Iron Maidenin, Ac/Dc:n, Motörheadin ja muiden tunteisiin iskeytyvien bändien mukaan nimetyt oluet luonnollisesti kiehtovat olutharrastajaa, mutta eivät kuitenkaan ennusta musiikin kanssa suoraan verrannollista euforiaa. Queen oli aikansa suurin ja kaunein, joten pulloon pantuna mallastuotteena tilanne arvelluttaa. Tosin ulkoisiin ominaisuuksiin on panostettu kiitettävästi ja tuote näyttää upealta kuten konseptiin kuuluu. Oluen synopsikseen tutustuminen antaa kuitenkin ymmärtää aivan kuin oltaisiin heittämässä Adam Lambert Freddie Mercuryn saappaisiin. Pelottavaa.
"This should be heaven"
Rapsisen makea ja margariinisen maltainen tuoksu vie ainakin aluksi aistit pois bulkkiscenaarioista. Ruohoisen raikas suutuntuma on keväisen kepeä ja voisen virkistävä. Olen enemmän kuin yllättynyt oluen vahvasta tzekkiläisestä puristuksesta, joka pitää otteessaan pullon halki. Puhdasta ja selkeää pilsneriä. Pakkohan tästä on tykätä. Rohkaisen mieleni ja suuntaan kohti Kaisaniemeä.
85
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti