Juurikin oli puhetta, että mancaveen kuuluu/tarvitaan hirvensarvet, joten otetaan tästä oikeita kapistuksia odotellessa etikettitaiteen muodossa. O´Haran kuume nousee vaahdon muodossa siihen pisteeseen, että voidaan puhua jo hyperpyreksiasta. Poikkeuksellisen positiivista tästä eksponentiaalisesta vaahtoamisesta tekee se, että pullon avattua mikään ei pyri ulos. Taika tapahtuu nesteen kaatuessa lasiin, jolloin 99% pinta-alasta täyttyy vaahdolla. No, liika on liikaa, mutta kahdeksan millin paksuinen pitsi kuittaa asian kuin asian. Toffeisen taikinainen tuoksu kutittaa sierainkarvoitusta. Suutuntuma on humaloidun sitruksisen karvas ja ruohoisen maltainen. Makean karamellinen toffee nousee uudestaan pintaan ja suuhun jää mukavan ryhdikäs rapsakkuus.
Alkoholia Scarletin veressä virtaa juuri sen verran, että Suomessa se ei Pick n´Payn hyllylle löytäisi, vaan sen sijaan päädyttäisiin Korkeavuorenkadulta Eiraan ja lopulta suorinta tietä vankilaan (kulkematta lähtöruudun kautta).
Pullon pohjalla on paksulti hiivaa. Mukava, kaikin puolin kaunis ja jokseenkin erikoinen olut.
83
 |
| Alkutilanne |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti