Keikysivut

8.2.2017

Kolme päivää pullotuksesta - Saariston olutta tuoreimmillaan


Olut on tuoretuote. Näin olen kuullut usein sanottavan. Toki, vaikka monet etenkin vahvat ja tummat oluet soveltuvatkin mitä oivemmin kellarikypsytykseen, niin miedommat ja runsaammin humaloidut taasen pakkaavat menettämään avujaan jo muutamissa viikossa. Tämän vuoksi esimerkiksi ison rapakon takaa tuodut loisteliaat IPA:t ovat jo usein Suomeen saapuessaan ikävästi ikääntyneitä. Itse henkilökohtaisesti en ole koskaan päässyt testaamaan olutta niin sanotusti verekseltään panimolla pullotusvaiheessa, mutta nyt ollaan lähempänä kuin koskaan aiemmin. Kimito Brewingin Jonas Sahlberg lähetti allekirjoittaneelle saaristopostia viime sunnuntaina. Paketissa oli kaksi olutta, joista toinen, Archipelago Pale Ale oli pullotettu juuri samaisena päivänä. Paketti saapui Porvooseen tiistaina, mutta en rohjennut korkata pulloa heti kättelyssä. Vuorokausi jääkaapissa pystyasennossa tuntui oikealta ratkaisulta, jotta mahdolliset sakat saisivat rauhassa laskeutua lepoasentoon. Keskiviikkona Saaristo avautui minulle 5,5%:n voimalla.


Kevyen sihahduksen saattelemana pullon suusta leijailee ilmoille hiivaisen hedelmäinen ja makean maltainen tuoksu. Keskirunsaan vaahdon piirtelemänä tulppaanin pinnoille syntyy kauniisti aaltoilevaa ja rönsyilevää pitsiä, joka säilyy pienen valuvaisuuden jälkeen lasissa kipsisen vahvana. Neste itsessään on kohtalaisen kirkkaasti kuulas, mutta yhtä aikaa meripihkaisen mannainen. Kellerbierinen suutuntuma soittaa US-05*:n tahdissa God Save the Queenia vaahdoten poskipäissä kuin Boris Johnsonin frisyyri jacuzzissa. Kokonaisuus on liittesti likaisen anaksinen sekä hevisti havuisen mansikkainen. Selkeä linjainen tuoreuden ikoni ei aivan osu tutkaan, joten Archipelagon rantautuessa Alkoihin maaliskuussa kuukauden ikäinen tuote tuskin on päässyt vielä kristuksen lailla kärsimään. 
77

*US-05 = ko. oluessa käytetty hiiva



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti