Eilisiä pullia

Kymppisynttäreitään juhlistava Malmgårdin Panimo julkisti juuri historiansa ensimmäiset pohjahiivaoluensa. Spelt Lager ja Simcoe Lager ovat jo saatavilla muutamista anniskeluravintoloista. Tarkemmat saatavuustiedot voit tarkistaa panimon sivuilta. Tällä kertaa ei kuitenkaan analysoida edellä mainittuja oluita. Taisi olla vielä kesäkuuta, kun lähipanimoltani Pernajasta lähetettiin nämä kuvan uutuudet maistiin. Keikyblogi ei aina kulje aivan ajan hermolla, mutta kyllähän näitä sentään edelleen kaupoista löytyy. Itse asiassa aika syksyn värinen paletti, eikö? 

Dry Hop Pilsner on paketoitu tilavuudeltaan puolen litran kokoiseen alumiiniastiaan ja vaalean sinisissä teippauksissa mainostetaan suurin kirjaimin oluen gluteenittomuutta. Selkeästi pienemmällä fontilla opastetaan nauttimaan kyseinen olut yhdessä kalan, makkaran tai pastan kanssa. Samaisella kirjasinkoolla kerrotaan valmistuspaikaksi Saimaa Brewing Co, Mikkeli.

Lasissa Dry Hop Pilsner vaahtoaa viehkeän vauhdikkaasti ja kelmeilee kiiltävän kullankeltaisesti. Vaahdon laskeuduttua tuoksu lyö ilmoille maltaisen hedelmäisiä tuulahduksia eteläsavolaisesta tropiikista. Galaxy-humalan ananaksisuus voimistuu suutuntuman kautta kohti jälkimakua, jossa antipizzahedelmän raikkaus yhdistyy ryhdikkään speltin kanssa, aikaan saaden lähes nautinnollisen yhdistelmän. Taustalla on kuitenkin pienoinen tunkkaisuus, joka puskee trooppisen eksotiikan päälle. Humalan purentaakin toivoisi reilusti enemmän. Ei niin kovin "humalavetoinen", mitä paragraafeissa kerrotaan.

Seuraavaksi lasiin Maalaisvehnä. Sanotaan vaikka niin, että nimikkeellä ei minua ostajaksi saisi. Assosiaatiot kun laukkaavat välittömästi navettaisen dunkkiksen puolelle, mutta maistetaan nyt kuitenkin ensin. Pullon aukaisu juoruaa hapottomuudesta. Lasiin kaadettaessa vaahto on vain nimellistä ja ulkoasu lähes sahtinen. Myös tuoksu omaa selkeästi enemmän suomalaisia perinnejuoman flavoreita kuin saksalaisia hefenyansseja. Suutuntuma on hedelmäisen vetinen ja makean maltainen. Miten tästäkin puskee ananasta ulos, vai jäikö se maku suuhun edellisestä?  Jälkimaku on aavistuksen yrttinen, mutta kaikin puolin epämiellyttävä.

Malmgårdin New England Pale Ale niitti mainetta aikaisemmin tänä vuonna voittaessaan oman sarjansa Helsinki Beer Festivaalien  Vuoden Olut -kisassa, joten ihan surkeasta tapauksesta ei voi olla kyse. Tätä olen useampaankin otteeseen jo aikaisemmin tyypannut sekä pullosta että hanasta. Lasketaan siis tämäkin lasiin. Kaunis olut. Kaunis vaahto. Kaunis pitsi. Nämä ovat kuitenkin vain puoli ruokaa. Humaloidun mangoinen tuoksu petaa kesäisen kepeää suutuntumaa ja sellainen myös saadaan. Mallasrunko pitää ryhtiä yllä sekä tasapainottaa hedelmäisyyttä yhtä lailla katkeran humaloinnin kanssa. Lopuksi huulille jää sopivasti pihkaa ja ananasta. Ananasta?! Taas?! Paras tähän asti. Sellanen vahva kasi.

Lopuksi vielä Kuningatar Sour. Väkisin tulee mieleen tuutti, mutta kyllä tämä ihan lasipullossa on. Mansikalla, mustikalla sekä vadelmalla maustettu hapanolut on ulkoisesti kevyesti vaahtoileva tiilenpunertava ale. Tuoksussa marjat dominoivat ja suutuntuma on erittäin helposti lähestyttävä. Hapanoluita vähemmän harrastaneelle souria saati suolaa on siroteltu sopivissa määrin, eivätkä nämä näin ollen pääse iskemään kasvoille millään muotoa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Itse saattaisin kaivata hieman enemmän boolsseja. Kokonaisuutena Malmgårdin Kuningatar Sour on joka tapauksessa siis iisi kesäjuoma ja ennen kaikkea ilman ananasta.

Malmgård Vintage Imperial Stout 9,2%

Malmgårdin Vintage Imperial Stout tuoksuu takkatulen loimussa paahteiselle puuvilille ja löysälle lakritsille. Mustaan olueen saa valoa vasten mittailtua aavistuksen ruskeitakin sävyjä, mutta tummaa nestettä joka tapauksessa. Suutuntuma on kovin kevytkenkäinen ollakseen imperial. Samettinen liuku saattelee suklaisen kahvin plöröisyyden maustepilven läpi kohti kuivaa kitalakea. Lopussa jokin jännä mintun kaltainen yrttisyys nousee vielä pintaan, mutta kokonaisuudessaan ei nyt mitenkään järisyttävän antava konsepti. Miellyttävän helppo ja perinteisen suoraviivainen imperial stout, eli  toisin sanoen kaikessa puhtaudessaan ja laadukkuudessaan aavistuksen tylsä. Toisaalta IS-tyylikin on aivan jotain muuta kuin edellä maistelemani Ruosniemen mudcake-tyyppinen Vuorineuvos.

Malmgård Amarillo Tripel 9,0%

Malmgårdin Emmer Tripelin jalanjäljissä on syntynyt uusi Pernajan belgi. Aavistuksen amerikkalaisemman serkun reseptistä on tiputettu emmervehnä pois ja tyypatty humalaosasto Amarillolla sekä nostettu alkoholin volyymia entisestään. Kullankeltaisen oluen ylle nousee valkea vaahto. Belgihiivaisesti käyneen päärynäinen tuoksu kertoo suunnan. Eksymisen vaaraa ei ole nähtävissä. Mausteisuus tuntuu jo sieraimissa, mutta suutuntaman siivittämänä suuntien symbioosi synnyttää sielulle suurehkojakin suuntautumisia salmiakkiakaan säästämättä. Amarillon sitruksisuus jää taka-alalle, mutta pippurinen afterburn tekee tehtävänsä. Alkoholi jää puun ja kuoren väliin, eikä lähde sen suurempaan nousuun nesteen lämmetessäkään. Nektariinisen notkea ja makeilevan miellyttävä mallas sitoo suupielet seinään, eikä eriäviä mielipiteitä pysty pinoamaan. On se Malmgård jälleen kerran enemmän kuin jokaisen sentin (11,74€/litra) arvoinen.

90

Humalove Winter Moo Vanilla Cocoa Milk Stout

Moo on kylmän laskeuduttua hylännyt valkeat ystävänsä ja painanut pinkin pipon päähänsä. Viime vuodenvaihteessa lanseerattu Black Moo oli omaan makuuni turhan imelä. Jäin perään huutamaan aineeseen lisää voltteja ja niitä povattiinkin olevan panimomestarin puntissa tutisemassa jo silloin alkuvuodesta. Nyt se on sitten siinä, Talvi Moo. Seitsemän prosenttista vaniljaa, kaakaota yms.

Ulkoisesti tämän naudan talvilook on erittäin onnistunut. Mustan nesteen peittona on lämmittävä kerros kermamoccaista vaahtoa. Maitosuklaisen marjainen tuoksu sisältää kaikkia käytettyjä raaka-aineita eri mitoilla määriteltynä. Samettisen smoothi suutuntuma sulattaa sydäntä, mutta silti siirappi saa sieluun suurinta sähköä. Jälkimakuun edetessä makeus voimistuu yhtä ällöksi kuin kauppavahvuisenkin kohdalla tapahtui, eikä sen seitsemän prosenttia pelasta tilannetta yhtään mihinkään suuntaan. Pieni harmi, mutta vesilasin ja ajan kanssa nautittuna ihan ok.

78

Malmgård American Pale Ale 5,5%

APAAAAAAA, sanoisi hipsteri Koffin ratikassa, mutta nyt mennään Pernaja edellä. Cumulus-pilvisen etiketin takaa paljastuu meripihkainen olut samankaltaisella tuoksulla. American Pale Aleksi aroma on aika stydi. Raaka-aineissa ei ole säästelty. Toffeisen tahmea tuntuma tekee taikojaan takaakseen tunnelman. Pähkinäisen rapsakka kokonaisuus leikkaa tupakanlehtistä tunkkautta, mutta jättää loppuun aavistuksen tuhkaa. Jälkimaku on mentholisen raikastava, joka vihdoin selittää pullon kylkeen liimatun paperin sävyn.

80

Malmgårdin Emmer IPA 6,2%

Malmgårdin omasta Emmervehnästä valmistettu indian pale ale kimaltaa kauniisti auringon kyllästämällä kalliolla merituulen syleillessä oluen sammakonkutuisen haavoittuvaista huntua. Tuoksussa Emmerin pehmeä kakkoisuus jää kevyesti trooppisen greippinektariinisuuden alle, mutta tasapainottaa siitä huolimatta kokonaisuutta lempeällä muinaiskansojen kosketuksella. Suutuntuma vahvistaa tuoksun viitoittamia oletuksia tarttuen vahvalla otteella kielenpäästä Columbuksella, Citralla ja Cascadella humaloidulla painiotteella. Samalla siirrytään viidakkotunnelmista takaisin kotoisiin havumetsiin. Kukkaisen keveä, ehkä jopa aavistuksen inkiväärinen makukonaisuus hivelee suun sisäpintoja raikkaan rapsakalla runsaudella ryyditettynä. Humaloiden lisäksi boostausta löytyy myös mallaspuolelta. Jollain tasolla ilmassa leijuu jotain brittihenkistä tunnelmaa? Jälkituntuma on pihkaisen puinen ja öylättisen öljyinen, mutta raamatullisesta rustiikkisuudesta huolimatta kokonaisuus nousee raikkaan virkistäväksi. Positiivisesti massasta erottuva IPA.
91

Malmgård Tammiportteri 6,6% MALMGÅRD

 Malmgårdin Panimo toi viime joulun sesonkiin uuden tammiporterin entisen Oakin jalanjäljissä. Heti kärkeen fiilis oli innostunut. Pernajalainen tumma olut herättää aina tunteita.

TPortteri on mustaa. Valoa vasten oluesta saa irti runsaan ruskeita ja rikkaan rubiinisia sävyjä. Iloa silmälle ja sielulle. Vaahto laskeutuu aika nopeasti ohueksi seitiksi ja peittävä pitsi valuu viskoosisen vaimeasti virraten. Tuoksussa on vienon valkoista vaniljaa ja tuhman tummaa tammea. Kahvisuus paistattelee taustalla. Maku on Oakin tavalla samettisen pehmeä ja hiilloksisen helppo. X-Porterin syvällisyys jää kauas, mutta lasissa onkin täysin erilainen olut. Prosentit jäävät sopivasti alle seiskan, joten pitkän nautiskelun sijaan tämän porton ottaa helposti mukaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Arviointiin nappaamani pullo taitaa olla jo kuudes laatuaan. Kokonaisuus on miellyttävän savuisesti suolainen ja lakritsaisen letkeä. Humalointikin iskee sopivasti suoniin. Vaikka runkoa saisikin olla reilusti runsaammin, niin pidän sisällöstä erittäin paljon.
Etiketissä suositellaan tarjoilulämpötilaksi 12-15 celsiusta, mutta omaan makuuni speksit nousevat parhaiten esille lähellä kahtakymppiä.
90

Humalove Brewing Black Moo 4,5% HELSINKI/MALMGÅRD

5,90€

"MY MILKSTOUT BRINGS ALL THE BOYS TO MY YARD, AND THEY'RE LIKE, IT'S BETTER THAN YOURS."

Muun muassa edeltävän sloganin julistuksen takana on helsinkiläinen mustalaispanimo Humalove. Ensimmäisen rakkautensa Atomin kanssa panneen Humaloven aikaisempia keitoksia on valmistunut Pyynikillä, Õllenautilla ja Hopping Brewstersilla. Uusin kauppavahvuinen musta nauta tehtiin yhteistyössä Malmgårdin panimon kanssa. Black Moolla on usean iskulauseen lisäksi myös oma twitter-profiili.


 "YOU´RE AWESOME. HAVE A BEER!"

Neste on colan mustaa, jonka aromeita suojelee vain hyvin vieno Kalaharin hiekkainen ja uimarenkaan muotoinen vaahtokerros. Tämäkin katoaa nopeasti päästäen maitokahvisen laktoosin tuoksun leijumaan kohti kattoa. Aromikkuus on vaimea, mutta miellyttävä. Suutuntuma jatkaa suoraan siitä mihin tuoksu jätti viimeisen pihlajanmarjansa. Kahvin paahteisuus puristaa aluksi lempeällä otteella, mutta loppua kohden Mocca Masterin kaula saa tuntea Xenia Onatoppin reisiin verrattavan rutistuksen voiman. Latten (tuplamaidolla) paahteisuuden dominoidessa muita speksejä on jopa vaikea saavuttaa. Jälkimaku on turhan makea ja oluen nauttiminen aiheuttaa enemmänkin janon tunnetta kuin sen tyydytystä. Annoskoko on tällä kertaa itselleni turhan suuri ja tämä johtuu juurikin edellä mainitusta siirappisuudesta. Kahvinen ja imelä kokonaisuus hyvällä pohjalla.
Lehmät juovat vettä, vasikat maitoa.
73

Loppuun lyhyt vertailu Hiisin Hippaan. Jyväskyläläisen makeus ei sokaise BM:n lailla, mutta omaa kasvishernekeittoisen sivumaun. Hippa on helpommin juotavissa, koska ei ole niin tunkkaisen imelä kuin Moo. Näiden kahden erinomaisen panimon maitokauppamilkstoutit kertovat selkeästi, että tyylilaji ei sovellu prosenttipirtaamme. Lisää löylyä ja molemmat saattelisivat sielun sifonkiseen salonkiin.

"GODDAMN, THAT´S PRETTY FUCKING GOOD MILKSTOUT. TOLD YOU.
I DON´T KNOW IF IT´S WORTH FIVE DOLLARS,
BUT IT´S PRETTY FUCKING GOOD."

Malmgårdin Columbus Pale Ale 4,7% vs Huvila Pale Ale 4,2%

Malmgårdin uutuus pale ale on ollut kesästä lähtien maistissa erinäisissä oluttapahtumissa ympäri maan, mutta nyt myös pullotavarana maitokaupoissa. Ensimmäisen siemaisun nappasin Porvoon Paahtimon kylmäkaapista ja hetimiten perään kaupasta uutukainen oikeaan kainaloon ja vanha tuttu PA vasempaan. Uumoilua on ollut sen suuntaan, että Columbus ajaisi Pintallaan Huvilan nurkkaan ja kaappiin jäisi vain yksi PA. Mitään sen enempää asiasta tietäen, pistetään vertaillen.

Ulkoinen habitus näyttäisi ainakin olevan täysin eri lähteestä puristettua kamaa. Kuva kertoo tästä kaiken. Vaahdot vastaavat toisiaan, mutta Huvilan pitsi on paksumpaa ja peittävämpää kuin CPA:n.

Tuoksussa on vähintään yhtä suuri kontrasti kuin ulkonäössä. Columbus tuoksahtaa Malmgårdisen maltaiselta ja brittisen pähkinäiseltä, kun taas Huvila kiritttää Greippisellä kirpeydellä ja valloittaa havuisen mäntymetsän pihkaisen paleologistin Villa Aariaisella villeydellä. Hedelmäinen Huvila tarjoaa lähes valkoviinisen kuivan jälkimaun lisäksi oivallisen kumppanin ruokapöytään esimerkiksi kalan tai salaatin kumppaniksi. Columbus sen sijaan maalaa mallaspohjaa viljasiiloon kuin Simoni Sikstuksen seiniä. Humaloinnissa ja raikkaudessa uutuus pahasti jää jalkoihin. Panimon eksistentiaalisen laadun tuntien CPA maistuu, mutta on silti odotuksiini nähden pettymys.  

Huvila 88

CPA 80

Kotimaiset portterit sokkotestissä

Saunailta Sannaisissa. Poimin kellarikierrokselta matkaan muutaman kotimaisen porterin. 
Tarkoitus on maistella koko oktetti sokkona läpi.

Itselläni on vahva tunneside varsinkin Malmgårdin X-Porteriin, mutta myös suomalaisen oluen ulosvientipioneeriin Koff Porteriin ja Pyynikin Käsityöläispanimon lempeään artesaaniolueen Pikkuportteriin. Täysin uusia tuttavuuksiakin tästä kattauksesta löytyy; Kievari Portteri, Suomenlinnan Helsinki Portteri ja Pajari Porter. Toki testioluiden vahvuushaarukka heittelee aina 4,2%:sta 7,2%:iin asti, joka luonnollisesti asettaa jo tiettyjä ennakkoasetelmia.

Sitten kahdeksan lasia ja kahdeksan portteria. Ulkoisesti ei hirveästi eroavaisuuksia näy. Oluet numero 1 ja 7 vaahtoavat selkeästi kaikkein eniten ja kakkosessa on vaaleampi ja punertavampi väri kuin muissa. Seuraa lähes tunnin mittainen haistelu ja maistelu, jonka aikana kartanossa on hyvin hiljaista. Kolmen vartin jälkeen kiroilun määrä lisääntyy ja ainakin allekirjoittaneen tuska tehtävän vaikeudesta moninkertaistuu. Tuomio alkaa. Ensimmäisenä omia ajatuksiani ja veikkaukseni, jonka perässä raadin muut kommentit. Kommenttien jälkeen mainittuna mikä olut oli kyseessä.

1.     Tuhkaisen siirappinen ja palaneen herukkainen. Makean lämmin. Erinomaisen hyvää on. Ei kuitenkaan paras kahdeksikosta, vai olisiko? On. On paras.

Cole Slaw: Paahtunut kahvi? Oisko Koffin Porter tai Stadin Savuruis?

Tappara: Raikkaan maltainen tuoksu ja hyvä katkero maku.

Kesäsavu: Tumman vahva maku. Testin paras portteri!

LASISSA: X-PORTER

2.     Savuisen tervainen, salmiakkinen ja lakritsainen. Voimakas tuoksu. Punertava väri. Lopussa sikarisuutta. Kamppailin Tervahaudan ja Savurukiin välillä. Kallistun melko varman Stadin Panimon puoleen.

Cole Slaw: Pistävän lääkemäinen. Oisko Pajari?

Tappara: Tuoksussa vähän pistävää mallasta. Maussa pehmeää mallasta ja jälkimaussa vähän pistelevyyttä.

Kesäsavu: Sitruunainen tuoksu ja alkoholinen maku. Alkoholi puskee ihan liikaa läpi.

LASISSA: SAVURUIS

3.     Kolmannessa portterissa on tuoksu miedoimmasta päästä. Turpeisen savuinen ja mukavan mieto maku sopii tähän tilanteeseen vahvojen ja syvempien kanssa portterien joukossa. Yksinään ei ehkä niin nautittava, mutta raikastaa kyseistä kattausta. Pidän. Kyseessä ehdottomasti maitokauppavahvuuksinen olut. Pyynikkiä tämä ei ole. Pajaria en ole aikaisemmin maistanut, joten veikataan sitä.

Cole Slaw: Katajan marjainen inhokki. Veikkaan Laitilan Kievaria

Tappara: Mieto tuoksu ja vetinen maku. Ikävä jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Todella voimakas sitruunainen tuoksu ja simainen maku.

LASISSA: PAJARI

4.     Ensimmäinen sadan prosentin varmuudella tunnistettava olut, vaikken kyseistä portteria olekaan aikaisemmin maistanut. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vihanneksinen talon maku on selkeästi pinnassa. Lisänä fenolista marjaisuutta. Testin huonoin porter.

Cole Slaw: Mämminen ja vellimäinen. Veikkaan Huvilaa.

Tappara: Mämmimäinen tuoksu jatkuu voimakkaan mämmimäisellä maulla. Melkein kuin mämmiä. Joisin, vaikka en tykkää mämmistä. Tästä tykkään.

Kesäsavu: Mieto mämminen karamelli. Huono.

LASISSA: LAITILAN KIEVARI

5.     Liukkaan helppo suutuntuma kertoo, että ollaan taas miedommassa päässä. Tästä puuttuikin näköjään veikkaus. Otetaan vielä viimeinen siivu ja lasi tyhjäksi. Kyllä. Sen verran monta Pyynikin portteria olen kumonnut, että tämäkin on melko varma tunnistus. Mukavasti paahteista kahvisuutta näilläkin prosenteilla.

Cole Slaw: Savuinen ja rukiinen. En pidä. Veikkaan Savuruista.

Tappara: Tuoksuu kypsältä kompostilta. Ohuen vetinen maku, jossa lyhyen karvas jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Nenän aukaiseva syvä ja vahva tuoksu. Laimea maku on pettymys.

LASISSA: PYYNIKIN PIKKUPORTTERI

6.     Yrttistä lakritsikahvia vahvemmasta päästä. Testin ristiriitaisin olut. Hilasin lasia edestakaisin hyvistä huonoihin. Luulen, että tässä on nyt se testin isoenoklassikko, elikkäs Koff Porter. Onhan se ilmiömäinen olut, mutta tämä tilanne ja makumaailma ei anna tilaa. Jälkimaku muuttuu jostain syystä esanssisen marjaiseksi kiisseliksi. Tätä se on, kun yrittää juoda kahdeksaa mustaa olutta samaan aikaan. Jos ja vaikka kyseessä olisi Koffilainen, niin nyt ei jostain syystä iskenyt legendan mitalla.

Cole Slaw:  Hajuton. Miellyttävä kevyt makeus ja paahtunut suklaa. Oisko Pyynikkiä?

Tappara: Miedon mämminen tuoksu. Voimakas maltaan maku ja mukavan pehmeä suutuntuma. Jälkimakua myöten miellytävä. Testin paras. Pakko olla Koff?

Kesäsavu: Miellyttävä tuoksu, jossa häivähdys kukan hunajaa. Maussa lakritsia.

LASISSA: KOFF PORTER

7.     Paljon vaahtoa ja juuri Tervahaudan verran Leijonapastillia. Selkeästi Rekolasta.

Cole Slaw: Miellyttävän tervainen – pelkkää tervaa. Nyt on Tervahautaa.

Tappara: Tervaa, omituista tervaa. Pahaa tervaa. Tervahauta?

Kesäsavu: Keskivahva tuoksu. Vaahtoaa paljon. Tervapastillinen jälkimaku.

LASISSA: TERVAHAUTA

8.     Makean hapan. Jäljelle jää Suomenlinnan Helsinki Porter.

Cole Slaw: Kuivakka, paksu vaahto. Maussa kahvinen täplä. Oisko Koff?

Tappara: Tuoksua ei ole. Maku on tylsä, mauton, pesuainemainen. Pahaa. Ravintolassa palauttaisin tuopin.

Kesäsavu: Vahva kukkaistuoksu ja vähän laimea karamellinen maku.

LASISSA: SUOMENLINNA HELSINKI PORTER

Pisteytys näytti lopulta tapahtuvan raadin jokaisella jäsenellä vähän omalla tavallaan, joten muutin tulokset ainoastaan parhausjärjestykseen. Keskiarvosijoitukset näyttävät seuraavalta:

1.     X-Porter

2.     Koff

3.     Pajari

4.     Tervahauta

5.     Suomenlinna

6.     Pyynikki

7.     Savuruis

8.     Laitila

Summa summarum; näinkin vahvoja makuja omaavat oluet jäävät elämään suuhun ja maut sekoittuvat väkisin, vaikka vettä kiskoisi kaikin käsin joka siemauksen välissä.

Sokkotestaus on kuitenkin mahtava kokemus ja näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää. Vaikka testin aikana oluiden tunnistaminen tuntui täysin mahdottomalta tehtävältä, niin omalla kohdallani porterit osuivat omiin lokeroihinsa jopa vähän liian hyvin. Toisaalta ainakin se tuli todistettua, että ”samanlaiset” oluet ovat kaikki totta tosiaan aivan erilaisia ja panimoiden ominaismaut seuraavat hyvin kaavaa. Sokkotesti onnistuisi paremmin, jos ei tietäisi mitä oluita kattaukseen kuuluu, jolloin ei pystyisi päättelemään sitä mikä olut lasissa on. Itse sorruin pääasiassa juuri tähän tunnistus laskelmointiin, mikä pilasi osittain testin pääajatuksen. Onneksi muu raati antoi omintakeisten mielipiteidensä laulaa.

Sokkotestien suosio on kasvanut muissakin olutblogeissa esim. Jaskan Kaljat ja Olutkellari. Mielenkiintoisia hetkiä!

Malmgård Proto #3 5,0% MALMGÅRD

APA:n ja Vehnäalen jälkeen Malmgårdin Proto-sarjaa jatkaa Amber Ale #3. Tällainen kokeellinen olutsaaga lämmittää mieltä ja jatkoa seuraa 19. maaliskuuta 2014 julkaistavan PROTO #4 IPAn muodossa. Seuraajat #5 ja #6 tulevat perästä.

Tiilenpunertavan persikkainen olut tuoksuu trooppiselta. Sitruksisen sulava ja karamellisen keksinen suutuntuma saa mukavasti ryhtiä rukiisesta maltaisuudesta. Nätti.
80

Malmgård Emmer Tripel 8,3% MALMGÅRD

Malmgårdin Emmervehnällä tyypattu tripel on kauniin persikkainen ja runsaasti valkeaa vaahtoa kannatteleva lähiolut. Milleissä laskettavasti myös hieman sienimäinen vaahto laskeutuu nopeasti, mutta jättää lohdutukseksi runsaasti höttöisiä pitsipesäkkeitä koristamaan lasin sisäkuorta. Kestävääkin vaahtoa jää ohuelti ja saarimaisesti oluen pintaan. Vehnäisen appelsiininen tuoksu on valloittava. Maussa seurataan ulkonäön ja tuoksun perässä tripel-oluiden tunnusmaista kaavaa belgihiivaisella ja mausteisella Heimlichin otteeseen rinnastettavalla kunnioituksella. Banaaninen viljaisuus pönkittää öljyisen liukasta suutuntumaa, eikä alkoholista ole tietoakaan. Helpon petollista, kuten ko. tyypin edustajat yleensä. Lämpötilan noustessa katkeruus ja alkoholisuus nostavat hivenen päätään, mutta paletti pysyy edelleen loistavasti kasassa.
Ennen kaikkea suuri hatunnosto Malmgårdille suuriin tripel-saappaisiin astumisesta, josta panimomestari Tuomas Markkula & co. suoriutuu vähintäänkin kiitettävästi. Huomenta Suomen Jesse Kamrasta lainatakseni, Emmer Tripel "potki kuin Hartken styrkkari".
90

Malmgård Dinkel 4,5% ja 5,3% MALMGÅRD

Dinkel on ollut ensipuraisustani lähtien yksi suosikki terassioluista Porvoon jokirannassa. Usein on tuntunut, että prosentteja olisi lasissa enemmänkin kuin neljäjapuoli. Jokunen aika sitten Alkon valikoimaan saapuikin pienesti tuhdimpi versio ko. spelttiliemestä. Isoveljeen muodostuu tuplasti enemmän vaahtoa ja ulkomuoto on selkeästi sameampi ja hyppysellisen tummempi. Tämä kuvastaa kokonaiskuvaa kautta linjan. Alkon hyllyversio on joka lailla stydimpi/ahdetumpi. Niin paljon kuin pidän tuosta perusversiosta, en tiedä hakkaako vahvempi versio kuitenkaan pikkuveljeään nenänpäähän. Toiselle pisteet ryhdikkyydestä ja täyteläisyydestä, toiselle raikkaudesta ja tunteikkuudesta.
90
90

Malmgård Huvila Oak Porter ja X-Porter 7,0% MALMGÅRD

Tuunattu Huvila portteri. X:n suurena ystävänä Oak Porter on vähintäänkin odotettu kuopus perheeseen. Valmistustapa eroaa esikoiseen sen verran, että tynnyrikypsymistä ei ole toteutettu, vaan tämä on korvattu viskitynnyreistä vuollettujen tammilastujen seassa kypsytyksellä.
Ulkoisesti ko. oluet ovat identtiset lukuunottamatta vaahdon kokoa, josta kuva kertoo parhaiten.
Tuoksu kertoo, että äksä on saanut selkeästi stydimmän kotikasvatuksen. Oakin tuoksu on hyvin valju alkuperäiseen verrattuna.
Kokonaisuudesta tulee vaikutelma, että Huvilan Porterista on lähdetty tekemään helpompaa versiota. Samettinen pehmeys korostuu Oakissa hapokkaaseen X:ään verrattuna. Kaiken kaikkiaan liputan ehdottomasti X-porterin puolesta lähinnä Oakin öljyisen helppouden ja selkeästi vähäisemmän makuilotulituksen vuoksi. Porter-neitsyyden korkkaamiseksi Oak on hame korvissa.
90

Malmgård Belge 8,0% MALMGÅRD

Taannoisella visiitillä kreivi Johan Creutzin tiluksilla kartanon isäntä joutui suomalaisen alkoholisäädännön pakottamana kehottamaan kartanon vieraita matkustamaan Tallinnaan maistelemaan oman panimonsa vahvempia tuotteita, kuten Belgeä. Allekirjoittaneen muistutuksella itse kreivikin ilahtui muistaessaan, ettei tarvitsisi matkalaukkuja pakata, vaan Porvoon Paahtimolle ajaminen riittäisi. Jokirannassa on tullut ensituttavuuden jälkeen maistettua yksi jos toinenkin Belge.
Tumman meripihkainen olut (=kuravesi) kruunataan vaalean beigellä vaahdolla, joka jättää hyvin kaunista ja kestävää pitsiä. Belgihiivainen tuoksu on yrttisen lääkemäinen ja toffeelakritsainen. Anis on vahvasti läsnä. Banaanit ja katajat sekoittuvat ekslusiivisessa makujen harmoniassa ja siivet kasvavat kuin Red Bullilla konsanaan. Alkoholi on lähes kokonaan piilossa jälkimakuun asti, jossa pieni lakritsinen päännosto muistuttaa, että sixpackia ei ehkä kannata nauttia saman illan aikana.
"Ceci n’est pas une Belge"
93

Malmgård Jouluolut 2012 4,5% MALMGÅRD

Malmgårdin Jouluolut on saanut uuden reseptin ja reilusti tummemman rubiinisen sävyn. Vaahtoakin on enemmän kuin lunta jouluaattona. Pitsi muistuttaa marraskuista räntäkuuroa. Tuoksu on mausteisen maltainen, kuten genreen kuuluu. Mistelihässäkkä kuitenkin pysyy tiukasti ohjaksissa, eikä tällä saralla päästä kukkoilemaan. Lisänä reilu annos purkkikirsikkaa.
Maussa on lämmintä paahteisuutta ja siirappista taatelia.
Lopuksi suuhun jää katkeran vetinen jälkimaku.
78

Malmgård Huvila X-Porter 7,0% MALMGÅRD

Pikisen mustaa kahvisen paahteista nestettä, jonka yllä muodostuu pieni beige vaahto. Lyhyen olemassaolonsa todisteeksi vaahto jättää hyvin vähän mitään. Pitsi on lähinnä pieniä pilkkuja siellä täällä, lukuunottamatta välitöntä pitsiä, joka piirtää uudenvuoden tinamaisia kuvioita nesteen ylle. Rähinäinen tuoksu kertoo omaa tarinaansa tuhkaisesta miilunpolttajasta ja siirappisen makeasta suklaapuodittaren tyttärestä. Nämä tahriintuneet sielut kohtaavat palaneiden tehdashallien raunioilla ja toffeisen tahmea rakkaustarina on valmis. Kermainen loppu on toisaalta aavistuksen katkera. Tämän tarinan pääosissa nähdään ja aistitaan Pilgrim ja East kent golding. Tässä nämä edellä mainitut kirjoittavat omaa legendaansa. 5,06€ ja joka pennin väärtti. Suosittelen ostamaan varastoon, niin kauan kuin juhlavuoden kunniaksi Alko tätä myy.
95

Huvila Black Door H.O.D.A 3,9% MALMGÅRD

Hyvin haalean ja raikkaan keltainen, mutta lähes läpipääsemättömän samea.
Keskikorkea tiivis vaahto muuttaa nopeasti muotoaan matalaksi ja suurempi kuplaiseksi.
Tuoksu on sitruunainen ja vahvasti pale aleinen.
Havuinen humalointi kärjistää palemaisuutta maun katkeralla sävyllä.
Ruohoinen rapsakkuus ja humalointi pitää homman pystyssä vaikkei prosentteja olekaan.
Ei nyt aivan "overdose" ja se on hyvä asia.
84

Malmgård Jouluolut 2010 4,5% MALMGÅRD

Malmgårdin Joulu on kirkkaan kuparinen spelttisellä vaahdolla.
Tuoksu on kovin hennon maltainen ja hedelmäinen.
Maussa joulu on perinteisen mausteinen ja marjainen.
Aavistus paahteisuuttakin on havaittavissa.
Kokonaisuus on yhtä mansikkainen kuin etiketti.
Jälkimaku katoaa turhan nopeasti.
Potkua saisi Jouluun lisätä, jotta oltaisiin stratosfäärissä.
Mukavan pehmeä ja lempeä.
76

Huvila Hyvä Tuomas 4,1% MALMGÅRD

Kauniin ruskea on tämä Tuomas. Hyvä Tuomas.
Vaahtoa on kevyesti, mutta pitsiä sitäkin runsaammin.
Tuoksuu joululta. Tällä kertaa joulun voi arvioida marjaiseksi ja maltaiseksi.
Maussa on jotain kaakaomaista.
Näinkin pienillä prosenteilla oikein kiva joulubitter.
Jälkimaku on kuiva ja katkera.
Kuten Huvilan tuotteissa aina, niin tässäkin etikettitaide on omaa luokkaansa.
71