Suomen parhaan olutmestarin tittelistä kamppailtiin jo yhdeksännen kerran ja tällä kertaa finaali otti paikkansa ravintola Capitalin säihkyvän discopallon alla. Tapahtuman juontajina toimi viime vuosien tapaan Heikki Kähkönen ja Vappu Pimiä. Iltapäivälehdet listasivat paikalla olleita, joista eniten toimittajia näytti kiinnostavan näyttelijä Mari Perankoski, joka kertoi nauttivansa olutta mm. avioeron kynnyksellä sekä uuden rakkauden kohdatessa. Itse keskustelin mm. Kimmo Sasin kanssa ramppikuumeen filosofiasta sekä Timo Pakkasen kanssa joulunvieton asettamisesta ihmisten perusoikeudeksi uskontoon katsomatta. Blogikollegoita on aina mukava tavata, joista tällä kertaa paikalla oli Arde, Jouni, Aniko sekä kisan tuomarinakin toiminut Jani .
Puitteet olivat kaikin puolin erinomaiset, mutta mennään itse pääasiaan. Suomen paras olutmestari valittiin tuomariston pisteiden perusteella. Teatteri oli kuitenkin kohtalaisen puuduttavaa ja teennäistä katsottavaa, eikä tästä käy millään muotoa kilpailijoita, juontajia tai tuomareita syyttäminen. Käsikirjoitus vain yksinkertaisesti tökki. Pikku hiljaa pääsin kuitenkin synopsikseen kiinni. Kilpailijoiden käytössä oli jääkaappi, josta löytyi viittä eri tuotetta, jotka tänä vuonna olivat Hoegaarden, Koff Porter, Guinness, Brooklyn Sorachi Ace ja Koffin kolmonen. Tuomareille oli annettu tehtäväksi tilata kukin vuorollaan ennalta määrätty olut sanomatta sen nimeä sekä lisäksi kysyä kilpailijalta olueen liittyviä kysymyksiä tämän laskiessa nesteitä lasiin. Aavistuksen mielenkiinnotonta ja mielikuvituksetonta, mutta tuomaristo löysi kuitenkin omat suosikkinsa kilpailijoiden joukosta, joista lopulta korkeimman tittelin vei omakin suosikkini Miika Korpela Kampin Teerenpelistä.
Ensi vuonna kisa järjestetään kymmenennen kerran. Vaikka tilanne oli nyt jo kilpailijoille käsiä tärisyttävän epäluonnollinen, niin mitä jos siitä huolimatta kilpailijoille heitettäisiinkin hieman enemmän haastetta, eikä tilaukset olisivatkaan täysin ennalta arvattavissa? Olutdrinkit alkavat olemaan yhä enemmän muodissa, joten miksei kylmäkaapista voisi löytyä vaikkapa mixereitä? Toki näistäkin olemassa olleista aineksista olisi voinut väsätä vaikkapa Half and Halfin, joka olisi tuonut pöytään täysin uusia ulottuvuuksia. Kisa toi hyvin esiin sen, että olemme näissä asioissa vielä kisälliasteella. Samankaltaisia tapahtumia pitäisi ehdottomasti olla enemmän. Tiskin takaista osaamista nostetaan aivan liian vähän framille, vaikka ala on täynnä multitalentteja, joista muutamia parhaita näimme perjantaina Capitalin lavalla. Iso tuopin nosto kaikille osallistujille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti