Tuusulalainen CoolHead Brew aloitti ulosmyynnin panimollaan maaliskuun 17. päivä isoin elkein. Bussikuljetukset Helsingin keskustasta kulkivat sovitusti ja tarjolla oli uutuuksia sekä tuoreuksia. Itse ajelin paikalle lähinnä atmosfääriä ihmetelläkseni, mutta myös sadan pullon erä Maple Bourbon Barley Wineä kiinnosti huomattavissa määrin. Jonoa oli jo puolilta päivin kiitettävästi ja niinhän siinä lopulta kävi, että viimeiset barleyt meni minun takana jonossa seisseelle ratkaisevassa chicanessa oikealta ohi kirmanneelle nuorelle hipsterin alulle. Minulta säästyi siis enemmän rahaa naapuripanimon makuihin.
Hapanta headia kuitenkin tarttui mukaan useampaa sorttia ja nyt sain vihdoin maisteltua nämä läpi. Täytyy myöntää, että toistaiseksi mieleni tekee ihan jotain muuta, vaikka maut jäivätkin käteen tai ainakin mieleen.
Gut To Be Good! American Wild Ale 5,5%
Greippisen keltaista ja hämyisen sameaa setuuria. Vaahto dominoi ensiaskeleita, mutta laskeutuu lähes olemattomiin suhteellisen nopeasti. Sitruunamehuisen souri suutuntuma saa sysäyksensä jo tuoksusta ja jatkaa periaatteessa samoilla kiskoilla jälkimakuun saakka poskia pistellen. Kokonaisuus on valkoviinisen villi ja hedelmäisen hapokas. En tiedä, mutta hampaat tässä tuntuu sulavan mukana. Miten olisi neljänneslitran tölkki?
Deep Double Passion Imperial Gose 6%
Doping-näytteen layout kuultaa kirkkaan keltaisena valkoisen vaahdon värinässä. Tuoksussa on panimolle ominainen tropikkilataus, joka tunkeutuu takaraivoon kuin poikittainen maila badmintonissa. Laktoosinen liuku sitoo sitrushedelmät tiukkaan nippuun, mutta vapauttaa nämä valloilleen suutuntuman lopussa aiheuttaen pienimuotoisia hapannyrpistyksiä. Hampaiden kiille kestää tämän kuitenkin huomattavasti paremmin kuin wild alen, vaikka pehmentyvää purupintaa voi nytkin tunnustella. Tätäkin voisi nauttia desistä kahteen, mutta toki kolmasosa litranenkin uppoaa ihan soljuvasti. Juustojen ja salamin parinakin ihan osuvan erikoinen kombo.
Sea Betrayed Us 4,0%
Tämän nelivolttisen gosen nimi juontaa juurensa siitä, että panemisessa käytetyn mustekalan musteen oli tarkoitus värjätä olut eksoottisen pimeäksi. Toisin kävi ja lopputulos on tyylilajilleen perinteisemmin uskollisesti vaaleankeltainen. Venäläinen mustasuolakaan ei väriään luovuttanut, mutta louhii tiensä esiin hyvinkin vahvasti tuoksusta jälkimakuun. Suola- ja sitruunahappoa suoraan suoniin paikoin puistattavallakin potkulla ja vastenmielisellä velositeetillä. Antimaturoitunutta mansikkaa ja raakaa raparperia.
Raspberry Gose 4,0%
Todella kauniin punaista nestettä himalajan suolan tuomalla pinkillä twistillä. Värin taustalla kuitenkin litraa kohden käytetyt 150g vadelmaa. Tuoksu pinkittää samaa tuttua viileän pään linjaa kuten aikaisemmatkin tuusulalaiset suolaiset sourit. Happaman suutuntuman jälkeen makukokonaisuus sulautuu lempeämpään maastoon ja jälkiliukaskin on vadelmalimpparin että sitruspommin kanssa sopivassa balanssissa. Erittäin raikas, mutta samalla aavistuksen light.
Rowanberry Sour 4,0%
Pihlajanmarja hapan collaboraatio PCBC/SJT kanssa on ulkoisesti samean kadmiumista ilman sen kummempaa vaahtoa. Lasin pohjaan kasaantuu ektoplasman kaltaista lietettä. Tuoksu on jokseenkin epämiellyttävästi pistävän ureainen, eikä maullakaan liiemmin hurraamaan pääse. Puistattavaa puhuria ja kirvelevää kulumaa. Suuta kuivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti