa voinut repertuaariin pettyä. Savuinen IPA kuulostaa siltä, että kombinaatio ei yksinkertaisesti voi toimia, mutta toisaalta myös kutsuu luokseen mystistä mielenkiintoa höyryten. Valkean vaahdon peittämän kullankeltaisen nesteen tuoksu toistaa etikettiä. Vienoa vihtaisen hikistä savua ja yrttisen humaloitua sitrushedelmää. Purennan kuusenkerkkäinen kitkeryys siintää jälkimaussa selluisemmassa suunnassa greippisyyden piiskatessa löylyä minkä kerkiää. Tunnelma vie järvimaisemaan ja aamun kylmettämään saunan eteiseen. Itse kuitenkin tykkään enemmän merestä ja lämpimästä löylyhuoneesta. 

74

Onko tämä Suomen paras olut?

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout saapui Alkon käsityöläisoluiden joukkoon tyylikkäästi viikon myöhässä. Jo pelkästään strategisten mittojensa perusteella kyseessä oli ainakin omalla henkilökohtaisella tasolla se kaikkein odotetuin uutuus tälle keväälle. Eikä aikaakaan, kun kuluttajien kokemuksia kaikui keskusradiosta:

"No nyt löysi Siperia Imperial Stout voittajansa. Pyynikki iskee kuin  miljoona volttia!" - nimimerkki Svenflygel PintPlease-sovelluksessa.

"Pisteteknisesti tämä menee itselläni kotimaan listan kärkeen. Et silleen.  Better than Siperia." - Johnny Rio, Tuopin Ääressä

Siis Siperiaakin suurempi? Plevnan ylpeys on liputtanut Suomen parhaana pidetyn oluen paalupaikkaa jo vuosia ja tällä nimikkeellä tituleeratussa kilpailussakin kyseinen lesti on päässyt seisomaan sen korkeimmalla podiumilla.

Pyynikin Käsityöläispanimolta lähetettiinkin juuri sopivasti muutama maistiainen, joiden joukossa tuli myös kyseinen BBA IS. Samalla viikolla olin jo ehtinyt tilaamaan Alkon nettikaupasta pari verrokkia kyseiselle Tesoman uutuudelle. Foundersin KBS oli jonkin asteinen itsestäänselvyys, jonka kanssa halusin pyynikkiläisen saada rinnakkain. Otin mukaan lauteille kuitenkin myös Siperian, koska siihen somevertailu yksiselitteisesti kulminoitui, vaikka plevnalaisen tyylilaji onkin ilmeisen esteettömästi Black IPA ja alkoholiprosenteiltaankin reilusti näitä kahta muuta miedompi. Nyt kävi kuitenkin joka tapauksessa niin, että korkkasin nämä kaikki käsillä olevat kolme olutta tuhlaajapojan elkein samalla kertaa.

Korkin aukaisu aiheuttaa jokaisen imperiaalisen oluen kohdalla kevyen sihahduksen. KBS synnyttää pientä tehostehöyryä pullon suulla. Nesteiden olomuodoissa ei liiemmin eroja ole, mutta Founders erottuu kuitenkin selkeästi öljyisimmän paksuimpana ja Pyynikki vähiten mustana lietteenä. Heti tuoksussa Siperia ujostelee ja Plevnan kevyemmät alkoholiprosentit näyttäytyvät kepeänä kahvisuutena voimakkaampien verrokkien paistatellessa tuhtien sinfonioiden keskellä. Kentuckyn aamiaisstoutin keskittyessä kahvin mahtiin Pyynikkiläinen pöyhistelee sumpin joukkoon lorautetun viskin mitalla, joka ei ole mikään pieni knaapu. Vaahtoja verrattaessa Siperia kohoaa neljän millin verran muita korkeammalle ja pyynikkiläinen tasoittuu nopeiten. Pitsiä piirrettäessä jenkki kuittaa parhaat pisteet.

Siperian suutuntuma jää kauas kavereista. Tässä vaiheessa tuntuu, että asetelma alkaa olla täysin epäreilu. Viisi prosenttia kevyempi plevnalainen ei vain tässä seurassa pärjää. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että 13% ja 11,9% hakkaavat yksinkertaisesti Siperian niin pieneen rakoon, että sieltä ei flavoreita enää irtoa. Täyteläisen tynnyriset iStoutit eivät anna armoa, vaikka vesilasia kuinka väliin vilkuttaisi. Valitettavan hukkaan menee tämä Siperia.

Maussa KBS:n suupieliä syleilevä vaniljaisen viskinen laktoosisuus saa vastaansa Pyynikin tervamaisenkin tammisen paahteisuuden ja niin ikään vaniljaisen, mutta samalla supisuomalaisesti salmiakkisen kaiun. Founders on selkeästi helpompi (jos näin voi sanoa) ja PKP moniulotteisemman mystisempi, joskin myös etanolisesti terävämpi, jossa viskitynnyrin tuomat vibraariot ovat aivan siinä rajapinnalla lyövätkö yli vai ei. Kolmasosa pulloista kumottuina ollaan siinä vaiheessa, että Siperialla voi näiden oluiden välissä enää vain huuhtoa suunsa veden sijasta.

Suklaisen makeuden kanssa KBS vetää köyttä, mutta itse henkilökohtaisesti pidän Pyynikin suolaisesta lakritsisuudesta. Foundersin leivosmaisen lempeä ote on se joka huumaannuttaa joskin jo jonkin asteisesti humaltuneen blogistin mielen. Yltääkö Pyynikkiläinen sitten legendaarisen KBS:in mittoihin ja onko se kulttimaineista Siperiaakin parempi? Ei ja en tiedä. Jenkki IS on eittämättä parempi, mutta pieni ja pippurinen Pyynikki potkii hämmentävän lähellä Foundersin kaltaisen panimon suurimpia seoksia ja tarjoilee isolla kädellä imperiaalisen ihanaa itsekeskeisyyttä. Kuten jo heti kättelyssä tuli todettua, niin Siperian kanssa vertailua on mielestäni mahdoton tehdä. Tyylilajit ovat kertakaikkisesti niin kaukana toisistaan ja voimakkaampien oluiden hyökkäys tukahduttaa kaikki aistit. Summa summarum, Plevnan Siperiaa BIPAksi puhuteltaessa Pyynikin Käsityöläispanimo on tehnyt keikyblogistin silmissä kaikkien aikojen parhaan suomalaisen imperial stoutin. Nähtäväksi jää minkälaisen muodon tämä saavuttaa muutaman vuoden kellarikasvatuksen jälkeen, joka on ehdottomasti kokeiltava.

Prykmestar Saazer Pils 5,7%

Kompaktin kadmiuminen olut vaahtoaa valkealla vyyhdillä. Tuoksusta löytyy öljyssä kuorrutettua makeaa taikinapohjaa kuin myös humalassa uitettua hiivaista hedelmäsalaattia. Suutuntuman täyttämän diasetyylinkin saattaa aistia jo kauempaa. Yrttinen pohjahiiva ui virtaan kuin voisilmä kiehuvaan kaurapuuroon. Maku päräyttää tzekki-humaloinnillaan ja silittää silkkisellä sitruksisuudellaan. Kokonaisuus on miellyttävän vahvasti voileipäkeksinen ja mäntymetsäisen pihkainen. Nämä edellä mainitut vahvistuvat exponentiaalisesti jälkimakua kohti mustavalkoista Suomi-filmiä tapaillen. Tunnelmallisen todellista kuutamouintia saazerin tyylikkäällä tavalla.

88

Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA 7,0%

Viime vuoden tapaan Kallio Brewery toi Alkon käsityöläisolutkampanjaan italialaisen Birra Amiatan kanssa yhteistyössä tehdyn oluen. Tällä kertaa onneksi pienemmässä pullossa. Jos Lura aiheutti runsain mitoin mielenkiintoa ja hämmennystä, niin Madáhàn putsaa pöydän ennakko-odotusten suhteen. Laktoosinen maito IPA ei nimittäin kuulosta aivan joka päiväiseltä tuttavuudelta, enkä itse henkilökohtaisesti ole vastaavaan viritykseen aiemmin törmännyt. En myöskään tiedä miten Marski-patsas on liitetty lestiin, mutta nimi ainakin on sama kuin 1908 Carl Gustaf Emilin passissa Kiinan porteilla Tanguttien ja Dunganeiden ympäröimänä. Mannerheimin käyttämä nimi kääntyy suomeksi Hevonen, joka loikkaa läpi pilvien. 

Ulkoisesti Madáhàn muistuttaa paljolti Luraa, mutta ei ole aivan niin oranssi, vaan jää paistattelemaan auringon keltaisuuden tielle. Vienon valkean vaahdon valaisema pitsi vaeltaa jossain luolamaalausten ja kiinalaisten kirjainmerkkien välimaastossa. Pirtelöisen pehmeä papaijan tuoksu kuultaa kermajäätelöä sekä trooppista hedelmälihaa ananaksen vallatessa pelikenttää. Sulavan smoothi suutuntuma silittää silavaa, mutta jälkiliukkautta kohti suunnistaessa tunnelma muuttuu humalan purennaksi. Kokonaisuus on kermaisesti laktoosisen pehmeä, mutta myös humalaisen rapsakka ja sateenkaaren makuinen hedelmäpommi. Musta tuntuu, että jäin sinne pilveen.
85

Mufloni Doppelapfel Weizenbock 9,0%

Alkon käsityöläisolutarsenaaliin jouluisella otteellaan ilmaantunut Beer Hunter´s on harvemmin pettänyt, joten yritän lähteä ennakkoasennettomasti tämänkin lestin kimppuun, vaikka etiketin speksit tuovatkin mieleen lähinnä turkkilaisen mattokaupan takahuoneen.  Kuravetisen dirty ruskean sakea outlook tuoksahtaa aineelle nimeltä alkoholi. Kypsän kanelinen tunnelma vie väkisin kohti Beetlehemin kirkkainta tähteä. Harras kokonaisuus aikaansaa suutuntuman, joka tainnuttaa tunnon kielen jokaisesta osasta. Tähän mennessä kovin viinainen meininki. Omena pitää tiukasti päätään luumujen yllä koko matkan ja parfyymisen proletaarinen liuku takaa humaltumisen tason, vaikka se ei alunperin olisikaan ollut prioriteettina. Entiteettinä niin moneen kertaan hyväksi koettu porilainen panimo esiintyy tällä kertaa harvinaisen luotaan työntävänä kokonaisuutena, että raumlaisena saan tästä jopa jonkin asteisia nautinnon kiksejä. Todellisen vaikutelman lukijoille viestittäen sanottakoon kuitenkin rehellisesti, että tua noiniin pahaahan tää on ;(. Eihän tätä nyt ainakaan puolta litraa mitenkään pysty...

53

Malmgård Amarillo Tripel 9,0%

Malmgårdin Emmer Tripelin jalanjäljissä on syntynyt uusi Pernajan belgi. Aavistuksen amerikkalaisemman serkun reseptistä on tiputettu emmervehnä pois ja tyypatty humalaosasto Amarillolla sekä nostettu alkoholin volyymia entisestään. Kullankeltaisen oluen ylle nousee valkea vaahto. Belgihiivaisesti käyneen päärynäinen tuoksu kertoo suunnan. Eksymisen vaaraa ei ole nähtävissä. Mausteisuus tuntuu jo sieraimissa, mutta suutuntaman siivittämänä suuntien symbioosi synnyttää sielulle suurehkojakin suuntautumisia salmiakkiakaan säästämättä. Amarillon sitruksisuus jää taka-alalle, mutta pippurinen afterburn tekee tehtävänsä. Alkoholi jää puun ja kuoren väliin, eikä lähde sen suurempaan nousuun nesteen lämmetessäkään. Nektariinisen notkea ja makeilevan miellyttävä mallas sitoo suupielet seinään, eikä eriäviä mielipiteitä pysty pinoamaan. On se Malmgård jälleen kerran enemmän kuin jokaisen sentin (11,74€/litra) arvoinen.

