Radbrew Fear of the Dark Undead Ale 4,1%

"Full-zombie bodied and dark to the core."

Kaarinalainen zombie-olut on kevyillä prosenteilla ryyditetty yön musta portteri. Kepeän kahvisesti suklainen tuoksu ei iske sen enempää sieluun kuin suoneenkaan. Hapokkaan pureva suuntuntuma päättyy vetisen paahteiseen jälkiliukkaaseen, jossa maltaat kytevät viimeiseen hiileen asti puhki. Lakuinen yrttitarha saattelee sompit illan pimeyteen, mutta pelon ilmapiiri jää kauas. Tällä etiketillä olisin odottanut sisällön vastaavan jotain Lehen Saatana Magustoit tai AF Brewn Lobotomy 777 tyyppisiä voimaoluita. Laihaksi jää, valitettavasti. 

66

Suuret Oluet Pienet Panimot 2015

Kolmipäiväisestä festivaalista neljäpäiväiseen kasvanut SOPP alkaa olla jo niin tosiharrastelijalle kuin myös henkilökunnalle kova koettelemus. Susikin sen jo tuntee nahoissaan. Vielä yksi päivä. 

Todellisuudessa festivaalit ovat aina olleet menestys, eikä vuosi viisitoista ollut poikkeus, päinvastoin. Tosin Rautatientorin tila alkaa käydä äärirajoillaan, joten ehkä jonain tulevaisuuden vuonna saamme kokea Helsingin SOPPia jossain muualla? Keskiviikko ja torstai tarjosivat ainakin hetkittäin haasteellisempia keliolosuhteita. Itse saavuin paikalle perjantaina auringon saattelemana. Foreca oli ennustanut iltaan täyttä aurinkoa ja 18-astetta silkkaa heattia. Lupaukset lunastettiin myös sään suhteen erinomaisesti.

Innokkaana alan-enthuastina olin ensimmäisenä porttien takana, mutta pikkuhiljaa väkeä alkoi kasaantua jonoksi asti.

Starttasin kevyesti Ruosniemen Hell Sinillä.  4,7%:nen bitter on ilmeisesti samaa kuin aiemmin myynnissä ollut Rocking Bear Moto Rock Bitter Ale. Tällä kertaa yhteistyökumppanina on Hellsinki Rock Girls. Mukava perusbitter näin keskipäivän ensimmäiseksi maistiksi. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Sosiaalisesta mediasta olin havainnut, että Pyynikin Panimon Jaskan Kaljan 30 litran kegi oli avattu torstaina, joten oletin, että vastassa on ei oota. Yllätykseksi JK:aa löytyi edelleen hanasta, joten sellaista sitten! Jaskahan oli kauniin samea ja olkisen keltainen kokonaisuus. Ruista ranteessa, mutta kiltillä kauralla varustettuna. Ulkoiset ominaisuudet voittavat sisäisen kauneuden. Kuten Usko Eevertti sanoisi: kuiva ja naseva, suora mutta huoleton Jaskan pano.

Tässä vaiheessa alkoi tuttuakin väkeä lappaamaan kaksin käsin sisään, joten oluiden varsinainen pohdiskeleva tutkiskelu (jos sitä tähänkään asti oli) sai väistyä sosiaalisen kanssakäymisen tieltä. Tällaiset festarithan ovat ennen kaikkea nautiskelua ja kohtaamisia varten, eikä niinkään muistiinpanojen hifistelyyn rakennettuja. Olutblogistikollegoitakin tuli möötattua. Rollen kanssa oli mukavat rupattelut ja  Bissebaroni herätti allekirjoittaneessa sisäisen turkulaisen ja aloin puhua kuin kaarinalainen. Mistä sitten olutbloggaajat tavatessaan juttelevat? No ainakin lapsista, neuvolassa käymisestä, tietokoneista ja ehkä vähän myös oluesta. 

BB:n kanssa käytiin myös Laitilan Virvoitusjuomatehtaan tiskillä naukkaamassa yhdet lailliset lonkerot. Kyseessä siis juuri ennen festivaalia kohua aiheuttanut 6%:nen long drink, jota ravintoloissa ei lainsäädännön mukaan saa annostella kuin korkeintaan 8cl:n shotteina. Itse asiassa kahden annosenkin tilaaminen meinasi saattaa minut aluksi ongelmiin, koska BisseBaroni seisoi liian etäällä tiskistä ja juomanlaskija luuli että ihan vaan itselleni yritän ostaa tällaista satsia. Pois se minusta. 

Mitä sen enempiä. Kuvista voi ihmetellä maisteltuja oluita:

Maku Maalais - Tamminen: Hieman epämiellyttävän pisuaarinen tuoksu.
Kokonaisuus terävästi tammisen tanniininen ja kusisen greippinen. Hyvää.

Hiiden tattua laatua. Maailmojen Sodassa pidin enemmän tuoksusta kuin mausta.
Souri on aina ja etenkin tämä, jännästi kiva.

Radbrewin Alone in the Dark oli perus suklaisen kahvinen stout, mutta hedelmäisyyttä omaan makuun liikaa. Greenhousea voisin tissutella enemmänkin.

Stadin Milk Porter oli jollain kierolla tavalla ehkä paras maisti tällä kertaa. Ainakin innovatiivinen ja rajoja rikkova.
Laitilan Wasaborg savuvehnä ei juurikaan liikauttanut.

Ruotsalaispanimoiden oluista Närken Bästa Rököl vapautti tilaa tajunnasta runsaalla savuisuudellaan. Toppen!

Lappi TL:n sahtia olen odottanut saavani maistiin jo vuosia. Festivaalitunnelmissa nektarit (ruis ja mallas) osoittautuivat kuitenkin liian vaikeiksi hyytelömäisen, jopa geelimäisen koostumuksensa vuoksi. Tiukkaa tavaraa.

Plevna, Ruosniemi, Rekola ja Mathildedal tarjosivat lämpöä ja hellyyttä.

Hopping Brewsters: rapsakkaan raikas uusi panimotuttavuus.

Teerenpelin Panimon Erikoinen nro 2 oli liian alkoholinen ja viskinen.

Jälkihuomio: Ennen festivaalien alkua huomasin twitterissä olutviikinkien rantauvan Suomeen. Vinkkasin SOPPista ja brittikarpaasit innostuivat vallan mahdottomasti. Ilmeisesti olivat kiertäneet jonkin verran vastaanvanlaisia tapahtumia maailmalla ja reittasivat Suomen hyvin korkealle niin tapahtuman kuin myös paikallisten oluiden ansiosta. Yeah!

Loppukaneettina vielä muistettakoon, että alueelle ei saa viedä mitään sellaista, jonka sisällä voisi olla alkoholia tai jonka sisällä olisi mahdollista salakuljettaa alkoholia ulos alueelta. Sen paremmin alueelta ei saa viedä pois mitään sellaista jonka sisällä voisi olla alkoholia, vaikka se todistetusti olisikin tyhjä. Ainoana poikkeuksena sääntöön toistaiseksi vielä on mahalaukku, jonka sisältöön ei puututa.

RadBrew Crossroads 6,7% KAARINA

Männä viikolla ajelin kohti Suomen Turkua. Olin kuullut uudesta kaarinalaisesta pienpanimosta pelkkää posia, joten lähdin matkan varrella kyselemään saatavuuden perään. Twitterin voima ei pettänyt tälläkään kertaa ja Micael Näsen koordinaattien johdattamana löin auton Portsaan parkkiin ja suunnistin tähtien viitoittamaa polkua kohti Alvaria.
Välikaneettina sanottakoon, että viisi vuotta kaupungissa asuneena, Turun katuja tallatessa kokee aina antitalvisen iceagestreetphase-fiiliksen, paitsi kesällä.

Crossroads tarjoillaan puolen litran annoksena perinteisestä englantilaisesta pintistä. Lasista huolimatta uusi tuttavuus tuoksuu ja maistuu allekirjoittaneelle erinomaisesti. Trooppisen fruity ja pihkaisen toffo tuoksu on juuri niin maanläheinen kuin mitä mielikuvitus voi Kaarinasta santaan piirtää.
Post-apokalyptinen jälkimaku antaa hitusen fenolia ja hyppysellisen tahmaisuutta, mutta katkerot hyökkäävät Warrior-humalan voimin sienipilven reunalta kohti tuntematonta ja paiskaavat hennot antisankarit kanjonin syvimpään kuiluun. Eeppistä.
Kokonaisuudeksi kasvaa havunneulasista ja ruohomättäistä siivilöity puhdas APA.

88