Kylpyhuoneesta kiertolaispanimoksi

Jyväskyläläiskaksikko Eetu Tuovinen ja Pekka Korhonen kertoivat Keskisuomalaisen haastattelussa aloittaneensa kotipanemisen vuonna 2016 hajuhaittoja kartellen kylpyhuoneessa sekä pihalla. Samalla syntyi panimonimike Hangaround & Nobody Brewing. Viime vuonna he olivat mukana myös KimitoKeiky-kotiolutkilpailussa oluellaan Oh Wait, it's Pacific Nelson. Papaijainen IPA jaksoi seitsemän parhaan joukkoon finaaliin saakka, mutta tie päättyi ilmeisesti kyseisen batchin pienoisiin vaikeuksiin. Toimituksen yhteydessä sain lahjontalestinä panimon vehnäkkään, joka maistui loppujen lopuksi itselleni henkilökohtaisesti paremmin kuin itse kilpailuolut.

Viime syksynä maistelemani kotiolut A Beer Wit Us? vaahtosi muistiinpanojeni mukaan valkean voimakkaasti ja nosti kuohunnan keskikonsolille muhkean tatin. Hiivaisen hedelmäinen tuoksu ohjasi palettia pippurisen blomsteriseen makumaailmaan, josta löytyi niin belgisiä kuin myös germaanisia vehnän olomuotoja. Sitruksen aromit puhkaisivat oluelle kolmannen asteen yhteyden keväisille kukkakedoille. Karavaani jatkoi niin sulavaa kulkuaan silkkitiellä, että viiden pilkku kahdeksan pinnan alkoholia ei ollut uskoa todeksi. Olihan se mielikuvissa melkoisen makean maistuvaa mettä.

Vajaassa vuodessa on ehtinyt tapahtua Suomen alkoholipolitiikan huomioon ottaen Hangaround & Nobodylle kohtalaisen paljon. Helmikuusta 2018 lähtien siipiään kiertolaishommassa kokeilleena panimo sai juuri ennen juhannusta Valviralta luvat alkoholin tukkumyyntiin ja yhteistyö lohjalaisen United Gypsies´in kanssa jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Toinen kaupallinen olut Amerikan Pale Ale 40250 on juuri saapunut markkinoille, mutta en ole tähän vielä törmännyt. Seuraavaksi siis lasissa sitä ensimmäistä tunkkikaljaksikin kutsuttua tuotetta (batch HN0006).

Håller Din Tunkken on tummasti meripihkainen ja suurikuplaisella, mutta nöyrällä vaahdolla koristeltu brown IPA. Isolla kädellä humaloidun oluen tuoksussa päällimmäisenä kuitenkin on havaittavissa ryhdikäs mallasrunko, joka tymähtää suupielille ensimmäisenä yhä parfymoinnista flavorointiin siirryttäessä. Havumetsäinen jenkkihumalointi on toki läsnä jo heti alusta, mutta jälkimakua kohti sitrushedelmäinen säteily sikiää suun täydeltä. Tämä maistissa oleva pullo on suhteellisen tuoretta tavaraa vielä, ja hyvä niin, mutta kyljessä luvattu parasta ennen 7/2019 on vähän liioittelua. Jäin kaipaamaan hivenen enemmän volyymia ja kyseisestä oluesta onkin tehty myös aavistuksen voimakkaampi tunkki eli Håller Din Tunkken Igen (6,7%). Tätä on olemassa hanatuotteena ja saatavuustietoja löytyy panimon nettisivuilta. Juuri nyt ilmeisesti vain ja ainoastaan Jyväskylän Bar Explosiven tiskiltä, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa muuallekin leviä.

Top Fuel Hoplite Pale Ale 4,7% LOHJA

Lohjalaisen panimon nettisivuilla on kunnioitettavasti ilmoitettu jokaisen erän humalat ja pullotuspäivämäärät. Niimpä otin rinnakkaismaistoon pullot A6 (20.7.2015) ja A9 (10.11.2015). Humalapohja erillä on muutoin sama; Magnum, Columbus ja Simcoe, mutta ysissä extrana Cascade.
Korkkaamisen tuloksella vaikuttaa, että kutosessa olisi huomattavasti enemmän happoja, mutta kuohunta on kuitenkin kaadettaessa molemmissa hyvin identtinen. Ulkoisesti ei muutoinkaan eroavaisuuksia löydy.

Tumman ja synkän meripihkaisten oluiden pinnalla kelluu jäävuorimainen vaahtokerros, joka tuntuu osittain myös uppoavan. Ylhäältä katsottuna kuohu on marenkisen muhkea ja silkkisen sileä. A9:n tuoksu on hyvin heikko ja muistuttaa vahvasti jotain jolla pesin käteni edellisenä viikonloppuna. A6 sen sijaan heittää kehään hyppysellisen belgiboostia, joka porautuu sierainten aistikanaville. Kutosen maku on havuisen humiseva ja trooppisen tangelteleva. Ysillä tuntuu taasen olevan suurempia vaikeuksia todentaa edeltäjänsä vaatimuksia, eikä pullon loppuun saattaminen ole mitenkään mieluista puuhaa. Kokonaisuus on kuin maustettua vettä, eikä humalan purentaa löydy millään muotoa. Kutonen kyllä puraisee ja uppoaa kiduksiin kitkerällä katkeruudella kurkkua raastaen. Jälkimaussa on aavistuksen häiritsevää greippistä kumisuutta ja mäntysuopaista mallasta, joka löytyy molemmista yksilöistä. Loppuvaiheessa huomioitavaa, että A9:n pitsi on selkeästi paksumpaa. Summaten, ei niin tasalaatuista settiä, joka häiritsee tietysti siinä tapauksessa jos jokin erä ei yksinkertaiseti toimi. Uskotaan ja toivotaan, että suunta on ylöspäin. Kokeilemisen arvoista ehdottomasti!
A6 67
A9 40

Paloaseman Panimo Oppipoika 4,5% NUMMI

Erittäin kaunis persimon oranssi ja läpäisemättömän samea ulkokuori nostaa vaahtoa ainoastaan harsomaisesti. Tästä huolimatta jälkeen jäävä pitsi on suhteellisen pysyvää ja osittain jopa peittävää. Tuoksu on pääasiassa hiivaisen hedelmäinen ja maltaisen maanläheinen. Multaisuus puskee esille jälkimaussa, jota ennen suutuntuma herättelee hedelmän hekumaa ja kauran karvaisuutta. Kokonaisuudessa edellä mainitut jäävät valitettavasti hyvin kauas taka-alalle. Hiivaisen höyryinen tuntuma tuo esille maatilaa ja tallia jokseenkin vielä sopivassa määrin, joten häiritseväksi asti tunkkaisuus ei pääse iskemään. Kotiolutmainen hiivaisuus hallitsee alusta loppuun asti peittäen kaiken muun kiitettävästi alleen. Kannatuksen vuoksi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, vaikka sisältö ei aivan hintaansa (5,40€) haukukaan.
Mielenkiintoinen autotalliartesaanipanimo, jolta jään odottamaan seuraavia keitoksia.
71