Takakesä vielä viime viikolla kolkutteli, mutta jos Nokialla on jo tölkitetty talviolutta, niin mikä jottei? Sitä paitsi satoihan tänään Kilpisjärvellä lunta. Aurinkokräämit naftaliiniin ja tulet takkaan. Sillä aikaa, kun Keisari viilenee lumihangessa, nurmikonkin voi vielä leikata. Siitä sitten villasukat jalkaan ja olutta lasiin! Talvi tulee, oletko valmis? Tämä on Keisari Talviolut (5,5%).
Takkatuli takana oluen ulkonäöstä saa kovin helmeilevästi meripihkaankin taittuvan paletin, mutta halogeenien heijasteessa värikoodi vajoaa pikemminkin poukaman pohjamutiin. Tuoksu muistuttaa joulun alla porstuassa jäätyvää kotikaljaämpäriä, mutta mielleyhtymät ovatkin sitten jo aikamoista frutti di marea. Mieleen assosioituu lähinnä islantilaiset perinneruuat, enkä nyt puhu niistä tuoreimpina nautituista herkuista. Olut vaatisi siis ehdottomasti jotain ruokaa rinnalleen, miksei vaikka lampaan päätä tai mädätettyä haita. Intiaanisokerinen maltaan makeus tuo pintaan hetkellistä jälkiruuan toivoa, mutta suutuntuman kurkkiessa kapillaariin tunnelma latistuu entiselleen. Rakkoleväisen vetinen vapina vie tahmeimmastakin toffeesta tiukimman terän. Viimeinen flavori maistuu vielä Saimaalta. Kokonaisuudessaan kovin epämielyttävä kokemus. Kiitos kuitenkin panimolle jälleen kerran maistiaisista. Mummoni aina vertasi syömistä ja juomista selkäänsä ottamiseen, joten kyllä minä nämäkin oluet pohjamutia myöten juon. Skål!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti