Keikysivut

10.4.2017

Kolme kerrosta Kaapelia - Helsinki Beer Festival 2017


Yksi vuoden odotetuimmista olutfestivaaleista oli jälleen ajankohtainen, mutta henkilökohtaisella tasolla jotenkin hyvin vaikeasti saavutettavissa. Lopulta sain kuitenkin järjestettyä itseni lauantaina pääkallopaikalle jo kymmenen jälkeen ja edessä oli Cyde Hyttisen luotsaama OlutPostin ja bloggareiden virallisen epävirallinen miitinki Kaapelin kellarikerroksessa. Vähän samaan tapaan käynnistelimme koneita myös edellisenä vuonna. Tällä kertaa paikalla oli useampikin uusi kasvo vanhojen tuttujen lisäksi. 

"Hipit ku järkkää, ni sillon o kaikki tiptop s****na!" - Cyde

Puheenvuoroja pitivät Cyden lisäksi uunituore Suomen Olutseuran puheenjohtaja Antti Kotti, OlutPostin päätoimittaja Mariaana Nelimarkka ja Nokian Panimon toimitusjohtaja sekä Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja Matti Heikkilä, joka oli tuonut mukanaan tilaisuuteen Nokian uusinta Keisaria eli kaksvitosta. Toisena ruokajuomaparituksen sponsorina toimi Iisalmen iloliemifactory Olvi niin ikään kevään uutuustuotteen eli American Cream Alen voimin.



Päähuomio kuitenkin kohdistui ruokapoliittiseen puolueeseen eli Etu-Töölössä vuodesta 1964 vaikuttaneeseen Tanskalainen Voileipä ravintolan nokkamiehen Aimo Lindgrenin tuomiin eväisiin. Tarjolla oli etenkin Keisari Gingerille sopiva piparjuurikermalla viimeistelty kylmäsavulohismørre, joka sai kaksvitosenkin maistumaan aivan uudella levelillä. Lisänä Olvin Cream Alelle kohdistetut paahtopaisti- ja maksapasteijasmørrebrødit nostivat makueuforian kellarikerroksen kattoakin korkeammalle. Nautaleipä on kaksiasiakaspaikkaisen ravintolan suosituin tuote, mutta maksapasteijan historia on heittämällä mielenkiintoisin. Edellisen omistajan suurimmat salaisuudet liittyivät juuri yli sata vuotta vanhasta reseptiikasta tehdyn maksapasteijan ja remoulade-kastikkeen valmistukseen, jotka luokitellaan yrityksen kruununjalokiviksi. Nämä reseptit Lindgrenin pariskunta peri lopulta pankissa ravintolakaupan sinetöityessä, jolloin entinen omistaja ojensi vanhalla kirjoituskoneella kirjoitetut kellertyneet reseptipaperit. Maksapasteija reseptin Lindgren on kuulemma heti valmis myymään miljoonalla eurolla jos ostaja löytyy. Ravintolan esihistoriaan liittyy myös J. Karjalaisen faija, mutta tätä tarinaa voitte itse kysyä Cygnaeuksenkadulla vieraillessanne.

OlutPostin video tapaamisesta 


Fat Lizardin tiskillä tarjottujen aamukahvien (liskohopinaattorin läpi uitettu Mikon Portteri, joka sisälsi kaikkea kookoskahvista vaniljakaakaoon) jälkeen olikin aika perinteisemmälle festivaalikäyskentelylle. Olvin sponsoroima Rastalin Craft Master olutlasi oli käytännöllisyydessään kaikin puolin loistava valinta maistelukierrokselle. Kaiken lisäksi se mahtui kätevästi povitaskuun, jotta ei koko aikaa tarvinnut lasi kädessä nököttää. Monenlaista olutta kun on tarjolla, niin ei oikein tiedä minne suuntaan pitäisi mennä, mutta lopulta huomaa maistaneensa erittäin monta klassikkoa ja muutaman pettymyksen. Tänä vuonna se suurin kaikista oli ehdottomasti Omnipollon Magnus Opus, jota maistamatta toivottavasti kukaan ei Kaapelilta poistunut. Itse kävin jopa hakemassa santsikupillisen. Itselleni aikaisemmin tuntemattomista panimoista Takatalo & Tompurin Pils ja Kylmäsavulager sekä Jacobstadsin panimon Dasher osoittautuivat erittäin toimiviksi tapauksiksi. 



Teemamaa Unkariin saattoi tutustua yläkerran oluiden lisäksi myös ruokahuollon kautta. Ainoaksi unkarilaiseksi olueksi omalta kohdaltani jäi Reketye panimon Stoutti, josta tiskin takaa ei oikein osattu kertoa muuta kuin kotipaikkakunta Budapest, jossa käsittääkseni hyvin suuri osa Unkarilaisista panimoista sijaitsee. Yläkerran ylitsevuotavan real ale tarjonnankin uhalla päädyin tamperelaiseen vaihtoehtoon, eli Pyynikin Living Room IPA Real Aleen. Tähän genreen en vain jotenkin koskaan ole päässyt sisälle, eikä asia tänäkään viikonloppuna korjaantunut. Ihan kiva ja kekseliäs tuote muuten, kuten nämä Helsinki Beer Festivaalitkin kokonaisuudessaan. Onneksi ensi vuotta odotellessa voi käväistä muissa vastaavissa ja yhtä hienoissa olutkulttuuria vahvistavissa tapahtumissa, joita meillä Suomessa järjestetään yhä enemmissä määrin. Nähdään siis siellä ja täällä! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti