Keikysivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Amager. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Amager. Näytä kaikki tekstit

14.5.2019

Yksisarvisen tuhnu


Amager Pink Farts & Unicorns vähintäänkin lesoilee sekä nimellään että etiketillään. Pullo erottuu siis hyllystä, mutta kannattaako ostospäätös? Lasiin soljuu samean oloinen sitruuna vaahtokarkeilta lemuava lager lieju. Ulkoisesti nesteellä on lähes neipainen olomuoto, mutta kirkkauskin kuitenkin siintää siman sielussa. Maltaisen tiskiaineinen suutuntuma yltyy maussa greipin ylivoimaksi, eikä tämä jälkimakua kohti ainakaan yhtään lievene. Kokonaisuus jää mykkäisen tuhnuksi.

1.1.2017

Hr. Frederiksen otaksun?


Tapasimme herra Frederiksenin kanssa Jumbon Alkossa Vantaalla joskus vuonna 2013. Tarjosin hänelle olutkellaristani turvapaikkaa määrittelemättömäksi ajaksi. Pääsimme yhteisymmärrykseen. Alkon henkilökunnalle maksoin reilut kahdeksan ja puoli euroa ja omaisuus vaihtoi omistajaa. Kahdentoista celsius-asteen ympärillä poukkoileva lämpötila ja jatkuva yön pimeys oli tanskalaiselle herrasmiehelle lähes optimaalista. Vuodenaikojen vieriessä suhteemme kehittyi ja aika ajoin otin alivuokralaisen viettämään iltaa kanssani. Takkatulen loisteessa päätin kerta toisensa jälkeen, että yhteinen tarinamme ei ole vielä valmis. Viime kesänä herra F. matkusti perheeni kanssa Pohjanmaalle. Teimme sinunkaupat ja herra Frederiksenistä tuli Peter. Peter kertoi läheisestä ystävyydestään Amagerin panimomestarin kanssa ja miten oli myös itse vaikuttanut panimon kasvutarinaan hyvin myönteisellä otteella. Teimme ruokaa yhdessä ja tapasimme vaimoni sukulaisia. Milloinkaan en vaatinut herrasmiestä ottamaan hattua päästään. En, vaikka mieleni olisikin tehnyt. 
Kaikki muuttui vuoden vaihtuessa Kurrin pelinumeroon. En tiedä miten Vuosaaren Viikinkien kasvatti tähän mihinkään liittyy, mutta jollain tapaa tunsin Jarin viittovan olutkellarini ovella Frederiksenin suuntaan. Jossain kohtaa ne hatutkin on päästä nostettava ja sieluja vapautettava. Ajan saatossa herran hiiva oli paakkuuntunut ja piintynyt pohjaksiin. Tämäkin sai kuitenkin liikettä kallistumien myötä.  Musta ja alkoholiprosenteiltaan vahva olut peilasi Peterin persoonallisuutta ja huumorintajua. Ilmassa tuoksui tumman paahteinen brasilialainen. Suutuntuma oli öljyisen tahmea ja lakritsisen luumuinen. Savumerkkien salmiakkisen suolainen seuraus oli kuin suoraan synopsiksesta. Tervaisen kermainen tunnelma tiivisti paketin kasaan. Lopussa yrttinen siirappi valui pitkin lasiseiniä muistellen menneitä vuosia. Ne olivat ihania aikoja, jotka eivät koskaan tule takaisin. Kaikesta huolimatta ja päätellen vuodet olivat kuitenkin kohdelleet tanskalaista enemmän kuin hyvin ja sen hetken me elimme symbioosissa. R.I.P. Hr. Øl  Frederiksen.
97


24.4.2016

Helsinki Beer Festival 2016


Helsinki Beer Festival järjestettiin jo kahdeksattatoista kertaa, mutta itselleni kyseisten festivaalien läpileikkaus oli tähän mennessä käyty vain youtuben välityksellä. Tänä vuonna sain parikin kutsua paikan päälle, joten olihan sitä antauduttava joukkoliikenteen armoille ja kohti Stadia elikkäs Hesalaa. Saavuin Kaapelitehtaalle perjantaina hieman kello neljäntoista jälkeen ja tupa näytti täyttyvän hyvää vauhtia, vaikka ovet aukenivatkin suurelle yleisölle vasta klo 17. Ennen viittä vietettävä hanasukkulointi kulki nimellä nimellä "ammattilaistunnit". 


Ammattilaistunnit osoittautuivat hyvinkin antoisiksi. Väkeä ei kuitenkaan ollut ruuhkaksi asti, joten tiskeilläkin oli aikaa rupatella. Annoskoot olivat tässä vaiheessa iltapäivää 0,5-1 desilitran paikkeilla, joten tarjonnan ylipursunnasta häkeltyneenä muutamassa tunnissa ehti maistamaan hyvinkin monta eri olutta. Alun parhaimmistona mieleen jäi mm. ööö melkein kaikki, eli: Panimo Hiiden Pecko Brett IPA, Olarin Panimon Razident Evil ja Not for Jokinen, Humaloven ja Õllenautin humalaton jäkäläolut Poro, Omnipollon Mango Smoothie IPA ja Amagerin No Rice & Curry. Foundersin triokin oli suorastaan pakko vetää läpi; raikas inkivääri-iloittelu Spectra Trifecta sekä legendaariset stoutit KBS ja Imperial. Jossain noiden välissä kävin tsekkaamassa miten tytöt olivat panneet leit kaulassa laakeria, elikkäs kyseessä Brewcatsin Tiki Lager. Enkä voi olla mainitsematta Kyrö Distillery Companyn Long Kyröä. Käsitykseni lonkerosta ei enää koskaan palaa ennalleen?


Viiden aikaan kokoonnuimme olutblogistikollegoiden kesken Kaapelitehtaan kellarikabinetissa itsensä Cyde Hyttisen kutsumana. Keikyblogin lisäksi edustettuina oli Arde arvioi, Maltainen, Kaunis Humala, Tuopillinen, Humalablogi ja Mushimalt. C.H. halusi tavata ja tutustua ihmisiin blogien takana sekä kuulla hieman saittiemme historista ja yhteisestä intohimossamme nestemäistä leipää kohtaan. Maltaisen Mika Laitinen julkisti heti perään Maria Markuksen kanssa kirjoittamansa kotiolutkirjan Rakkaudella Pantua. Uunituoreen painoksen lisäksi Laitinen toi mukanaan kirjasta löytyvän reseptin mukaan tehtyä rye wineä a.k.a. Raivainta. Tästä oluesta myöhemmin lisää, kunhan ehdin ottaa maistiin.
Intensiivisen palaverin jälkeen siirryimme vielä yhdessä Fat Lizardin pakulle, josta Arde valikoi yhteiseksi hanatuotteeksi Jesus Lizard IPAn. Samaan sabluunaan mahtui vielä F.L. Blacktop Porter. Erinomaisia tuotteita muuten nämä läskit liskot. Siinä alkoikin ensimmäinen päivä olla omalta osaltani Black Angus briskettiburgeria vaille valmis ja läksin keräämään Kalliosta voimia seuraavaan päivään.


Lauantai alkoi olutblogisterien ja alan ammattilaisten yhteisellä tapaamisella. Miitingin tarkempaan raporttiin pääset tutustumaan tästä linkistä. Pari tuntia vierähti panimoravintolassa, jonka jälkeen ennätin Kaapelitehtaalle ennen kello yhtä. Aloitin perjantain tapaan päivän Hiidellä. Donut Island Brewing yhteistyöolut Ich Bin Ein Berner puski mukavasti virtaa päivään. Jatkoin niin ikään jyväskyläläispanimon ja Donutin kollaboraatiolla, jossa kolmantena pyöränä on cervezamaan Little Bichos. Kyseessä siis farmhouse tyylinen ale Bicho in My Beer. Aikamoinen biachespanjooli indeed. Yksi festivaalien lasketuimmista tuotteista oli Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pekoni olut. Olihan siitä pakko maistit polkaista ja udella tiskillä mistä oikein on kysymys? Panimon henkilökunta oli tällä kertaa kuitenkin salamyhkäisyysverhon peittelemänä, eikä panosalaisuuksia juurikaan jaettu. HK:n kanssa yhteistyössä tuotettu olut sisältää joka tapauksessa aitoa pekonia. Amerikan mantereellahan vastaavia tuotteita on ollut markkinoilla, mutta Euroopassa en muista törmänneeni vastaavaan. Toisaalta ajatus ei liiemmin houkuttelekaan, mutta mikään mihin työnnetään pekonia ei vain voi olla väärin. Vai voiko? Onhan sitä pekonijäätelöäkin...


Loppujen lopuksi en olisi tarvinnut Diamond Beveragesin tiskin lisäksi juurikaan mitään muuta. Stonen jenkkihumalien tuoreus oli huumaavaa Pataskala Red X IPA tyyppisissä hanatuotteissa ja Omnipollon suklaisen samettiset stoutit kuten Hypnopompa Marshmallow sekä Noa Pecan Mudcake Double Barrel kietoivat nautiskelijan ympärilleen kuin serpentiinin. Buxtonin ja Omnin kollaboraatio Ice Cream Brown Ale tykitti chokolaatia suoraan suoneen. 

Real Aleista testasin 02 Croescon, mutta tämä osasto on yhä itselleni jotenkin vieras. En pääse käsiksi juttuun. Kotimaisista panimoista uutena kokemuksena kohtasin myös Keravan Keudan, jonka vanhin tuote Vaalea Sarvi ja  hänestä jalostettu Vehnäinen ChiliSarvi vakuuttivat jo pelkällä olemassaolollaan. Saimaan hinnat aiheuttivat ainakin itselläni hämmennystä, enkä usko että olin ainut. Paras kotimainen? Ei se ollut sahtia, vaikka sitäkin siemaisin. Se kunnia menee ehdottomasti Mallaskosken ja Põhjalan koivunlehti-kollaboraatio Black Koivuselle, vaikka se Viron puolella onkin käyty panemassa.


Viime aikaiset oluttapahtumat ovat saaneet kehujen lisäksi luonnollisesti myös kritiikkiä. Ruokapolitiikkaan puuttuakseni olen mielensäpahoittajien kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Erinomaiset oluet olisivat oikeutettuja erinomaiseen ruokaan, mutta sellaisen kohtaaminen on ollut hyvin harvinaislaatuista. Lihapuolen ehdottomana parhaimmistona nostan esille Texas BBQ:n briskettiburgerin. Ainoa vika tässä oli aavistuksen härski kymmenen euron hinta. Lauantain odotetuin food corner oli kuudelta avattava sikagrilli. Tupakkapaikan kylkeen (?) sijoitettu possu houkutti väkeä jonoksi asti, jonka kärjessä itsekin olin neljä kahden euron korkkia kourassa. Itse purilainen oli valitettavasti erittäin suuri pettymys. Maukas liha koteloitiin semikylmän tusinasämpylän väliin coleslawn päälle ja perään ruiskaistiin barbequesoosia. Homma olisi toiminut paremmin esim. lihalautasena ilman pahville maistuvaa seesamleipää. Roinisten Currywurst ja Leberkäse setitkään eivät täysin vakuuttaneet. Lopuksi kaikki lihatiskit seinille nosti Johann Schlagin osteripöytä, johon pääsin tutustumaan jo pari kuukautta aiemmin HBF lehdistötilaisuudessa Urho´s Pubissa. Parhaat osterit ja parasta stouttia = parasta parhautta.


Huomattavasti kritiikkiä osakseen saanut atmosfääri on taasen jotain mitä en ymmärrä. Kaapelitehdas on ollut useasti paheksunnan kohteena muidenkin tapahtumien, kuten Olutexpon aikana. Minusta lokaatio on erittäin viihtyisä ja tiloiltaan toimiva kokonaisuus olutfestivaaleja ajatellen. Tappajan näköisen miehenkin kuvauspaikkana tunnettu Tallinna Craftbeer Weekendin neuvostoaikainen sukellusvenetehdaskaan ei kaikkia miellyttänyt, mutta itselleni paikka toimi kuin porter saunassa. Entiset tehdashallit miellyttävät tiloina itseäni henkilökohtaisesti toiseksi eniten heti 60-luvun huoltoasemien jälkeen.

Kolmantena arvostelun kohteena varsinkin sosiaalisessa mediassa oli oluen annoskoot.  Pieniä maistiaisia kaivattiin ja turruttiin kahden desin kokoisiin tuoppeihin. Olemmeko olleet samoilla festivaaleilla? Ammattilaistunneilla annoskoot olivat luonnollisesti pieniä, mutta ei tilanne omalla kohdallani tämänkään jälkeen mihinkään muuttunut. Totta, hinnastoissa oli valittavissa vain joko kahden tai neljän desin annoskoot. Olisihan sinne voinut pistää hinnan myös yhdelle desille? Muistaakseni taisin juoda kahden päivän aikana kaikkiaan neljä yli desin lasia. Jokaisella käymälläni tiskillä listaa pienemmän maistiaisen saaminen ei ollut mikään ongelma, päinvastoin. Suurin osa maistamistani oluista siis tarjoiltiin allekirjoittaneen pyynnöstä noin desin suuruisina annoksina. Tähän huomioitakoon, että kaikki nautitut oluet olivat hanatuotteita. Pullotavarasta en lähtenyt tinkimään. Kaiken kaikkiaan siis erinomaisen hienot festivaalit. Tiskeillä oli mukava jurista ja jos ei jaksanut juttua vääntää, niin Kähkönen puhkui mikkiin lähes non-stoppina asiaa oluesta ja sen vierestä. Mikäs sen mukavempaa. Kippis ja ensi vuoteen!

29.10.2015

Amager Winter In Bangalore 6,0% TANSKA

Bangaloren talvi on utuisen keltainen. Valoa vasten tarkasteltaessa nimen ydin paljastuu kuin neonvalo Nuuksiossa. Oluen seassa uiskentelee miljoonia hiivahöttösiä, jotka eivät tunnu löytävän suuntaa. Levoton sinkoilu saa aikaan keltaisen lumimyrskyn tapaisia assosiaatioita.
Vaahto käyttäytyy erittäin hyökkäävästi, mutta leppyy lopulta keskisuurikuplaisen paksuksi pitsinöyhtyväksi. Tuoksussa on runsaasti eksoottista hedelmäisyyttä ja ripaus greippiä. Yllättävän lempeä ote joka tapauksessa. Sama gentle touch säilyy suutuntuman sisimmässä syvyydessä. Humala kuivaa kitalakea jälkimaussa, jota ennen hunajainen Himalajaisuus hivelee huulia hiljaisuudessa. Kokonaisuus jää aavistuksen vaisuksi, vaikka kyseessä erinomainen paketti. Odotukset tämän panimon kohdalla vain korkeammalla. Etikettigrafiikka omaa luokkaansa.
84

14.7.2015

Amager The Sinner Series Sloth 6,0% TANSKA

Seitsemän kuoleman syntiä.
Mitä niitä nyt on? Brad Pitt, Morgan Freeman ja Kevin Spacey?
Amager käy joka tapauksessa kaikki seitsemän läpi oluen muodossa:
Wrath (Saison)
Lust (Belgian strong ale)
Gluttony (DIPA)
Envy (IPA)
Pride (Imperial Stout)
Greed (Kellerbier)
Sloth (APA)

Laiskuutta on monenlaista. Laiska ei esimerkiksi saa aikaiseksi täyttää kottikärryjen renkaaseen ilmaa, kunnes se on jo liian myöhäistä. Laiskalle jää myös olutkellarin takahyllylle erinomaisia oluita, jotka olisi parhaimmillaan tuorekseltaan, mutta tulevat joskus nautituksi vasta parasta ennen leiman jälkeen. Tässä yksi sellainen. BBF 5/15.

Kultaharkon keltainen ja usvainen laiskuus panostaa ainakin alussa voimansa vaahtoon, joka kohoaa samettisen tiiviinä juuri niin korkealle kuin haluat sen yltävän. Pitsi on samoin tyylipistein nokittelevaa. Kukkean kreippisessä tuoksussa ei huomaa mitään vanhenemisen merkkejä. Niin ikään maku jatkaa matkaa rypyttömissä merkeissä. Kokonaisuus on maltaisen makea, mutta ennen kaikkea sitruksisen karvas. Freesi meininki, vaikka parhaat päivät onkin ehkä nähty. Silti erittäin maistuva tuotos.
81


7.11.2014

Amager/Three Floyds Arctic SunStone 6,0% TANSKA


Navigointimeininkiä viikinkien hengessä. Arctic SunStone väreilee lasissa auringonkellertävänä vahvalla oranssilla kuorrutettuna. Vaahdon laskeutuminen on lähes yhtä lumoavaa kuin hiilloksen hiipuminen leirinuotiolla. Pitsi sanoo word.
Persikkaisen trooppinen tuoksu painautuu ohimoille mäntyisen humaloidulla piikillä. Suutuntuma on hedelmäisen hilpeä humalaheittopussi, joka jättää loppua kohden ikeniin greippisen kirpeyden, jonka muistaa seuraavanakin perjantaina. Kokonaisuudessa pääosassa on Tomahawkin, Citran, Centennialin ja Simcoen lisäksi maltainen ananaksisuus.
Puolen litran pullo loppuu eittämättä kesken, mutta nyt tiedän missä aurinko oikeasti on.
95

22.8.2014

Olutturismia: Tallinna (Don´t try this in Finland)

Tallinna on ollut jo jonkin aikaa olutihmisten huulilla muunkin kuin viinarallin nimissä. Etelänaapurin pienpanimobuumistakin puhutaan. Suomalainen Sori Brewing pystyttää laitteitaan vanhaan asetehtaaseen ja Pyynikin Käsityöläispanimon Tuomas Pere on avaamassa craftbeer-verkkokauppaa, jonka kautta voi tilata suomalaisia pienpanimo-oluita Suomesta Tallinnan kautta Suomeen rahdattuna. Samaan aikaan Virolaiset pienpanimot tehtailevat lukuisia uutukaisia markkinoille. Puolentoista euron tuoppien vaihtoehdoksi Tallinnaan on sadellut yksi toisensa jälkeen mielenkiintoisempia olutravintoloita ja pubeja. Näiden perään lähdimme juoksemaan, mutta jo ensimmäisen paikan jälkeen tajusimme, että yksi ilta on aivan liian lyhyt aika kaupungin tarjoaman kattauksen läpikäymiseen. Siispä nautimme joka hetkestä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui suunnistustaito. Twitterin kautta useita suosituksia saaneena olin tulostanut old schoolisti kartan, jonka avulla pääsimme pisteestä a. (Peppersack) pisteeseen b. (Hopner) vain reilussa puolessa tunnissa. Jokainen Tallinnan tuntija voi nyt hymähdellä. Kyllä, matkaa kohteiden välissä on alle 50 metriä, mutta reittivalintamme sai sen tuntumaan kilometreiltä. Hopnerin löydettyämme emme olisi halunneet sieltä poistua. Koskaan.

Janoinen mieleni valitsi ensimmäiseksi olueksi Thwaitesin 13 Gunsin. Pullo maksoi kokonaiset 3,90€. Uuuh.

 Seuraavaksi silmiini osui postimiehiä varten suunniteltu tiimalasin mallinen oluttuoppi, johon ei ole kuin yksi kaadettava belgi. Kwak. Puutelineessä tarjoiltuna neljä euroa kaksikymmentä senttiä. Telineen originaali tarkoitusperä on ollut hevosvankkureissa oluen nauttimiseen liittyvä käytännöllisyys, mutta näin 2000-luvulla historia ja esteettisyys tuovat kyseiselle vahvalle belgi alelle aivan erityislaatuisen nautinnon, eikä Tallinnan Hopner muuta tunnelmaa kuin ainoastaan pykälien mitalla ylöspäin. Suussa silkkaa samettia, mausteista makeutta ja rumeliinistä rusinaisuutta.

6.10.2010

Amager Summer Fusion 3,5% TANSKA


Steam beer from Denmark.
Tämä californian common nostattaa
kerrassaan upean saippuaisen vaahdon
utuisen keltaisen statuksensa päälle.
Pitsikin säilyy koko matkan loppuu asti.
Tuoksussa korostuu tarkoitus ennen periaatetta.
Greippisen hedelmäinen ja hunajaisen maltainen maku johdattaa mielikuvat väkisin etiketin kaltaisiin viljelysmaisemiin.
Jälkimaussa rapsakkaa kirpeyttä.
Maaseudun lämpöä ja kodikkuutta aistiva olut.
80

http://fi.wikipedia.org/wiki/Höyryolut

25.9.2010

Amager Fælled 4,5% TANSKA


Vaaka asennossa säilytettynä
hiivat tulevat mukana lasiin.
Tämän vuoksi ehkä hyvin samea,
mutta erittäin kaunis oljenkeltainen väri.
Tuoksu on voimakkaan hunajainen ja kukkainen.
Vaahtoa ei liiemmin synny.
Maku on niinikään hunajainen ja viljainen.
Sitruunainen ruohoisuus kumpuaa hiivaisen humalan ja tahmean toffeen alta.
Hyvin virkistävä - suosittelen kylmästi.
85