Finnjävel

Reality/pop-up-ravintola Finnjävelin nimikko-olut on kyseisen perinnefinediningillan sommelier Samuil Angelovin ja Hopping Brewstersin Kimmo Kyllösen yhteistyössä pantu "muinaisolut" eli gruit amerikkalaistyyppisellä pale ale pohjalla. Gruitteihin henkilökohtaisesti lähiaikoina paljoltikin tykästyneenä odotukset ovat samalla tyylilajin suhteen hyvinkin korkealla, mutta toisaalta ajatuksin onkohan tästä mihinkään?

Korkkaamisvaiheessa sitruunalakritsainen tuoksu pulpahtaa pintaan ja tuo mieleen Laihian markkinoiden metrilakukojun, mutta lähes samanaikaisesti oluen sielu vapautuu jo todelliseen mittaansa. Tunturipuroisen tiivis puolukan ja appelsiinisuklaan liitto painii vuoron Pohjolan katajissa ja tropiikin papajapuiden seassa. Lasiin kaatuu kuravetisen alkukantaista nestettä, joka on pantu Akaalla. Valoon vieden olut muuntautuu kuitenkin kirkkaan kultaiseksi keikyksi. Ajatukset laukkaavat taas kääntöpiiriltä toiselle, mutta Napapiirinen notkeus nillittää näennäisesti nasevimpana näkökantana. 

Suussa sulava suutuntuma sivelee sisulla ja suutelee suklaalla. Kertakaikkisen jännä liemi kyseessä. Hiivainen marmeladi tuo mieleen jotain mummolan makuja ja hajuja, joista en sen enempää saa kiinni. Poskissa pirullisen pihkainen puolukka puhkuu puisen paletin palkeilla piirtäen paleontologisia pääkalloja pyrexin pinnan pitsiverhoiluun. Huh, hunajainen makeus villitsee samalla kaivaten vierelleen jotain hapanta. Tätä makeutta aavistuksen alas samalla kirpeyttä korostaen, niin avot! Se olisi jävlä gott!

Hopping Brewsters Warthog IPA 5,4%

Erä #118

Kellarin pöydällä lepäsi yksinäinen Hopping Brewstersin kruunukorkki ilman minkäänlaista muistikuvaa siitä minkä pullon päältä hänet oli aikoinaan korkattu? Blogin puoleltakaan ei vastausta herunut, joten korkki jäi mysteeriksi. Kyseisen akaalaisen panimon tuotteita on toki tullut nautittua useampiakin erinäisten oluttapahtumien yhteydessä, mutta tämä on nyt ensimmäinen joka päätyy omaksi keikypostaukseksi. Warthogia on pantu jo panimon syntyhetkistä (2014) lähtien, mutta tämän syksyisessä Suomen Paras Olut kilpailussa mainetta niittäneenä sadan IBUn jenkki-IPA päätyi vihdoin myös monopolin hyllyille.
Ennen kuin lasi alkaa ammottamaan tyhjyyttään sanotaan nyt muutama sananen itse oluen nauttimisestakin. Kauniin keltainen keikyhän siinä on menossa oranssiin. Trooppisen mansikkainen tuoksu sisältää myös havuja ja sitruksia. Suutuntuma ei ole ollenkaan niin hyökkäävä kuin oletin. Katkerot lyövät päälle vasta jälkiliu´un yhteydessä. Humalaa toki löytyy ihan villisikana, joita tässä tapauksessa näyttelevät herrat Magnum, Centennial, Citra ja Columbus.
78

Crimson - syntisen punainen intiaani

Twin Peaksia tai Moulin Rougea tapaileva esirippu kätkee taakseen syntisen punaisen oluen, joka on pantu Akaan Hopping Brewstersillä tyttöjen toimesta. Ensimmäisen filmatisoinnin mukaan Crimson voitaisiin suomentaa verenpunaiseksi, mutta toinen mielleyhtymä tuo esiin myös adjektiivikäännöksen kevytkenkäinen.
Neste itsessään on enemmänkin ruskea kuin punainen, mutta pientä rubiinin kiiltävyyttä on aistittavissa auringon osuessa Teku-lasin reunoille. Tuoksusta aistin välittömästi viime viikkojen lempihumalani, Mandarina Bavarian. Lämmin euforia valtaa mielen. Siihen lisänä pähkinäistä makeutta havupedillä. Myhäilevän mansikkainen maku myötäilee mielialaa samalla, kun karamellisen mäntyinen kokonaisuus kietoutuu kielen ympärille aiheuttaen enemmän kuin kohtalaisen mukavuuden tunteen. Crimson (5,9%) saavuttaa triumfin torvien soidessa.
87