Ehkä hieman liikaakin palstatilaa saanut VASPin Pekoni on eittämättä läpimurto tällä saralla kotimaisessa olutscenessä. Ameriikan mantereellahan tämä ei ole enää mikään mullistava uutuus ainakaan pekonijäätelöön verraten.Ensimmäiset maistit kyseisestä oluesta siemaisin taannoin Helsinki Beer Festivaaleilla, jolloin se ei tehnyt odotettavaa vaikutusta, mutta pekonille pitää aina antaa uusi mahdollisuus. Käsillä oleva pullo on majaillut jääkaapissa jo jonkun tovin ja nyt kun grillissä pöhisee raparpekonit, niin miksei samantein pekoniolutta kylkeen. Too much? Otetaan selvää.
Pekoninruskea Prykmestar vaahtoaa puhtaan valkoisesti. Tuoksu on rasvaisen kinkkuinen ja savumaltaisen lihainen. Ei siis epäilystäkään, että hesalaisten pekonit ovat aidosti uineet ugilaisten kattiloissa. Suutuntumassa diasetyyli dominoi dilannetta samalla kun palvikinkkuisuus polkee poskipäitä. Jotain Rauchbierin kaltaisia viboja leijuu ilmassa, mutta silti atmosfääri jää kuitenkin kauas tavoitteesta. Saksalainen tunnelma tosin tunnustettakoon. Makumaisema päättyy suolaiseen jälkiliukkaaseen, joka aiheuttaa älyttömän janontunteen. Ei siis mikään janojuoma thou. Kokonaisuutena makean maltainen ja savuisen säyseä pekonipils. Ääri-iskuja ei kuitenkaan satele. Raparpekonista mainittakoon, että ei sekään ole minun juttuni, vaikka molemmista ainesosista suuresti pidän. Raparperit raparpereinä, pekonit pekoneina ja oluet oluina. Kiitos.
77
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti