BrewDog #MashTag - Democratic Imperial Red Ale 9,0%

"#Mashtag - a beer for the people, by the people."

BrewDogin DIRA on Mashtag-sarjan toinen olut. Ideana on, että panimon verkkosivulla voi äänestää millainen oluesta tulee ja lopulta se toteutetaan eniten kannatusta saaneilla spekseillä. Vuonna 2014 tästä tuli tämmönen, joka kulkeutui Skotlannista synkkään Suomalaiseen olutkellariin, jonne se lopulta vahingossa unohdettiin. Testataanpa nyt kuitenkin tässä ajassa miltä lesti maistuu.

Keitetyn luumuinen ja liotinmaisesti yrttinen tuoksu on yhtä epämääräisen likainen kuin oluen ulkoinen olemuskin. Suutuntuma lähentelee rommin ja liköörin välimaastoa öljyisessä ympäristössä. Rähisevän rusinainen ralli koteloi kokonaisuuden nektariinisuudessaan jopa aavistuksen sahtimaiseen kartonkiin. Karamellisen kinuskinen loppuliuku äyskäröi alkoholin poltteen purren pohjalta perinpohjaisesti pois jättäen jälkeensä maltaisen makean jälkiliu´un. Kohtalaisen hyvin aikaa sietänyt, mutta luultavasti tuoreena paremminkin tykittänyt imperial red ale.
75

BrewDog Vagabond Pale Ale 4,5% SKOTLANTI

BrewDogin Vagabond antaa kovat odotukset ainakin gluteenittomien oluiden suuntaan tai siis ainoastaan juuri vilja-allergikkojen kentälle. Foorumeilla kun on jo ehditty hypettämään kyseessä olevan paras glufreeolut evö. Tuoksu antaa makean havuisia ja hedelmäisen liimaisia säväreitä. Suutuntuma on ananaksisen katkera ja jouluisen rusinainen. Hämmentävää sinänsä? Panimolle ominaista humalaa löytyy ja maku taittuu ketterästi sitrushedelien suuntaan, mutta ruokalusikan kautta sokeroituna. Kokonaisuus on karamellisen kinuskinen ja vetisesti vaisu. Mutta kyllä, muihin gluteenittomiin oluisiin verrattuna tämä menee heittämällä kärkikastiin. Tuotteen valmistuksessa on kuitenkin käytetty ohraa, joten luontaisesti gluteenittomasta oluesta ei ole kyse.
72

BrewDog Hoppy Christmas 7,2% SKOTLANTI

Tänä vuonna olen puolitietoisesti karttanut jouluoluita ja tähän mennessä onnistunut tässä kiitettävästi. Tänään kuitenkin vaimon minulle askartelemasta olutjoulukalenterista ylösnousi skottilainen sesonkibisse. Aikaisemmin vertailin samaa Mikkellerin kanssa vuonna 2012, mutta resepti on tuon jälkeen kerennyt uudistua.

Kirkkaan kuultava olut vaahtoaa hetkellisen hurmoksen aikana keskirunsaasti. Tuoksu on pelkkää BrewDogia aidoimmillaan. Öljyinen suutuntuma on mausteisen maltainen, jota seuraa humaloidun hunajainen ja samettisen sitruksinen jälkimaku. Pihkainen kokonaisuus on täyteläisen nautinnollinen ja toimii parhaiten noin 12-asteisena.
84

BrewDog Hello My Name Is Holy Moose 5,5% SKOTLANTI

Siennan punainen Moose on yksinkertaisesti kaunis. Valo taittaa värin räiskyvään rubiiniin ja rakastavaan raparperiin. Tuoksun puolukkainen aromi piiskaa pakaroita mehumaijan punaisella muoviletkulla. Maku kiihottaa kieltä sourmaisesti sähisten ja jatkaa kohti juonevaa vadelmalakritsaista loppuaan. Hapan, katkera ja aavistuksen vetinen, mutta pitkästä aikaa jotenkin piristävästi epäBrewDoginen kokonaisuus. JätteKiva. Katso myös video!
88

BrewDog Hello, My Name Is Little Ingrid 4,4% SKOTLANTI

HMNI-sarja sai ensimmäisen artikkelinsa myös Suomen maitokaupparajojen sisään. Otin pikku Ingridin matkaan ja sytytin takan. Double IPA tyyppisten isosisarustensa rinnalla Lilla-Inkku on selvästi haaleampi kaikin tavoin. Greippisen trooppinen tuoksu on hyvin BrewDoginen. Suutuntuma on yhtä paljon hillainen kuin venelakkainen. Molempia löytyy. Suomuurain näyttäytyy marjaisen karvaisena nyanssina ja Sadolin sen sijaan pihkaisen tahmeana poskipäiden sisäpinnoitteena. Vettäkin on veneen alla.  Jälkimaku on tyrnisen katkera.
74

BrewDog Mix Tape 8 14,5% SKOTLANTI

Muistan ensimmäisen Mix Tapeni. Olin nauhoittanut kaikki C-kasetin kappaleet Radio Mafiasta ja luonnollisesti nauhalle oli jäänyt taltioon myös juontoja ennen ja jälkeen musiikkiteoksia. Nauha alkoi sanoin: "Huey Lewis and The News laulaa rakkauden voimasta". Vieläkin muistan äänenpainon jokaiselle kirjaimelle. Tämän jälkeen lähti Sean Hopperin valkoiset koskettimet laulamaan. Pure magicmoment.
Oluesta:
Auringonlaskuisen punertava sekä samalla aprikoosin oranssinen olut vaahtoaa hennon nauhamaisesti snifterin reunoja nuollen. Tuoksu on vahvan marjainen ja pehmeän alkoholinen. Takaa kumpuilee intiaanisokerinen rusinaisuus. Perunalaatikkoinen suutuntuma runsaalla siirapilla sivallettuna sivelee suun sisäpinnat öljyisen tahmealla liikkeellä ja telakoituu ikeniin kuin Millennium Falcon Avaruusasemaan.
Alkoholi puskee näillä luvuilla väkisin turhakseltaan päälle. Hiekkapaperinen yrttisyys kiteyttää barley winettoisen kokonaisuuden ja jälkimaku lämmittää kitalakea Captain Morganin lailla. Kokemux.
Tämän pullon kanssa meni kuusi tuntia kuin siivillä.
88

BrewDog IPA is Dead - Kohatu vs Comet ja EXP366 vs Amarillo (single hop)

Ulkoisesti luonnollisesti hyvin samanlaiset oluet ovat osa BrewDogin IPA is Dead sarjaa, jossa samalla reseptillä on valmistettu useampia oluita ainoastaan humalaa vaihtamalla. Tällaiset Single Hop sarjat ovat mielenkiintoisia, koska näistä saa hyvän kuvan kyseisestä humalasta yksinään. Omasta mielestäni alkoholia olisi voinut olla prosentin verran vähemmän, mutta luotetaan skottipunkkareiden ammattitaitoon ja siihen, että tämä on paras mahdollinen alusta humalien vertailuun. Siitähän tässä on kyse, vertailusta. Harvoin jos koskaan oluissa käytetäänkään pelkästään yhtä humalaa, koska näitä yhdistelemällä saadaan aikaan paras lopputulos.
Näistä neljästä humalasta tunnetuin ja käytetyin on ehdottomasti Amarillo, joka itsessään on jo legendaarinen. Muut ainakin itselleni tuntemattomampia. Kohatu taisi olla Uudesta-Seelannista.

Ulkoisia eroja jos pitää väkisin etsiä, niin Comet ja EXP366 ovat ehkä todella pienesti haaleampia kuin Amarillo ja Kohatu. Kohatussa tuoksahtaa selkeästi alkoholi, jota esimerkiksi raikkaan trooppisessa Cometissa ei aisti millään muotoa. Vaahdot ja pitsit ovat vaatimattomat. Hapokkuus on niin ikään miniatyyristä. Maltaisuus Kohahtaa, havuisuus Colahtaa, mansikkaisuus on Exponentiaalista ja heinäpeltojen sekä appelsiinipuiden viitoittama tie vie Amarilloon. Jollain tapaa suutuntumat assosioivat vahvasti Kohatun kohdalla Mikkelleriin ja Cometin kanssa To Øl:iin. Comeetta esiintyy pihkaisella greippisyydellä boostattuna. Kohatussa greippi taittuu enempi smoothisti sitruunan suuntaan ja tunnelma on tropikaalisempi.
EXP366 tuoksuu hedelmäisen mansikkaiselta, kun taas Amarillo on perinteisesti purevan sitruksinen sekä sieraimissa että suussa. Heti Ilkka Lipsasen jälkeen mieleen piirtyy tuohivirsut. Amarillon suutuntuma on pehmeä, mutta loppukaiku sopivasti hyökkäävä. Perus IPAleichoneita, joissa humalat pääosassa.

Hop podium:

C 86
A 85
K 84

E 83

BrewDog Old World India Pale Ale 7,5% SKOTLANTI

Tämän oluen hiivakantaa ei ole tyypattu merenpohjasta nostetuista 1800-luvun olutpulloista, eikä tämä olut maksa 113,50 euroa. Ei hajuakaan mitä maksoi, mutta halvempi oli, moninkertaisesti. Jonkun nettitilauksen mukana tuli.
Kyseessä on BrewDogin oma versio originaalista Intian laivamatkoille suunnitellusta ns. India Pale Alesta, johon lisättiin alkoholia ja humalaa säilyvyyden saavuttamiseksi. Perinteitä kunnioittaen käytössä on iänikuiset brittimaltaat ja humalat (Bramling Cross).  
Samean persikkainen olut vaahtoaa etikettitaiteen antaman mielikuvan vastoin hyvin maltillisesti. Pinnalle kellumaan jäävä neljän millin samettisen beige kerros valaa perässään tiivistä ja karamellisoitua ikipitsiä. Tuoksu on merisuolaisen maltainen ja marjaisen makea. Suutuntuma on yllättävän voimakkaasti yrttinen ja fenolinen. Jälkimaussa lääkemäisyys alkaa muistuttaa ammoniumkloridia ja etenkin Apteekin Salmiakki pyörii mielen sopukoissa. Nesteen lämmetessä alkoholi nostaa päätään jopa hieman häiritsevästi. Heti alkuun ilmennyt pieni tunkkaisuus kasvaa entisestään. Suolaisuus ylittää makeuden. Akvarellimaalaukset ovat raikkaita, mutta liiallisen värin käytön sanelemana ahdistavia. Old World IPA on umpeen maalattu akvarelli. Heitän täyteläisyyteen humaltuvalle tuhkaisuudelle pelastusrenkaan. Pikkusuolaiset juustotkaan eivät nosta makuharmoniaa tasapainoon yhtään sen paremmin kuin kuljetusalus Parainen Estoniaa. Joskus ensimmäisenä paikalla olokaan ei auta. Alkoholisuuden kumppaniksi lyöttäytyy öljyinen tahmaisuus. Olut on lämmennyt lisää. Pullokoko on laatuun verrattaen ylimitoitettu. Pienempänä annoksena olisin varmasti ollut hövelimpi pisteiden suhteen.
78

Olutturismia: Tallinna (Don´t try this in Finland)

Tallinna on ollut jo jonkin aikaa olutihmisten huulilla muunkin kuin viinarallin nimissä. Etelänaapurin pienpanimobuumistakin puhutaan. Suomalainen Sori Brewing pystyttää laitteitaan vanhaan asetehtaaseen ja Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere on avaamassa craftbeer-verkkokauppaa, jonka kautta voi tilata suomalaisia pienpanimo-oluita Suomesta Tallinnan kautta Suomeen rahdattuna. Samaan aikaan Virolaiset pienpanimot tehtailevat lukuisia uutukaisia markkinoille. Puolentoista euron tuoppien vaihtoehdoksi Tallinnaan on sadellut yksi toisensa jälkeen mielenkiintoisempia olutravintoloita ja pubeja. Näiden perään lähdimme juoksemaan, mutta jo ensimmäisen paikan jälkeen tajusimme, että yksi ilta on aivan liian lyhyt aika kaupungin tarjoaman kattauksen läpikäymiseen. Siispä nautimme joka hetkestä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui suunnistustaito. Twitterin kautta useita suosituksia saaneena olin tulostanut old schoolisti kartan, jonka avulla pääsimme pisteestä a. (Peppersack) pisteeseen b. (Hopner) vain reilussa puolessa tunnissa. Jokainen Tallinnan tuntija voi nyt hymähdellä. Kyllä, matkaa kohteiden välissä on alle 50 metriä, mutta reittivalintamme sai sen tuntumaan kilometreiltä. Hopnerin löydettyämme emme olisi halunneet sieltä poistua. Koskaan.

Janoinen mieleni valitsi ensimmäiseksi olueksi Thwaitesin 13 Gunsin. Pullo maksoi kokonaiset 3,90€. Uuuh.

 

 Seuraavaksi silmiini osui postimiehiä varten suunniteltu tiimalasin mallinen oluttuoppi, johon ei ole kuin yksi kaadettava belgi. Kwak. Puutelineessä tarjoiltuna neljä euroa kaksikymmentä senttiä. Telineen originaali tarkoitusperä on ollut hevosvankkureissa oluen nauttimiseen liittyvä käytännöllisyys, mutta näin 2000-luvulla historia ja esteettisyys tuovat kyseiselle vahvalle belgi alelle aivan erityislaatuisen nautinnon, eikä Tallinnan Hopner muuta tunnelmaa kuin ainoastaan pykälien mitalla ylöspäin. Suussa silkkaa samettia, mausteista makeutta ja rumeliinistä rusinaisuutta.

BrewDog Punk Pale Ale 4,6% ja Punk IPA 5,6%

Nämä punkkarit ovat odotelleet kellarin ylähyllyllä a.k.a. IPA/BBF lähestyy hyllyllä a.k.a. pikaisesti arvioon hyllyllä jo tovin ja heti alkuun voidaan todeta, että tuoreita (muttei vanhojakaan) tuotteita ei nyt maistella.
Suomen markkinoille suunniteltu maitokauppapuolen versio vaahtoaa (rusehtavasti) erittäin paljon runsaammin kuin Alkon rivimies (valkoinen vaahto). Värin puolesta eroja ei juurikaan pysty havaitsemaan. Jos jotakin olisi pakko raapaista, niin pale ale vaikuttaa ehkä aavistuksen sumeammalta kuin IPA. Miedomman pitsi on etäistä ja harvaa verraten isoveljensä tiiviiseen ja peittävään pitsiin. Pale Ale tuoksuu Viking Linen kokolattiamattoisen multaiselta ja IPA hedelmäforresterin piilevältä humalapesäkkeeltä. Aikaisemmin yksinään juotuna Pale on maistunut ihan jeessiltä, mutta näin IPA:n rinnalla kontrasti on aika suuri. Tekisi mieli kokeilla saako BrewDogin IPAsta Palea pelkästään vettä lisäämällä, koska hieman sellainen vaikutelma tästä tulee.
PPA 80
PIPA 88

BB eli Barleytä Bromarvissa: BrewDog Clown King 12% SKOTLANTI vs Laitilan Kievari Barley Wine 8,3% LAITILA

Laiturin nokassa kaksi barley viiniä. Varsinaisesti kypsytetyistä yksilöistä ei voi puhua, vaikka Kievari onkin muhinut kellarissa pari vuotta ja Brewdoggi yhden. Laitilalainen höyryää korkin riuhtaisun seurauksena. Ulkonäöllisesti skotti on kuin kruununjalokivi alemmalla dekolteella, kun finski sensijaan muistuttaa terassin pielessä lepäävää olutsakkaa, johon on tumpattu yksi jos toinenkin tupakki. Vaahtojen erot voi helposti havainnoida kuvasta. Kotimaiseen beewiihin jää niin ikään runsaampi harso ja pitsi. Tuoksut ovat makean maltaisia, joissa Clown King etuilee trooppisella hedelmäisyydellä ja Kievari mausteisella rusinaisuudella. Miedompi vaihtoehto tuntuu suussa miellytävältä marjasuklaalta vehnäisellä sahtisuudella höystettynä. Pelle Kuninkaan 12% alkoholia tökkii jo jossain määrin etanolisella makeudellaan, eikä nautittavuus löydä oikeanlaista huippukohtaa. Loistavia Barley Winejä molemmat, mutta tällä kertaa kotimainen maistuu paremmin.
BrewDog 83
Kievari 85

Brewdog Hello My Name is Päivi 8,2% SKOTLANTI

Brewdogin "Hello My Name Is" sarja sai odotetun uutuuden ja ainakin kotimainen sosiaalinen media humaltui jo pelkästä oluen olemassaolon tietoisuudesta. Brewdog on pistänyt teeman mukaista olutta rahtiin yleensä maihin, joihin ovat aikeissa avata omaa kuppilaansa. Kuuluisimmaksi näistä kuitenkin on noussut Vladimir, joka tuli ulos Sotshin olympialaisten kynnyksellä. Sarjan oluet ovat kaikki tyyliä DIPA ja vahvuudeltaan 8,2%:sia. Erot ovat lähinnä mausteena käytetyssä marjassa, mutta myös humallajikkeet ovat vaihdelleet. Päivissä on mausteena tyrniä ja humalissa ainakin Bravo herättää mielenkiintoa.
Panimon kotisivuilla ja somessa kyseltiin Suomen vastaavaan olueen sopivaa nimeä. Ehdotuksia tuli paljon; Matti, Perkele, Jussi, Veikko, Kimmo, Pekka, Väinö, Louhi, Spede yms. Huhtikuun puolessa välissä Brewdog tiedoitti, että ehdotuksissa miesten ohi suosituimmiksi nimiksi olivat kasvaneet Aino ja Tarja. Ilmeisesti tämä sai äänestysaktiivisuuden huippuunsa ja lopulta Päivi kiilasi ja vei ykkössijan valtakunnan ykkösnaisena.
Päivin iho on sopivasti päivettynyt ja olemus muistuttaa tuoretta männyn pihkaa. Otsa kohoaa keskirunsaasti, mutta tipahtaa kuin västäräkki lipputangosta jättäen jälkeensä ohuen harson, jonka keskelle muodostuu juuri teroitetulla kairalla kairattu avanto. Maltaisen marjainen ja myskisen makea tuoksu vie jollain tapaa ajatukset aavistuksen huonompilaatuisempaan virolaiseen hotelliin, jossa pääasiallinen tuoksu tapeteissa on hiki. Maistuu oluelta.  Tyrniä en ole erottaa, mutta jälkimaku saattaisi olla jotain siihen suuntaan. Jos en paremmin tietäisi, lähtisin veikkaamaan vadelman perään. Jääkaappikylmänä ja muutaman asteen nousun jälkeenkin mukavasti menettelevä ja prosenttejaan miedomman oloinen olut, mutta lämpötilan noustessa huonearvoja kohti, ympäristö kohdentuu hikisen tallinnanlautan autokannen alle. Ihan ok, vaikkakin pienoinen pettymys. No, tätä oluttahan ei maulla myydä.
79

BrewDog Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

"For freaks, craft beer junkies and stamp collectors only."
Aikaisemmin kyseinen humalahallusinaatio kävi maistissani Helsinkikierroksella Angleterressä, jolloin tykästyin tuotteeseen etiketin varoituksista huolimatta tai niistä johtuen. EOS, pohjalla oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja nestepainoitteinen päivä. Tällä kertaa, kuten yleensä, aloitetaan puhtaalta pöydältä. Baaritiskillä havaitsemiani humalahöttösiä ei lasissa esiinny. Olut on oljenkeltainen ja samean orankinen. Vaahto on silkkii ja samettii samaan aikaan ja pitsi piirtää geometrisia kuvioita ilmaan kuin pallonivel tanssilattialla. Trooppisen hedelmäinen tuoksu on samaan aikaan mäntymetsäisen havuinen ja voikukkaisen ruohoinen. Tuoksu ei vielä iske humalaporaan, mutta asia korjaantuu maussa. Katkerot ovat tosiaan sitä luokkaa, että asfalttiin saattaisi saada hiushalkeaman pelkästään kaatamaalla nestettä pintaan, mutta siihen ei sentään lähdetä. Liian arvokasta lientä ja hyvääkin vielä. Jälkimaku on humaloinnista humaltuneen tunkkainen ja raikkaus huutaa hotellin ikkunoista ulospääsyä. Ei aivan edellisen maistin legendaarisuuden arvoinen, mutta selkeästi erinomainen.
90

BrewDog Watt Dickie 35% SKOTLANTI

Lääkepullossa lepäävä olut on niin ikään lääkepulloisen punertavan ruskeaa ja tahmean oloista lietettä. Tahmaisuus johtuu selkeästi nesteen alhaisesta lämpötilasta ja notkeutuu nopeasti huoneenlämmössä. Tuoksu on vahvasti etanolisen marjainen ja fenolisen oksettava. Luumuinen lääkärileikki kuvottaa joka saralla. Suussa makaa siemaus moottoriöljyssä marinoitua sulaa toffeeta. James Watt ja Martin Dickie kehaisevat kokeilemaan olutta myös "On the Rocks" tai cocktailin osana, mutta empä taida taipua pilaamaan iltaani enempää. Venäjä - Suomi MM14-finaalikin näyttää karkaavan käsistä Keuruun Kovaltshukin hakatessa kiekkoa ylärimaan.
11

BrewDog Prototype 2013 Interstellar 6,5% SKOTLANTI

80-luvulla Esson-baarissa, siinä pajatson vieressä, tuoksui kutakuinkin samalta kuin BrewDogin prototyyppioluen tulppaanilasin reunamilla. Tunkkaisen tupakkainen ja aavistuksen hikinen duunarihaalari yhdistyvät bensa-aseman Kaurismäki tyyppiseen yösydämeen. Tunnelma on jokseenkin suomalainen. Maussa on ruista, ruohoa ja reippiä, jotka päättyvät kotikaljamaiseen makean maltaiseen ja ruskeaan sokerihiivaan. Humalat Magnum, Willamette ja Amarillo puhuvat.
78

BrewDog Libertine Black Ale 7,2% SKOTLANTI

BrewDogin black IPA taisi tulla Alkoihin vähän Panimo Hiiden Pläkin jälkeen. Oluen väri on kaadettaessa ruskea, mutta suureen maljaan päästyään brownin erottaa bläkistä ainoastaan ohuen lasin reunapinnoilla uumoileva siirappinen suklaisuus. Runsaan vaahdon pitsi on kauniin epäsymmetrista ja nauhamaisen ohutta. Savuisen siirappinen tuoksu jatkuu maussa greippisenä Röllimetsänä, jossa jälkimaku nuolee suklaakakkuvispilää sikari toisessa kädessä puoliksi poltettuna. Jossain keskivaiheilla tunnelma on sekunnin ajan hyvin lakritsainen. Huomaan tykästyväni yhä enemmän näihin BIPA:ihin, enkä pysty sanomaan onko tässä esim. edellä mainitulle Hiisin Pläkille missä suhteessa huonompi tahi parempi öljy. Ainakin yhtä liukkaasti kulkee molemmat eli loppuvat ennen aikojaan :(
86

BrewDog Bourbon Baby 5,8% SKOTLANTI

Bourbon tyyppiseen olueen on ehkä hivenen vaikea tarttua Harwallin Maltin jälkeen, joka ei nyt varsinaisesti ollut mikään valttikäsi. Nyt kuitenkin ollaan skotlantilaisella maaperällä, eikä Brewdogilta tähän mennessä vielä pettymyksiä ole tullut, joten odotukset ovat ristiriitaiset.
Lapsivesi on colan ruskeaa, aavistuksen tiilen punertavaa ja heikosti vaahtoavaa. Jack Danielsinen tuoksu lupaa maltaista vaniljaa tammisella viskikaiulla. Vahvimpana esiin puskee kuitenkin tumma suklaakonvehti. Suutuntuma on siirappinen ja tamminen. Viskisyys nousee parhaiten pystyyn jälkimaun puolella. Intiaanisokerinen makeus tuntuu suussa miellyttävän rusinaisen marjaiselta ja savuisen sumppiselta. Kokonaisuutena erittäin samettinen ja sileä. Apgarin-pisteissä vahva ysi.
91

Keikyperhe Helsingissä 9/13

Keväällä vietimme varpajaisia Porvoon saaristossa ja vastaanotin lahjoista hienoimman. Nyt oli lunastuksen aika. Puolet porukastakin saatiin kasaan. Seuraava raportti kertoo varpajaisista vol 2 - the lahja:

Kello 12:20 @ Pullman Bar

Fuller´s Jack Frost 4,5% ENGLANTI

Heti aikataulusta myöhässä.

Tulimme nauttimaan kohteeseen real alet. "Ei ole. Ensi viikolla tulee".

Paikataan asia kevyellä ja hedelmäisellä Fuller´sin Jack Frostilla. Maistuu hyvin illan ensimmäisenä oluena. Jussi korjaa: "Ei nyt oo ilta. Nyt on päivä."

Viisi erittäin täyttä tuoppia pöydässä herkullisen punakkaa ja kuparista winter alea.

Kermainen vaahto on lyhyt, mutta tiiviin samettinen pitsi sitäkin korkeampi. Marjaisen makea ja maltainen tuoksu antaa myös pieniä diasetyylisiä värinöitä, jotka asettuvat kohdalleen makuosastolla. Tunnistaa Fuller´siksi. Viljainen jälkimaku päättää kokonaisuutena kohtalaisen vaisun marjamehuhärdellin, mutta tähän aikaan päivästä oikein toimivan kevyt paketti. Nimestä tulee mieleen Arnold Batmanissa. Puistatus.

No Frost.

72

Jussi: Hedelmäinen sahti 65

Teemu: 75

Jani: Vähän mehumainen 61

Sasu: Karvas, kiire, liian hedelmäinen 52

ka. 65

Kello 13:30 @ Oluthuone Kaisla

De Ranke XX Bitter 6,2% BELGIA

Talon valikoima vetää sanattomaksi. Tulimme nauttimaan belgialaista isosta pullosta.

Kysyn suosituksia, johon baarimikko vastaa, ettei voi sietää belgialaisia oluita. Ovat kuulemma "ihan liian makeita". XX Bitteriä hän on joskus maistanut. Pistetään sitten sellainen. Löytyyhän kyseinen pullo myös "1001 beers you must taste before you die" listalta. Näillä mennään.

De Ranken vaahto pyrkii pyramidin muotoon kohoten muutaman sentin lasin yläpuolelle. Saippuainen hattara jättää myös arvoisensa paksun ja roikkuvan pitsin. Tuoksu on multaisen sitruunainen. Ensi puraisu herättää pöytäseurueessa mielenkiintoisia ilmeitä. Bitter on XX(L). Suutuntuma on emäksinen. Muistijäljet johtavat viikon takaiseen kylpyhuoneen kuuraamiseen. Tälläkin aineella saattaisi saada kaakelit kiiltämään.

Kokonaisuutena mausteisen sitruksinen ja pesuainemaisen hapan.

Parasta tässä on katkeran kuiva jälkimaku, joka jää suuhun erittäin pitkäksi aikaa.

BBF 2017. Joko kyseinen pullo on liian tuore tai yksinkertaisesti viallinen. En löydä odotettua nautintoa. Ulkoisista ominaisuuksista joka tapauksessa yltiöpäiset pisteet. Jos tulevaisuudessa XX löytäisi tiensä myös Alkon valikoimaan, kokeilisin ehdottomasti uudestaan kellaroinnin kautta.

70

Jussi: Greippikilju 75

Teemu: Karmea ensipuraisu. Paranee opin karttuessa, loppulasista kutkuttelee jo kivahkosti. 60

Jani: Ensimaku karvas ja paha. Maistui heinälle. 57

Sasu: Luotaantyöntävä haju. Maku fresh. Persoonallinen. 74

ka. 67,2

Kello 13:50 Välipalan aika Kaislassa.

"Odotetaan 10 minuuttia, jotta saadaan toasteja". Odottelu-Smörret saadaan seinän takaa kuljetettuna pöytään. 10 min jälkeen siirrymme seinän taakse. Ainoastaan Tuke ottaa toastin. Muille maistuu olutlautaset ja bratwurstit.

Plevnan Smörre IPA 5,9% TAMPERE

Mahonkinen väri, jonka päällä maltillinen vaahto, josta patinoitu valuva pitsi.

Trooppisen hedelmäinen tuoksu saattelee makumatkan Välimereltä banaanien kautta takaisin supimetsään maussa esiintyvän pihkaisen männynhavun kautta. IPAisuus tulee vahvimmin esille jälkimaun kautta. Diasetyylinen liukkaisuus jää voimaan. Kevyt ruis-IPA moneen makuun.

85

Jussi: Paksu ja jouluisa. 70

Teemu: Mahtava puraisu belgiyllätyksen jälkeen. Tumman makea röyhy. Viipyilevä ja kutkutteleva jälkimaku. Tampere on herkku! 79

Jani: Maistuva ruokaolut 80

Sasu: Fresh, määrä liikaa. Pieni kahvinen sivumaku häirihee. Hyvä "IPA"-maku. Pidemmän päälle puuduttava. 69

ka. 76,6

Kello 15:00 @ Molly Malones

Guinness Draught 4,2% IRLANTI

Olutvalikoima ei huimaa päätä. Juon ensimmäistä kertaa Guinnessia hanasta. Pisteet autenttisuudesta.

Sasu "ei juo tummaa olutta". Maistaa kuitenkin. Neljä Guinnesia ja yksi lonkero.

Jani: "Ei oo vetinen....(maistaa) ai, no onhan se"

65.

Jussi: Oikein kiva, kevyt kahvinen. 72

Teemu: Parempiakin on, vaikka varma. 77

Jani: Lämmin maistuva vaahto. Muutoin perus ok. 69

Sasu: Laimean kahvimainen. Liian lämmin. Mauton. 41

ka. 64,8

Kello 16:15 @ Angleterre

Laitilan Kievari Kölssi 4,6% LAITILA

Viljaisen kevyt tuoksu. Vaahto ja pitsi ovat vaatimattomat. Kölschinen suoritus Suomesta, mutta laimea kokonaisuutena. Talon vihanneksinen maku mukavasti taka-alalla. Ei mitään erityistä. Tuoppien lomassa puhelu Raumalle Kölsch-asiantuntijalle. Laitilalainen yksilö ei herätä riemunkiljahduksia.

72

Jussi: Kevyt ja vetinen. Terassilla uppoava. 68

Teemu: Paska. Kentien oikea kölch jotain herkkua. Lapparikin on tätä parempaa. 3 poäng, siis kolme.

Jani: Vetinen, mutta parempi kuin kotimainen bulkkiolut. 44

Sasu: Laimeahko. Miellyttävä. Helppo. 78

ka. 53

Fuller's Organic Honey Dew 5,0% ENGLANTI

Alkon hyllyistä tauolla olevaa hunajalientä löytyy tiskin takaa. Hunaja ei jää epäselvyydeksi millään osa-alueella. Tuoksun kukkaisuus suorastaan valuu keltaista mahlaa ja maussa viskoottinen sokeriliuos päästää makeutensa totaalisesti irti. Humalointiin voisi ladata lisää paukkuja hunajaisuuden kustannuksella. Tunkkainen. Klassinen honey beer, mutta ei parhaimmistoa.

73

Jussi: Honey & Dew 60

Teemu: Ei saa mausta kiinni. Pojat sano et ok ja honey maistuu. 73

Jani: Huomattavana hunajainen tylsä hohhoijaa 46

Sasu: Hunajayltäkylläinen, vieras/outo 57

ka. 61,8

BrewDogin Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

Tässä vaiheessa pidän palaveria asiantuntevan baarimikon kanssa (joita tuntuu välillä olevan harvassa) suomalaisesta pienpanimokulttuurista, real alejen tarjoilusta ja tottakai - punk-asenteesta.

Jälkimmäistä vahvistaakseni lasiin kaadetaan BrewDogin katupora.

Ehkä pienoinen virhe prosentit huomioon ottaen ja vaatii jälkeenpäin pienen pölytyskävelyn pitkin Helsingin katuja, mutta pikku hiljaa aivonesteet kirkastuvat. Muilla spekseillä mitattuna kyseessä ehdottomasti illan paras olut. Odotetusti. Humalhöttöä seikkailee lasin pohjapuoliskossa. Kaikin puolin rapsakan humaloitu ja herkullisen hedelmäinen. Virkistävän greippinen jälkimaku.

94

Kello 17:40 @ Villi Wäinö

Katselen himoiten Rekolan Kesäkollia.

"Ei mitään Rekolaa. Eiks se nyt oo jo niin nähty", Jani valitsee seuraavaksi olueksi:

Suomenlinnan Piper Wit 4,7% HELSINKI

Sameahko ja runsas vaahto. Tuoksu on mausteisen appelsiininen. Saippuaisuus dominoi ja kokonaisuus jää lajinsa puolesta valjuksi. Korianteria voisi olla leipälapiollinen enemmän.

70

Jussi: Greippeisä kiljahtava. Kiva bukee. 73

Teemu: Menee. (ei pisteitä)

Jani: Hyvä, raikas. Hieman fairia. 77

Sasu: Kiljumaine, liian tuhti. Liuotinmainen. Raikkaudesta pojot. 32

ka. 63

n. kello 19 @ Gastropub Stone´s ------ n. kello 23 @ Pub Sirdie

Loistavat hampurilaiset illalliseksi, josta pussibulkkipiknikille Kaisaniemenrantaan.

Myöhäisillan viimeinen laude, Pub Sirdie, tarjosi ehdottomasti koko päivän aidoimman tunnelman.

Lasissa lonkeroa.

Jani: London. Raikas, maistuva, kirkas ja epäolutmainen 13

Jussi: Maistuu lonkerolta. Olueksi vähän greippinen. 62

Teemu: London. Ei lisättävää. 73

ka. 49,33

Summa Summarum

Smörre 76,6

XX 67,2

Frost 65

Guinness 64,8

Wit 63

Honey 61,8

Kölssi 53

Longero 49,33

(Jack Hammer 94)

BrewDog Fake Lager 4,7% SKOTLANTI

Vaaleankeltainen pilsner, jolla samettinen ja höttöinen vaahto. Pitsi on hyvin tiivistä ja piirtävää.

Makean margariininen tuoksu nostaa kesän niittykasvillisuuden aromit jälleen mieliin. Ruohoisen raikas maku on jollain tapaa hollandaisen tulppaaninen.
Sanottakoon vielä, että kerrassaan nerokas title tällä oluella.

79

Mikkeller Hoppy Lovin’ Christmas 7,8% TANSKA/BELGIA / BrewDog Hoppy Christmas 7,5% SKOTLANTI

Samalla nimellä varustettua jouluIPAa vertailussa.
Ensimmäinen suuri ero tulee ilmi jo kaadettaessa. Mikkellerin Belgiassa pantu Happy Hoppy kuohuaa parran kautta niin housuille kuin sohvallekin. Kaatoteknisesti homma meni siis sanan mukaisesti reisille. PunkBrewillä vaahtoaminen tapahtuu huomattavasti varovaisemmin ja tasaisemmin. Tanskalaisen vaahto jää tönöttämään suurena fallostattina keskelle lasia. Pitsi seuraa samaa kaavaa ja kerääntyy tattikaverille runsaan paksuna lasin reunoille, vaikka toisenkaan pitsissä ei ole moitittavaa. Mikkellerin ollessa samea, Brewi on kirkas.
Nimenmukaisesti molempien tuoksussa on enemmän kuin runsaasti humalaa, mutta BrewDogilla sitruuna vetää enemmän puoleensa. Mänty on vahvasti läsnä kummassakin ja Lovin´issa se on mainittu jopa mausteena kaikkien humalien (Magnum, Amarillo, Columbus, Centennial ja Citra) kaverina.
Kokonaisuutena Mikke on öljyisempi ja persikkaisempi kuin papayaisempi ja mustaherukkaisempi BrewD.
Loistavia IPAja kumpainenkin, mutta silti, ei niin yllätyksellisesti, pisteet menee Tanskaan (Belgiaan).
Mikkeller 83
BrewDog 79

Malmgårdin kreiviltä haetut tuopit oli pakko ottaa framille.