Saimaan Spesiaali Jokereita en ole kahden ensimmäisen erän jälkeen maistanut, koska en ole siihen nähnyt kiinnostusta. En tiedä täysin totuutta tämän sarjan takana, mutta yksi teoria on ollut, että jokerihumalat valitaan eriin sen mukaan mitä on jäänyt varsinaisista keitoksista yli. Tämä kuulostaisi bisneksen kannalta erinomaiselta strategialta, mutta toisaalta olisihan se panimon imagon kannalta kiva, että oluet myös maistuisivat hyviltä. Tiedä häntä. Nyt kuitenkin erän numero kahdeksan kimppuun.
Neste kaatuu lasiin kuravetisti kellertävän rusehtavana ja nektariinisen sameana. Ulkoisista ominaisuuksista vaahto on kauniin samettisesti runsasta, mutta muuten mikään ei liiemmin silmiä houkuttele. Hikisen hyinen tuoksukaan ei odotuksia nostata, mutta viedään Jokkeri huulille. Maussa hiivainen happamuus dominoi kaikkea muuta, eikä olut yksinkertaisesti ole juomakelpoista. Enempää en lähde analysoimaan, vaan loput nesteet päätyy viemäriin. Koska näitä kuitenkin on vielä kolme tölkkiä jäljellä, annan toisen mahdollisuuden. Toisellakin kertaa alumiinipakkauksesta päätyy lasiin sama viemäriltä haiseva olut. Jos haluat elää reunalla, niin nykäise hihasta. Minulla on näitä vielä kaksi, enkä taatusti tule niitä itse korkkaamaan.
35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti