Panimohommia: Pullotuspäivä @ Kimito Brewing

Kimito Brewing on pannut menemään viidensadan litran Braumeisterillaan aina siitä saakka kun Valviran luvat kävivät kuntoon helmikuun alussa 2016. Laitteisto on Panimo Hiiden peruja. Ensimmäisenä vuonna olutta tuutattiin ulos noin 17 000 litraa ja pullotuotteet pistettiin lestiin käsipelillä. Edelliseksi jouluksi hankittu jenkkiläinen Meheen M2 pullotusmasiina saatiin niin sanotusti pelikuntoon kuluvan vuoden alussa, jo ennen loppiaista ja 2017 vuosituotanto kasvoi 28 000:een litraan. 2018 tuotanto tulee kasvamaan edelleen johonkin 45 000:n litran tuntumaan, joka alkaa lähentelemään kemiöläisen panimon ihannelukemia.

Aivan näinä päivinä Alkon valikoimaan iskeytyy Kimiton ensimmäinen indian pale ale. Viettämäni viikonloppu Kemiössä antoi minulle mahdollisuuden maistella uunituoretta American IPAa monissa eri tilanteissa ja paikoissa. Tunnelmallisesti takkatulen loimussa, pyttipannun seurana, niin puu- kuin sähkösaunan lauteilla, pullon suusta sekä lasista nautittuna ja tietenkin verekseltään panimolla tuoreimpana mahdollisena, mikä ei tyylisuunnan huomioon ottaen ole mikään älyttömän huono asia.

Kyseisenä viikonloppuna, tarkemmin ottaen lauantaina, pullotimme Jonaksen kanssa n. 2300 pulloa Kimiton American IPAa, jotka lähtivät alkuviikosta kohti pitkäripaisia. Tämä urakka otti ungefär seitsemän tuntia tiukkaa työskentelyä Meheen pumpatessa olutta pulloihin. Eikä tiputettu maahan kuin yksi laatikollinen. Keravalla muuten Koffi painaa saman verran olutta tölkkiin varmaan alta minuutin...

Kun on tehnyt täyden työpäivän panimolla ja ainakin jossain vaiheessa koskenut lähes jokaiseen pullotettuun tuotteeseen, niin arvostelukyky alkaa väkisinkin heiketä kyseisen oluen kohdatessa tunteikkaan läheisyyden kipinän, vaikka sitä olisikin vain apupojan roolissa sen ympärillä hääräillyt. En osaa edes kuvitella sitä miten rakkaalta jokainen pienpanimolta maailmalle purjehtiva yksilö voikaan tuntua, kun kyseessä on panimon perustaneen henkilön itse alusta loppuun asti suunniteltu ja tuotettu olut.

Tunteiden ei kuitenkaan anneta nyt vaikuttaa, kun valmistaudutaan palautteen antoon. Ei voi mitään, onhan se joka tapauksessa kaunis. Okrankeltainen olut hukkuu hallitusti helmenvalkean hyrskeen hillittyyn huomaan. Isolla kädellä humaloidun tuoksun kätköistä pilkistää maltaasta ponnistava niin sanottu olutpanimon tuoksu. Aitoa tavaraa. Ipanaattoreina toimii kunnon jenkkikvintetti eli humalaosastolta löytyy Magnumia, Chinookia, El Doradoa, Cascadea ja Azaccaa. Ei huono.

Suutuntumassa humalainen hapokkuus hyökkää ensin aavistuksen turhan kovaa, mutta tämä korjaantuu oluen rauhoittuessa lasissa ja jopa muutaman tiiman aikaa hivenen lämmetessä, jolloin neste pehmeytyy alati kohti samettisen sileää olomuotoa. Jonas itse kuvailee teostaan kimitomaisen mallasvetoiseksi jenkkimeiningiksi, jota en voisi enempää allekirjoittaa. Kimiton niin sanotuksi panimon mauksi on ainakin minulle iskostunut maltaaseen sitoutunut sitruksisuus, joka tuo oluisiin mukavaa sweet and sourmaista tasapainoa. Etenkin tähän kyseiseen IPAan tämä aromikkuus sopii kuin sokeriherne nenään. Käykäähän hakemassa oma lestinne testiin ja kommentoikaa miten teille maistui?