Kimiton kylmäsavustettu sour saison lohipasta (vaimolle)

Joulun jälkeen ainakin yksi googlatuimmista asioista on mitä tehdä kinkun jämillä ja ainoa oikea vastaus siihen on hernekeitto. Meidän joulupöydässämme on lihan sijasta runsaasti kalaa. Tällä kertaa kylmäsavustettua lohta jäi jonkin verran yli, eikä tuota voi kovin kauaa jääkaapissakaan enää muhituttaa, joten pastan tekeminen häämöitti horisontissa. Tavallisemmin kyseisessä ruokalajissa käyttäisin valkoviiniä, mutta tässä reseptissä korvasin vineton Kimito Brewingin Rhubarb Sour Saisonilla. Valmistusaika n. 10 minuuttia.

Ainekset:

Kylmäsavulohta

Punaista paprikaa

Sipulia

Kermaa

Tuorepastaa

Rhubarb Sour Saisonia

Sitruunamehua

Vehnäjauhoja

Pippuria

Suolaa

Tilliä

1. Pilko kylmäsavulohi ja marinoi se sitruunamehulla. Rouhi joukkoon suolaa ja pippuria. 

2. Pilko sipuli sekä paprika pieniksi kuutioiksi ja kuullota ne hennosti voissa.
3. Heitä tuorepasta kiehuvaan veteen. Keitä kolme minuuttia.

4. Lisää kylmäsavulohen siivut pannulle ja pyöräytä pikaisesti kohtaan viisi.

5. Lorauta joukkoon sopivasti Kimito Brewingin Rhubarb sour saisonia.

6. Kaada heti perään pannulle kerma, johon olet sekoittanut jo aiemmin knaapullisen jauhoja. Sekoita ja kiehauta.

7. Valuta tuorepasta ja lisää se paistinpannulle. Nostele kevyesti kastike ja pasta sekaisin. Kruunaa tillillä ja pippurilla. Tarjoile ja nauti heti. 

Chateau Izabel Carsin Barrel Aged Imperial Milk Stout 10,0%

Eräänä iltana Kemiöstä lähtiessäni Kimito Brewingin Jonas ojensi tyttärensä mukaan nimetyn oluen käteeni ja kehoitti korkkaamaan illalla. Kyseessä oli panimon ensimmäinen punaviinitynnyrissä kypsytetty (4kk) olut. Lesti lähti välittömästi polttelemaan sormenpäitäni. Yhtään muita samassa yhteydessä käytettyjä termejä väheksymättä, tässä etiketissä komeilivat oman henkilökohtaisen olutmaailmani kolme ehkä kauneinta sanaa; imperial milk stout.  Mutta sitten, syksy yllätti. Hormit oli nuohoamatta ja kilkkeet tilaamatta. Voisiko näin kiehtovaa olutta nauttia ilman takkatulen lämmittävää loimua? Soitto nuohoojalle sekä kirvesmiehelle lukitsivat pullon avauspäivän muutaman viikon päähän tulevaisuuteen. Päivät kuluivat bulkkikaljaa kaataessa, kunnes vihdoin piipusta nousi valkeaa savua ja lasiini laskeutui mustaa nestettä.

Jo kruunukorkkia raottaessa punaviinisen tanniininen tuoksu leviää ympäröivään ilmaan muodostaen takkatulen suitsutuksen symbioosissa erittäin euforisen kulissin. Suutuntuma on öljyisen viskoosinen sekä samettisen sulava. Bordeauxilaista pehmeyttä tammisen täyteläisyyden siivittämänä. Loppuliukuna laktoosi laskeutuu lavalle ja voitelee kokonaisuuden umpeen jättäen ilmaan happaman metsämarjan makean suklaisuuden (sweet and sour).
Hetken ovat täydellisiä, yhdessä että erikseen.
Hiillos ja olut.

Damn Good Cherry Pie

Saavumme rähjäisen oloisen tehdashallin pihaan, jonka ainoa väripilkku on juuri pihaan ajamamme Kimito Brewingin pakettiauto tai tarkemminkin sen kylkiteippaukset. Kaurismäkeläisestä atmosfääristä siirrymme toiseen. Lukitun oven takaa paljastuu työmaa. Äänten kaikuessa kylmän hallin seinältä toiselle kvartsin sekä graniitin voi aistia niin ilmassa kuin ihollakin. Mielikuvitus mutisee maltaisen makeasti; tähän tilaan saadaan vielä panimo.

Kimito Brewingin vanhat tilat alkoivat käydä ahtaiksi, mutta Kemiön saarelta löytyi uutta lääniä valloitettavaksi. Kaksi kuukautta ensimmäisistä kuvista ja "pienen pintaremontin" jälkeen entiseen Suomen Sokerin tehdashalliin siirrettiin panimon koko kalusto, sekä luonnollisesti jotain uutta. Vaikka uusien tilojen myötä tankkien väliin mahtuu hieman muutakin kuin jakoavain, niin mitään eksponentiaalista tuotannon kasvua ei kuitenkaan olla havittelemassa. Pari uutta tankkia kuitenkin löysi uuden kodin ja tilaa piisaisi vaikkapa sirolle tynnyrikypsyttelylle. Kiinteistössä riittää nimittäin nyt provinssia joka suuntaan. Neliöitä vanhaan tilaan verrattuna on jopa kuusinkertaisesti, eikä kattokaan tule aivan heti vastaan.

Kaurismäkeläisestä uuden panimon ilmapiiristä siirrytään omiin kotioloihin ja lasissa olevan imperial stoutin mukana hienokseltaan Lynchimpään tunnelmaan. Kimiton ja Hiisin collaboraation nimestä, Damn Good Cherry Pie, assosioituu väkisin agentti Cooperin lausahdukset Twin Peaksin Double R Dinerin tiskillä. Olisikohan tässä muuten kyseessä Tatu Hiitolan viimeinen yhteistyöolut Hiisin saappaissa ennen lähtöä Tankerille?

Tammikuun neljäntenä päivänä pullotetun oluen tuoksu on paahteisen praliininen ja maltaisen mokkainen. Surrealistisen suunmyötäinen suutuntuma sipaisee kirsikkapiirasta taikinareunuksesta, vaikka kokonaisuus pysytteleekin enemmän perinteisemmän suklaakakun suunnalla. Jälkimaussa cherryn kone yskähtelee hieman voimakkaammin, mutta lakritsaisen luumuinen loppu sanelee lopputahdit. Selkäranka jää loppujen lopuksi aavistuksen ohkaiseksi, mutta laatutuote joka tapauksessa. Kellarin kolkkoutta kaipaavalle yksilölle sitä on annettava, joten otetaan toiset tyypit tästä muutaman vuoden jälkeen. Nyt kuitenkin odotellaan ensin mitä Kimito Brewingin uusista tiloista alkaa syntymään.

Nyt hanassa - Feeling the Galaxy

KimitoKeiky-kotiolutkilpailun voittajaolutta on nyt vihdoin saatavilla! Pitihän tuota itsekin päästä pikimiten maistamaan ja heti kun tieto tuli, niin luonnollisesti käänsin kokardini kohti Porvoon Paahtimoa. Torstaina hanapaikan vallannut Feeling the Galaxy näytti lasissa juuri niin hazyltä ja juicyltä kuin toivoa saattoi. Trooppinen tuoksu valtasi tiiliseinien verhoaman nahkasohvaidyllin ja hedelmäisen raikas New England IPA kumoutui kiduksiin hellän laktoosin saattelemana. Makean mangoinen milkshake sai vastapainoa sirosta sitruksesta kermaisen mallasrungon samalla ylläpitäen kokonaisuutta ryhdissä. Ihanan tuoretta!

Feeling the Galaxy - Voittajan keitto

Viime heinäkuussa Kemiönsaarella käytiin tiukkaa taistelua KimitoKeiky-kotiolutkilpailun voitosta. Korkeimmalle pallille sijoittautui Hovi Brewingin Feeling the Galaxy, tyyliltään trendikkäästi New England IPA.  Lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen, loppiaisaattona, kyseistä olutta lähdettiin skaalaamaan Kimito Brewingin laitteistolla tuhanteen litraan panimon omistajan Jonas Sahlbergin johdolla. Tommi Hovi, mies reseptiikan takaa, saapui paalupaikalle täsmällisin ottein tasan kello yhdeksän aamulla. Jonas oli ehtinyt tähän mennessä jo rouhia maltaat valmiiksi ja lämmittää mäskäysveden, joten hommat alkoivat saman tien.

- Kannettiin ämpärikaupalla mallasta mäskäyskattilaan. Mielestäni sitä oli paljon, mutta ei niin paljon kuin olin kuvitellut. Maltaat sekoitettiin sitten veteen ja mäskäys alkoi. Mäskäysaikana keitimme kahvit.

Samalla oli aikaa tutustua myös panimoon ja sen pyörittämiseen liittyvään työhön yleisesti. Oluen siirtämistä hapotus/kypsytystankkeihin sekä pumppujen ja letkujen puhdistamista että sterilointia. Puuron keittämistä ja siivoamistahan tämä oluen tekeminen pääasiassa on ilman sen kummempaa taikuutta. Taikasanoja ei kuitenkaan ainakaan silloin panimollakaan säästellä, kun jokin menee pieleen. Tällä kertaa kaikki sujui kuitenkin harvinaisen helposti ilman sen suurempia vastoinkäymisiä.
Mäskäyksen jälkeen Hovi huuhteli maltaat kuumalla vedellä ja siitä seuraavaksi päästiinkin varsinaiseen oluen keittoon. Iltapäivälle jäi enää oluen jäähdyttäminen ja siirto käymistankkiin sekä luonnollisesti kaikki muu panimo-oheistouhu. Ripeän työtahdin ansiosta pääsimme lämmittämään sekä saunaa että hirvipataa jo kello kuudentoista jälkeen.

Kuka : Tommi Hovi 

Ikä: 31

Ammatti: Logistiikkainsinööri

Kotiolutharrastuksen taustaa: Hovi Brewing on yhden miehen kotipanimo Paimiosta. Oluenpanoa on tullut harrastettua reilu kolme vuotta. Harrastuksen aloitin kattilamäskäyksellä, ja tällä hetkellä teen olutta kotipanimolaitteistolla. 

Kotilaitteisto ja tilat: Oluen valmistan rintamamiestalon keittiössä / kylppärissä. Mäskäys- ja keittokattilana minulla on Bulldog Brewer ja käyminen tapahtuu Fermentasaurus käymistankissa (IPAt) ja muovisissa käymisastioissa (stout, porter + muut). Hiilihapotus tapahtuu tällä hetkellä kegeissä.

Hovi Brewing on tähän mennessä tehnyt olutta: Noin 30 keittoa

Lempiolut omasta tuotannosta: Feeling the Galaxy (NEIPA) ja Magic Hat Coffee Edition (Porter)

Top3 oluttyylit: IPA, Imperial stout, Sour/Lambic

Top3 panimot: Other Half Brewing, Lervig, Pohjala

Top3 olutmaat: Yhdysvallat, Espanja, Viro 

Aution saaren olut: Olisi kyllä niin monta hyvää imperial stouttia, joita ottaisin mukaan autiolle saarelle. Pakko valita kuitenkin mahdollisia helteitä hellittämään Aslin Beer Company - Orange Starfish. Aivan älytön Citra, Galaxy humaloitu IPA jenkeistä.

Hovin vinkit kotiolutharrastajille: 

1. Juo erilaisia oluita

Pyri aina ostamaan kaupasta/ravintolasta olut, jota et ole koskaan maistanut. Näin opit tunnistamaan erilaisia ominaisuuksia oluessa.

2. Matkusta

Jos mahdollista, matkusta oluen perässä! Maailmalta löytyy todella paljon mahtavia paikkoja maistaa erilaisia oluita joita ei Suomesta saa. Olut on kansainvälinen juoma ja välillä täytyy käydä niin sanotusti oluen ”alkulähteillä”, jotta tietää mitä se oikeasti on. Itse suosittelen käymään Yhdysvalloissa, Barcelonassa, Tukholmassa tai Virossa. Suosittelen myös lämpimästi erilaisia olutfestareita Suomessa ja maailmalla. Tänä vuonna olen menossa Kööpenhaminaan MBCC olutfestareille ja olen siitä todella innoissani!

3. Lue ja opi

Lue netistä, käy kirjastossa, osta kirjoja. Maailma on täynnä tietoa oluenvalmistuksesta ja sitä kannattaa hyödyntää. 

4. Verkostoidu

Verkostoidu muiden alan harrastajien kanssa. Käykää yhdessä oluella. Maistata myös kotioluttasi heillä ja pyydä heiltä palautetta sekä vinkkejä. Olut on todella sosiaalinen juoma. 

5. Tee

Tee paljon olutta! Tekemällä oppii, ja jos jokin prosessissa mättää, selvitä syy ja pyri korjaamaan virhe seuraavassa erässä.

Terveiset seuraavaan KimitoKeiky-kilpailuun osallistuville kotipanijoille:

Kiireistä harrastusvuotta kaikille oluen ystäville! Suosittelen kotipanijoita rohkeasti osallistumaan seuraavaan kisaan. Minulla oli todella mukava ja opettavainen loppiaisviikonloppu Kimito Brewingilla!

Voittajaolut Feeling the Galaxy NEIPA tulee löytymään näillä näkymin ainakin seuraavien ravintoloiden hanoista tammi-helmikuun vaihteessa (tarkempi aikataulu ravintolakohtaista):

Turku: 

Cosmic Comic Cafe

Alvar

Portti

City Hospoda

Old Bank

Tampere:

Brewdog

Public House Huurre 

Porvoo:

Porvoon Paahtimo

Helsinki: 

Cafe Talon

Espoo:

Ravintola Fat Lizard

Lahti:

Tirra

Jyväskylä:

Bar Explosive

Jäämme innolla odottamaan kommenttejanne oluesta, joten sosiaalisessa mediassa pyydämme suosimaan hästägiä #KimitoKeiky.

Kemiöläinen British Rye Ale 6,2%

Ruis on usein oluessa sellainen elementti, joka saa ainakin itseni kohdalle sattuessa painamaan turbo boostia, enkä tällä kertaa tarkoita kohti laukomista vaan niin sanotusti heittämällä yli tyyppistä harhautusta. Toki pirtaan on osunut monia hyviäkin vetoja, mutta useasti jokin muu vetää puoleensa yksinkertaisesti enemmän. Kimiton brittiryessä ruismaltaan osuus on painettu kahteenkymmeneen prosenttiin, johon mahtuu perinteisen lisäksi myös ruiskaramellia. Tämä olut on jo valikoiduissa olutravintoloissa hanatuotteena, mutta pullotavarana saatavilla myös Alkoista helmikuun alussa osana vuotuista käsityöläisoluiden maihinnousua monopoliin. Itse pääsin maistelemaan kyseistä uutuutta suoraan panimolla jo kuukautta aiemmin.

Korallin karmiini ja rubiinin red rye ale vaahtoaa samettisen sandisti ja tuoksahtaa mustaherukkaisesti maltaalle sekä sitruksisesti sourille. Silkkinen suutuntuma sisältää samaten sitä souria, mutta samalla myös sahtia smoothissa symbioosissa. Perienglantilaiset Northdown-humala ja Lallemand Windsor-hiiva saavat lopulta aikaan jopa happamasti belgisen kokonaisuuden, jossa on sopivasti leipää ja lambicia hapanimelää hedelmäisyyttä hukkaamatta. Loppuliukkailla viinimarjaisuus astuu varovasti kissanhiekkaan, mutta nousee sieltä aatelisen arvokkaasti karvas karpaloisuus kasvoillaan saaden jopa Omar-karkit maistumaan siedettäviltä.

Voittajan keitto

KimitoKeiky- kotiolutkilpailun voittajat Sami Huuskonen ja Jani Flinkman pääsivät loppiaisen mittaiselle elämysmatkalle Kemiöön. Lusin Savuinen Ale pistettiin pöhisemään puolenpäivän pintaan ja viimeiset lattian vahaukset suoritettiin ilta kahdeksan maissa. Kellon lyömien välissä ehdittiin käymään panimon Jonaksen johdolla ammattimaisen oluen panemisen pitkä oppimäärä tammikuisen päivän mittaan tiivistettynä. Iltaa jatkettiin tuttuun kaavaan Storfinnhovan tunnelmallisessa miljöössä saunoen, peuraburgereita nauttien ja hieman harvinaisempiin pohjoismaalaisiin panimoihin ja oluisiin tutustuen. Kokoonpanolle kiitokset, ilo olla mukana!

Täysin ongelmitta panopäivä ei suinkaan edennyt, mutta mitä muutakaan voi odottaa, kun neljä miestä yhdessä hikoilevat höyryävän kattilan äärellä. Sähkömiestäkin ehdittiin tarvitsemaan jo ennen kuin sulakkeet alkoivat paukkua ja valotaulut välkkyä. Elämää ja eksotiikkaa panimolla. Ilman olutta ei olisi selvitty, mutta onneksi tästä asiasta ei breweryllä tarvitse liiemmin murehtia. Kestosuosikkini Mandarina Vehnä sai kovan vastuksen rukiista, mutta palataan siihen vähän myöhemmin.

Olimme todenneet voittajaoluen reseptiikan erinomaiseksi jo ensimmäisten maistien aikaan, joten päätimme lisätä palkintomatkaan kilometrejä. Kimito Brewing kasvatti siipiään vuoden vaihteessa kahdella suuremmalla tankilla. Alkuperäisen viidensadan litran sijasta LSA:ta on nyt Kemiössä käymässä kokonainen tonni. Olut on ennakkotilattavissa ja toimitukset lähtevät saarelta helmikuun alussa. LSA pakataan 30 litran G-liittimellä varustettuihin Dolium kegeihin. Lisätiedustelut Jonakselta tai allekirjoittaneelta. Saatavuustietoja päivitetään välittömästi, kun hanat alkavat aueta. Innolla odotamme myös Teidän kommentteja Lusin Savuisesta Alesta! Somessa virallinen hästäg #KimitoKeiky.

Matkamuistoja Kemiöstä

Ajelin Kemiöstä kotiin päin ja pysähdyin Strömma Kanalin sillalle ihailemaan maisemien ohella myös paikallista etikettitaidetta. Kemiössä, kuin missä tahansa muuallakin Suomen saaristossa on sanonnan mukaan aina salakuljetettu alkoholia ja niin Kimito Brewingin Jonaksen suvustakin ainakin huhujen mukaan löytyy historiaa lestinheitosta. Tarinat kotimaamme kieltolain ajasta kaikessa lyhytkäisyydessään pysäyttävät, varsinkin kun jää katsomaan käsillä olevan panimon etikettejä ja värien takana kuvattua narratiivia sen syvemmissä vesissä. Alkoholipolitiikkamme ei ole tähän päivään mennessä päässyt viinaa sillan alla ajatuksesta eteenpäin. En kuitenkaan jäänyt kanaalin varrelle makaamaan, vaan perinteitä kunnioittaen smugglasin stimulantit autoni tavaratilassa aina Porvooseen asti. Alla olevat ajatukset ovat kirjoitettu kyseisten nautintoaineiden vaikutuksen alaisena.

Rhubarb Sour Saison 6,2%
Pullon pohjalle jää pienehköt hiivat. Vaalean oljenkeltainen olut vuodattaa vienon viehkeästi valkeaa vaahtoa. Sitruksisen siiderinen ja hiivaisen hapan tuoksu tykittää sieraimiin saariston saisonista sielunmaisemaa. Suutuntuma on valkoviinisen valkeakuulainen ja pehmeästi pippurinen. Maussa vehnän banaanisen käynyt makeus tasapainottaa lappeenrantalaisen raparperin hapokkuutta, joka jää tarkoituksen mukaisesti taka-alalle. Mukavan oloinen ja ehkä jopa aidontuntuisen belginen saisoni, eikä välttämättä siten se kaikkein helpoimmin lähestyttävä souri. Yleensä en ole ruokasuosituksia sen enempää kylvänyt, mutta tätä tekisi mieli kokeilla pekonilastuilla viimeistellyn parsarisoton seurassa.

Tropical Thunder Jenkki Lager 5,6%
Tropical Thunder vaahtoaa nimensä veroisesti kuin Glam-rock yhtyeen keulahahmon kuontalo kauniisti harsokuvioituun sifonkiin käärittynä. Meripihkaisen mahonkinen rusottavuus kielii maltaan maanläheisyydestä ja sehän sieltä sieraimiin sulavasti sihahtaakin heti humaloinnin huumaannuttavan helinän halaillessa hajuelimiä. Etiketin lupaama trooppisuus nousee parhaiten esiin hedelmäisessä jälkimaun hehkussa, mutta samankaltaisia vibraatioita on toki ilmassa jo ensipuraisusta lähtien. Kiiltävää ja kromattua pintaa ilman sen kummempia kikkailuja. Rhubarbin loppukaneettia toistaakseni myös tällä tontilla arvostetaan aitoja aistisisältöjä. Ruokaparituksen kohteena näkisin perinteisen pataruuan, kuten esim. karjalanpaistin.

Nämä kuvan tuotteet sain siis panimolta. Rhubarbia on ollut jo jonkin aikaa saatavilla myös Alkoista ja American IPA saapui markkinoille aivan muutamia päiviä sitten. Jälkimmäisen oluen aiheuttamat aatteet voit lukea tästä linkistä. Tropical Thunderiin on saattanut törmätä jo harvoissa ja hyvin varustetuissa olutravintoloissa, mutta monopolin hyllyillekin se löytää tiensä marraskuun lopulla. Nautinnollisia hetkiä hyvien oluiden parissa, skål!

Panimohommia: Pullotuspäivä @ Kimito Brewing

Kimito Brewing on pannut menemään viidensadan litran Braumeisterillaan aina siitä saakka kun Valviran luvat kävivät kuntoon helmikuun alussa 2016. Laitteisto on Panimo Hiiden peruja. Ensimmäisenä vuonna olutta tuutattiin ulos noin 17 000 litraa ja pullotuotteet pistettiin lestiin käsipelillä. Edelliseksi jouluksi hankittu jenkkiläinen Meheen M2 pullotusmasiina saatiin niin sanotusti pelikuntoon kuluvan vuoden alussa, jo ennen loppiaista ja 2017 vuosituotanto kasvoi 28 000:een litraan. 2018 tuotanto tulee kasvamaan edelleen johonkin 45 000:n litran tuntumaan, joka alkaa lähentelemään kemiöläisen panimon ihannelukemia.

Aivan näinä päivinä Alkon valikoimaan iskeytyy Kimiton ensimmäinen indian pale ale. Viettämäni viikonloppu Kemiössä antoi minulle mahdollisuuden maistella uunituoretta American IPAa monissa eri tilanteissa ja paikoissa. Tunnelmallisesti takkatulen loimussa, pyttipannun seurana, niin puu- kuin sähkösaunan lauteilla, pullon suusta sekä lasista nautittuna ja tietenkin verekseltään panimolla tuoreimpana mahdollisena, mikä ei tyylisuunnan huomioon ottaen ole mikään älyttömän huono asia.

Kyseisenä viikonloppuna, tarkemmin ottaen lauantaina, pullotimme Jonaksen kanssa n. 2300 pulloa Kimiton American IPAa, jotka lähtivät alkuviikosta kohti pitkäripaisia. Tämä urakka otti ungefär seitsemän tuntia tiukkaa työskentelyä Meheen pumpatessa olutta pulloihin. Eikä tiputettu maahan kuin yksi laatikollinen. Keravalla muuten Koffi painaa saman verran olutta tölkkiin varmaan alta minuutin...

Kun on tehnyt täyden työpäivän panimolla ja ainakin jossain vaiheessa koskenut lähes jokaiseen pullotettuun tuotteeseen, niin arvostelukyky alkaa väkisinkin heiketä kyseisen oluen kohdatessa tunteikkaan läheisyyden kipinän, vaikka sitä olisikin vain apupojan roolissa sen ympärillä hääräillyt. En osaa edes kuvitella sitä miten rakkaalta jokainen pienpanimolta maailmalle purjehtiva yksilö voikaan tuntua, kun kyseessä on panimon perustaneen henkilön itse alusta loppuun asti suunniteltu ja tuotettu olut.

Tunteiden ei kuitenkaan anneta nyt vaikuttaa, kun valmistaudutaan palautteen antoon. Ei voi mitään, onhan se joka tapauksessa kaunis. Okrankeltainen olut hukkuu hallitusti helmenvalkean hyrskeen hillittyyn huomaan. Isolla kädellä humaloidun tuoksun kätköistä pilkistää maltaasta ponnistava niin sanottu olutpanimon tuoksu. Aitoa tavaraa. Ipanaattoreina toimii kunnon jenkkikvintetti eli humalaosastolta löytyy Magnumia, Chinookia, El Doradoa, Cascadea ja Azaccaa. Ei huono.

Suutuntumassa humalainen hapokkuus hyökkää ensin aavistuksen turhan kovaa, mutta tämä korjaantuu oluen rauhoittuessa lasissa ja jopa muutaman tiiman aikaa hivenen lämmetessä, jolloin neste pehmeytyy alati kohti samettisen sileää olomuotoa. Jonas itse kuvailee teostaan kimitomaisen mallasvetoiseksi jenkkimeiningiksi, jota en voisi enempää allekirjoittaa. Kimiton niin sanotuksi panimon mauksi on ainakin minulle iskostunut maltaaseen sitoutunut sitruksisuus, joka tuo oluisiin mukavaa sweet and sourmaista tasapainoa. Etenkin tähän kyseiseen IPAan tämä aromikkuus sopii kuin sokeriherne nenään. Käykäähän hakemassa oma lestinne testiin ja kommentoikaa miten teille maistui?