Jokunen aika sitten otin lasiini Olvin mustan uutuuden. Mieto BIPA kuulosti turhalta ajatukselta ja sellaiseksi se myös jäi. Siitä sen enempää en jaksanut alkaa tännekään rapsuttamaan, koska sanottavaa ei liiemmin löytynyt. Kyseisen tölkin avaaminen aiheutti sen sijaan kunnon Black IPA-kuumeen. Ensin kuitenkin jotain ihan muuta. Median viruksen lailla ihmisiin tartuttaneen lumikaaos-syndrooman jälkimainingeissa kolasin innolla pihamaan. Tämän jälkeen läksin skannaamaan kellarin hyllyjä josko sieltä löytyisi hiussuonia laajentavaa tapausta. Ehdokkaita oli lopulta useampia, mutta päädyin korkkaamaan Beavertownin taiteellisen yksilön, joka tuntui seuraavalta:Kaakaonibsejä tulviva tuoksu on kuin piilotettu kruununjalokivi ja tässä tapauksessa aarre lepää muhkean samettityynyn alla. Beigen cuscinon reunukset peittyvät tiiviin moccaisesta pitsistä. Suutuntuma on pohjaan paahtunut ja voimakkaasti tumman suklainen. Mausteinen maku piirtää positiivisella tavalla jonkinlaista joulun tuntua ilmaan. Lakritsainen laulu johtaa salmiakkiseen sooloon jättämättä ketään kylmäksi. Brittibitterillä boostattu kahvi tarjoilee viimeiset jälkilämmöt ja kuumahan tässä lopulta tuli.
92
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti