Helsinki Beer Festival 2019

Ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa Helsinki Beer Festival historiassani ennätin Kaapelitehtaalle jo lehdistötilaisuuden alkuun. Näin ainakin siis oli tarkoitus, mutta pari minuuttia Merikaapelihallin kellariosastolla harhailua ja myöhässä sisään, sori. Festivaalijohtaja Markku Korhonen kertoili omaan boheemiin tapaansa tutut tarinat festivaalien sisällöstä sekä tämän kertaisesta teemamaasta Slovakiasta. Organisaation maakuntakierroksella Korhonen oli päässyt tutustumaan kattavaan otantaan Slovakian 67 pienpanimosta, joista HBF tarjosi jälleen asiakkailleen erinomaisen valikoiman tuotteita, joita ei liiemmin Suomessa ole nähty. 

Korhonen tarjoili perjantain ensimmäisen oluen itse. Slovakialainen tumma lager hämmästytti humaloinnillaan ja osoittauituikin sitten lopulta DIPAksi. Tummaa lageria olisi ollut siinä viereisessä hanassa. Ensi puraisun jälkimainingeissa ammattilaistunnit alkoivat vetää ensimmäisiä maistelijoita sisään. Tila tuntui aika täydeltä jo kello kolmen pintaan, vaikka ovet avautuivat suurelle yleisölle vasta viideltä. Jotenkin sellainen tuntu, että näitä "ammattilaisia" on joka vuosi enemmän ja enemmän. Toisaalta monet näistä tekevät tilaa maksaville asiakkaille lähtiessään pois alueelta jo pian varsinaisen aukioloajan alettua. Itse henkilökohtaisesti olen monena vuonna lukeutunut näihin "seiskan bussiin"-porukoihin, kuin myös tänäkin viikonloppuna.

Ruokapuolella Alexanders tarjoili härkänsä optimaalisesti nestettä tihkuvan märkänä ja Kuivalihakundi luonnollisesti kuivana. Lisäksi tarjolla oli perinteiset saksalaiset makkara-annokset sekä Johann Schlagin osterit. Lauantainakin pyörähdin niin ikään vielä paikalla, mutta aikani kului Olutliiton liittokokouksen merkeissä, enkä ehtinyt edes oluelle. Oliko siellä muuten tänä vuonna sika?

Helsinki Beer Festival 20-vuotta!

Pyöreitä täyttävä Suomen vanhin olutfestivaali HBF alkoi omalta osaltani aika yllättävästi Olvin tiskillä uutuus giniä ja siideriä lasissa pyöritellen, vaikka sahdillahan sitä oikeasti olisi pitänyt aloittaa. Vieressä  Linden Brewery tarjoili latopubi-tunnelmaa, joten matka ei ollut pitkä seuraavaan kohteeseen. Itselleni vielä maistamattomia tuotteita löytyi Neipasta Milk Stouttiin, joten muutaman minuutin sain tälläkin tiskillä kulutettua.

Teemamaana tänä vuonna on Slovenia yhteensä sadanneljäntoista eri suodattamattoman oluen voimalla. Juhlavuoden kunniaksi festareilta löytyy omat ständit myös Unkarille, Belgialle, Itävallalle, Italialle ja Kroatialle.
Kuluttajien saatavilla on siis jälleen erittäin massiivinen kattaus niin olutta, siideriä kuin viskiä. Kaikkiaan yli 800 eri tuotenimikettä, joista viitisensataa olutta. Ei siis turhaan puhuta Suomen suurimmasta pubista.

Ruokahuollossa pääosaa esittää tuttuun tapaan sika ja osterit, mutta lisäksi purtavaksi voi valita esimerkiksi hollantilaisia frittejä tai saksalaisia makkaroita eikä burgereitakaan sovi jättää mainitsematta. Aikaisempina vuosina olen etenkin tupakkapaikan yhteydessä pyörivään possuun pahasti pettynyt, mutta osterit ovat toimineet aina, joiden hinnoittelukin on ollut vähintään kilpilukykyinen. Hyviä festivaaleja kaikille jotka tänne suuntaavat!

Kolme kerrosta Kaapelia - Helsinki Beer Festival 2017

Yksi vuoden odotetuimmista olutfestivaaleista oli jälleen ajankohtainen, mutta henkilökohtaisella tasolla jotenkin hyvin vaikeasti saavutettavissa. Lopulta sain kuitenkin järjestettyä itseni lauantaina pääkallopaikalle jo kymmenen jälkeen ja edessä oli Cyde Hyttisen luotsaama OlutPostin ja bloggareiden virallisen epävirallinen miitinki Kaapelin kellarikerroksessa. Vähän samaan tapaan käynnistelimme koneita myös edellisenä vuonna. Tällä kertaa paikalla oli useampikin uusi kasvo vanhojen tuttujen lisäksi. 

"Hipit ku järkkää, ni sillon o kaikki tiptop s****na!" - Cyde

Puheenvuoroja pitivät Cyden lisäksi uunituore Suomen Olutseuran puheenjohtaja Antti Kotti, OlutPostin päätoimittaja Mariaana Nelimarkka ja Nokian Panimon toimitusjohtaja sekä Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja Matti Heikkilä, joka oli tuonut mukanaan tilaisuuteen Nokian uusinta Keisaria eli kaksvitosta. Toisena ruokajuomaparituksen sponsorina toimi Iisalmen iloliemifactory Olvi niin ikään kevään uutuustuotteen eli American Cream Alen voimin.

Päähuomio kuitenkin kohdistui ruokapoliittiseen puolueeseen eli Etu-Töölössä vuodesta 1964 vaikuttaneeseen Tanskalainen Voileipä ravintolan nokkamiehen Aimo Lindgrenin tuomiin eväisiin. Tarjolla oli etenkin Keisari Gingerille sopiva piparjuurikermalla viimeistelty kylmäsavulohismørre, joka sai kaksvitosenkin maistumaan aivan uudella levelillä. Lisänä Olvin Cream Alelle kohdistetut paahtopaisti- ja maksapasteijasmørrebrødit nostivat makueuforian kellarikerroksen kattoakin korkeammalle. Nautaleipä on kaksiasiakaspaikkaisen ravintolan suosituin tuote, mutta maksapasteijan historia on heittämällä mielenkiintoisin. Edellisen omistajan suurimmat salaisuudet liittyivät juuri yli sata vuotta vanhasta reseptiikasta tehdyn maksapasteijan ja remoulade-kastikkeen valmistukseen, jotka luokitellaan yrityksen kruununjalokiviksi. Nämä reseptit Lindgrenin pariskunta peri lopulta pankissa ravintolakaupan sinetöityessä, jolloin entinen omistaja ojensi vanhalla kirjoituskoneella kirjoitetut kellertyneet reseptipaperit. Maksapasteija reseptin Lindgren on kuulemma heti valmis myymään miljoonalla eurolla jos ostaja löytyy. Ravintolan esihistoriaan liittyy myös J. Karjalaisen faija, mutta tätä tarinaa voitte itse kysyä Cygnaeuksenkadulla vieraillessanne.

OlutPostin video tapaamisesta 

Fat Lizardin tiskillä tarjottujen aamukahvien (liskohopinaattorin läpi uitettu Mikon Portteri, joka sisälsi kaikkea kookoskahvista vaniljakaakaoon) jälkeen olikin aika perinteisemmälle festivaalikäyskentelylle. Olvin sponsoroima Rastalin Craft Master olutlasi oli käytännöllisyydessään kaikin puolin loistava valinta maistelukierrokselle. Kaiken lisäksi se mahtui kätevästi povitaskuun, jotta ei koko aikaa tarvinnut lasi kädessä nököttää. Monenlaista olutta kun on tarjolla, niin ei oikein tiedä minne suuntaan pitäisi mennä, mutta lopulta huomaa maistaneensa erittäin monta klassikkoa ja muutaman pettymyksen. Tänä vuonna se suurin kaikista oli ehdottomasti Omnipollon Magnus Opus, jota maistamatta toivottavasti kukaan ei Kaapelilta poistunut. Itse kävin jopa hakemassa santsikupillisen. Itselleni aikaisemmin tuntemattomista panimoista Takatalo & Tompurin Pils ja Kylmäsavulager sekä Jacobstadsin panimon Dasher osoittautuivat erittäin toimiviksi tapauksiksi. 

Teemamaa Unkariin saattoi tutustua yläkerran oluiden lisäksi myös ruokahuollon kautta. Ainoaksi unkarilaiseksi olueksi omalta kohdaltani jäi Reketye panimon Stoutti, josta tiskin takaa ei oikein osattu kertoa muuta kuin kotipaikkakunta Budapest, jossa käsittääkseni hyvin suuri osa Unkarilaisista panimoista sijaitsee. Yläkerran ylitsevuotavan real ale tarjonnankin uhalla päädyin tamperelaiseen vaihtoehtoon, eli Pyynikin Living Room IPA Real Aleen. Tähän genreen en vain jotenkin koskaan ole päässyt sisälle, eikä asia tänäkään viikonloppuna korjaantunut. Ihan kiva ja kekseliäs tuote muuten, kuten nämä Helsinki Beer Festivaalitkin kokonaisuudessaan. Onneksi ensi vuotta odotellessa voi käväistä muissa vastaavissa ja yhtä hienoissa olutkulttuuria vahvistavissa tapahtumissa, joita meillä Suomessa järjestetään yhä enemmissä määrin. Nähdään siis siellä ja täällä! 

Helsinki Beer Festival 2017 ennakkotunnelmia @ Urho´s Pub

HBF iskee pääkaupunkiin huhtikuun 7.-8. päivä jo yhdeksättätoista kertaa, joten kokemusta olutfestivaalien järjestämisestä alkaa takana olemaan hyvin kiitettävä aika. Vuoden 2017 teemamaaksi julkistettiin Unkari. Festivaalien kotisivuilla oli kilpailu, jossa tätä tulevaa teemaa oli voinut käydä veikkaamassa. Alustavan laskennan mukaan reilusta tuhannesta vastauksesta vain yksi on osunut oikeaan, joten erittäin suuret onnittelut voittajalle!

Unkarissakin vallitsee monen muun maan lailla pienoinen olutbuumi. Panimoita löytyy tällä hetkellä Suomeen verrattava määrä, mutta uusia syntyy kokoajan lisää ja etenkin mustalaispanimot ovat suosiossa. Maan panimoskene sijoittautuu pääosin Budabestin ympäristöön, mutta muuallakin päin maata olutta pannaan yhtä lailla. Kaapelitehtaan yläkerta on tuttuun tapaan varattu teemamaalle sekä real ale / siidereille.

Monipuolisen juomatarjonnan lisäksi Kaapelitehtaalla on tarjolla myös monimuotoista ravintoa. Viime vuotiseen tapaan paikalta löytyy kokonainen sika vartaassa sekä nilviäisosasto elikkäs osteribaari. Pitkän linjan mukaisesti vatsansa voi täyttää myös saksalaisilla makkaroilla ynnä muulla olutpurtavalla. Ohjelmassa on perinteiset olutkilpailut, Kähkösen tastingit, olutbingo, live-musiikkia sekä pääosassa tietenkin tuhatkunta erilaista tuotetta makusteltavaksi. Isoista kotimaisista tänä vuonna mukana on Olvi.

"Back to basics pojat vaa, siält se lähtee!" - Festivaalijohtaja Markku Korhonen



HBF aukioloajat:
Pe 7.4.2017 ammattilaistunnit klo 14 – 17, yleisötunnit klo 17 – 01
La 8.4.2017 yleisötunnit klo 12 – 01


Nähdään Kaapelitehtaalla, cheers!

