Alko lanseerasi viikon alussa 3.6. ristiriitaisia keskusteluita synnyttäneen uuden alkoholittoman tuotteensa. Eli nyt se on vihdoin Alkoissa. Kossuvichy ilman kossua. Valitettavasti nimeksi asti edellä mainittu title ei kuitenkaan päässyt.
Välivedellä halutaan muistuttaa suomalaisia veden juonnin tärkeydestä etenkin alkoholipitoisen illanvieton yhteydessä. Alkon Ilvesjoella pullotettu Kurikkalainen Välivesi on kevyesti hiilihapotettua lähdevettä. Kävin maanantaiaamuna Alkon pääkonttorilla maistelemassa kesäkuun erikoiserien oluet ja viinit läpi, joissa ei liiemmin ollut mainitsemisen arvoisia liemiä. Tämän jälkeen lähdin testaamaan Välivettä kenttäolosuhteissa. Penthousesta pullo povariin ja baanalle!
Astelin Arkadiasta ripein askelin kohti keskustakirjasto Oodia, jossa julkistettiin parhaillaan Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmaa. Kolmannen kerroksen sisälämpötila oli jo valmiiksi noussut yleisömäärän johdosta tappiin, joten etsin sopivaa paikkaa Väliveden korkkaamiselle. Vastapäivään varovasti vääntäen pullo sihahti purkaen paineensa ympäröivään Oodin trooppiseen sisäilmaan. "Kevyesti hiilihapotetun" veden hiilidioksidi oli askellukseni ansiosta kaasuuntunut voimakkaasti. Varovaisuudestani huolimatta tämän seurauksena korkin auetessa nesteen paine aleni äkillisesti aiheuttaen syöksyvirtauksen ulos pullosta. Väänsin nopeasti korkin takaisin kiinni minimoiden vahingot. Väliveden ensipuraisu jäi siis vielä odottamaan.
Matka jatkui kohti Punavuorta. Bier-Bierin ovet olivat vielä kiinni, mutta Black Doorin terassilla palvottiin jo aurinkoa. Huomattavasti rauhallisempi kävelytahti oli saanut Väliveden kaasut takaisin tasapainoon ja pullo sihahti auki turvallisesti. Etkon sunnuntaipunssi IPA jätti yllättäen kylmäksi. Kuplavesi maistui myös Tommyknockerin keikkuvilla / kiikkuvilla pöydillä ja Avery IPA tuli juotua siinä välissä.
Seuraavaksi klassisempiin maisemiin. Punavuoren Ahven on eittämättä yksi Helsingin viihtyisimmistä juottoloista. Arvostan erityisesti paikkoja, joissa ei soiteta musiikkia. Kaikin puolin tähän aikaan päivästä Ahvenessa oli muutoinkin rauhallinen tunnelma. Keltaiseen pikkutakkiin ja sähkönsiniseen kauluspaitaan sonnustautunut parrakas mies astelee sisään muutamaa minuuttia ennen lasissani olevan muka NEIPA´n tyhjentymistä. Oluthuone Lehto onkin näemmä sulkenut remontin ajaksi, jota ei näy ainakaan vielä tapahtuvan. Parin korttelin päästä Angleterressä puoli pinttiä Roosterin suklaa brown alea, Distant Sun (cask). Välissä vettä, jota oli kätevästi saatavilla myös baaritiskin päästä. Parrakas pikkutakkimies näyttäytyi jälleen.
Välissä vettä ja Villiin Wäinöön. Pieni annos Malmgårdin talon olutta Onnia 5,50€ ja iso 5,00€. Hinnoittelu aiheutti pientä hässäkkää, mutta halvempi on halvempi, vaikkei sitä sitten loppuun saakka joisikaan. Coronassa jopa Guinness laskettiin nopeasti, mutta biljardikerhoa vastapäätä löytyi kierroksen sekä kaikkien kalaravintoloiden mukavimmin nimetty kuppila, Leijuva Lahna. Koivuliemen herra meni tilaukseen erinomaisen palvelun saattelemana, eikä olutkaan huono ollut.
Tässä vaiheessa Välivesi alkoi maistumaan jo kovin väljähtäneeltä. Kolmeneljäsosaa pullon sisällöstä täytti jo ilma, joten viimeisimmätkin hiilidioksidin rippeet olivat purkautuneet laajenneeseen ilmatilaan. Pakko paikata tilannetta pizzalla. Takaisin Viiskulmaan. Brewdogissa nimittäin paistellaan nykyään myös pizzoja. Sen verran tuhti nälkä, että ei kehdannut kuvaa ottaa. Polttavaa paprikaa potkiva pizza oli hyvä, mutta jäi aavistuksen jälkeen esim. Bristolin Brewdogissa syömästäni lätystä. Väliveden viimeiseksi etapiksi jäi Ruttopuiston Pikkulintu, jonka sijainti löytyi pariin kertaan hautakivien ympäri seilattua. Kovin kolkko miljöö ei houkutellut viihtymään sen pidempään kuin halvassa mikrokebabbilassakaan, mutta Takatalo & Tompurin Mustakaura maistui tähän väliin joka tapauksessa täydellisesti. Viimeiset vedet ja kohti kaupungin rajaa. Vedellä on väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti