Wrede Brown Ale

Postilaatikossa uusin Olutposti, Radio Ramonan nettiradiosta juuri kuunneltu Risto Leinon selostama Lukon peli päättyy voittoisasti ja lasissa Suomenlinnan panimon "moderni tulkinta" brittityylisestä brown alesta. Perjantai-illan ainekset alkavat olla enemmän kuin kasassa. Kyseinen oluttyyli ei tosin ole liiemmin koskaan kuulunut omiin henkilökohtaisiin suosikkeihini. Tällä kertaa pullo kuitenkin lähti Alkon käsityöläisoluiden valikoimasta mukaan, koska odotettavissa olisi ainakin mainospuheen mukaisesti jotain uutta. Mallaspohjassa on mukana karamellimallasta. Lisäksi olut on kuivahumaloitu Cascade ja Centennial -humalilla.

Wrede on teoriassa tumman ruskea, mutta taittaa mukavasti valoa myös rubiinpunaisin säikein. Maltaisen myskinen tuoksu johdattelee pähkinäisen paahteiseen suutuntumaan. Kohtalaisen kepeä ja helppo liuku. Maussa esiin pulpahtaa oluen parhaat ominaisuudet, kun maltainen makeus pysyttelee siedettävissä mitoissa jenkkihumalien lakaistessa siirappisuutta maton alle. Jälkimaun etuosassa pilkistää muutama pala tummaa Tobleronea ja kupillinen kenialaista kahvia.

Ensimmäisenä brown alesta tulee mieleen Newcastle. Hänestä en ole koskaan tykännyt, mutta tämä lasissa lepäävä browni menee aivan eri leveleille. Se, onko kyseessä sitten enää brown ale, on jonkun muun päätettävissä. Tosiasia kuitenkin on, että burgundinpadan kylkeen Suomenlinnan Wrede sopii varmasti paremmin kuin maito.

Suokin juhannus BBQ

Suomenlinnan Panimo on itselleni henkilökohtaisesti aina ollut kovin ristiriitainen. Perusvalikoimaan kuuluvat tuotteet eivät ole liiemmin liikauttaneet, mutta kausioluet sen sijaan ovat useasti loksahtaneet yllättävänkin hyvin kohdilleen. Esimerkkinä vaikka Foil Hat B Weisse, joka päässä etenkin kesäfestareilla kelpasi eittämättä tallustella. 

Alkoholilakiuudistuksen vanavedessä Suomenlinnaltakin on kevään aikana tullut prosenttiluvultaan viitosella alkavia maitokauppauutuuksia. Ulrika Saison, Horn IPA ja Chapman Lager ovat uusia vakiovalikoiman vahvistuksia. Kealakekua sen sijaan tuli Alkon käsityöläisolutkattauksen mukana kansan saataville helmikuun 2018 alusta lähtien ja ainakin toistaiseksi pysynyt hyllyillä siitä saakka. Kokonaisuudessaan kesältä maistuva paketti ainakin näin ulkoisesti tarkasteltuna, mutta kurkataan myös sisätiloihin.

Vakiovalikoiman kevään uutuustuote Ulrika Saison on samean kultainen ja tasaisen kompakti olut vienon valkealla vaahdolla. Viljapeltoisen sitruksinen tuoksu vie ajatukset maalaistunnelmaan laiduntamaan lehmiä punamustassa ruutupaidassa kortta suupielessä mutustellen. Ulrikan suutuntumakaan ei lähde pelätyllä tavalla märehtimään, mutta pieni liimaisuus kuitenkin tunkeutuu pintaan loppua kohden jopa voimistuvalla velositeetillä. Hunajainen hedelmäisyys on balanssissa belgialaisen Esterin kanssa, mutta esikuviinsa nähden boostia puuttuu enemmän kuin kannuksen kärjen verran. Ensin ajattelin tämän oluen barbeque-juhlien alkumaljaksi, mutta heitetäämpä se kuitenkin mintunlehdillä koristeltujen ja mascarpone-vaahdolla kuorrutettujen mansikoiden kumppaniksi aterian loppuun, jossa happaman ja makean liitto saadaan sinetöityä onnelliseen finaaliin. Toimii varmasti.

Horn IPA lanseerattiin kevään alkupuolella ja ainakin Helsinki Beer Festivaaleilla se oli jo kansan hypisteltävänä sekä voittamassa Vuoden olut kilpailussa omaa sarjaansa. Kypsän aprikoosinen outlook kannattelee tätä olutta heti kättelyssä pitkälle, mutta vaahdon alta päätään nostavat jenkkihumalat piristävät päivää jo kuin sadekuuro Sonoranissa. Suutuntumassa tihku muuttuu suoranaiseksi tulvaksi ja rapeus raikastaa rähjääntyneimmänkin humalabongarin. No ei nyt aivan, mutta hyvää tämä on joka tapauksessa. Yön yli hautuneen ribsirivistön kylkeen osuvan oivallinen juoma, mutta periaattessahan grillistä rasvaa tihkuvan lihan jötkäleen lajikkeella ei niinkään ole väliä. Partneri on valittu ilman sen suurempia speed deittejä.

Kirkkaan kultainen Chapman Lager poreilee kauniisti valkean vaahtonsa alla. Hedelmäisen humalletun tuoksun takaa esiin paljastuu maukkaan suoraviivainen jenkkilager. Maussa kuitenkin punainen lanka lähtee aavistuksen sivuraiteille. Ruohoisen rapsakka kokonaisuus astuu Ameriikan aromihumaloinneiltaan huolimatta tsekkipilsnerin suuntaan eikä diasetyyliltäkään vältytä. Laadukas tekele anyway. Kevytkenkäisyydessään uppoaisi loistavasti grillausoluena ruokaa odotellessa, mutta menisi toki suoraan pullon suusta saunan yhteydessä.

Kealakekua on siististi cool. Virikemunaisen keltainen olut vaahtoaa kauniin valkeasti ja jättää paikoin paksuhkoakin pitsiä lasin reunamille. Huumaavan hedelmäisestä tuoksusta voi suoraan puristaa niin pomeranssia kuin papaijaakin. Samettinen suutuntuma on kuin stoutista ja nektarisen viskoosinen maku suodattaa Cookin mangometsiköstä esiin muun muassa vaniljaa, ananasta, laktoosia ja sitruunaa. Aika hämmentävää, mutta todella toimivaa. NEIPA´isen pehmeyden takana ilmeisesti sopivasti vehnää ja sielullisesti kauraa. Lopultakin löytyivät ne ainekset alkumaljaan. Kippis!

Suomenlinnan Försti Ale (Tallink / Silja Line special brew) 4,5% VANTAA

Vantaalainen Försti ale tarjoillaan Tallinnan lautalla muovituopista :(. Tällä yhtälöllä saadaan parempikin olut maistumaan kuralta, mutta annoin mahdollisuuden. Kotona heitin tax free pullon vielä uusintana Amiraali tuoppiin. Lopputulema oli kuitenkin aika samoissa molemmissa tilanteissa:

Meripihkainen olemus ja samettinen beige vaahto.

Tuoksuu Suomenlinnan kivipaaseilta ja Silja Linen kokolattiamatolta.

Toisaalta tuoksun ja sitä kautta myös maun monet negaatiot juontavat juurensa ensimaistin plastiikista piirrettyyn tarjoiluastiaan. Muovinen kaiku pysyy ja säilyy, jopa lasituopista siemaistuna. Puolet aistikanavista suljettuna kokonaisuus kasaantuu makean maltaisuuden ja vetisen vaseliinisuuden ympärille. Tunkkaisen tahmeaa hedelmälihaa ruohoisen raitaisella selkärangalla. Jälkimaku on maltaisen metallinen. Jää selvästi Ugilaisen Förstin jalkoihin.

73

Suomenlinnan Foil Hat B Weisse 4,9%

Vaaleanpunainen neste täyttää lasin tilaviinimäisellä olemuksellaan. Tuoksukin viittaa marjaviinin tai käyneen mansikkamehun suuntaan. Pakastettuja karpaloita kinuskikastikkeella, uuh. Suussa olut pehmentää happamuudellaan hampaiden pintoja sellaisella sitruunan sykkeellä, että pH-arvon voisi veikkailla huitelevan jossain kahden ja puolen paikkeilla. Pitää jättää hampaidenpesu vähän myöhäisemmäksi.
Vehnäinen villivadelma valloittaa ja villitsee. Mustaherukka, jolla kyseinen keitos on maustettu, tulee parhaiten esiin ensipuraisussa sekä uudelleen jälkimaussa. Itse henkilökohtaisesti olisin lähtenyt veikkaamaan käytettävän aromin olevan peräisin punaviinimarjasta. Kokonaisuus on ehkä hieman liikaa mehumainen, vaikka kieltämättä hyvin raikastava ja erittäin mielenkiintoinen. Olutmaailman Ukkosmaine (ei yhtä täydellinen) - Oletteko te tosissanne? Aivoni ovat radioaalloilta turvassa. Turpa kiinni Mozart, tää on mansikkakausi!
77

Olutexpo 2014

OlutExpo 2014 katselmus koostuu omalta kohdaltani lauantain antimista kello kahden ja seitsemäntoista väliltä.
Puitteet olivat kaikin puolin toimivat. Kaapelitehdas sopi tilaisuuteen kaikessa rujoudessaan erinomaisesti ja käytännön asiat toimivat kuin kierrekorkki olutpullossa. Lasivaihtopiste lämmitti erityisesti mieltä, eikä ainaista tuoppien lilluttelua tarvinnut suorittaa itse. Panimot olivat lyöneet parastaan tiskien näyttävyyden puolesta ja niimpä paikan päällä sai ostaa olutta vaikka kleinbussin takakontista, jos niikseen tahtoi.

Jostain minä kuitenkin mieleni pahoitin. Tapahtuman nimi Olutexpo vei harhaan. Tilaisuudessa nimittäin oli tarjolla myös viskiä. Paljon viskiä. Hyvää viskiä. Tämä johti siihen, että en osannut valmistautua tällaisiin houkutuksiin henkisesti ja olin heikko. Join viskiä. Jos tilaisuuden nimessä olisi suoraan kerrottu messujen olevan myös jotain muuta kuin pelkästään olut-aiheiset, olisin osannut varautua houkutuksiin. Missä on kuluttajansuoja? Valvira? Avi? Ei missään. Mikael Jungner oli paikalla, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Viskiä oli juotu. Linnanjuhlissa ryypätään yhä. Jopa Joulupukki oli humalassa, mutta sivistyneessä sellaisessa. 

Kaikesta huolimatta tarjolla oli viskien lisäksi tapahtuman nimenmukaisesti myös olutta. Ensimmäisenä vastaan asteli Sierra Nevadan Hoptimum, jonka erinomaisuudella ja sadan IBUn voimalla sai poltettua makunystyränsä puhki, jotta mikään ei enää tuntunut miltään. Ainakin tämän perään siemaistu Suomenlinnan DiipaDaapa oli juuri sitä mitä nimi antoi ymmärtää. Spitheadkaan ei sytyttänyt. Oravannahkojen tapaan korkkien vaihtaminen alkoholiin toi mieleen Monopolin pelaamisen. Lautapelit on kivoja. Siirryttiin mikropanimoskeneen. Makusteltiin kurpitsaa, jossa oli paljon samaa kuin Pyynikiltä maistamassani testiversiossa. Inkivääri tässä ehkä enemmän taustalla. Skiffer Ale sulatti sydämet raikkaudellaan, enkä Makumiesten suositusten jälkeen voisi kuvitella seuraavalle Helsingin kierrokselle muuta ruokaa kuin Skifferin merihenkisen pizzan. Sorineitsyys lähti samassa hötäkässä. Olin ladannut kyseiselle panimolle selkeästi liian kovat odotukset ja pienoinen pettymys painoi päätä kellertävien nesteiden kanssa, mutta Black IPA palautti uskon lasinalusiin. Toivoin suurempaa riskinottoa, mutta toisaalta panimon debyyttioluiden on kuitenkin varmempi suuntautua suurelle yleisölle.

Tarjolla oli myös ainutlaatuisesti suodattamatonta Pilsner Urquellia suoraan tynnyristä, joka luonnollisesti missattiin täysin. Kahteen kertaan. Hiisin Leimaus kuulosti mielenkiintoiselta ja varsinkaan kun kyseisen panimon kohdalla ei pettymyksiä vastaan ole tullut niin odotukset olivat  jälleen kerran korkealla. Habanero jäi kuitenkin vaisuksi ja mango valtasi mielen. Pettymys.
Mieleenpainuvimman tiskin tarjosi italianmiehet rennon Välimerellisellä otteellaan niin rupatteluun kuin myös panemiseen. Jälleen raikkaus nousi valtiksi ja Amiata Marsilia Gose puhdisti makunystyröitä tummanpuhuvien ja voimakkaiden lietteiden jälkeen. Jokunen viskikin tuli tosiaan huuhtaistua, mutta koska tämä on yksityinen anonyymiblogi en usko, että lainpuitteissa on sallittua kertoa niistä sen enempää.

Illan päättyessä taskussa oli vielä puolitoista korkkia. Niillä vielä Koffin Porter läksiäisiksi ja kotia kohti. Kiitos.

Kaiku

Kaiku on auringonlasku Havajilla. Akvarellin maalarina Tuopin Ääressä istuu Johnny Rio. Jo pelkkä väri hehkuu lämpöä kuin vanha kunnon Slev´in liesi perseen alla nupit kuutoseen asti kierrettynä. Tuoksussa on humalaista höyryä ja tropikaalista tärinää. Tarina lähti Haminasta Ugi:in ja tällä kertaa hedelmät kypsyivät Suokin trooppisten palmujen alla.

Rapsakkuus ja raikkaus lyövät silmille raipan lailla, jota Jenni Vartiaista lainaten voisin sanoa, että narkkaan.

Vehnäinen pihkaisuus tuo eksoottisen hedelmäiseen kokonaisuuteen sopivasti kotosuomalaista havumetsäisyyttä ja alkukantaisuutta. Kuuleeko Kieku, täällä Kaiku? Roger.

Kotimaiset portterit sokkotestissä

Saunailta Sannaisissa. Poimin kellarikierrokselta matkaan muutaman kotimaisen porterin. 
Tarkoitus on maistella koko oktetti sokkona läpi.

Itselläni on vahva tunneside varsinkin Malmgårdin X-Porteriin, mutta myös suomalaisen oluen ulosvientipioneeriin Koff Porteriin ja Pyynikin Käsityöläispanimon lempeään artesaaniolueen Pikkuportteriin. Täysin uusia tuttavuuksiakin tästä kattauksesta löytyy; Kievari Portteri, Suomenlinnan Helsinki Portteri ja Pajari Porter. Toki testioluiden vahvuushaarukka heittelee aina 4,2%:sta 7,2%:iin asti, joka luonnollisesti asettaa jo tiettyjä ennakkoasetelmia.

Sitten kahdeksan lasia ja kahdeksan portteria. Ulkoisesti ei hirveästi eroavaisuuksia näy. Oluet numero 1 ja 7 vaahtoavat selkeästi kaikkein eniten ja kakkosessa on vaaleampi ja punertavampi väri kuin muissa. Seuraa lähes tunnin mittainen haistelu ja maistelu, jonka aikana kartanossa on hyvin hiljaista. Kolmen vartin jälkeen kiroilun määrä lisääntyy ja ainakin allekirjoittaneen tuska tehtävän vaikeudesta moninkertaistuu. Tuomio alkaa. Ensimmäisenä omia ajatuksiani ja veikkaukseni, jonka perässä raadin muut kommentit. Kommenttien jälkeen mainittuna mikä olut oli kyseessä.

1.     Tuhkaisen siirappinen ja palaneen herukkainen. Makean lämmin. Erinomaisen hyvää on. Ei kuitenkaan paras kahdeksikosta, vai olisiko? On. On paras.

Cole Slaw: Paahtunut kahvi? Oisko Koffin Porter tai Stadin Savuruis?

Tappara: Raikkaan maltainen tuoksu ja hyvä katkero maku.

Kesäsavu: Tumman vahva maku. Testin paras portteri!

LASISSA: X-PORTER

2.     Savuisen tervainen, salmiakkinen ja lakritsainen. Voimakas tuoksu. Punertava väri. Lopussa sikarisuutta. Kamppailin Tervahaudan ja Savurukiin välillä. Kallistun melko varman Stadin Panimon puoleen.

Cole Slaw: Pistävän lääkemäinen. Oisko Pajari?

Tappara: Tuoksussa vähän pistävää mallasta. Maussa pehmeää mallasta ja jälkimaussa vähän pistelevyyttä.

Kesäsavu: Sitruunainen tuoksu ja alkoholinen maku. Alkoholi puskee ihan liikaa läpi.

LASISSA: SAVURUIS

3.     Kolmannessa portterissa on tuoksu miedoimmasta päästä. Turpeisen savuinen ja mukavan mieto maku sopii tähän tilanteeseen vahvojen ja syvempien kanssa portterien joukossa. Yksinään ei ehkä niin nautittava, mutta raikastaa kyseistä kattausta. Pidän. Kyseessä ehdottomasti maitokauppavahvuuksinen olut. Pyynikkiä tämä ei ole. Pajaria en ole aikaisemmin maistanut, joten veikataan sitä.

Cole Slaw: Katajan marjainen inhokki. Veikkaan Laitilan Kievaria

Tappara: Mieto tuoksu ja vetinen maku. Ikävä jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Todella voimakas sitruunainen tuoksu ja simainen maku.

LASISSA: PAJARI

4.     Ensimmäinen sadan prosentin varmuudella tunnistettava olut, vaikken kyseistä portteria olekaan aikaisemmin maistanut. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vihanneksinen talon maku on selkeästi pinnassa. Lisänä fenolista marjaisuutta. Testin huonoin porter.

Cole Slaw: Mämminen ja vellimäinen. Veikkaan Huvilaa.

Tappara: Mämmimäinen tuoksu jatkuu voimakkaan mämmimäisellä maulla. Melkein kuin mämmiä. Joisin, vaikka en tykkää mämmistä. Tästä tykkään.

Kesäsavu: Mieto mämminen karamelli. Huono.

LASISSA: LAITILAN KIEVARI

5.     Liukkaan helppo suutuntuma kertoo, että ollaan taas miedommassa päässä. Tästä puuttuikin näköjään veikkaus. Otetaan vielä viimeinen siivu ja lasi tyhjäksi. Kyllä. Sen verran monta Pyynikin portteria olen kumonnut, että tämäkin on melko varma tunnistus. Mukavasti paahteista kahvisuutta näilläkin prosenteilla.

Cole Slaw: Savuinen ja rukiinen. En pidä. Veikkaan Savuruista.

Tappara: Tuoksuu kypsältä kompostilta. Ohuen vetinen maku, jossa lyhyen karvas jälkimaku. Tylsä.

Kesäsavu: Nenän aukaiseva syvä ja vahva tuoksu. Laimea maku on pettymys.

LASISSA: PYYNIKIN PIKKUPORTTERI

6.     Yrttistä lakritsikahvia vahvemmasta päästä. Testin ristiriitaisin olut. Hilasin lasia edestakaisin hyvistä huonoihin. Luulen, että tässä on nyt se testin isoenoklassikko, elikkäs Koff Porter. Onhan se ilmiömäinen olut, mutta tämä tilanne ja makumaailma ei anna tilaa. Jälkimaku muuttuu jostain syystä esanssisen marjaiseksi kiisseliksi. Tätä se on, kun yrittää juoda kahdeksaa mustaa olutta samaan aikaan. Jos ja vaikka kyseessä olisi Koffilainen, niin nyt ei jostain syystä iskenyt legendan mitalla.

Cole Slaw:  Hajuton. Miellyttävä kevyt makeus ja paahtunut suklaa. Oisko Pyynikkiä?

Tappara: Miedon mämminen tuoksu. Voimakas maltaan maku ja mukavan pehmeä suutuntuma. Jälkimakua myöten miellytävä. Testin paras. Pakko olla Koff?

Kesäsavu: Miellyttävä tuoksu, jossa häivähdys kukan hunajaa. Maussa lakritsia.

LASISSA: KOFF PORTER

7.     Paljon vaahtoa ja juuri Tervahaudan verran Leijonapastillia. Selkeästi Rekolasta.

Cole Slaw: Miellyttävän tervainen – pelkkää tervaa. Nyt on Tervahautaa.

Tappara: Tervaa, omituista tervaa. Pahaa tervaa. Tervahauta?

Kesäsavu: Keskivahva tuoksu. Vaahtoaa paljon. Tervapastillinen jälkimaku.

LASISSA: TERVAHAUTA

8.     Makean hapan. Jäljelle jää Suomenlinnan Helsinki Porter.

Cole Slaw: Kuivakka, paksu vaahto. Maussa kahvinen täplä. Oisko Koff?

Tappara: Tuoksua ei ole. Maku on tylsä, mauton, pesuainemainen. Pahaa. Ravintolassa palauttaisin tuopin.

Kesäsavu: Vahva kukkaistuoksu ja vähän laimea karamellinen maku.

LASISSA: SUOMENLINNA HELSINKI PORTER

Pisteytys näytti lopulta tapahtuvan raadin jokaisella jäsenellä vähän omalla tavallaan, joten muutin tulokset ainoastaan parhausjärjestykseen. Keskiarvosijoitukset näyttävät seuraavalta:

1.     X-Porter

2.     Koff

3.     Pajari

4.     Tervahauta

5.     Suomenlinna

6.     Pyynikki

7.     Savuruis

8.     Laitila

Summa summarum; näinkin vahvoja makuja omaavat oluet jäävät elämään suuhun ja maut sekoittuvat väkisin, vaikka vettä kiskoisi kaikin käsin joka siemauksen välissä.

Sokkotestaus on kuitenkin mahtava kokemus ja näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää. Vaikka testin aikana oluiden tunnistaminen tuntui täysin mahdottomalta tehtävältä, niin omalla kohdallani porterit osuivat omiin lokeroihinsa jopa vähän liian hyvin. Toisaalta ainakin se tuli todistettua, että ”samanlaiset” oluet ovat kaikki totta tosiaan aivan erilaisia ja panimoiden ominaismaut seuraavat hyvin kaavaa. Sokkotesti onnistuisi paremmin, jos ei tietäisi mitä oluita kattaukseen kuuluu, jolloin ei pystyisi päättelemään sitä mikä olut lasissa on. Itse sorruin pääasiassa juuri tähän tunnistus laskelmointiin, mikä pilasi osittain testin pääajatuksen. Onneksi muu raati antoi omintakeisten mielipiteidensä laulaa.

Sokkotestien suosio on kasvanut muissakin olutblogeissa esim. Jaskan Kaljat ja Olutkellari. Mielenkiintoisia hetkiä!

Keikyperhe Helsingissä 9/13

Keväällä vietimme varpajaisia Porvoon saaristossa ja vastaanotin lahjoista hienoimman. Nyt oli lunastuksen aika. Puolet porukastakin saatiin kasaan. Seuraava raportti kertoo varpajaisista vol 2 - the lahja:

Kello 12:20 @ Pullman Bar

Fuller´s Jack Frost 4,5% ENGLANTI

Heti aikataulusta myöhässä.

Tulimme nauttimaan kohteeseen real alet. "Ei ole. Ensi viikolla tulee".

Paikataan asia kevyellä ja hedelmäisellä Fuller´sin Jack Frostilla. Maistuu hyvin illan ensimmäisenä oluena. Jussi korjaa: "Ei nyt oo ilta. Nyt on päivä."

Viisi erittäin täyttä tuoppia pöydässä herkullisen punakkaa ja kuparista winter alea.

Kermainen vaahto on lyhyt, mutta tiiviin samettinen pitsi sitäkin korkeampi. Marjaisen makea ja maltainen tuoksu antaa myös pieniä diasetyylisiä värinöitä, jotka asettuvat kohdalleen makuosastolla. Tunnistaa Fuller´siksi. Viljainen jälkimaku päättää kokonaisuutena kohtalaisen vaisun marjamehuhärdellin, mutta tähän aikaan päivästä oikein toimivan kevyt paketti. Nimestä tulee mieleen Arnold Batmanissa. Puistatus.

No Frost.

72

Jussi: Hedelmäinen sahti 65

Teemu: 75

Jani: Vähän mehumainen 61

Sasu: Karvas, kiire, liian hedelmäinen 52

ka. 65

Kello 13:30 @ Oluthuone Kaisla

De Ranke XX Bitter 6,2% BELGIA

Talon valikoima vetää sanattomaksi. Tulimme nauttimaan belgialaista isosta pullosta.

Kysyn suosituksia, johon baarimikko vastaa, ettei voi sietää belgialaisia oluita. Ovat kuulemma "ihan liian makeita". XX Bitteriä hän on joskus maistanut. Pistetään sitten sellainen. Löytyyhän kyseinen pullo myös "1001 beers you must taste before you die" listalta. Näillä mennään.

De Ranken vaahto pyrkii pyramidin muotoon kohoten muutaman sentin lasin yläpuolelle. Saippuainen hattara jättää myös arvoisensa paksun ja roikkuvan pitsin. Tuoksu on multaisen sitruunainen. Ensi puraisu herättää pöytäseurueessa mielenkiintoisia ilmeitä. Bitter on XX(L). Suutuntuma on emäksinen. Muistijäljet johtavat viikon takaiseen kylpyhuoneen kuuraamiseen. Tälläkin aineella saattaisi saada kaakelit kiiltämään.

Kokonaisuutena mausteisen sitruksinen ja pesuainemaisen hapan.

Parasta tässä on katkeran kuiva jälkimaku, joka jää suuhun erittäin pitkäksi aikaa.

BBF 2017. Joko kyseinen pullo on liian tuore tai yksinkertaisesti viallinen. En löydä odotettua nautintoa. Ulkoisista ominaisuuksista joka tapauksessa yltiöpäiset pisteet. Jos tulevaisuudessa XX löytäisi tiensä myös Alkon valikoimaan, kokeilisin ehdottomasti uudestaan kellaroinnin kautta.

70

Jussi: Greippikilju 75

Teemu: Karmea ensipuraisu. Paranee opin karttuessa, loppulasista kutkuttelee jo kivahkosti. 60

Jani: Ensimaku karvas ja paha. Maistui heinälle. 57

Sasu: Luotaantyöntävä haju. Maku fresh. Persoonallinen. 74

ka. 67,2

Kello 13:50 Välipalan aika Kaislassa.

"Odotetaan 10 minuuttia, jotta saadaan toasteja". Odottelu-Smörret saadaan seinän takaa kuljetettuna pöytään. 10 min jälkeen siirrymme seinän taakse. Ainoastaan Tuke ottaa toastin. Muille maistuu olutlautaset ja bratwurstit.

Plevnan Smörre IPA 5,9% TAMPERE

Mahonkinen väri, jonka päällä maltillinen vaahto, josta patinoitu valuva pitsi.

Trooppisen hedelmäinen tuoksu saattelee makumatkan Välimereltä banaanien kautta takaisin supimetsään maussa esiintyvän pihkaisen männynhavun kautta. IPAisuus tulee vahvimmin esille jälkimaun kautta. Diasetyylinen liukkaisuus jää voimaan. Kevyt ruis-IPA moneen makuun.

85

Jussi: Paksu ja jouluisa. 70

Teemu: Mahtava puraisu belgiyllätyksen jälkeen. Tumman makea röyhy. Viipyilevä ja kutkutteleva jälkimaku. Tampere on herkku! 79

Jani: Maistuva ruokaolut 80

Sasu: Fresh, määrä liikaa. Pieni kahvinen sivumaku häirihee. Hyvä "IPA"-maku. Pidemmän päälle puuduttava. 69

ka. 76,6

Kello 15:00 @ Molly Malones

Guinness Draught 4,2% IRLANTI

Olutvalikoima ei huimaa päätä. Juon ensimmäistä kertaa Guinnessia hanasta. Pisteet autenttisuudesta.

Sasu "ei juo tummaa olutta". Maistaa kuitenkin. Neljä Guinnesia ja yksi lonkero.

Jani: "Ei oo vetinen....(maistaa) ai, no onhan se"

65.

Jussi: Oikein kiva, kevyt kahvinen. 72

Teemu: Parempiakin on, vaikka varma. 77

Jani: Lämmin maistuva vaahto. Muutoin perus ok. 69

Sasu: Laimean kahvimainen. Liian lämmin. Mauton. 41

ka. 64,8

Kello 16:15 @ Angleterre

Laitilan Kievari Kölssi 4,6% LAITILA

Viljaisen kevyt tuoksu. Vaahto ja pitsi ovat vaatimattomat. Kölschinen suoritus Suomesta, mutta laimea kokonaisuutena. Talon vihanneksinen maku mukavasti taka-alalla. Ei mitään erityistä. Tuoppien lomassa puhelu Raumalle Kölsch-asiantuntijalle. Laitilalainen yksilö ei herätä riemunkiljahduksia.

72

Jussi: Kevyt ja vetinen. Terassilla uppoava. 68

Teemu: Paska. Kentien oikea kölch jotain herkkua. Lapparikin on tätä parempaa. 3 poäng, siis kolme.

Jani: Vetinen, mutta parempi kuin kotimainen bulkkiolut. 44

Sasu: Laimeahko. Miellyttävä. Helppo. 78

ka. 53

Fuller's Organic Honey Dew 5,0% ENGLANTI

Alkon hyllyistä tauolla olevaa hunajalientä löytyy tiskin takaa. Hunaja ei jää epäselvyydeksi millään osa-alueella. Tuoksun kukkaisuus suorastaan valuu keltaista mahlaa ja maussa viskoottinen sokeriliuos päästää makeutensa totaalisesti irti. Humalointiin voisi ladata lisää paukkuja hunajaisuuden kustannuksella. Tunkkainen. Klassinen honey beer, mutta ei parhaimmistoa.

73

Jussi: Honey & Dew 60

Teemu: Ei saa mausta kiinni. Pojat sano et ok ja honey maistuu. 73

Jani: Huomattavana hunajainen tylsä hohhoijaa 46

Sasu: Hunajayltäkylläinen, vieras/outo 57

ka. 61,8

BrewDogin Jack Hammer 7,4% SKOTLANTI

Tässä vaiheessa pidän palaveria asiantuntevan baarimikon kanssa (joita tuntuu välillä olevan harvassa) suomalaisesta pienpanimokulttuurista, real alejen tarjoilusta ja tottakai - punk-asenteesta.

Jälkimmäistä vahvistaakseni lasiin kaadetaan BrewDogin katupora.

Ehkä pienoinen virhe prosentit huomioon ottaen ja vaatii jälkeenpäin pienen pölytyskävelyn pitkin Helsingin katuja, mutta pikku hiljaa aivonesteet kirkastuvat. Muilla spekseillä mitattuna kyseessä ehdottomasti illan paras olut. Odotetusti. Humalhöttöä seikkailee lasin pohjapuoliskossa. Kaikin puolin rapsakan humaloitu ja herkullisen hedelmäinen. Virkistävän greippinen jälkimaku.

94

Kello 17:40 @ Villi Wäinö

Katselen himoiten Rekolan Kesäkollia.

"Ei mitään Rekolaa. Eiks se nyt oo jo niin nähty", Jani valitsee seuraavaksi olueksi:

Suomenlinnan Piper Wit 4,7% HELSINKI

Sameahko ja runsas vaahto. Tuoksu on mausteisen appelsiininen. Saippuaisuus dominoi ja kokonaisuus jää lajinsa puolesta valjuksi. Korianteria voisi olla leipälapiollinen enemmän.

70

Jussi: Greippeisä kiljahtava. Kiva bukee. 73

Teemu: Menee. (ei pisteitä)

Jani: Hyvä, raikas. Hieman fairia. 77

Sasu: Kiljumaine, liian tuhti. Liuotinmainen. Raikkaudesta pojot. 32

ka. 63

n. kello 19 @ Gastropub Stone´s ------ n. kello 23 @ Pub Sirdie

Loistavat hampurilaiset illalliseksi, josta pussibulkkipiknikille Kaisaniemenrantaan.

Myöhäisillan viimeinen laude, Pub Sirdie, tarjosi ehdottomasti koko päivän aidoimman tunnelman.

Lasissa lonkeroa.

Jani: London. Raikas, maistuva, kirkas ja epäolutmainen 13

Jussi: Maistuu lonkerolta. Olueksi vähän greippinen. 62

Teemu: London. Ei lisättävää. 73

ka. 49,33

Summa Summarum

Smörre 76,6

XX 67,2

Frost 65

Guinness 64,8

Wit 63

Honey 61,8

Kölssi 53

Longero 49,33

(Jack Hammer 94)