Helsinki Beer Festival 2016

Helsinki Beer Festival järjestettiin jo kahdeksattatoista kertaa, mutta itselleni kyseisten festivaalien läpileikkaus oli tähän mennessä käyty vain youtuben välityksellä. Tänä vuonna sain parikin kutsua paikan päälle, joten olihan sitä antauduttava joukkoliikenteen armoille ja kohti Stadia elikkäs Hesalaa. Saavuin Kaapelitehtaalle perjantaina hieman kello neljäntoista jälkeen ja tupa näytti täyttyvän hyvää vauhtia, vaikka ovet aukenivatkin suurelle yleisölle vasta klo 17. Ennen viittä vietettävä hanasukkulointi kulki nimellä nimellä "ammattilaistunnit". 

Ammattilaistunnit osoittautuivat hyvinkin antoisiksi. Väkeä ei kuitenkaan ollut ruuhkaksi asti, joten tiskeilläkin oli aikaa rupatella. Annoskoot olivat tässä vaiheessa iltapäivää 0,5-1 desilitran paikkeilla, joten tarjonnan ylipursunnasta häkeltyneenä muutamassa tunnissa ehti maistamaan hyvinkin monta eri olutta. Alun parhaimmistona mieleen jäi mm. ööö melkein kaikki, eli: Panimo Hiiden Pecko Brett IPA, Olarin Panimon Razident Evil ja Not for Jokinen, Humaloven ja Õllenautin humalaton jäkäläolut Poro, Omnipollon Mango Smoothie IPA ja Amagerin No Rice & Curry. Foundersin triokin oli suorastaan pakko vetää läpi; raikas inkivääri-iloittelu Spectra Trifecta sekä legendaariset stoutit KBS ja Imperial. Jossain noiden välissä kävin tsekkaamassa miten tytöt olivat panneet leit kaulassa laakeria, elikkäs kyseessä Brewcatsin Tiki Lager. Enkä voi olla mainitsematta Kyrö Distillery Companyn Long Kyröä. Käsitykseni lonkerosta ei enää koskaan palaa ennalleen?

Viiden aikaan kokoonnuimme olutblogistikollegoiden kesken Kaapelitehtaan kellarikabinetissa itsensä Cyde Hyttisen kutsumana. Keikyblogin lisäksi edustettuina oli Arde arvioi, Maltainen, Kaunis Humala, Tuopillinen, Humalablogi ja Mushimalt. C.H. halusi tavata ja tutustua ihmisiin blogien takana sekä kuulla hieman saittiemme historista ja yhteisestä intohimossamme nestemäistä leipää kohtaan. Maltaisen Mika Laitinen julkisti heti perään Maria Markuksen kanssa kirjoittamansa kotiolutkirjan Rakkaudella Pantua. Uunituoreen painoksen lisäksi Laitinen toi mukanaan kirjasta löytyvän reseptin mukaan tehtyä rye wineä a.k.a. Raivainta. Tästä oluesta myöhemmin lisää, kunhan ehdin ottaa maistiin.

Intensiivisen palaverin jälkeen siirryimme vielä yhdessä Fat Lizardin pakulle, josta Arde valikoi yhteiseksi hanatuotteeksi Jesus Lizard IPAn. Samaan sabluunaan mahtui vielä F.L. Blacktop Porter. Erinomaisia tuotteita muuten nämä läskit liskot. Siinä alkoikin ensimmäinen päivä olla omalta osaltani Black Angus briskettiburgeria vaille valmis ja läksin keräämään Kalliosta voimia seuraavaan päivään.

Lauantai alkoi olutblogisterien ja alan ammattilaisten yhteisellä tapaamisella. Miitingin tarkempaan raporttiin pääset tutustumaan tästä linkistä. Pari tuntia vierähti panimoravintolassa, jonka jälkeen ennätin Kaapelitehtaalle ennen kello yhtä. Aloitin perjantain tapaan päivän Hiidellä. Donut Island Brewing yhteistyöolut Ich Bin Ein Berner puski mukavasti virtaa päivään. Jatkoin niin ikään jyväskyläläispanimon ja Donutin kollaboraatiolla, jossa kolmantena pyöränä on cervezamaan Little Bichos. Kyseessä siis farmhouse tyylinen ale Bicho in My Beer. Aikamoinen biachespanjooli indeed. Yksi festivaalien lasketuimmista tuotteista oli Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pekoni olut. Olihan siitä pakko maistit polkaista ja udella tiskillä mistä oikein on kysymys? Panimon henkilökunta oli tällä kertaa kuitenkin salamyhkäisyysverhon peittelemänä, eikä panosalaisuuksia juurikaan jaettu. HK:n kanssa yhteistyössä tuotettu olut sisältää joka tapauksessa aitoa pekonia. Amerikan mantereellahan vastaavia tuotteita on ollut markkinoilla, mutta Euroopassa en muista törmänneeni vastaavaan. Toisaalta ajatus ei liiemmin houkuttelekaan, mutta mikään mihin työnnetään pekonia ei vain voi olla väärin. Vai voiko? Onhan sitä pekonijäätelöäkin...

Loppujen lopuksi en olisi tarvinnut Diamond Beveragesin tiskin lisäksi juurikaan mitään muuta. Stonen jenkkihumalien tuoreus oli huumaavaa Pataskala Red X IPA tyyppisissä hanatuotteissa ja Omnipollon suklaisen samettiset stoutit kuten Hypnopompa Marshmallow sekä Noa Pecan Mudcake Double Barrel kietoivat nautiskelijan ympärilleen kuin serpentiinin. Buxtonin ja Omnin kollaboraatio Ice Cream Brown Ale tykitti chokolaatia suoraan suoneen. 

Real Aleista testasin 02 Croescon, mutta tämä osasto on yhä itselleni jotenkin vieras. En pääse käsiksi juttuun. Kotimaisista panimoista uutena kokemuksena kohtasin myös Keravan Keudan, jonka vanhin tuote Vaalea Sarvi ja  hänestä jalostettu Vehnäinen ChiliSarvi vakuuttivat jo pelkällä olemassaolollaan. Saimaan hinnat aiheuttivat ainakin itselläni hämmennystä, enkä usko että olin ainut. Paras kotimainen? Ei se ollut sahtia, vaikka sitäkin siemaisin. Se kunnia menee ehdottomasti Mallaskosken ja Põhjalan koivunlehti-kollaboraatio Black Koivuselle, vaikka se Viron puolella onkin käyty panemassa.

Viime aikaiset oluttapahtumat ovat saaneet kehujen lisäksi luonnollisesti myös kritiikkiä. Ruokapolitiikkaan puuttuakseni olen mielensäpahoittajien kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Erinomaiset oluet olisivat oikeutettuja erinomaiseen ruokaan, mutta sellaisen kohtaaminen on ollut hyvin harvinaislaatuista. Lihapuolen ehdottomana parhaimmistona nostan esille Texas BBQ:n briskettiburgerin. Ainoa vika tässä oli aavistuksen härski kymmenen euron hinta. Lauantain odotetuin food corner oli kuudelta avattava sikagrilli. Tupakkapaikan kylkeen (?) sijoitettu possu houkutti väkeä jonoksi asti, jonka kärjessä itsekin olin neljä kahden euron korkkia kourassa. Itse purilainen oli valitettavasti erittäin suuri pettymys. Maukas liha koteloitiin semikylmän tusinasämpylän väliin coleslawn päälle ja perään ruiskaistiin barbequesoosia. Homma olisi toiminut paremmin esim. lihalautasena ilman pahville maistuvaa seesamleipää. Roinisten Currywurst ja Leberkäse setitkään eivät täysin vakuuttaneet. Lopuksi kaikki lihatiskit seinille nosti Johann Schlagin osteripöytä, johon pääsin tutustumaan jo pari kuukautta aiemmin HBF lehdistötilaisuudessa Urho´s Pubissa. Parhaat osterit ja parasta stouttia = parasta parhautta.

Huomattavasti kritiikkiä osakseen saanut atmosfääri on taasen jotain mitä en ymmärrä. Kaapelitehdas on ollut useasti paheksunnan kohteena muidenkin tapahtumien, kuten Olutexpon aikana. Minusta lokaatio on erittäin viihtyisä ja tiloiltaan toimiva kokonaisuus olutfestivaaleja ajatellen. Tappajan näköisen miehenkin kuvauspaikkana tunnettu Tallinna Craftbeer Weekendin neuvostoaikainen sukellusvenetehdaskaan ei kaikkia miellyttänyt, mutta itselleni paikka toimi kuin porter saunassa. Entiset tehdashallit miellyttävät tiloina itseäni henkilökohtaisesti toiseksi eniten heti 60-luvun huoltoasemien jälkeen.

Kolmantena arvostelun kohteena varsinkin sosiaalisessa mediassa oli oluen annoskoot.  Pieniä maistiaisia kaivattiin ja turruttiin kahden desin kokoisiin tuoppeihin. Olemmeko olleet samoilla festivaaleilla? Ammattilaistunneilla annoskoot olivat luonnollisesti pieniä, mutta ei tilanne omalla kohdallani tämänkään jälkeen mihinkään muuttunut. Totta, hinnastoissa oli valittavissa vain joko kahden tai neljän desin annoskoot. Olisihan sinne voinut pistää hinnan myös yhdelle desille? Muistaakseni taisin juoda kahden päivän aikana kaikkiaan neljä yli desin lasia. Jokaisella käymälläni tiskillä listaa pienemmän maistiaisen saaminen ei ollut mikään ongelma, päinvastoin. Suurin osa maistamistani oluista siis tarjoiltiin allekirjoittaneen pyynnöstä noin desin suuruisina annoksina. Tähän huomioitakoon, että kaikki nautitut oluet olivat hanatuotteita. Pullotavarasta en lähtenyt tinkimään. Kaiken kaikkiaan siis erinomaisen hienot festivaalit. Tiskeillä oli mukava jurista ja jos ei jaksanut juttua vääntää, niin Kähkönen puhkui mikkiin lähes non-stoppina asiaa oluesta ja sen vierestä. Mikäs sen mukavempaa. Kippis ja ensi vuoteen!

Stone Brewing Ruination Double IPA 2.0 A Liquid Poem to the Glory of the Hop

Stone Brewing vyöryy Suomeen Diamond Beveragesin lanseerauksen myötä. Maistiaisia tulevista tuotteista on saatavilla Helsinki Beer Festivaaleilla tänään ja huomenna. Kesäkuussa kaman pitäisi virrata jo Alkonkin kautta onnellisille kuluttajille. Arvioinnissa olevan pullon sain avaamattomana matkaan HBF:n pressistä. Kyseessä siis legendaarisen Ruinationin upgreidattu painos.

Koloriltaan kirkasta kultaa, tuoksultaan timanttista toffeeta ja vaahdoltaan väsymätöntä viidakkoa. Ruinationin suutuntuma syöksähtää salamanterisen ovelasti kohti humaloitua overdosea aiheuttaen miellyttävän antiöverisen kliimaksin. Ananaksinen raikkaus potkii persikkaa pitkin seiniä ja taittaa tunnelmaa mäntysuopaiseen matonpesupaikkaan meriveden äärellä. Silkkinen smoothius valtaa mielen sopukat yltiöpäisellä pehmeydellään. Ehdottomasti trooppisesti samettisimpia DIPAja mitä on kohdalle osunut. Mäntyisen metsäinen mallas viettelee viehkeällä vetovoimallaan, jonka jälkeen lasia pitelevän käden päässä mieli kirkastuu eittämättä puhtoisempiin panimopeijaisiin kohdistuen. Kokonaisuudessaan raikkaan humaloitu DIPA ilman minkään muotoisia epäpuhtaisuuksia. Lajinsa ja katkeruutensa huomioon ottaen ehkä jopa aloittelijankin kannalta helppo lähestyä.

92

Vuoden olutravintola 2016

Lehdistötiedote 14.03.2016

Bryggeri Helsinki on Vuoden olutravintola

Helsinki Beer Festivalin asettama raati on valinnut Vuoden olutravintolaksi 2016 Bryggeri Helsingin.

Helsinki Beer Festivalin historian yhdestoistakerta Vuoden olutravintola palauttaa tittelin panimoravintolalle, joka tarjoilee oluen ohella kunnon ruokaa.

Raati perustelee valintaansa näin:

Bryggeri Helsinki on moderni oluttupa. Se oli rohkean ei-kliseinen avautuessaan, sittemmin tyyli on alkanut yleistyä pääkaupunkiseudulla. Vappuna kolme vuotta täyttävä panimoravintola Helsingin sydämessä on tärkeä osa eläviä Torikortteleita.

Bryggeri Helsingin lupaus oli toimia ikkunana kotimaisiin pienpanimoihin. Se on pitänyt. Panimoravintola ei aja pelkästään omaa asiaansa vaan tekee työtä koko alan hyväksi ja tuo esiin tasapuolisesti myös muita suomalaisia toimijoita. Se tarjoaa ikkunapaikan olutmaa Suomeen myös satamaan saapuville tuhansille turisteille.

Ravintolassa on osaava ja oluista kiinnostunut henkilökunta, joka saa innostuksen tarttumaan myös asiakkaisiin. Panimo on näyttävästi esillä ja sen ympärillä tapahtuva koulutus ja maistelu vetää puoleensa myös niitä, joille olut ei vielä ole harrastus.

Panimomestari Mathias Hüffnerin oluet ovat maan kärkeä, huippulaatua, monipuolisia ja siksi palkittuja.

Ravintolapäällikkö Olli Majanen ja keittiöpäällikkö Ali Suviala tekevät Hüffnerin kanssa kiitettävää yhteistyötä. Oluen ja ruoan yhdistäminen toimii: ruokalistassa on olutsuositukset kullekin ruoalle ja olutta käytetään myös raaka-aineena ruoanvalmistuksessa.

Raati on pannut merkille myös Viron pienpanimoviikot, joista näyttää kahden kerran perusteella tulevan helmikuinen perinne. Merkittävä määrä itse Virosta etsittyjä uusia oluita, panimoiden edustajia vierailulla ja kaiken kokoavana menu, johon vierailevat oluet on sovitettu. Tämänvuotisen minifestivaalin kruunasi yhteistyöolut Union, jossa pääsivät esiin Pohjalan ja Bryggerin parhaat maut.

Helsinki Beer Festivalin asettamassa raadissa Vuoden olutravintolan valitsivat olutkouluttaja Mikko Salmi, oluenharrastaja Hannu Nikulainen, toimittajat Sakari Nupponen ja Mariaana Nelimarkka sekä Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen

Helsinki Beer Festival 2016 ennakkotunnelmia @ Urho´s Pub

Helsinki Beer Festival järjestetään Kaapelitehtaalla kahdeksannentoista kerran  15. – 16.4.2016. Festivaaleilla on luvassa runsaasti mielenkiintoisia oluita, siidereitä ja viskejä. Tavoitteena on saada myös kotimaiset tislaamot mukaan. Teemamaana tänä vuonna on Saksa, joka sointuu tarkoitukseen mitä mainioimmin oluen puhtauslain, Reinheitsgebotin täyttäessä 500-vuotta.

Kuvakaappaus HBF lehdistötiedotteesta

Helsinki Beer Festivaalien ohjelmaan kuuluu mm. olut-taistingejä, musiikkia ja teeman mukaista ruokaa kuten olutmakkaroita ja hampurilaisia. Kokonaista sikaakin vuollaan grillin puolella! Erikoisuutena lukuisasti alallaan palkittu Johann Schlag päälliköi ostereiden kanssa, joihin pääsee tutustumaan kaviaarilla tai ilman. Nämä nilviäiset muuten sointuvat sulavasti stoutin seuraksi!

Johann Schlag operoi osteria

HBF aukioloajat:
Pe 15.4.2016 ammattilaistunnit klo 14 – 17, yleisötunnit klo 17 – 01
La 16.4.2016 yleisötunnit klo 12 – 01


Nähdään Kaapelitehtaalla, cheers!

Teaser