90

Iso-Kallan Bière de Garde 7,0%

Iso-Kalla ei ole minua täysin vakuuttanut liemillään, mutta nyt harvinaislaatuinen pohjois-ranskalainen tyylisuunta vietteli kohti pullon kaulaa, eikä tätä houkutusta voinut ohittaa. BdG vaahtoaa maltillisesti ja kadottaa suojelusenkelinsä muutamassa minuutissa kokonaan. Hämyisessä atmosfäärissä olut näyttää kovin tummalta, mutta valoa vasten oluesta kuoriutuu rubiinisen kirkas ja konjakkisen kuultava jalokivi. Käyneen kirsikkaisessa tuoksussa on ripaus rusinoita jouluisen kaltaisten mausteiden ympäröimänä. Lesti näyttää totaalisen hiivavapaalta. Matalahapokkaan suutuntuman makeus juontaa hunajaista hedelmäsekoitusta kohti alkoholisen täyteläistä jälkimakua. Maussa topseilvellinkinen simaisuus saa suupielet sihisemään virneydestä. Heinälatoinen humina on ollut ennenkin vahvasti läsnä näissä vaaraslahtelaisissa keitoksissa ja etenkin tällä kertaa se uppoaa aihioon kuin kivi Kallaveteen. Kyllä tässä täytyy olla tähän mennessä maistamistani ko. panimon paras olut. Lesti löytyy Alkon käsillä olevasta (2/2017) käsityöläisolutvalikoimasta hintaan 5,66€.

87

Mustan Virran Pistolekors Porter 7,0%

Savonlinnan suurin olutpanimo lähetti uusista tuotteistaan maistiaisia sympaattisen minimalistisessa pakkauksessa. Lasissa lepäävä aatelinen on osa maanantaina 6. helmikuuta Alkon myyntiin tulevaa vuotuista käsityöläisolutkattausta. Seuraavaksi pientä ennakkopurentaa aiheesta.

Mustan Virran Pistolekors Porter on colaisen musta, valoa vasten tumman ruskea olut. Monarkkisen mokkainen tuoksu maalaa Olavinlinnan taakse luumupuiden ympäröimää puutarhaa, jossa kuningas Kustaa II siemailee puolalaista porteria kahvikupposesta. Sääminkiläinen sisukkuus siivittää suutuntumaa, joka jää kuitenkin lopulta laimealla, vaikkakin hapokkaalla flavorillaan aavistuksen sieluttomaksi. Hedelmäsokerinen makeus kasvaa polun päässä, mutta ei nouse häiritseväksi asti. Fenolisen yrttinen yskänlääkkeisyys tuntuu joko suussa tai sitten vain assosioituu pullon muodosta. Kokonaisuus on selkeälinjainen ja kaikin puolin kurantti, mutta kepeän tuntuinen poljento tekee oluesta hifistelijän huulille hyödyttömän helpon, eikä toivottavaa pistoleeroksen takapotkua löydy. Vähemmän vaativalle ja synkkiä makuja kavahtavalle olutkokeilijalle tässä sen sijaan on oiva lesti makusteltavaksi. Mustan Virran Panimo raivaa tietään Olavinlinnan eastsidelta etulinjassa kohti etelää yhtä vahvalla selkärangalla kuin mitä ensimmäinen kauppakolmikko jo antoi ymmärtää. Historiaa pullo kerrallaan.

80

Rekolan Kaffe Stout 5,5%

Fiskarsin uutukainen on laktoosia sisältävä Kaffe Stout. Kuvan putelin sain panimolta, mutta lähiaikoina lestiä tulee löytymään myös hyvin varustelluista A-marketeista osana tulevaa vuotuista käsityöläisolutkattausta. Alkon sivuilta löytyy hauskasti Rekolan Mustasta Valssista photoshoppaamalla Kaffe Stoutiksi mutantoitunut kuva. Hintalapussa lukee 5,96€.

Avattaessa nesteen celsiukset liikkuvat jossain 18-asteen hujakoilla. Hiilihapot ovat onneksi hyvin maltillisella tasolla, eikä turhaa kuohuntaa ole havaittavissa. Tumman suklaisessa tuoksussa kahvi ottaa suurimman roolin mukavan lämpimällä otteella. Suutuntuma on erittäin samettisen smooth, mutta samalla runko jää hivenen vajaaksi. Ilman etiketin antamaa informaatiota lähtisin veikkaamaan, että voltit pysyvät neljä pike seiskan tuntumassa. Maitoisuus pysyttelee aika lailla taka-alalla, vaikka laktoosin pehmentävä influenssi marssiikin etulinjassa. Intiaanisokerisen makea smaaki kulkee omaan makuuni rajamailla, mutta säilyttää arvokkuutensa afterburneillä tarjotun savusalmiakin suolaisuuden ansiosta. Lopuksi luihin laskeutuu lestin lakritsainen luonteen lujuus. 

78