Pekoniolut ilmiönä saavutti huomattavan paljon palstatilaa VASPin Prykmestar Pekonin vallatessa kotimaan markkinoita. Tämä kuvan tanskalaisnorjalainen baconlesti on kahden kaveruksensa kanssa punkannut olutkellarissani jo ainakin pari vuotta. Ihan tarkkaan en muista milloin olen heidät kotiin kantanut, mutta tahraton Tallinnan tuoksu vie mietteet Õllepood Pothousen suuntaan. Bbf merkinnät korkista ovat kuluneet kokonaisuudessaan pois, joten siitäkään ei sen enempää informaatiota heru. Ainoaksi tehtäväksi jää korkin avaaminen ja aromitulvan vastaanottaminen kaikin mahdollisin aistikanavin.
Neste on reilusti colajuomaa mustempaa. Mokkaisen beigeä vaahtoa syntyy vain sekunneiksi, joiden jälkeen pinta tasoittuu tyynen öljyiseksi kalvoksi. Pienellä pyörittelyllä lasin reunoille ei jää minkään kaltaista pitsiä, mutta rasvaisen liukas kelmu kansoittaa snifteriä. Pullon pohjalla lilluu hiivaa sellaiset kerrokset, että kaatamisen kanssa saa olla enemmän kuin varovainen. Tuoksussa nautiskellaan nuotiolla keitetystä kermakahvista kirsikoiden kera samaan aikaan kirkkaasti punertavassa hiiloksessa maltaita paahdellen. Suutuntuma on juuri niin smooth kuin se voi olla. Maussa kahvin joukkoon saadaan täyteläistä maitosuklaata, joka kypsyy kitalakeen päästessään tummempaan suuntaan. Pekonia ei löydy, vaikka rasvaisuus onkin alati läsnä. Kokonaisuus päättyy suolaiseen salmiakkiin sekä kiehtovaan kookokseen. Loppu tulee vastaan aivan liian äkkiä.
96
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti