Uutta ja vanhaa: Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Vanillastout 6,8% TAMPERE

Pistetäämpäs laseihin vaniljaa. Uutta ja vanhaa. Papan VanillaStout on tullut todettua erinomaiseksi jo moneen otteeseen, kuten SOPPissa ja Suomen Paras Olut Gaalassa 2015, mutta soraääniäkin hän on ansainnut mm. Bissebaronin hellässä käsittelyssä. Kaarinaan oli osunut ilmeisesti ensimmäisen erän viallisia pulloja? Lähdetään vertailemaan uutta ja vanhaa suurella mielenkiinnolla. Reseptiikan suhteen muutoksia ei ole tapahtunut, mutta vuosi kellarissa saa aina aikaan muutoksia, joten tsiikaillaan.

Uutukainen sihahtaa snadisti sankarellisemmin. Ulkoiset ominaisuudet täsmäävät. Nauhamainen vaahto laskee identtisen esirippuisesti. Vanha versio tuoksuu huomattavasti pehmeämmin kahville verrattaen uuteen marjaisan mahonkiseen mokkaan. Maussa tuoreen kohdalla yrttinen lakritsaisuus iskee suoraan ytimeen, kun taas oldiessa sama seuraa flashbackinä jälkimaussa. Samettisen suklainen suutuntuma sepittää syntisen sointuvaa sonaattia sielujen salaseuroille suhisten. Vanilja tanssii tangon ympärillä yoginia kuin viimeistä valssia. Sulavan samettista smoothieta suoraan sydämeen. Kypsytelty lesti vie pehmeydellään tuoretta stouttia vaahdon mitalla, joten ei aivan hukkaan mene kepeä kellarointi tämänkään tumman kohdalla.

Onhan tää Pyynikin, Papabeersin ja Pereen parhaimmistoa. Eikä siis ihme, että kyseinen stoutti palkittiin sarjansa parhaana S P O Gaalassa 2015.

Vanha (BBF 11/15) 95
Uusi (BBF 09/16) 94

Pyynikin Papabeers Scott The Juggler Oatmeal IPA 5,7% TAMPERE

Austinin oma poika Scott Voorhees kehitteli reseptiikan, jonka tahdissa Pyynikin pannut porisivat ja tuloksena oli kyseinen olut.
Ulkokuori on kullankellertävä ja vienosti vaahtoava. Silmäpelillä lasissa voisi olla jotain perus bulkkilageria. Tuoksusta sen sijaan löytyy mangoista mansikkaa ja maltaista mojavea. Ugh. Kelkka kääntyy. Suutuntuma on öljyisen paksuhko ja tahmainen. Hedelmäisyys säilyy punaisena lankana, mutta tunkkainen toffeisuus tallaa tiloille. Eihän tämä mikään tuore yksilö ollut, joten saattaa olla, että aika on myös tehnyt tehtävänsä. Ei sillä etteikö olisi maistunut, mutta ei myöskään tarjonnut mitään maata mullistavaa.
71

Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Ismo The King 8,5% TAMPERE

BrewDogin Päivi ei jäänyt viimeiseksi Suomen alkoholipolitiikkaa näpäyttävien nimikko-oluiden genressä. Papabeers tarttui Ismoon kuninkaallisin askelin. Tyylinä niin ikään DIPA.
Ulkokuori asiat ainakin ovat kunnossa. Etiketti on Papan stailiin pelkistetty, mutta olut sen sijaan koreilee kuparihaarniskassaan ja pukeutuu muhkeaan leopardin turkkiseen  / samettiseen kuninkaan päähineeseen. Tuoksu on turpeisen tyyni ja tallisen talikkoinen. Odorin siivittämät tunnelmat siirtyvät myös makuun, mutta onneksi jäävät taka-alalle. Tosin jälkimaussa navettaisuus puskee nopeasti takaisin. Välissä pilkahtaa raakaa mansikkaa ja sitruksista pellettiä. Kokonaisuus jää aavistuksen hiomattomaksi ja sivumaulliseksi, mutta muutoin oivallinen double IPA.
75

Pyynikin Papabeers White I.P.A. 5,2% TAMPERE

Seuraavaksi Papabeersiltä hieman harvinaisempaa lajiketta, valkoista IPAa. White IPA on belgiwitbierin ja jenkki-IPAn lehtolapsi. Tuoksu on saisonisen sitruunainen ja koriantisen kausinen. Ulkoinen habitus on selkeästi wittimäinen. Pohjalla makoilee reipas kerros hiivaa ja valkoinen vaahto kohoaa korkealle. Maku on sitruunaisesti valkoviininen ja hiivaisen hapan. Kovat katkerot kutittavat kuivaa kitalakea. Kokonaisuus ei täysin istunut omaan pirtaan.
71

Pyynikin Käsityöläispanimo Papan Nisu / Papabeers Nisuolut

Antiikkista IV-luokitusta vastaava Pyynikin Nisu rantautui kotiini ensin pilottina ja sittemmin varsinaisen Papabeers-tilausoluen muodossa. Kyseessä on saksalaistyyppinen hefeweizen, mutta ei niinkään panimon Simon kaltainen vehnis.
Kullankelmeän oluen sakat kietoutuu serpenttiinin omaisesti nesteen syleilyyn (ja "juhlien jälkeen unohtuu"). Pilotissa sakka oli muistaakseni enemmän paakkumaisempaa ja liukenematonta. Vaahto on reilumman puoleista, mutta pitsi olematonta. Tuoksussa on selkeää PKP:n ominaisaromia, joka viestii artesaanihenkeä sierainten kautta suoraan sydämeen. Päällimmäisenä kuitenkin makean maltainen carambolaisuus ja hiivaisen hedelmäinen Hubba-Bubba. Maku on happaman Hitchcockinen ja hiivaisen hiilihydraattinen. Pilotti muistuu mieleen aavistuksen hapokkaampana, mutta eipä tässä nyt rinnakkaisasetelmasta puhuta. Kokonaisuus kaipaisi vielä kourallisen lisää happoa ja knaapullisen vähemmän sokeria. Samalla raikas ja tunkkainen. Piraattipiirissä mars!
77