Olut on saanut värinsä avaruuspukuun pukeutuneen astronautin hiuksista, joiden mukaan taustalla oleva kuurakettikin tuntuu löytäneen väriloistonsa. Kuohkean kermaisen vaahdon jättämä pitsi laineilee sekin permanentin lailla. Tuoksu on makean maltainen ehkä jopa hieman siirappisen sokerinen. Silkkinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Sopivasti makeutta ja vehnän (?) tuomaa pehmeyttä. Persikkaisen pyöreä maku sopii tähän lämmetessään kellariseen kokonaisuuteen kuin sika vartaaseen. Se miten suhtaudut tikun nokassa roikkuvaan kokonaiseen eläimeen on hyvin yksilöllistä ja tunteisiinkin iskevää aivan niin kuin jokainen nauttimamme olutkin. No, ainakaan nyt ei ole lokakuu. Parasta tässä kyseisessä juomassa on jälkimaku. Savuisen smoothi salamanteri suorastaan sihisee suun sopukoissa. Yleensä vastaavat neljäpilkkuseiskavahvuiset brown alet ovat saaneet henkilökohtaisella tasolla jäädä kauppaan, mutta tässä kohtaa en kuitenkaan aivan täysin järkyttyisi vaikka Houston joskus kauppakärryyni hyppäisikin.
82
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti